Veitsi pysähtyy kaulalle. Sitten katsojille näytetään, kuinka James Foleyn elämä päättyy.
Foley oli yhdysvaltalainen toimittaja. Hän oli tullut Syyriaan raportoimaan sisällissodasta.
Veistä videolla heiluttava mies on peittänyt kasvonsa. Vain silmät näkyvät kommandohupun takaa.
Hän puhuttelee suoraan Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa.
”Et taistele enää kapinaa vastaan. Me olemme islamilainen armeija ja valtio. – – Kaikki yritykset kieltää muslimeilta heidän oikeutensa elää turvassa islamilaisessa kalifaatissa johtavat kansasi verilöylyyn”, hän uhoaa.
Video julkaistiin Youtubessa elokuun 19. päivä vuonna 2014. Se järkytti maailmaa. Uutiskuva piirtyi mieliin.
Mustahuppuisesta miehestä tuli symboli, äärimmäisen pahan ruumiillistuma, terrorijärjestö Isisin kasvot.
Väkivallan lisäksi videolla järkytti toinenkin asia. Muslimien pyhää sotaa jihadia julistava teloittaja puhuu puhtaalla brittiaksentilla, Lontoon-murteella.
Maailman mediassa hänelle annettiin nimi.
Jihadi John.
Tammikuussa 1991 Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi Irakia vastaan. Ilmasota ajoi Irakin Saddam Husseinin armeijan karkuun, ja Kuwait vapautui lyhyestä miehityksestä.
Seuraukset olivat kuitenkin ikävät Kuwaitin syrjitylle beduiiniväestölle. Miehityksen aikana heitä oli alettu syyttää Saddamin kätyreiksi.
Kuwaitilainen poliisi Jassem Emwazi huomasi perheensä elämän käyvän niin vaikeaksi, että hän päätti lähteä. Perhe muutti Britanniaan. He asettuivat Länsi-Lontooseen Maida Valen alueelle.
Se on tyypillistä Lontoota. On kolmikerroksisia asuntoja rivissä kiinni toisissaan, lehteviä puita, punaiset postilaatikot.
Emwazin perhe löysi kodin edullisesta vuokratalosta hienojen kortteleiden keskeltä. Elämä alkoi asettua. Muutaman vuoden päästä Emwazit saivat turvapaikan ja Britannian kansalaisuuden.
Isä Jassem elätti perhettä ajamalla taksia ja tavarakuljetuksia.
Mohammed Emwazi koulupoikana Lontoossa.
Esikoispoika Mohammed oli ollut kuusivuotias perheen muuttaessa Lontooseen. Hänestä kasvoi brittipoika. Kymmenvuotiaana hän kirjoitti luokkakirjaan kannattavansa Manchester Unitedia ja pelaavansa videopelejä Playstationilla.
Hänen suosikkilukemistaan oli nuorten kauhukirja Kuinka tappaa hirviö?
Maailmankaupunki Lontoossa kavereita oli monista eri maista. Mohammed Emwazi kävi kehuttua Quinton Kynaston -peruskoulua lähellä Regent’s Parkia. Oppilaista suurin osa oli muslimeja.
Emwazin koulumatkan varrella sijaitsi Abbey Roadin musiikkistudio. Sen edessä kuvattiin kuuluisa levynkansi, jossa The Beatlesit marssivat jonossa suojatien yli: Paul, Ringo, George ja tietenkin John. Sen suojatien yli Emwazi luultavasti kulki monia kertoja.
Emwazin teinivuosilta on säilynyt video. Siinä hän hulluttelee huppari päällä kavereiden kanssa koulun urheilukentällä.
Videolla pistää silmään Emwazin outo tapa. Hän nostaa käsivartensa suunsa eteen aina tullessaan lähelle toista ihmistä. Kaverit kertoivat myöhemmin, että tapa oli alkanut nolosta tilanteesta. Eräs tyttö koulussa oli pilkannut Emwazia siitä, että tämän hengitys haisee.
Videota katsoessa tuo tapa näyttää siltä kuin Emwazi haluaisi peittää kasvonsa.
Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 maailma muuttui. Terroristiverkosto al-Qaidan miehet lensivät matkustajakoneita päin World Trade Centerin kaksoistorneja ja puolustusministeriö Pentagonia.
Yli 3 000 ihmistä kuoli.
Hyökkäys aloitti uuden ajan islamistisessa terrorismissa. Vastaiskuna Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, jossa al-Qaidan johto piileskeli. Johtaja Osama bin Laden pääsi karkuun.
Puolitoista vuotta myöhemmin Yhdysvallat halusi jatkaa ”terrorisminvastaista sotaa” Irakiin. Se aikoi kaataa Saddam Husseinin hallinnon.
Maailma kiisteli Yhdysvaltain aikeista.
Ulkoministeri Colin Powell asteli YK:n turvallisuusneuvoston eteen kertomaan, että Irakilla oli biologisia ja kemiallisia aseita. Ja ne olivat uhka, koska Saddamilla oli yhteyksiä al-Qaidaan. Linkki niiden välillä oli jordanialainen jihadisti Abu Musab al-Zarqawi.
Se kuulosti oudolta.
YK:n asetarkastajat vakuuttivat, että kaikki joukkotuhoaseet oli hävitetty. Al-Zarqawin nimi kyllä tunnettiin terrorismintutkijoiden parissa. Mutta he myös tiesivät, ettei al-Zarqawi piileskellyt Irakissa, eikä hän suinkaan tavoitellut yhteistyötä Saddamin kanssa. Päinvastoin, monien islamistien tapaan hän halusi tuhota Saddamin hallinnon.
YK:n turvallisuusneuvosto ei uskonut Powellia. Yhdysvallat hyökkäsi silti, pääliittolaisensa Britannian tukemana.
Pian Irak oli miehitetty.
Lontoon kaduilla on koleaa, sataa. Maida Valessa yhdessä kulmassa seisoo käytöstä poistettu pubi. Lähikortteleissa asuu bengaaleja, somaleita, pakistanilaisia. Perusbritin näköisiä ihmisiä kaduilla ei juuri näe.
Lyhyellä sivukadulla sijaitsee pieni rivitalo, jonka edessä on lasten leikkipuisto. Rivin toisessa asunnossa on valkoiset verhot. Siihen asuntoon Mohammed Emwazi muutti teini-ikäisenä perheensä kanssa. Asunnolta on kymmenen minuutin kävelymatka Ladbroke Groven metroasemalle. Sen lähellä sijaitsee turisteja vilisevä Portobello Roadin katutori.
Näillä kaduilla Mohammed Emwazi vietti aikaa teini-ikäisenä. Syrjäänvetäytyvästä pojasta oli kasvanut reteä nuorukainen. Hän pani drinkkeihinsä vodkaa ja sätkiinsä kannabista.
