Mopoautossa tuoksuu partavesi.
Edellisiltana taivaalta on ripsutellut vettä, ja se on yöllä jäätynyt tienpintaan. Onneksi alla on vielä nastarenkaat ja ratissa kokenut kuski. Mittariin on kertynyt kilometrejä 7 185. Ja tämä on jo kuskinsa toinen mopoauto, tosin myös viimeinen. Kesäloman jälkeen koulumatkat on tarkoitus tehdä oikealla autolla. Kuski kun täyttää elokuussa 18 vuotta.
”Mutta onhan tämä jäätävän kätevä peli”, Robin Packalen kehuu. Tai kutsutaan kuskia heti kättelyssä sillä nimellä, jolla hänet näillä hänen kotikulmillaan tunnetaan. Roppe. Roppe Packalen.
Koulumatka kotoa Turun Hirvensalosta keskustan lukioon kestää mopoautolla parikymmentä minuuttia. Tänään tosin koulu alkaa varttia vaille kymmenen eikä kahdeksalta kuten yleensä, joten aamuruuhkaa ei ole. Vartti voi riittää.
Roppe on herännyt kahdeksalta puhelimen herätykseen. Sitten nopea laskeutuminen alakertaan, kuppi kahvia, moniviljapuuro mikroon, päälle vadelmia. Ja takaisin ylös omaan huoneeseen. T-paidan silittäminen, repun pakkaaminen. Geeliä tukkaan, hampaidenpesu, parranajo ja useampi roiskaisu partavettä. Ja ennen lähtöä piti vielä pestä likaista mopoautoa katoksessa vähän vedellä.
Roppe vilkaisi myös sähköpostit. Yön aikana oli tullut elokuvakäsikirjoitus, jossa hänelle tarjotaan pääroolia. ”Näitä kyselyjä on tullut viime vuosina useampiakin”, hän sanoo. ”Mutta on pitänyt valita, onko kiinnostusta tehdä leffa vai hyviä biisejä. Musiikki on kuitenkin ollut se ykkösjuttu. Ja on.”
Laulaja täyttää elokuussa 18 vuotta. Auto on jo tilattu, mutta vielä pari kuukautta koulumatkat taittuvat mopoautolla.
Auinkolasit peittävät kuskin silmät, mutta katse pysyy tiukasti tiessä. Juttua tulee, eikä aamuväsymyksestä ole tietoakaan.
Takana on kunnon yöunet, mikä ei ole aina itsestään selvää. Roppe sai läksyt valmiiksi puoliltaöin ja malttoi kerrankin mennä heti sen jälkeen nukkumaan. Ei ole kerta eikä kaksi, kun äiti on joutunut lähettämään naapurihuoneesta WhatsAppissa viestin, että lopeta nyt jo, täällä yritetään nukkua.
”Juutun musatouhuihin niin helposti, tekemään jotain stemmoja. Ja sitten kello on jo vaikka mitä”, Roppe sanoo.
17-vuotiaaksi Roppe Packalen on tehnyt musiikkialalla ihmeitä. Hän on Cheekin rinnalla Suomen suosituin artisti. Hän on keikkaillut Helsingin Olympiastadionilla, ollut Justin Bieberin lämmittelijänä ja voittanut viisi Emma-palkintoa. Neljässä vuodessa hän on julkaissut viisi studioalbumia ja erikoispainokset päälle. Levyjä on myyty yli 550 000 kappaletta, mikä on nykyaikana valtavasti.
Ei ihme, että isä ei ole enää viitsinyt porata poikansa huoneen seinälle uusia reikiä. Ruuveja on seinässä kymmenen, ja kussakin roikkuu moninkertainen platinalevy. ”Isä on käskenyt vaihtaa nauloihin aina uudempia levyjä. Minkäs mä juuri vaihdoinkaan nelinkertaiseen platinalevyyn?”
