|
"Yhtenä päivänä tajusin, etten ole ikinä käynyt Afrikassa, ja seuraavana päivänä varasin lennot Mombasaan. Olen matkustanut kaikkiin maanosiin ja muuttanut varmasti yli viisikymmentä kertaa. Aina pitää nähdä jotain lisää."
|
Esteri Hellsten |
syntynyt 22.4.1917 |
|
”Monilonkinen ukko se oli, mutta kyllä minä sen kanssa pärjäsin. Monesti se minua narrasi ja räpsytteli vaan silmiään, ja minä räpsyttelin aina takaisin. Olihan se välillä vähän humalassakin. Mutta aina niin hauska ja huumorintajuinen. Ehdimme olla 50 vuotta naimisissa. Jorma kuoli vuonna 1997.”
|
Sylvi Vainio |
syntynyt 21.12.1917 |
|
”Elämässäni on ollut paljon varakkaita naisia, jotka halusin tehdä onnelliseksi. Luultavasti onnistuinkin siinä, kun he vuodesta toiseen pysyivät asiakkainani. Ompelin heille tilaustyönä jakkupukuja ja pitkiä pukuja. Tilasin Stockmannilta ranskalaisia muotilehtiä, joista hain vaikutteita.”
|
Arvi Hämäläinen |
syntynyt 16.1.1917 |
|
”Maalaistytölle Amerikka oli ollut sellainen kaukainen maa lapsuuden leikeissä, kunnes sitten vuonna 1972 matkustimme Kaliforniaan lentokoneella ensimmäisen kerran. Vietimme joulua siellä keskellä kesää, kyllä se tuntui jännältä."
|
Kaisa Yläkorpi |
syntynyt 24.6.1917 |
|
”Olen aina joulukuun kuudes marssinut Mannerheimin patsaalle sairaanhoitajan puku päällä ja prenikat rinnassa. Minulle tärkeintä elämässä on koti, uskonto ja isänmaa.”
|
Else Haahtela |
syntynyt 19.7.1917 |
|
”Seisoin sairaanhoito-opiston käytävällä Viipurissa, kun sireeni soi ensimmäisen kerran. Talvisota oli alkanut. Koko sairaala pakattiin junaan. Olin opiskellut vasta reilun vuoden, mutta siitä alkoi urani sairaanhoitajana.”
|
Lydia Haaksalo |
syntynyt 19.7.1917 |
|
”Vuonna 1939 meidät oli juuri vihitty, ja sitten tuli kutsu talvisotaan. Kirjoitimme toisillemme joka päivä. Sotien päätyttyä kirjeitä oli kertynyt iso pahvilaatikollinen. Päätimme, että ne kaikki tulisi polttaa. Sydänyöllä menimme pellolle, tarpeeksi kauas taloista. Emme halunneet, että kukaan tulisi ikinä lukemaan sitä kaipauksen tuskaa.”
|
Hilkka Wakonen |
syntynyt 28.2.1917 |
|
”Olen aina ollut sellainen ilopilleri ja vähän hassu. Olen nauttinut maidosta, voista ja kermasta. Siinä se pitkän iän salaisuus.”
|
Meeri Kihlman |
syntynyt 14.3.1917 |
|
”Ei tämä ämmä ole helppoa leipää ikinä syönyt, mutta koskaan ei ole tarvinut ilmankaan olla. Niin minä mietin, että suuri luomisvirhe taisi tapahtua. Mies meinattiin tehdä, mutta tarpeet loppui kesken. Olen sellainen omanlainen ihminen.”
|
Emmi Salminen |
syntynyt 3.8.1917 |
|
”Minulla oli sellainen todella herttainen alakoulun opettaja nimeltään Helvi. Hän ei laskenut minua yksin kotiin iltapäivisin, kun tiesi, että joudun olemaan yksin koko illan. Hän ruokki, juotti ja vaatetti minut. Eihän ne miehet osanneet pientä tyttöä vaatettaa. Kasvoin isäni ja vanhemman veljeni Einon kanssa. Äitini oli kuollut, kun olin yhden vanha.”
|
Aino Aho |
syntynyt 9.5.1917 |
|
”Minulla on koko elämäni ollut trauma siitä, että olin punikin kakara. Olin koulukiusattu. Leima oli otsassa. Ja se oli siinä niin pitkään ennen kuin pystyin tuomaan lahjani esiin. Heitin voltin niskan takaa. Voitin piirimestaruuden pituushypyssä, korkeushypyssä ja juoksussa. Lauloin kuorossa.”
|
Helmi Hellman |
syntynyt 17.9.1917 |
|
”Työskentelin avohoitopotilaiden kodinhoitajana ympäri Helsinkiä. Juoksin välimatkat, koska halusin hoitaa mahdollisimman monta potilasta. Onneksi minulla oli hyvät jalat. Työ oli minulle suurin ilo. Nyt siitä tosin on jo aikaa, melkein neljä vuosikymmentä.”
|
Fanni Sarkala |
syntynyt 2.3.1917 |
|
”Minulla oli silloin puoliso ja kaksi kuukautta vanha tytär. He jäivät siihen pihalle seisomaan. Minä en katsonut taakseni. Näin puolisoni kertoi. Talvisota oli syttynyt.”
|
Oiva Hänninen |
syntynyt 20.10.1917 |
|
”Syntymäpaikkani on Tyrvää, ja hautapaikkani sijaitsee Vammalassa, vaimoni ja appivanhempieni vieressä. Ihan onnellisesti tämä elämä on mennyt, mutta olen ollut valmis lähtemään jo kauan. Halusin taistella siihen saakka, että hautakiveen voi kirjoittaa kaksi kertaa seitsemäntoista.”
|
Heimo Huju |
syntynyt 18.6.1917 |