Tässä rivitalossa Lontoon Maida Valen alueella asui vanhempiensa ja sirarustensa kanssa Mohammed Emwazi. Kuva: Sami Sillanpää / HS
Emwazi pyöri Ladbroken Groven nuorisojengissä. He hengasivat kadunkulmissa ja juhlivat bileissä. Kaduilla myytiin huumeita. Aika ajoin joku ryöstettiin ja mukiloitiin. Emwazin jengillä oli kahnauksia poliisin kanssa.
Joukkoon kuului marokkolaisten, somalialaisten, libyalaisten ja albanialaisten siirtolaisten lapsia. He olivat muslimiperheistä, mutta uskonto ei erityisemmin kiinnostanut. Pikemminkin nuorukaiset kapinoivat vanhempiensa kulttuuria vastaan.
Emwazi ihaili rap-muusikoita, erityisesti amerikkalaisia. Niiden lauluissa solvattiin poliiseja ja ihailtiin lainvastaista elämää. Emwazi samastui länsimaiseen vastakulttuuriin.
Hän pukeutui isoihin lippalakkeihin ja huppareihin. Kuten räppareilläkin, hänen vaatteensa olivat siistejä ja tyylikkäitä. Usein Emwazi käytti lippistä, jossa oli baseball-seura Pittsburgh Piratesin logo.
Jotkut Ladbroke Groven jengiläiset jäivät kiinni varkauksista ja muista pikkurikoksista, mutta Emwazi ei. Koulunkin hän hoiti.
Sitten Emwazi pääsi opiskelemaan arvostettuun Westminsterin yliopistoon, pääaineena tietojenkäsittely.
Opiskeluvuosina hän asui yhä rivitalokodissa vanhempien, pikkuveli Omarin ja sisko Asman kanssa. Sieltä hän pääsi yliopistokampukselle keskelle Lontoota kätevästi metrolla: muutama pysäkki Circle-linjaa ja ulos Baker Streetin asemalla Sherlock Holmes -museon kupeessa.
Lontoossa Mohammed Emwazin elämän tärkeät paikat sijoittuivat kaupungin länsiosiin ja keskustaan.
Miehitetty Irak vajosi nopeasti kaaokseen. Irakilaisia vastarintaryhmiä nousi useita, eivätkä Yhdysvaltain joukot kyenneet pitämään järjestystä.
Sekasortoa hyödynsivät myös islamistit. Abu Musab al-Zarqawi, se Powellin nimeämä terroristi, muutti Irakiin ja toi mukanaan joukon jihadisteja.
Syntyi Irakin al-Qaida.
Nyt Yhdysvalloilla oikeasti oli Irakissa se vihollinen, jolla se oli aikaisemmin pelotellut.
Itsemurhapommittajat iskivät toreilla, kahviloissa ja tiesuluilla. Irakin al-Qaida sieppasi länsimaalaisia. Joidenkin kaulat katkaistiin.
Saddamin hallinnon kaaduttua Irakissa valtaan nousivat shiiamuslimit, maan enemmistö. Zarqawin al-Qaida kävi sunnien vastarintaa. Irak repesi uskontokuntien sotaan.
Kesällä 2009 kuwaitilaissyntyinen britti Mohammed Emwazi valmistui yliopistosta. Katujengissä pyöriminen oli häirinnyt tietotekniikan opintoja sen verran, että arvosanat jäivät vaisuiksi.
Kolmen seuraavan vuoden aikana Emwazin elämä ajautui kriisiin. Tapahtumista on ainakin kaksi versiota. Tämä on hänen omansa:
Emwazi päätti juhlistaa valmistumistaan lähtemällä safarille Tansaniaan. Mukaan lähti kaksi kaveria Lontoosta.
Dar Es Salaamin lentokentällä kaverukset pysäytettiin. He joutuivat kuulusteluun ja yöksi putkaan.
Seuraavana päivänä heidät karkotettiin samaa reittiä, jota he olivat tulleet.
Välilaskulla Amsterdamissa kolmikko pidätettiin taas. Kuulusteluhuoneessa Emwazille esittäytyi brittimies.
”Nick, MI5”, hän sanoi.
MI5 on Britannian sisäisestä turvallisuudesta vastaava elin. Sen sisarorganisaatio on ulkomaantiedustelusta vastaava MI6, eli Hänen majesteettinsa salainen palvelu – se James Bondin työpaikka.
Agentti Nick oli vihainen. Hän tivasi, miksi Emwazi oli pyrkinyt Somaliaan.
Somaliaan? Emwazi ihmetteli. Minä matkustin Tansaniaan, se ei ole edes Somalian naapuri.
Nick ei uskonut. Hän syytti Emwazin pyrkineen Somaliaan terroristikoulutukseen. Kuulustelu jatkui ja jatkui. Emwazi tuskastui.
Sitten Nick yllätti. ”Mohammed, sinulla on elämä edessä. Mitä jos tulisit meille töihin?”
Emwazi hämmästyi. Häntä yritettiin värvätä ilmiantajaksi MI5:lle.
Kiitos ei.
Edellä kerrottu on se, miten Emwazi itse kirjoitti kokemastaan sähköposteissa Cage-järjestölle, joka antaa juridista apua terrorismista epäillyille muslimeille.
Vuoden 2005 Lontoon terrori-iskujen jälkeen viranomaiset olivat kiristäneet Britannian muslimiyhteisön valvontaa. Jotkut muslimit olivat julkisesti kertoneet MI5:n yrittäneen painostaa heitä ryhtymään tiedonantajiksi.
Emwazi uskoi olevansa uusin kohde tässä kampanjassa.
Cagen tutkija Asim Qureshi tapasi Emwazin ja piti tätä kohteliaana ja hyvätapaisena nuorukaisena. Qureshi nauhoitti Emwazin lausuntoja.
Ääninauhalla nuori mies puhuu erehtymättömästi Lontoon aksentilla, tuohtumusta äänessään. Häntä ärsytti, että Nick oli kysynyt hänen mielipidettään syyskuun 11. päivän terrori-iskuista – ikään kuin jokainen muslimi olisi niistä vastuussa.
”Se oli väärin! Mitä minun pitäisi sanoa?” Emwazi sanoo nauhalla. ”Jos voisin tuoda ne ihmiset takaisin henkiin, tekisin sen. Se oli väärin!”
Emwazin kiukku MI5:n toimista kasvoi, kun selvisi, että agentit olivat käyneet tapaamassa hänen tyttöystäväänsä. Nainen pelästyi niin, että lopetti suhteen.
Myös Emwazin perhe huolestui. Vanhemmat ehdottivat, että hän voisi ottaa taukoa Britanniasta ja hakea töitä Kuwaitista, jossa perheellä oli yhä tuttuja. Emwazi osasi sujuvasti sekä arabiaa että englantia ja oli korkeasti koulutettu tietokoneasiantuntija. Työpaikka löytyi nopeasti. Emwazi muutti Kuwaitiin.