Jotain myönnytyksiä vanhemmat ovat joutuneet tekemään. Pari vuotta sitten he vaihtoivat Roppen kanssa huoneita päittäin. Roppe kertoo, että hänellä on huoneessaan nyt oma lavuaari ja jopa terassi. Huoneeseen mahtuvat myös piano, kitara, rummut ja pieni studio. ”Äiti perusteli vaihtoa sillä, että mun on pakko saada kunnon vaatehuone kaikille esiintymisvaatteilleni ja tilaa musavehkeille.”
Keikkoja tosiaan riittää, parhaillaan suunnitellaan ”kesän livesettejä”. Vuosien varrella keikoista on jäänyt käteen paljon myös konkreettista. Nalleja on heitelty lavalle Roppen uran alusta asti, jossain välissä tuli valtavasti yöshortseja, ja viime aikoina on tullut villasukkia ja Vanhat autot -karkkeja, joita Roppe oli erehtynyt kehaisemaan Snapchat-palvelussa. Fanilahjat eivät kuitenkaan mahdu Roppen huoneeseen, joten niitä varten on hankittu kaksikymmentä neliötä vuokravarastosta.
Levynteon ja keikkojen ohessa aikaa pitää jäädä myös koululle, sillä Roppe on luvannut hoitaa valkoisen lakin kunnialla päähänsä. Opintosuunnitelma on tehty neljäksi vuodeksi. Koulupäivät ovatkin usein aika lyhyitä.
Mopoauto jurnuttaa kohti keskustaa. Vasemmalle jää Hirvensalon hiihtokeskus, jonka rinteet ovat vielä valkoisena. Paikka on Roppelle tuttu. Mäkeen on ollut tapana ajaa mopoautolla kavereiden kanssa melkein joka päivä. Tänä talvena kerrat tosin ovat jääneet vähiin.
Roppe kehuu taas mopoautoaan, jolla pääsee talvellakin mukavasti kaikkialle, paitsi kouluun myös pianotunneille, bänditreeneihin, kuntosalille ja kavereiden luo. Nytkin voi kevättalven viimassa körötellä lämpimässä. ”Vain penkinlämmittimet puuttuvat.”
Eikä Roppen vaatteilla bussipysäkillä seistäisikään. Ohuen takin alla on vain t-paita ja jalassa farkut, jotka ovat polvista rikki. Kun Roppe risteyksen jälkeen painaa kaasua, farkun reiästä näkyy polvessa oleva kolhu.
Mopoauto ylittää Pitkänsalmen, siirrytään Hirvensalonsiltaa pitkin saaresta mantereelle. Hirvensalossa Packalenien perhe on asunut siitä asti, kun Roppe oli seitsemän. Aiemmin koti oli Turun kupeessa Littoisissa.
Sillalta näkyy kaistale merta sekä vasemmalla että oikealla. Jäistä ei ole enää tietoa. Se tarkoittaa, että pian pääsee taas merelle.
Packalenit ovat olleet aina paljon vesillä, ja Roppella on jo omakin vene. Muskelivene, 25-jalkainen, V8-hörpötin, hän listaa. Mopoauton takaluukussa on nytkin kaksi kanisteria veneöljyä matkalla omalle paatille. ”Nyt se tosin on vielä talvisäilytyksessä. Se on menossa maalaukseen ennen merta.”
Mutta ehkä jo reilun kuukauden päästä pääsee vesille. Tarkoitus on heti alkukesästä käydä myös ”tuttujen pappojen” isännöimässä saaressa, jossa aikoinaan, vuonna 2007, oli Roppen ensimmäinen keikka.
Kahdeksanvuotias Roppe nousi tuolloin tuvan valkoisen avotakan etureunalle ja esitti Lapin kesän. Kaikki hiljenivät. Hän oli ihastunut lauluun, kun Kristian Meurman oli esittänyt sen Idols-laulukilpailussa.
Seuraavana talvena Roppe pyysi äidiltään, voisiko päästä laulutunneille. Hakukoneella toki löytyi laulunopettajia mutta myös jotain paljon houkuttelevampaa: valtakunnallinen lasten ja nuorten laulukilpailu Staraskaba.
