Syntynyt 1917

Suomessa on 588 ihmistä, jotka ovat yhtä vanhoja kuin juhlavuotta viettävä maa. HS:n valokuvaaja Kaisa Rautaheimo kuvasi heistä neljätoista. Mikä on tärkein muisto, joka heille on jäänyt mieleen lähes satavuotiaan elämän varrelta?
vieritä
"Yhtenä päivänä tajusin, etten ole ikinä käynyt Afrikassa, ja seuraavana päivänä varasin lennot Mombasaan. Olen matkustanut kaikkiin maanosiin ja muuttanut varmasti yli viisikymmentä kertaa. Aina pitää nähdä jotain lisää."

Esteri Hellsten

syntynyt 22.4.1917

”Monilonkinen ukko se oli, mutta kyllä minä sen kanssa pärjäsin. Monesti se minua narrasi ja räpsytteli vaan silmiään, ja minä räpsyttelin aina takaisin. Olihan se välillä vähän humalassakin. Mutta aina niin hauska ja huumorintajuinen. Ehdimme olla 50 vuotta naimisissa. Jorma kuoli vuonna 1997.”

Sylvi Vainio

syntynyt 21.12.1917

”Elämässäni on ollut paljon varakkaita naisia, jotka halusin tehdä onnelliseksi. Luultavasti onnistuinkin siinä, kun he vuodesta toiseen pysyivät asiakkainani. Ompelin heille tilaustyönä jakkupukuja ja pitkiä pukuja. Tilasin Stockmannilta ranskalaisia muotilehtiä, joista hain vaikutteita.”

Arvi Hämäläinen

syntynyt 16.1.1917

”Maalaistytölle Amerikka oli ollut sellainen kaukainen maa lapsuuden leikeissä, kunnes sitten vuonna 1972 matkustimme Kaliforniaan lentokoneella ensimmäisen kerran. Vietimme joulua siellä keskellä kesää, kyllä se tuntui jännältä."

Kaisa Yläkorpi

syntynyt 24.6.1917

”Olen aina joulukuun kuudes marssinut Mannerheimin patsaalle sairaanhoitajan puku päällä ja prenikat rinnassa. Minulle tärkeintä elämässä on koti, uskonto ja isänmaa.”

Else Haahtela

syntynyt 19.7.1917

”Seisoin sairaanhoito-opiston käytävällä Viipurissa, kun sireeni soi ensimmäisen kerran. Talvisota oli alkanut. Koko sairaala pakattiin junaan. Olin opiskellut vasta reilun vuoden, mutta siitä alkoi urani sairaanhoitajana.”

Lydia Haaksalo

syntynyt 19.7.1917

”Vuonna 1939 meidät oli juuri vihitty, ja sitten tuli kutsu talvisotaan. Kirjoitimme toisillemme joka päivä. Sotien päätyttyä kirjeitä oli kertynyt iso pahvilaatikollinen. Päätimme, että ne kaikki tulisi polttaa. Sydänyöllä menimme pellolle, tarpeeksi kauas taloista. Emme halunneet, että kukaan tulisi ikinä lukemaan sitä kaipauksen tuskaa.”

Hilkka Wakonen

syntynyt 28.2.1917

”Olen aina ollut sellainen ilopilleri ja vähän hassu. Olen nauttinut maidosta, voista ja kermasta. Siinä se pitkän iän salaisuus.”

Meeri Kihlman

syntynyt 14.3.1917

”Ei tämä ämmä ole helppoa leipää ikinä syönyt, mutta koskaan ei ole tarvinut ilmankaan olla. Niin minä mietin, että suuri luomisvirhe taisi tapahtua. Mies meinattiin tehdä, mutta tarpeet loppui kesken. Olen sellainen omanlainen ihminen.”

Emmi Salminen

syntynyt 3.8.1917

”Minulla oli sellainen todella herttainen alakoulun opettaja nimeltään Helvi. Hän ei laskenut minua yksin kotiin iltapäivisin, kun tiesi, että joudun olemaan yksin koko illan. Hän ruokki, juotti ja vaatetti minut. Eihän ne miehet osanneet pientä tyttöä vaatettaa. Kasvoin isäni ja vanhemman veljeni Einon kanssa. Äitini oli kuollut, kun olin yhden vanha.”

Aino Aho

syntynyt 9.5.1917

”Minulla on koko elämäni ollut trauma siitä, että olin punikin kakara. Olin koulukiusattu. Leima oli otsassa. Ja se oli siinä niin pitkään ennen kuin pystyin tuomaan lahjani esiin. Heitin voltin niskan takaa. Voitin piirimestaruuden pituushypyssä, korkeushypyssä ja juoksussa. Lauloin kuorossa.”

Helmi Hellman

syntynyt 17.9.1917

”Työskentelin avohoitopotilaiden kodinhoitajana ympäri Helsinkiä. Juoksin välimatkat, koska halusin hoitaa mahdollisimman monta potilasta. Onneksi minulla oli hyvät jalat. Työ oli minulle suurin ilo. Nyt siitä tosin on jo aikaa, melkein neljä vuosikymmentä.”

Fanni Sarkala

syntynyt 2.3.1917

”Minulla oli silloin puoliso ja kaksi kuukautta vanha tytär. He jäivät siihen pihalle seisomaan. Minä en katsonut taakseni. Näin puolisoni kertoi. Talvisota oli syttynyt.”

Oiva Hänninen

syntynyt 20.10.1917

”Syntymäpaikkani on Tyrvää, ja hautapaikkani sijaitsee Vammalassa, vaimoni ja appivanhempieni vieressä. Ihan onnellisesti tämä elämä on mennyt, mutta olen ollut valmis lähtemään jo kauan. Halusin taistella siihen saakka, että hautakiveen voi kirjoittaa kaksi kertaa seitsemäntoista.”

Heimo Huju

syntynyt 18.6.1917



teksti ja valokuvat Kaisa Rautaheimo
ulkoasu Ari Kinnari
koostaminen Jarmo Lundgren