Toukokuisena yönä vuonna 2011 kaksi Yhdysvaltain sotilashelikopteria lensi salaa Pakistaniin Abbottabadin kaupunkiin ja laskeutui muurien ympäröivän omakotitalon eteen.
Talossa erikoisjoukot ampuivat Osama bin Ladenin. Kymmenen vuoden etsintä oli ohi.
Myös al-Qaidan jihadistinen ideologia näytti olevan pois muodista. Arabinuorilla oli mielessä ihan muut asiat: vapaus ja demokratia. Arabikevään mielenosoitukset levisivät. Pitkään vallassa olleet yksinvaltiaat kaatuivat Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa ja Jemenissä.
Demokratian sijaan tuli kuitenkin sekasortoa.
Syyriassa kansannoususta presidentti Bashar al-Assadia vastaan tuli sisällissota. Ensin vastakkain olivat valtion asevoimat ja kapinallinen Vapaan Syyrian armeija. Pian sotaan liittyivät omaa asiaansa ajavat kurdit. Syyria alkoi vetää puoleensa ulkomaisia taistelijoita.
Sisällissota jatkui myös Syyrian naapurissa Irakissa. Presidentti Barack Obama oli vaalilupauksensa mukaisesti vetänyt Yhdysvaltain joukot pois. Yhdysvallat oli myös tappanut terroristijohtaja al-Zarqawin ohjusiskulla.
Irakin al-Qaida hajosi. Pian sen jäseniä kuitenkin kerääntyi uuteen ryhmään. Sen johtajista moni oli ennen kuulunut Saddamin asevoimiin tai turvallisuuselimiin. He olivat olleet Yhdysvaltain vankeina ja kidutettavana.
Ryhmä herätti kauhua julmuudellaan.
Mohammed Emwazin elämä Kuwaitissa sujui mallikkaasti. Hän pärjäsi mainiosti työssään IT-firmassa. Lisäksi hän löysi naisen. Pian suunnitteilla oli häät.
Tulevaisuus näytti hyvältä.
Yhdeksän kuukauden jälkeen kesällä 2010 Emwazi palasi kuitenkin Lontooseen. Syynä saattoivat olla hääjärjestelyt vanhempien kanssa tai vihoitteleva hammas, johon ei löytynyt hoitoa Kuwaitissa.
Tarkoitus oli vain käväistä.
Mutta heti saapuessaan Heathrow’n lentoasemalle Emwazi joutui kuulusteluun. Selvästikin hän oli yhä tarkkailulistalla.
Emwazi pelästyi tehneensä virheen. Hän yritti palata Kuwaitiin, mutta hänet pysäytettiin lentokentällä.
Kuwaitin suurlähetystöstä Emwazille kerrottiin, ettei hänelle myönnetä enää viisumia, koska hän on joutunut karkotetuksi Kuwaitista. Se ei pitänyt paikkaansa. Emwazi arveli, että MI5 oli puhunut myös kuwaitilaiset mukaan juoneensa.
Emwazi pyysi taas apua Cage-järjestöltä.
Lakiapua tarjoava Cage-järjestö on julkaissut sähköposteja, joissa Mohammed Emwazi pyysi järjestön apua. Lähde: Cage
”Olen löytänyt Kuwaitista työn, puolison ja uuden alun elämälleni. Kuwaitista olen kotoisin, olen siellä syntynyt. Haluan vain päästä sinne ja aloittaa uuden elämäni”, Emwazi kirjoitti sähköpostissa.
Emwazin viesteissä oli myös uusia sävyjä. Hän lähetti linkkejä videoihin, joissa näkyy brittimiehiä solvaamassa muslimeita ja mus limeita väkivallan uhreina Tšetšeniassa.
Emwazin mielessä selvästi vahvistui ajatus, että hänen tilanteensa liittyy yleisempään ongelmaan: muslimit kohtaavat syrjintää ja vainoa eri puolilla maailmaa.
Emwazi oli muuttunut. Kuwaitista palannut nuori mies ei enää ollut gangstarapistä intoileva pikkupahis. Hän oli kasvattanut pitkän parran ja alkanut käydä moskeijassa.
Kuukaudet kuluivat, mutta Emwazi oli jumissa Lontoossa. Hän haki neuvoa lakimieheltä. Hän teki kirjallisen valituksen poliisista. Hän haki julkisuutta tilanteelleen ottamalla yhteyttä toimittajaan, joka oli kirjoittanut MI5:n ahdistelemiksi joutuneista musliminuorista.
Lain silmissä Emwazi oli puhdas. Ei rikoksia, ei tuomioita. MI5:n tarkkailusta hän ei kuitenkaan päässyt. Emwazi uskoi, että hänen puhelintaan kuunnellaan. Työnhaku ei onnistunut. Jokin sai työnantajat aina päättämään toisin.
Vanhemmat tuskailivat poikansa tilannetta. Isä matkusti Kuwaitiin selvittämään asiaa.
Lopulta Emwazi yritti karistaa ongelmansa vaihtamalla nimeään. Hänestä tuli virallisesti Mohammed al-Ayan.
Uuden nimen turvin hän yritti vielä kerran matkustaa Kuwaitiin. Taaskaan hän ei päässyt lentokenttää pidemmälle.
Oli syksy 2012.
Sitten Mohammed Emwazi katosi.
Yksi vaarallinen reissu Syyriassa oli taas päättymässä. Toimittaja James Foley matkusti autossa Pohjois-Syyriassa kohti Turkin rajaa.
Syyrian sota oli marraskuussa 2012 käynyt sekavaksi. Länsimaisille journalisteille alueelle meneminen oli niin vaarallista, että suuri osa maailman mediayhtiöistä lakkasi lähettämästä sinne omia toimittajiaan ja valokuvaajiaan.
Isis-järjestö välitti Syyriasta kuvan, jossa sen mukaan on Mohammed Emwazi. Kuvausaika on tuntematon.
Freelancereiden, kuten James Foleyn, raportit kuitenkin kelpasivat. He ottivat valtavia riskejä saadakseen myytäväksi juttuja, joita kenelläkään muulla ei ollut.
Auto oli jo melkein Turkin rajalla, kun asemiehet pysäyttivät sen.
James Foleystä ei kuultu mitään vuoteen.
Pian Syyrian pohjoisosissa tapahtui muutakin. Amerikkalainen toimittaja Steven Sotloff siepattiin. Neljä ranskalaista toimittajaa katosi, samoin kaksi espanjalaista. Britit David Haines ja Alan Henning joutuivat asemiesten käsiin, samoin muita avustustyöntekijöitä Italiasta, Tanskasta ja Yhdysvalloista.
Tanskalainen nuori valokuvaaja Daniel Rye Ottosen saapui ensimmäiseen sotaansa ja joutui heti siepatuksi.