Syksyllä 2008 kilpailun finaalissa Ikaalisten kylpylässä Roppe esitti jälleen Lapin kesän, ja sillä irtosi voitto. Palkintona oli ensimmäinen oikea yleisökeikka rock-yhtye Lovexin lämppärinä Lempäälän Ideaparkissa.
Ideaparkissa on tapahtunut muuten toinenkin merkittävä asia Roppen elämässä. Seuraavana vuonna hän voitti siellä pehmiksen syönnin suomenmestaruuskilpailut. Hän söi minuutissa eniten pehmistä.
Staraskaban jälkeen alkoi tapahtua. Tuottaja Kim Kuusi oli mutkien kautta kuullut Roppesta ja kysyi, kiinnostaisiko tätä lähteä joulukuussa 2009 edustamaan Suomea New Wave Junior -laulukilpailuun Moskovaan. Kilpailua ei Suomessa tunneta, mutta se on Itä-Euroopan suurimpia laulukilpailuja. Youtubesta löytyy video, jossa Roppe vetää takatukka hulmuten Europe-yhtyeen The Final Countdownin.
Veto ei riittänyt mitalisijoille, mutta tv-katsojia oli sata miljoonaa. Samaan aikaan Suomessa tapahtui jotakin kiinnostavaa. Tuottaja Maki Kolehmainen oli tehnyt Roppelle taustat New Wave -kisaan. Kun Roppe oli käynyt studiossa, Kolehmainen oli tajunnut heti, että pojassa on jotain aivan erityistä. Hän ehdotti, että heidän pitäisi tehdä yhdessä levy.
Pian levy-yhtiö Universal Musicin toimiston mustalla nahkatuolilla istui 12-vuotias poika, joka joi Coca-Colaa ja Fantaa ja kirjoitti vasemmalla kädellä nimmarinsa monisivuiseen paperiin.
”Silloin en tajunnut sopimuksesta mitään. En edes oikein sitä, tarjotaanko sellaista jokaiselle. Ajattelin vain, että siistiä”, Roppe muistelee. ”Eikä ollut mitään hajua, mitä tämä tuo tullessaan ja mitä tämä tulee vaatimaan. Mutta eipä tiennyt kukaan muukaan.”
Mopoauton mittariin on kertynyt 7 185 kilometriä. ”Onhan se aika hyvin, kun kaikki on ajettu Turussa.”
Roppe ajaa mopoautollaan joka päivä entisen ala-asteensa, Wäinö Aaltosen koulun, ohi. Tuolla jossain puiden ja talojen takana on edelleen se luokkahuone, jonka pulpetissa istui nuori Roppe, joka fanitti The Rasmus -yhtyettä ja Michael Jacksonia ja haaveili palomiehen ammatista.
Maanantaina 16. tammikuuta 2012 Roppe oli jo yläasteella, seitsemännellä. Luokalle oli edellisviikolla soitettu Roppen ensimmäinen single Frontside Ollie, mutta nyt aamuyhdeksältä kappaleen musiikkivideo oli julkaistu videopalvelu Youtubessa. Se kuunneltiin koulussa musiikintunnilla uudelleen.
Aluksi vaikutti, ettei videota katso kukaan. Katsojalaskuri näytti muutamaa kymmentä. Iltapäivällä selvisi, ettei Youtuben laskuri päivittynyt reaaliajassa.
Kun Roppe palasi kotiin, vastassa oli hätääntynyt äiti. Videota oli katsottu 300 000 kertaa, mutta äidin huoli ei koskenut sitä. Hän oli lukenut videon perään kirjoitettuja satoja kommentteja. Kaikki eivät olleet osoittaneet pelkästään ihastustaan.
Sen päivän jälkeen kaikki on ollut toisin. Frontside Ollie -videota on katsottu Youtubessa lähes 14 miljoonaa kertaa, ja sen alle on kertynyt 57 000 kommenttia. Roppen videoita on katsottu Youtubessa kaikkiaan yli 80 miljoonaa kertaa.
