Lataaminen kestää jonkin aikaa.
Juttu näytetään, kun se on latautunut.
kuvat Sami Kero
teksti Juho Typpö
design Georgia Panagiotidou

Vanhojen
talossa

Helsinkiläiseen vanhainkotiin muutti tammikuussa asumaan kolme nuorta. Tältä näyttää tavallinen päivä Laajasalon palvelutalo Rudolfissa nyt.
vieritä
Torstai 18. helmikuuta kello 9.30. Emil Boström, 23, on juuri herännyt.
Boström on asunut tammikuusta lähtien Laajasalon palvelutalo Rudolfissa. Helsingin kaupunki tarjoaa hänelle ja kahdelle muulle nuorelle sieltä edullisen yksiön – sillä ehdolla, että nuoret sitoutuvat viettämään aikaansa muiden asukkaiden kanssa.
Boström lähtee arkisin töihin kymmenen aikoihin ja palaa vasta illalla. Torstaiaamuna hän ehti jutella kahvipöydässä 86-vuotiaan Reino Lehtosen kanssa tämän nuoruusvuosista.
Kahta muuta nuorta asukasta, Veera Dahlgrenia ja Jonatan Shayaa, ei aamulla paikalla näy. Kaikki kolme käyvät töissä tai koulussa. ”Niillä on vauhti päällä, tulevat ja menevät”, toteaa Kalervo Kristo, 86, aamupalapöydässä.
Kristo on ehtinyt kuitenkin viettää nuorten kanssa paljon aikaa. ”He ovat tuoneet paljon vireyttä tänne. Näin vanhana moni tuntee itsensä tarpeettomaksi, sellaiseksi että olisi jotain ongelmajätettä. Nuoret ovat auttaneet siihen hirveästi.”
Vuonna 1996 perustetussa palvelutalo Rudolfissa on toistasataa asukasta.
Asukkaiden keski-ikä on 83 vuotta.
Kitaran ja pianon soittoa harrastava Veera Dahlgren, 18, on Kalervo Kriston naapuri ja heistä on tullut hyviä ystäviä. Dahlgrenia emme tänään tapaa, mutta jollain tapaa kaikki nuoret ovat aina läsnä – vaikka sitten lehtileikkeissä talon seinillä.
Kalervo Kristo kertoo toipuneensa monista sairauksista. ”Kolme vuotta sitten kaaduin pahasti, ja sen jälkeen minulle sanottiin, että tämä mies ei enää kävele. Tässä sitä kuitenkin mennään.”
Kriston huoneen seinällä on hänen maalaamansa taulu. Mandoliinikin Kriston huoneesta löytyy, vaikka soittaminen on nykyään hankalaa.
85-vuotiaan Aimo Fonsenin päivät alkavat aamupuurolla ja suurin osa ajasta kuluu omassa huoneessa. Nuoria asukkaita hän ei ole ehtinyt vielä tapaamaan.
Vapaassa taidekoulussa opiskellut Fonsen on piirtänyt ja maalannut koko ikänsä. Tämä taulu kertoo hänen 25-vuotisen avioliittonsa päättymisestä.
Nykyään Fonsen kirjoittaa myös runoja. Niissä otetaan kantaa asioihin, kerrotaan arjesta ja elämästä. Monissa käytetään rajua kieltä…
…kuten tässä.
Halikoira Vilma käy torstaina vierailulla Rudolfissa. Vapaaehtoistyöntekijän ohjaama koira tekee temppuja, leikkii ja käy asukkaiden rapsuteltavana.
Asukkaille jaetaan etukäteen makupaloja, joita he saavat syöttää Vilmalle. Anna Ryntön kädestä koira söi herkut ahnaasti.
Rudolfin hoitajat saavat asukkailta pelkkiä kehuja. Ystävänpäivänä hoitajat ja vanhukset miettivät yhdessä, mitä ystävyys tarkoittaa. Ajatusten pohjalta tehtiin kortteja.
Rudolfissa järjestetään ohjattua toimintaa muillekin kuin talon asukkaille. Jollaksessa asuva Anna-Liisa Salo käy kuntosalilla treenaamassa joka torstai.
Myös Rudolfin kampaajalle tullaan talon ulkopuolelta. Parturintuolissa on tällä kertaa herttoniemeläinen Eila Liimatta, 83.
Liimatan ystävä Pia Landén on ylpeä Rudolfissa saadusta kampauksestaan. ”Harmi ettei saatu ennen ja jälkeen –kuvaa.”
Toimittajien ja kuvaajien vierailut ovat olleet niin yleisiä, etteivät ne Rudolfin asukkaita enää hetkauta. 82-vuotias Lempi Löfman sanoo, ettei hänellä ole aikaa lukea Hesariakaan. ”Aika kuluu täällä nopeasti, vain eri tavalla kuin ennen.”
Kello on vähän yli 17. leipuri-kondiittoriksi opiskeleva Jonatan Shaya, 19, on palannut taloon. Hänen naapurinsa ja paras ystävänsä talossa on Taimi Taskinen, 80.
Shayan piirtämä ystävänpäiväkortti Taskiselle. Kun kaksikko tapasi ensimmäisen kerran, Shaya toi hänelle itse leipomiaan pullia. Piirtämisestä on tullut heille yhteinen harrastus.
Shaya ei ole miettinyt, haluaisiko taiteesta itselleen muutakin kuin harrastuksen. ”Onhan tässä aikaa”, hän toteaa.
”Nimenomaan”, sanoo Taskinen.
Iltakuuden jälkeen Rudolfin käytävillä ei enää ole paljon liikettä.
Pian 90 vuotta täyttävä Olga Levonen katselee vielä uutisia yhdessä Rudolfin monista tv-nurkkauksista. Aune Koskinen liittyy seuraan pyörätuolillaan. Takana Rudolfin johtaja Mia Rosenström.
Koskisen mielestä Nytin toimittaja ja kuvaaja pitäisi kouluttaa pikavauhtia Rudolfiin hoitajiksi. ”Oletteko te kovapäisiä”, hän kysyy, kun sanomme, ettemme ehkä oppisi kovin nopeasti.
Iltapäiväkerhossa ohjaajana työskentelevä Boström palaa Rudolfiin vasta lähempänä seitsemää.”Töissä 7-vuotiaiden kanssa ja kotona 100-vuotiaiden kanssa”, hän naurahtaa.
Boström viihtyy Rudolfissa. Asukkaiden kanssa on helppo jutella – vaikkei kymmeniä vuosia vanhempien ihmisten kokemuksiin pystykään aina samaistumaan täysillä, hän myöntää.
Vielä näin aikaisessa vaiheessa Boström osaa ei osaa sanoa, kuinka vanhainkodissa asuminen tulee häntä muuttamaan. Mediapyöritys on ollut myös aikamoista, toimittajat soittelevat töihinkin.
”Mutta sen tiedän, etten vaihtaisi tätä kokemusta pois.”

kuvat Sami Kero
teksti Juho Typpö
design Georgia Panagiotidou