Sieppaukset tehtiin eri aikoina eri paikoissa ja ainakin osittain tekijöinä olivat eri ryhmät. Siepatut päätyivät kuitenkin samoihin kellareihin ja varastoihin.
Vanginvartijoina toimi julma nelikko. He pieksivät vankeja, usein ilman selvää syytä. He peittivät aina kasvonsa mustilla hupuilla. He kaikki puhuivat brittienglantia.
Joku vangeista keksi nelikolle lempinimen: The Beatles.
Tässä bändissä johtaja oli George. Ringo avusti. Paulia näkyi harvoin.
Väkivaltaisin oli John.
Miekka oli metrin pituinen ja käyrä. Se oli kuin jostain keskiaikaisesta Ali Baba -sadusta. Mustanaamioinen vartija John asetti sapelin tanskalaiskuvaaja Daniel Rye Ottosenin kaulalle.
Rye Ottosen oli nähnyt sapelin aiemminkin. John oli uhannut sillä vankeja ja puhunut kuin fantasioiden. Ensin tuntuu viilto, sitten hengitys salpautuu, keuhkoputki katkeaa…
”Haluatko menettää pääsi?” John kysyi.
Vankien olot olivat surkeat. Heitä pidettiin pimeässä huoneessa, jonka ikkunat oli peitetty. Vaatteita ei ollut saanut vaihtaa kuukausiin. Vangit olivat täynnä täitä. Lattia oli kova ja niin kylmä, että sillä nukkuminen veti vartalon kohmeeseen.
John tykkäsi leikkiä vangeillaan, pelotella heitä. Hän käyttäytyi kuin katujen kovanaama.
Samalla hän pilkkasi lännen demokratiaa ja raivosi terrorisminvastaisesta sodasta, salaisista pidätyskeskuksista ja vesikidutuksesta. Hän puhui kuin kostaisi kaikkea muslimeille tehtyä pahaa panttivangeilleen.
Osa kidutuksesta oli henkistä. Kerran John haki Rye Ottosenin tanssimaan. Hän liikutti vankiaan hämärässä huoneessa tangon askelin.
Rye Ottosen painoi päänsä alas. John raivostui, jos vanki yritti katsoa häntä silmiin.
John veti itseään lähemmäksi. Rye Ottosen haistoi hänen hengityksensä. Se haisi.
Eräänä yönä vangit määrättiin kuorma-auton lavalle. Heitä ajelutettiin tuntikausia.
Sitten he saapuivat komean omakotitalon pihalle. Talossa oli isot ikkunat ja maisema joelle. Se oli Eufrat.
Yhdessä Tigrisin kanssa sen suistoalueelle syntyi kauan sitten Kaksoisvirran maa, varhainen sivistysvaltio.
Kaupunki joen varrella oli Raqqa.
Siellä tapahtui hurjia. Vanhan syyrialaiskaupungin oli vallannut väkivaltainen asejoukkio, jonka johtajat olivat naapurimaa Irakista. Ryhmän nimi oli Irakin ja Shamin Islamilainen valtio, eli Isis. Sham viittaa Suur-Syyriaan.
Isis oli tehnyt Raqqasta pääkaupunkinsa. Raqqasta oli johdettu abbasidien kalifaattia vuosina 796–809. Isis vetosi propagandassaan vanhoihin profetioihin. Se julisti lopun ajan taisteluiden alkaneen islamin armeijan ja muun maailman välillä.
Raqqassa asuu noin 200 000 ihmistä. Kaupungissa on vilkas basaarialue ja laajat korttelit vaaleita tasakattoisia kivitaloja. Katutasossa kuhisee: hedelmäkauppiaita, kahviloita, kännykkäpuoteja. Keltaiset taksit ajelevat kaduilla.
Raqqa sai tottua raakuuksiin. Kun Isis oli saavuttanut voiton Vapaan Syyrian armeijasta, se leikkasi vihollistaistelijoiden päät irti ja ripusti ne aidanseipäisiin.
Isis kielsi tupakan, alkoholin ja tanssin. Naisia kiellettiin liikkumasta ulkona ilman miespuolista saattajaa. Kouluissa lapsia pantiin katsomaan teloitusvideoita.
Joenvarsitalossa vangeille selvisi, että he olivat nyt uuden ryhmän, Isisin, hallussa.
Mutta Beatles oli täälläkin.
Pian vangit siirrettiin taas uuteen kellariin.
Vuoden hiljaisuuden jälkeen ensimmäinen viesti toimittaja James Foleysta oli sähköposti, jonka sai hänen pikkuveljensä New Hampshiressä Yhdysvalloissa.
”Meillä on James. – – Haluamme rahaa nopeasti.”
Samantapaisia viestejä tuli muillekin siepattujen omaisille eri puolilla maailmaa alkuvuodesta 2014. Ne oli kirjoitettu hyvällä englannilla. Viestien lähettäjä tunsi tietotekniikan. Sähköpostit oli lähetetty salausta käyttämällä, joten niitä ei voinut jäljittää.
Tanskalaisen Rye Ottosenin perheeltä vaadittiin kahta miljoonaa euroa.
Länsimailla on yhteinen linja: Terroristien kanssa ei neuvotella. Lunnaita ei makseta.
Raqqan kellarissa vangit päättelivät, että neuvottelut olivat alkaneet. John ja muut Beatlesit olivat käyneet kysymässä omaisten sähköpostiosoitteita ja tunnistuskysymyksiä, joihin vain vanki ja perhe osaisivat vastata.
Tässä vaiheessa Yhdysvaltain ja useiden eurooppalaisten valtioiden tiedustelupalvelut tiesivät jo, että vankeja piti Isis. Ryhmällä oli yhteensä 24 länsimaista panttivankia.
Ranskalainen toimittaja Nicolas Henin oli tarkkaillut vartijoitaan kymmenen kuukautta. Oli käynyt selväksi, että Beatlesit olivat suorittajaporrasta. Heillä oli Isisin hierarkiassa pomo.
Heniniä kuitenkin vaivasi eräs ajatus. Hänen vartijoihinsa oli aiemmin kuulunut belgialaisia ja ranskalaisia. Brittivartijat tunsivat Game of Thrones -tv-sarjan ja Hotel California -laulun sanat ja olivat muutenkin eläneet samassa kulttuurissa kuin vankinsa.
”Tilanne oli länsimaalaisten välinen konflikti. Syyria oli vain näyttämö”, Henin sanoo.
Useimmista sieppauksista ei tiedetty, koska omaiset tai valtiot olivat pimittäneet tiedon.
Tanskassa Rye Ottosenin perhe lainasi, keräsi ja aneli rahaa sukulaisilta, kavereilta ja keneltä tahansa, joka suostui kuuntelemaan.
Keväällä alkoi tapahtua.
