Sammakkomiehet verotoimistolla

Kuva: Petteri Tuohinen

Mitä kolme täysiin sukellusvarusteisiin pukeutunutta sammakkomiestä tekee parkkipaikalla Kuopion verotoimiston edessä?

K ysymys on ymmärrettävä, sillä syyskuisena lauantaina verotoimisto on kiinni. Eikä vettäkään ole aivan lähellä. Lähin sukelluspaikka olisi Valkeinen, mutta sinnekin on linnuntietä verotoimiston edestä yli 400 metriä. Ja Kallaveden Kuopionlahteen lähes 900 metriä. Sellaisia matkoja ei sukellustamineilla tarvota. Olisiko kyse polttareista? Kadulla kuopiolaiset pysähtyvät hämmästelemään sammakkomiesten touhuja.

Vastauksia löytyy parkkipaikan reunalta, missä vaakatasossa olevat monimetriset ovet on avattu. Betoniportaat laskeutuvat pimeään ja kylmään käytävään, jonka pohjalta tuijottaa vedellä täyttynyt tunnelin suuaukko. Kuopion urheilusukeltajien Kalle Hakala ja Kari Pussinen tekevät vielä viimeiset tarkastukset laitteille ja alkavat laskeutua kohti pimeyttä. Louhitussa luolassa näkyy ensimmäisenä pohjaan tippuneita kivenmurikoita. Muutaman metrin jälkeen sukellus vie hieman oikealle, jonka jälkeen aukeaa auton mentävä, lähes 70 metriä pitkä suora luola. Maan päällä on Tulliportinkadun ja Puistokadun risteys. Viistosti yläpuolella on Ruotsin konsulaatti.

Ilman sukelluslamppuja luolassa olisi täydellisen pimeää. Korkeutta luolalla on noin viisi metriä ja sen täyttämä vesi on pohjavettä. Sukeltaminen luolassa olisi mahdotonta, ellei päällä olisi kuivapuku ja sen alla lämpökerros. Veden lämpötila on ympäri vuoden 6-8 astetta. Varusteiden ansiosta veden kangistavaa kylmyyttä tuskin edes huomaa. Louhossaliin on tuotu Olvin vanha, suurikokoinen mainospullo. ”Valmistettu perinteisellä vapaalla käymisellä puhtaaseen pohjaveteen”. Sukeltajat taitavat olla huumorimiehiä.

Luolan historia juontuu talvisotaan. Tuolloin neuvostokoneet pommittivat useaan otteeseen myös Kuopiota. Neuvostopommit tappoivat nelisenkymmentä kuopiolaista, joita yritettiin suojella nopeasti rakennetuilla sirpalesuojilla. Talvisodasta viisastuneena Kuopiossa alettiin varautua paremmin väestönsuojeluun ja kaupunkilaisten suojaksi insinööriosasto suunnitteli pommisuojia. Kun Kuopion veroviraston suoja valmistui vasta vuonna 1944, ei sitä onneksi enää tarvittu. Jatkosodassa Kuopiota kun ei enää pommitettu.

K uopion urheilusukeltajille luola on sen sijaa ollut hyödyllinen jo nelisenkymmentä vuotta. Aiemmin luolaan tihkuvaa vettä pumpattiin pois, kunnes vedelle annettiin periksi. Sen jälkeen tuli sukeltajien vuoro. Luolassa järjestetään sukelluksia aika ajoin, ja kaukaisimmat vieraat ovat tulleet katsomaan erikoista kohdetta Meksikosta ja Australiasta asti.

Aiemmin ulkopuolisilla ei ollut luolaan asiaa, sillä kohde oli varattu yksinomaan sukellusseuran jäsenille. Eikä luolaan ole edelleenkään kenellä tahansa asiaa. Lukkoihin on avaimet vain tilaa hallinnoivalla, valtion omistamalla Senaatti-kiinteistöllä, Pelastuslaitoksella sekä Kuopion urheilusukeltajilla. Palataan vielä hetkeksi veden alle. Luolaan kattoon vangiksi jäänyt ilma näyttää välkkyvältä elohopealta. Pinta heijastaa sukelluslamppujen valonsäteet louhitun luolan seinille. Suurempia ilmataskuja luolassa on kaksi, mutta vain toisessa niistä on turvallista hengittää. Louhossalin ilmataskussa oleva ilma kun on ihmiselle myrkyllistä sen suuren hiilidioksidipitoisuuden vuoksi. Liiasta hiilidioksidista lähtee taju, mikä on sukeltaessa luonnollisesti hengenvaarallista. Yhtään onnettomuutta ei luolassa ole kuitenkaan Kalle Hakalan mukaan tapahtunut.

L uola tekee vielä lopussa mutkan ja päätyy suljettuun seinään. Perällä olevassa ilmataskussa voi hengittää ilman sukelluslaitteita ennen paluumatkaa kohti verotoimiston pihaa. Maan päällä olisimme suunnilleen Puistokadun varrella olevan Siwan sivuportailla. Luolan perällä oleva ilmatasku on varmasti yksi Suomen parhaimmista piilopaikoista. Täältä meitä ei löytäisi verottajakaan. ”Ei tällaista kohdetta ole muualla Suomessa”, toteaa Hakala.

• • •

Teksti: PETTERI TUOHINEN HS Kuvat: SAMI HEIKKINEN, NIKO VASARAINEN, MARKKU JÄNIS Ulkoasu ja koostaminen: UOLEVI HOLMBERG HS Tuottaja: ESA MÄKINEN HS
© Helsingin Sanomat 2015