Jo tiistaina tuli ensimmäinen pyyntö tv-haastatteluun, Korkojen kera-ohjelmaan. Loppuviikosta Roppe meni kavereiden kanssa Turun keskustaan kauppaan pyörimään aivan kuten ennenkin. Nopeasti tuli selväksi, ettei hän voisi enää tehdä niin.
Pian hän esiintyi Espoossa kauppakeskus Sellossa, jonne kertyi yli neljätuhatta katsojaa. Tasanteet täyttyivät niin täyteen, että keikka jouduttiin keskeyttämään turvallisuussyistä. Fanit repivät 13-vuotiaan artistin sinivalkoruudullisesta paidasta pari nappia ja päästä hiuksia.
Roppelle ja hänen vanhemmilleen tuli tärkeäksi se, ettei mikään muuttuisi koulussa. Parina seuraavana viikkona koulun pihalla piti jakaa parikymmentä nimikirjoitusta, mutta sen jälkeen ei enää.
Kaikki jatkui yllättävänkin ennallaan. Englannin opiskelu sujui, matematiikka ei. ”Opettajilta ei onneksi saanut mitään erityishuomiota. Samalla lailla kuului välillä edelleen, että Robin, hiljaa!”
Opettajat ovat kuin fanit. Heille Roppe on ollut aina Robin.
Mopoauto täristää vähän yli neljääkymppiä. Kulkupelin maksiminopeus on sikäli kätevä, ettei ylinopeudesta voi jäädä poliisin haaviin. Poliisi on pysäyttänyt Roppen kerran. Sumuvalot olivat jääneet vahingossa päälle.
Mopoautoradiossa soi YleX, josta tulee Elastisen Anna soida ja kohta perään Rihannan Work. Joskus kojelaudan kaiuttimista on tullut koulumatkalla Roppen uusin hittikin, Miten eskimot suutelee. ”Nämä kaiuttimet on kyllä järkyttävän diskanttiset, kuuntele nyt”, Roppe sanoo ja vääntää volumenappulaa.
Monella koulukaverilla mopoauton takaluukku on täynnä subbareita, mutta Roppella ei. Vain pelkääjänpaikan alle on asennettu pieni bassokaiutin, 150-wattinen. Mutta kieltämättä persuksissa sekin hytkyy.
Kuski alkaa hyräillä. Roppe sanoo vuosien varrella monesti treenanneensa koulumatkoilla uusia kappaleitaan. Juuri nyt harjoittelun tarvetta ei kuitenkaan ole, sillä uutta levyä ei ole lähiaikoina tulossa.
Sitä paitsi yhä useammin Roppe on itse osallistunut laulujensa säveltämiseen tai sanoittamiseen. ”Toivon, että jonain päivänä voisin tehdä kappaleita muillekin. Yhden jo teinkin toiselle artistille, mutta se ei sillä erää päätynyt levylle”, hän sanoo.
Roppe kertoo muutoinkin olevansa nyt enemmän kaikessa mukana. ”Olen ottanut roolia”, kuten hän itse muotoilee. Hän kertoo keikkojen suunnittelupalavereista ja kuvailee, kuinka iltaisin säätää asioita ja pitää Facetime-palavereita valomiehen kanssa. Välillä melkein unohtuu, että artisti on yhä alaikäinen.
Talouspuolesta Roppe sanoo olevansa kärryillä muttei halua puhua siitä. Mistään pikkubisneksestä ei ole kyse. Viime vuonna päättyneellä tilikaudella Robin Entertainment Oy:n liikevaihto oli 810 000 euroa ja tulos 286 000 euroa. Luvut ovat olleet samansuuntaisia kaikki viime vuodet.
Roppen ympärillä pyörivä bisnes työllistää artistin itsensä lisäksi täyspäiväisesti tai osa-aikaisesti yli kymmenen ihmistä: on manageri Hannu Sormunen, mediavastaava Tara Kojonen, assari, viestintäkoordinaattori, tuottaja, kiertuemanageri, viisihenkinen bändi, turvallisuuskoordinaattori, miksaajat ja teknikot. Ja sitten on äiti, joka on viime vuodet kasvattamisen lomassa hoitanut lähes täyspäiväisesti poikansa kalenteria ja raha-asioita.