Ensin vapautuivat kaksi espanjalaista, sitten ranskalaiset. Vapaaksi pääsi myös kansainvälisen avustusjärjestön työntekijöitä.
Joku oli maksanut. Yleensä sieppaustilanteissa maksaja on jokin kolmas taho, kuten vakuutusyhtiö, upporikas hyväntekijä tai valtio, joka haluaa vastineeksi poliittisia etuja.
Kolmessa kuukaudessa suurin osa vangeista pääsi kotiin – muut paitsi amerikkalaiset ja britit. Isis sai vangeista 40 miljoonaa euron lunnaat, väittää sieppauksista Hunting Season -nimisen kirjan kirjoittanut James Harkin.
Rye Ottosenin perhe sai kokoon 1,3 miljoonaa euroa. Rahat välitti sieppaajille länsimainen turvallisuusfirma.
Rye Ottosen palasi kotiin Odenseen juuri ennen juhannusta kesällä 2014. Ensitöikseen hän soitti Yhdysvaltoihin James Foleyn vanhemmille. Foley oli sanellut kirjeen, jonka Rye Ottosen oli opetellut ulkoa.
Viimeiset sanat Foley osoitti isoäidilleen:
”Pysy vahvana, sillä tulen tarvitsemaan apuasi saadakseni elämäni takaisin. Jim.”
Isisin hallitsemat alueet Syyriassa ja Irakissa ovat kutistuneet viime kuukausina. Grafiikka: Minttu Linjala / HS, lähde: BBC
Samassa kesäkuussa maailman uutishuoneissa hieraistiin silmiä. Monenlaista oli Lähi-idästä kuultu, mutta ei tällaista.
Isis ilmoitti, että Syyrian ja Irakin välinen valtionraja ei enää päde. Ranskan ja Britannian sata vuotta aiemmin vetämä rajalinja oli mitätöity. Tilalla oli nyt kalifaatti.
Islamilaisen valtion julisti perustetuksi sen irakilainen johtaja, joka käyttää taistelijanimeä Abu Bakr al-Baghdadi. Hän on entinen imaami ja oli ollut Yhdysvaltain vankina Camp Buccan leirillä.
Pian kävi selväksi, että Isis oli kapinallisryhmänä hirviö, jollaista ei ollut ennen nähty. Pohjois-Irakissa se valtasi laajoja alueita, myös maan toiseksi suurimman kaupungin Mosulin. Irakin asevoimat pötki pakoon. Tukikohdista Isis sai haltuunsa järeitä aseita – monet niistä Yhdysvaltain lahjoittamia. Isis alkoi ajella panssarivaunuilla ja ampua ilmatorjuntatykeillä.
Isis myös otti haltuunsa öljynjalostamoja, viljasiiloja ja tehtaita. Pian bisnekset tuottivat miljoonia dollareita päivässä.
Isis todellakin rakensi valtiomaista hallintoa. Se perusti koulutusviraston, sosiaalitukien yksikön, jätehuolto-osaston ja nimitti jopa kuluttaja-asiamiehen.
Kesän 2014 lopulla Isis hallitsi noin kuutta miljoonaa ihmistä alueella, joka ulottui Keski-Irakin Bagdadin tuntumasta Pohjois-Syriaan lähelle Aleppoa.
Isis sanoi toteuttavansa Koraanin sanaa ja sharia-lakia. Sen ideologia oli kuitenkin niin äärimmäinen, että jopa al-Qaida irtisanoutui siitä. Isis pitää vihollisenaan myös muslimeja, etenkin shiioja, mutta myös kaikkia, joita se epäilee pettureiksi.
Niitä riittää. Isisin johdossa on entisiä Saddamin salaisen palvelun miehiä. Diktatuurin vihollisia ovat kaikki, jotka eivät kannata sitä.
Isis hirtti ja ristiinnaulitsi. Pettureiden julkisia teloituksia alettiin pitää Raqqan keskusaukiolla, vanhan kellotornin juurella.
Video oli ammattimaisesti tehty. Terävä kuva, oikea valotus ja hyvä ääni. Jopa värit ja sommittelu näyttivät harkituilta.
Mustapukuinen naamiomies puhui veitsi kädessään. Aavikon keltaisella hiekalla oli polvillaan vanki James Foley. Hänet oli puettu oranssiin haalariin, kuten Yhdysvaltain pitämät vangit Guantánamossa.
Videolla Foley puhuu. Hänet on pakotettu viimeiseksi sanoikseen arvostelemaan Yhdysvaltoja ja toivomaan, ettei olisi amerikkalainen.
Sitten veitsi työntyy kaulalle.
Videolla ei näytetä teloitusta, mutta seuraava kuva on kauhea.
Foleyn irtileikattu pää on nostettu hänen ruumiinsa päälle.
Video järkytti maailmaa. Yhdysvalloissa uutiskuva painui kansakunnan tajuntaan vahvemmin kuin mikään sitten vuoden 2001 terrori-iskujen. Obama tuli puhumaan televisioon. Paavi soitti Foleyn perheelle.
Videon otsikko oli ”Viesti Amerikalle”.
Isisillä on oma mediayksikkö, joka tuottaa teknisesti korkealaatuisia videoita. Propagandalla yritetään muun muassa houkutella uusia jäseniä järjestön riveihin.
Viikkoa aiemmin presidentti Obama oli tehnyt vaikean ratkaisun. Hän oli aiemmin yrittänyt irrottaa Yhdysvallat neljännesvuosisadan jatkuneista sotatoimista Irakissa. Nyt hän antoi käskyn pommittaa Isisiä Irakissa.
Ilmaiskuilla oli määrä suojella Irakissa olevia amerikkalaisia ja irakilaisia siviileitä. Tuhansia jesidi-vähemmistön kuuluneita ihmisiä oli jäänyt vuorille jumiin Isisin silvottavaksi.
”Obama!” uhoaa videon naamiomies. Hän vaatii Yhdysvaltoja lopettamaan Isisin pommittamisen tai seuraavakin panttivanki kuolee.
Propagandana video oli tehokas. Se herätti pelkoa ja raivoa. Isisin uhka tuli länsimaissakin lähelle.
Mustahuppuisesta veitsimiehestä tuli maailman käytetyin Isis-kuva. Pahan ikoni.
Kaksi viikkoa myöhemmin internetissä julkaistiin toinen video. Jos mahdollista, se oli edellistäkin kuvottavampi. Uhrina oli amerikkalaistoimittaja Steven Sotloff.
”Obama, tulin takaisin”, teloittaja sanoo.
Sama Lontoon aksentti, samat ruskeat silmät hupun takana.
Kuka hän oli?
Siihen mennessä tarina Syyrian Beatleseistä oli jo kulkenut vapautetuilta panttivangeilta toimittajille. Teloittaja sai mediassa nimen John Lennonin mukaan.
