Osataan olla näkemättä

Akseli Valmunen kuvasi ihmisiä metrossa, bussissa, ratikassa. Katsokaa, miten sujuvasti liikumme ja miten hienosti annamme toisten olla rauhassa.
vieritä
Hiljaisuus on suurin aamulla. Tunnelma on harras, unen kalvo on vielä ihmisten yllä.
Yleensä kukaan ei istu toisen viereen, jos ei ole pakko. Se vasta on huomaavaista.
Älypuhelimen napit korvilla voi olla kuin ei kuulisi, kun yksinäinen, henkisesti huonokuntoinen ihminen alkaa huutaa ja karjua.
Tasa-arvo on kunnia-asia. Ei päivitellä pissattua penkkiä. Samaan ratikkaan voi astua vaikka presidentti Mauno Koivisto.
Maisemia ei katsota. Paitsi tiettyjä asioita. Onko pilkkijöitä?
Kokenut julkisten välineiden käyttäjä skannaa yhdellä silmäyksellä vaaran paikat ja vältettävät penkit. Se on urbaania älyä.
Ajan mittaan väkisinkin oppii tietyt tyypit ja niiden pysäkit. Arvailee ammatteja.
Rutiinit rentouttavat. Metrossa aina sama ovi ja bussissa vakiopaikka.
Tutun reitin tuntee koko kropalla, vaikka ei katsoisi ulos, liikkeistä ja äänistä.
Pysäkillä seisomme luottavaisin mielin. Pitkään. Myös pakkasella. Aina se bussi tulee.
Ehkä matkustajien pitäisi noudattaa samoja käytössääntöjä kuin saunassa. Ei höpötetä.
Joskus joutuu toista liki. Se on meille helppoa. Onhan sauna. Osataan istua alasti vieraan viereen. Saati sitten toppatakissa.
Ulos vain urheasti, tuuleen ja tuiskuun, huppu silmille ja kaulaliina naaman peitoksi. Siinä on sisua.
Bussiin noustaan pysäkillesaapumisjärjestyksessä, jonka kaikki kyllä ovat rekisteröineet, vaikka ovat muka omissa oloissaan.
Rauha on Suomessa tärkeintä. On hieno kyky olla kuin ei näkisi ketään. Sitä pitäisi ihailla.


valokuvat Akseli Valmunen
teksti Anna-Stina Nykänen
ulkoasu Ari Kinnari
Animaatio Uolevi Holmberg, Boris Stefanov
ohjelmointi Esa Mäkinen