”Mä olen tässä kaikessa laadunvalvojana. Kun on taiteilijan roolissa ja tekee tällaista taidehommaa, on vapaus tehdä monenlaisia juttuja. Kyse on ennen kaikkea siitä, että ideoi itse tarpeeksi luovasti ja keksii juttuja, jotka ovat kiinnostavia.”
Roppe sanoo valvoneensa muun muassa sitä, ettei hän artistina jämähdä vaan uudistuu. Jos Frontside Ollie oli lapsipoppia, parin vuoden takaisessa Kesärenkaat-biisissä vihjailtiin jo seksuaalisesta heräämisestä.
Viime kuukausina esillä on ollut single Miten eskimot suutelee, jonka musiikkivideolla laulaja kiehnää lakanoiden välissä vähäpukeisista valokuvista tunnetun amerikkalaisen dj:n ja mallin Madison Louchin kanssa. Vaatteet vähenevät, ja Louchin sormet kulkevat pitkin Roppen vatsalihaksia. Viesti tulee selväksi, ja samoin se, että kuntosalilla on käyty.
Salille on itse asiassa tarkoitus mennä tänäänkin, jahka koulupäivä on ohi. Mopoauton takaluukussa on salikassiin pakattuna lycrahousut ja -paita sekä shortsit ja lenkkarit.
Mopoauton sivuikkunassa vilisee bussipysäkkejä. Majakkaranta, Korppolaismäki, Telakkaranta. Pysäkit ehtivät tulla Roppelle tutuiksi yläasteen vuosina.
Mutta nyt pitää jarruttaa! Suojatien ylittää nuori poika, Roppen ikäinen. Ja heti perään joku pyyhältää autollaan vasemmalta ohi. Siihen saa tottua, kun ajaa kulkupeliä, jonka takaikkunassa on punainen varoituskolmio. ”Välillä tuntuu, että tärkeintä autoilijoille on vain päästä mopoauton ohi, vaikka olisi neljänkympin alue.”
Nyt Roppe painaa itse lisää kaasua. Jalassa on koulupäivänäkin eripariset kengät, laulajan tunnusmerkki. Kaasujalassa on harmaa lenkkari, musta lenkkari lepää vasemmalla.
Roppen uraa on aina suunniteltu koulun ehdoilla. Kun poissaoloja väkisin kuitenkin on tullut, keikkamatkoilla ja studioiden taukohuoneissa on ratkottu matematiikan yhtälöitä ja treenattu ruotsin sanakokeisiin.
”Itselleni oli ihan selvää, että haluan jatkaa lukioonkin, vaikken yhtään tiedä, tulenko niitä papereita ikinä tarvitsemaan. Mutta hyvä on olla jonkinlainen yleissivistys. Haluaisin tehdä musiikkihommaa tulevaisuudessakin, mutta on sitten jokin pohja, jos tämä homma ei kannakaan”, Roppe miettii.
”Ja on hemmetin hyvä, että kello soi joka aamu ja on rytmi. Koulu on myös paikka, jossa saan olla ihan normaalisti. Saan istua paikallaan ja kuunnella, kun joku kertoo jotain siistiä”, Roppe sanoo.
Tai no. Roppea alkaa naurattaa. Eräs opettaja on juuri pari päivää aiemmin luonnehtinut laulajaa vesihöyryksi. Kaasuna kun veden molekyylit liikkuvat eniten. ”On se totta, että välillä ei mikään asento ole oikein hyvä.”
Menossa on nyt lukion toinen vuosi, vanhojentanssitkin on jo tanssittu.
Lukion jälkeistä aikaa Roppe ei ole paljon suunnitellut. Valtio järjestää toki ohjelmaa, kirje kutsuntoihin tuli alkuviikosta. ”Armeijassa on kai laskuvarjojoukot. Se kiinnostaisi.”
Mopoauto mahtuu kätevästi parkkihallien ruutuun. Iltapäivällä kyytiin hyppää myös vanha koulukaveri Heikki Salonen.