Jihadi John, melkoinen nimi. Alkuosa viittaa uskonsoturiin, loppuosa rakastettuun hippiin, joka lauloi rauhasta kaikkien kesken.
Imagine.
Jihadi John -lempinimen saaneesta teloittajasta tuli Isisin kasvot.
Taas kului kaksi viikkoa. Uusi video, uusi mestaus. Nyt järkyttyi erityisesti Britannia. Jihadi Johnin uhrina oli britti, avustustyöntekijä David Haines.
Videolla Jihadi John pilkkaa pääministeri David Cameronia Amerikan sylikoiraksi ja uhkaa seuraavan brittiuhrin tappamisella.
Tässä vaiheessa Britannian ja Yhdysvaltain tiedusteluelimet olivat jo selvittäneet, kuka Jihadi John on. Lontoossa MI5 oli jakanut tietojaan ulkomaantiedustelu MI6:n kanssa. Syyriaan sotimaan oli lähtenyt jo noin 800 brittiä. Sitä listaa oli alettu karsia.
Videot olivat antaneet vihjeitä: Jihadi Johnin koko, käsien suonet, silmät.
Ratkaiseva oli ääni. Vaikka videoilla ääntä oli muokattu, tunnistustekniikan avulla se todettiin samaksi kuin epäillystä aiemmin tehdyissä nauhoituksissa.
Henkilöllisyyttä ei julkistettu, mutta Cameronille se tietenkin kerrottiin. Pääministerin raivo kasvoi, kun hän sai kuulla, että Jihadi John on kotoisin Länsi-Lontoosta pienen matkan päästä hänen Notting Hillin asunnoltaan.
Neljännellä videolla näytetään Jihadi John ja britti Alan Henningin irtileikattu pää.
Kymmenen vuotta aiemmin Isisin edeltäjä Irakin al-Qaida oli julkaissut teloitusvideoita. Itse johtaja al-Zarqawi oli katkonut päitä. Silloin sosiaalinen media oli kuitenkin vasta syntymässä, eivätkä videot levinneet laajasti.
Jihadi Johnin videokampanja villitsi somen. Isisillä ei ole tiedottajaa, vaan se on joukkoistanut työn. Syksyllä 2014 lähes 50 000 Twitterin käyttäjää jakoi aktiivisesti Isisin propagandaa.
Viidennellä videolla näytetään teloitettu amerikkalaispanttivanki Peter Kassig.
Joillekin Jihadi Johnista tuli idoli. Julkea huppumies esitti itsensä muslimien kostajana ja kiristi Yhdysvaltain presidenttiä koko maailman internetyleisön edessä. Se vetosi. Muuttoliike länsimaista Isisin riveihin kiihtyi.
Jihadi John oli pysäytettävä. Yhdysvallat ja Britannia panivat Emwazin tappolistojen kärkeen. Alkoi terroristijahti, jollaista ei ollut nähty sitten Osama bin Ladenin etsinnän.
Yhdysvaltain terrorisminvastaisessa sodassa vuodesta 2001 alkaen tärkein ase on ollut kauko-ohjattava lennokki. Lennokki-iskuilla on tapettu jopa 7 000 ihmistä Afganistanissa, Pakistanissa, Somaliassa ja Jemenissä.
Iskut ovat oikeudellisesti kyseenalaisia, koska ne ovat käytännössä teloituksia ilman oikeudenkäyntiä. Välillä iskuissa kuolee myös sivullisia. Yhdysvalloissa tappolistan hyväksyy presidentti Obama. Britanniassa pääministeri Cameron piti Emwazia niin tärkeänä kohteena, että hallitus poikkeuksellisesti määräsi asevoimat tappamaan Britannian kansalaisen.
Kuudennella videolla näytetään japanilaiset Haruna Yukawa ja Kenji Goto, jotka oli siepattu muiden panttivankien jälkeen.
Kenji Goton mestaus jäi Jihadi Johnin viimeiseksi videoksi. Hänen aikansa Isisin julkikuvana oli kestänyt vajaat kuusi kuukautta.
Videot loppuivat ehkä siksi, että panttivangit loppuivat. Pian Isisille tuli toinenkin syy vetää Jihadi John piiloon parrasvaloista.
Amerikkalaislehti The Washington Post paljasti, että Jihadi John on oikealta nimeltään Mohammed Emwazi, 26-vuotias tietokone ohjelmoija Länsi-Lontoosta.
Lontoossa Maida Valen pienen rivitaloasunnon eteen ryntäsi toimittajia kameroineen. Emwazin isä, äiti ja sisarukset ehtivät piiloon ja ovat siitä pitäen pysyneet poissa julkisuudesta. Naapurit ällistelivät. Kadun päässä liikuntakeskuksen pihalla nuoret kyselivät: Kuulitko? Mohammed!
Miten uraa ja avioliittoa tavoitellut lontoolaisnuori päätyi mestaajaksi Syyriaan?
Mohammed Emwazin vuosista yliopiston jälkeen on toinenkin versio. Se eroaa osin kertomuksesta, jonka Emwazi kertoi Cage-järjestölle sähköposteissaan. Toisen version pääpiirteet käyvät ilmi oikeuden asiakirjoista, jotka koskevat Ladbroke Groven radikaaliryhmää.
Asiakirjojen mukaan MI5:llä oli hyvät syyt tarkkailla Emwazia. Alun perin tämä joutui seurantaan kavereidensa vuoksi. Ladbroke Groven kaduilla hengailleeseen jengiin kuuluivat Emwazia pari vuotta vanhemmat Bilal al-Berjawi ja Mohammed Sakr.
Myöhemmin Emwazi kävi töissä Sakrin perustamassa parkkifirmassa. Kavereilta tarttui myös ajatuksia.
Al-Berjawi ja Sakr olivat islamistijärjestö al-Shabaabin yhteyshenkilöitä Lontoossa. Myöhemmin kumpikin muutti Somaliaan ja nousi korkeaan asemaan al-Shabaabissa.
MI5 epäili muidenkin Ladbroke Groven jengiläisten siirtyneen pikkurötöksistä islamilaisen terrorismin pariin. Porukan jäsenten epäiltiin keräävän al-Shabaabille rahaa ja uusia jäseniä. Jotkut yrittivät kaduilla käännyttää lontoolaisia muslimeiksi.
Ainakin kahta jengiläistä epäiltiin niin vahvoin perustein, että heidät asetettiin oikeuden päätöksellä tehovalvontaan ja kotiarestiin.
Jengissä oli Emwazin koulukavereita ja tuttuja samoista kortteleista. Ryhmä yritti kartella MI5:n tarkkailua. He käyttivät sähköposteissa keksittyjä nimiä ja jättivät kännykät kotiin tavatessaan toisiaan.
Nuoret tapasivat usein Golborne Roadin lissabonilaisessa kahvilassa. He kävivät myös komeassa al-Manaar -moskeijassa, joka sijaitsee Acklam Roadilla Heathrow’n lentokentälle vievän junaradan kupeessa.
Oikeusasiakirjojen mukaan Emwazi ei kuulunut ydinporukkaan. Hän oli satunnainen ulkojäsen.
Syksyllä 2012 Emwazi oli kuitenkin umpikujassa. Hän oli jumissa Lontoossa, eikä MI5 jättänyt rauhaan. Emwazi oli raivoissaan Britannian valtiolle elämänsä sotkemisesta ja uppoutunut maailmankuvaan, jossa muu maailma järjestelmällisesti sorti muslimeja.
Terrorisminvastainen sota oli osunut lähelle. Emwazin kaverit al-Berjawi ja Sakr oli tapettu Somaliassa Yhdysvaltain ilmaiskuissa.
Emwazin tunteneiden mukaan on selvää, että hän todella halusi muuttaa Kuwaitiin, asettua aloilleen ja perustaa perheen. On silti mahdollista, että Emwazi pyrki Kuwaitiin liittyäkseen siellä jihadistijärjestöön.
Joka tapauksessa se reitti oli tukossa. Emwazi valitsi toisen tien.
Isisin riveihin liittyneiden länsimaalaisten motiiveissa sekoittuvat uskonto ja politiikka. Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan päämotiivi on kuitenkin useimmiten henkilökohtainen: elämässään harhautuneet etsivät uutta alkua. Kun syrjäytyneistä tulee jihadisteja, he saavat hyväksyntää ja voivat kokea kuuluvansa johonkin itseään suurempaan.
Emwazin ratkaiseva innoittaja oli toden näköisesti joku lähipiiristä.
Ainakin kymmenen Ladbroke Groven jengin jäsentä lähti sotimaan Syyriaan. Emwazin kanssa samoihin aikoihin – ehkä yhtä matkaa – lähtivät hänen koulukaverinsa Choukri Ellekhlifi ja samassa moskeijassa käynyt Mohamed el-Araj.
Emwazi karkasi Britannian viranomaisilta ilmeisesti matkustamalla junalla kanaalitunnelia pitkin Ranskaan. Sieltä hän on voinut edetä rajatarkastuksia vältellen Turkkiin ja edelleen Syyriaan, eli päinvastaista reittiä kuin sotaa pakenevat hakeutuvat Länsi-Eurooppaan.
Emwazi ei liittynyt suoraan Isisiin. Sitä ei edes ollut olemassa syksyllä 2012. Tuolloin ulkomaisten jihadistien tunnetuin yhteyshenkilö Syyriassa oli britti Rabah Tahari . Hän oli Youtube-videoilla houkutellut muslimeita taisteluun. Emwazi kavereineen liittyi mukaan.
Myöhemmin Tahari yhdisti ryhmänsä punapartaisen tšetšeenin Abu Omar al-Shishanin taistelijoihin. Emwazi asetettiin vastuutehtävään länsimaisten panttivankien vartijaksi.
Kun Isis vahvisti otettaan Syyrian ja Irakin pohjoisosista, al-Shishanin joukkio liittyi siihen. Panttivangit luovutettiin Isisille ehkä uskollisuuden osoituksena. Al-Shishani nousi myöhemmin Isisin sotilasjohtajaksi, ja hänet tapettiin Yhdysvaltain ilmaiskussa.
Isisin jäsenenä Emwazi todennäköisesti joutui samanlaiseen aivopesuun kuin muutkin länsimaiset tulijat. Ohjelmassa lietsotaan kykyä väkivaltaan.
Emwazi oli kuulunut Isisiin noin vuoden, kun ensimmäinen video julkaistiin.
Miten tappaa hirviö?
Mohammed Emwazin lapsuuden suosikkikirjan nimestä tuli hänen tappo-operaationsa pääkysymys.
Viimeisen videon jälkeen Emwazin jäljet katosivat.
Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut pystyvät kuvaamaan satelliiteista minkä tahansa kolkan maapalloa. Lisäksi niillä on joka hetki ilmassa tiedustelulennokkeja, joilla voi ottaa yksityiskohtiin meneviä kuvia.
Yleensä tarvitaan tietoa myös maan päältä. Isisin alueelle soluttautuminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa.
Emwazista tuli Isisille riski, kun hänen henkilöllisyytensä paljastui. Mahdollisuus kasvoi, että joku tarttuu Yhdysvaltain lupaamaan kymmenen miljoonan dollarin vihjepalkkioon.
Moni irakilainen ja syyrialainen vihaa Isisiä. Miljoonia tavallisia ihmisiä elää Isisin miehityksen alla. Jotkut heistä lähettävät henkensä uhalla maailmalle Isisin vastaista tietoa.
Kuukaudet kuluivat. Ei kunnon vihjettä.
Isisin johto tietää, että heitä jahdataan. Johtaja al-Baghdadista ei ole julkaistu yhtään kuvaa sen jälkeen, kun hän julisti kalifaattinsa. Komentajat vaihtavat paikkaa. He viestivät monimutkaisen sanansaattajaverkoston kautta.
Joskus Isisin ulkomaiset taistelijat potevat koti-ikävää. He lähettävät sähköpostia isälle tai soittavat äidille. Britanniassa signaalitiedustelu GCHQ seuraa erityisesti näitä viestejä. Emwazi ei kuitenkaan soittanut kotiin.
Isis tuntee nykyteknologian. Sen taistelijat suosivat älypuhelimissaan Zello-nimistä sovellusta, jolla voi välittää salattuja ääniviestejä nopeasti. Sähköposteja salataan TrueCrypt-ohjelmalla.
Perinteisempi suojatoimi on, että kenestäkään ei käytetä oikeaa nimeä. On Abu sitä ja Abu tätä. Kuka on kuka?
Viime syksynä Emwazia oli etsitty jo vuosi. Lopulta lännen tiedustelupalvelut saivat arvokkaan vihjeen, kerrotaan brittitoimittaja Robert Verkaikin juuri ilmestyneessä kirjassa Jihadi John.
Vihjeen mukaan Mohammed Emwazilla oli Raqqassa vaimo ja lapsi.
Emwazi oli menettänyt morsiamen Lontoossa ja toisen Kuwaitissa, kun naisystävät olivat pelästyneet MI5:n tarkkailua.
Raqqassa häntä viimein onnisti. Rakkaudesta tuskin kuitenkaan oli kyse.
Isisin kalifaatissa naiset ovat miehen omaisuutta. Taistelijat saavat palkkioksi kylistä siepattuja naisia, jotka joutuvat usein seksiorjan asemaan.
Yhden vaimon Emwazi oli lahjoittanut haavoittuneelle taistelutoverille. Isisin propagandalehti Dabiq kehui häntä tästä jalomielisyydestä.