Roppe Packalen täyttää 24. elokuuta 18 vuotta. Autokoulu on jo aloitettu ja autokin tilattu, mutta merkki on salaisuus. Vanhempien ei pian tarvitse lähteä kuskiksi enää edes keikkamatkoille.
”Mutta kyllä mulla on joku kriisikin tässä”, Roppe sanoo äkkiä. ”Jokin yhteiskunnallinen vastuu painaa. Pitäisi olla kunnon kansalainen, selvitä itse ja ottaa vastuuta. Kai se tulee siitä, kun vanhemmat voisi sanoa, että tuossa on ovi, mene. Vaikka ei ne sitä oikeasti tee.”
Jossain vaiheessa edessä on muutto omaan kotiin, mutta vielä sillä ei ole kiirettä. Kotiavain roikkuu nyt mopoauton avaimen kanssa samassa lenkissä.
Kotona asumisesta seuraa myös velvoitteita. Roppen suosikki kotitöistä on silittäminen. Tiskikonevuorot eivät ole Packaleneilla oikein koskaan kunnolla pyörineet, mutta omat osuudet on niistäkin hoidettava. Siitä pitävät huolen myös Roppen kolme siskoa, jotka eivät anna veljen poptähteyden nousta päähän. Sisaruksista nuorin on päiväkoti-ikäinen, ja lastenvahtivuoroakin välillä pukkaa.
”Olen saanut onneksi elää tosi normaalia elämää. Mulla nyt sattuu olemaan vaan yksi erikoisempi harrastus. Tai duuni.”
Lukiorakennus näkyy tuulilasin läpi. Vielä pitää löytää parkkipaikka. Roppe kääntää risteyksessä rattia oikealle.
Ja heti eteen osuu vapaa paikka. Peruutustutka piipittää, ja musta Aixam-mopoauto sujahtaa taitavasti valkoisen Saabin ja sinisen Renaultin väliin. Samoilla nurkilla on pysäköityinä 16 muutakin mopoautoa.
Roppe kaivaa takaluukusta koulurepun. Edessä on kaksi oppituntia ja sitten vapaa viikonloppu. Tai vapaa ja vapaa. ”Kohta on koeviikko, ja se tässä vähän kuumottelee.” Tulossa on muun muassa biologian kakkoskurssin koe, jonka aiheena on solu ja perinnöllisyys. ”Siellä on kaikki ne meioosit ja ribosomit. Kiinnostaa siis ihan hemmetisti.”
Takakontissa on myös ystävän, Heikin, unohtunut takki. Tarkoitus on nähdä iltapäivällä ja mennä syömään tai elokuviin. Sitten voisi ehkä vähän ajella mopoautolla.
Roppe sanoo, että ainoa asia, jota hän ei voi vapaallaan tehdä, on mennä Helsinkiin. ”Se on kuin menisi pikkupaikkakunnalle, kadulla heti joku pysäyttää. Kaveritkin tietää, etten mä voi lähteä niiden kanssa sinne.”
Mutta nyt pitää mennä tunnille, ettei tule kiire. Mitäs aineita tänään olikaan?
Roppea alkaa naurattaa. Hän miettii pitkään: ”Ruotsia ja, ja... En oikeasti muista.”
Ruotsi muistuu, sillä eilisiltana Roppe on vääntänyt ruotsinaineen tulevasta kesästään. ”Kirjoitin keikoista ja pitkistä polkupyöräajeluista kavereiden kanssa. Ja että kesän to do -listalla on myös laskuvarjohyppy.”
Mitä laskuvarjohyppy muuten on ruotsiksi?
”En mä enää tuommoisia muista.”
Se toinen aine tänään on äidinkieli. Edellispäivänä Roppe on pitänyt esitelmän antiikin ajan kirjallisuudesta. Tänään on toisen ryhmän vuoro, luvassa kai romantiikan kirjallisuus. Ja oppituntien välissä on ruokatunti, tarjolla on kalamureketta kermaviilikastikkeella.
Mutta nyt Roppe heittää repun selkään ja painaa kaukosäätimellä mopoauton oven lukkoon.