Tiedusteluvihje kertoi myös tärkeän yksityiskohdan. Vaimo ja lapsi asuvat keskellä Raqqaa, aivan Kellotornin lähellä.
Vanhaa kellotornia ympäröivää aukiota Raqqan keskustassa alettiin kutsua Teloitusaukioksi Isisin otettua vallan. Kuva: Reuters
Britannian ja Yhdysvaltain salaisesta sotilasoperaatiosta tihkuneita tietoja on lähes mahdoton varmistaa. Yksi versio tapahtumista menee näin:
Viime marraskuun 11. päivänä Incirlikin tukikohdasta Turkissa nousi ilmaan miehistönkuljetushelikopteri. Sen kyydissä oli Britannian SAS-erikoisjoukkojen sotilaita.
Saavuttuaan rajan yli Syyrian aavikolle kopteri laskeutui ja SAS-sotilaat nousivat siitä. Ulos ajettiin kaksi aavikkomönkijää. Sotilaat lähtivät ajamaan pitkin aavikkoa.
Muutama kilometri Raqqasta sotilaat pysähtyivät. He piiloutuivat hiekka-aavikolle. Varusteista otettiin esiin salaiset aseet, pienet kauko-ohjattavat helikopterit, joissa on korkeatasoinen kamera ja lähetin. Sotilaat lennättivät kopterin Raqqaan.
Kopteri hyrräsi ja kuvasi Raqqan keskustassa. Kopterin lähettimestä kuvasignaali kulki aavikolla piileskelevien sotilaiden kannettavaan tietokoneeseen. Sieltä se lähetettiin satelliittipuhelimella avaruuteen. Satelliitista kuva sinkosi takaisin maan päälle, SAS:n komentokeskukseen Herefordiin ja Yhdysvaltain asevoimien komentokeskukseen Qatarissa.
Raqqan keskustassa sijaitsevat Isisin päämaja ja mediakeskus. Siellä oli myös Emwazin vaimon ja lapsen asunto.
Tuntikausiin tiedustelukamerassa ei näkynyt mitään kiinnostavaa.
Syyrian taivaalla odottamassa lensi Reaper-lennokkeja. Reaper (Niittäjä) on huipputeknologinen ja kallis tuhokone. Kone lentää ilman lentäjää ja iskee taivaalta kilometrien päästä kohteestaan. Hellfire-ohjus syöksyy matkaan 425 metriä sekunnissa ja ohjautuu maaliin tutkan ja laserin avulla.
Yhdysvaltalaissotilaat ohjaavat Creechin tukikohdasta Nevadasta toisella puolella maailmaa lentäviä miehittämättömiä lennokkeja satelliitin välityksellä.
Marraskuun 12. päivänä kello läheni jo puoltayötä. Silloin Raqqan keskustan rakennuksesta astui ulos kaksi miestä. He nousivat henkilöautoon.
Tiedustelukopteri kuvasi. Yhdysvaltain ja Britannian komentokeskuksissa alkoi kuhina. Toinen miehistä oli Emwazi.
Tappokäsky lähti toiselle puolen maailmaa.
Yhdysvaltain Nevadassa oli vasta iltapäivä. Las Vegasin kasinoista syrjemmällä aavikolla sijaitsee Creechin sotilastukikohta. Ilmavoimien sotilaiden työ näyttää siltä kuin he pelaisivat tietokonepeliä. Ruudulla näkyy ilmakuva. Pöydällä on joystick eli ohjain. Sillä sotilas ohjaa Reaper-lennokkia satelliitin välityksellä.
Reaper-lennokki voi tuhota kohteensa kilometrien päästä Hellfire-ohjuksella.
Raqqan keskustassa auto oli ehtinyt vain parin sadan metrin päähän. Se oli ohittanut Sharksan kupolikattoisen moskeijan ja kääntyi kohti Kellotornin aukiota, joka oli Isisin aikana saanut kaupunkilaisilta uuden nimen.
Teloitusaukio.
Nevadassa sotilas painoi joystickin nappia.
Ihminen on tehnyt elämässään jotain erityisen hyvää tai erityisen pahaa, jos hänen kuolemastaan ilmoittaa Britannian pääministeri.
Marraskuun 13. päivä David Cameron asteli Lontoossa Downing Street 10:n ovelle. Hän vahvisti ensi kertaa julkisesti, että Jihadi Johnin oikea nimi oli Mohammed Emwazi.
Pääministeri kuvasi Emwazia barbaariseksi murhaajaksi, joka oli uhka paitsi Syyriassa, myös muualla maailmassa.
Cameronin puhuessa Emwazin kuolemaa ei ollut vielä varmistettu. Isis vahvisti sen myöhemmin.
”Hän oli Isisin pääteloittaja. Eikä pidä unohtaa, että hän tappoi monia, monia muslimeita myös. Ja hän aikoi murhata lisää ihmisiä”, Cameron sanoi. ”Toimimme itsepuolustukseksi.”
Juuri samana iltana ryhmä muslimimiehiä lähti liikkeelle Pariisissa.
Terrori-iskuissa tapettiin 130 ihmistä.
Tekijäksi ilmoittautui Isis.
Iskut eivät liittyneet Emwazin surmaan. Niitä oli juonittu pitkään. Parin vuoden olemassaolonsa ajan Isisin päähuomio oli ollut kalifaatin hallitsemisessa ja puolustamisessa. Kansainvälinen terrorismi saattoi kuitenkin olla yksi sen tavoitteista alusta alkaen. Joka tapauksessa toiminta kiihtyi sen jälkeen, kun Yhdysvallat aloitti pommitukset Isisiä vastaan elokuussa 2014.
Isisin propagandalehti Daqib vahvisti Mohammed Emwazin kuoleman tammikuun 2016 numerossa.
Isis alkoi järjestelmällisesti lähettää Syyriassa terroristikoulutuksen saaneita eurooppalaisia takaisin kotimaihinsa. Operaatioita johtamaan nimitettiin belgialainen Abdelhamid Abaaoud.
Hänen perustamansa solu teki Pariisin iskut. Ja räjäytti viisi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 22. päivänä, Brysselin pommit.
Eurooppalaisia tappanut ryhmä koostui Euroopassa kasvaneista nuorista.
”Isisiä on epämiellyttävä katsoa myös siksi, että se heijastaa konfliktia omissa yhteiskunnissamme”, sanoo ranskalaistoimittaja Nicolas Henin, joka oli Emwazin vankina Raqqassa.
Sen jälkeen, kun Jihadi John tuli esiin videoillaan, Syyriaan lähteneiden eurooppalaisten määrä on kaksinkertaistunut.
Tänä keväänä internetissä on julkaistu uusia videoita. Niillä esiintyy sujuvaa englantia puhuva mustahuppuinen mies, joka teloittaa ihmisiä. Ei tiedetä, kuka hän on, mutta hänelle on jo annettu lempinimi.
Uusi Jihadi John.
