Sulo Suojoki ei opiskeluhaluistaan pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä kansakoulun jälkeen. Myöhemmin hän teki kolmea työtä, että hänen tyttärensä saisi opiskella.
Suomen itsenäisyyden ajan suuret käänteet sisältävät lukuisia pieniä tarinoita tavallisista ihmisistä. HS kokosi yhden suvun kokemuksia 99-vuotiaasta Suomesta. Tekstin edetessä voit valita, minkä sukupolven ajatuksista haluat lukea.
Sulo Suojoen isoisä Jaakko lunasti itselleen Suojoen torpan vuoden 1918 torpparilain jälkeen. Sulo (s. 1926) eli nuoruutensa rengin töissä ja sodassa, mutta hänen tyttärensä Marja (s. 1953) syntyi jo kaupunkilaiseksi ja opiskeli ulkomailla.
Sulon tyttärenpoika Saska (s. 1988) varttui maailmalle avautuvassa hyvinvointivaltiossa. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi vei kuitenkin työpaikan. Saskan tyttäret Milla ja Hanna (s. 2008 ja 2009) ovat diginatiiveja, jotka syntyivät jo hyvin erilaiseen Suomeen kuin isoisoisänsä Sulo.
Suomi näyttäisi 99 vuodessa saavuttaneen paljon. Tilastokeskus kokosi viikko sitten 42-kohtaisen listan tutkimuksia ja vertailuja, joiden mukaan Suomi on kansainvälisesti katsottuna kehittynyt, tasa-arvoinen, luottavainen ja hyvinvoiva. Olemme näköjään maailman kärkeä liki kaikessa, säesti tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Ongelmiakin toki on. Esimerkiksi Marja Suojoki-Gauriloff kokee, että hartaasti rakennettua hyvinvointivaltiota ollaan purkamassa.
Nyky-Suomi on muotoutunut käytännössä yhden ihmisiän aikana. Tässä jutussa Suojoen suvun jäsenet kertovat, millaista elämä on ollut eri aikakausina.
Suomi autoistui verrattain hitaasti. 1920-luvun alussa Suomessa oli autoja jo noin 1 800, vuosikymmenen lopussa jo 40 000. Toden teolla autoistuminen käynnistyi vasta 1950-luvulla. Arkistokuva 1920–1930-luvuilta Unioninkadulta Helsingistä.
Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917 keskellä suursodan melskeitä. Moni tietää lähinnä historiantunneilta, että itsenäisyyden alussa Suomessa käytiin verinen sisällissota. Muita kiinnekohtia ovat esimerkiksi kieltolaki ja Lapuan liike. Näin itsenäisyyspäivänä on myös tapana puhua toisesta maailmansodasta.
Näkyvää kehitystä arjessa edustivat esimerkiksi sähkön, radioiden, autojen, puhelinten ja elokuvien ilmestyminen tai yleistyminen.
Suojoet muistavat tai tietävät itsenäisyyden Suomen varhaisajoista myös riisitaudin ja kolttasaamelaisten evakuoinnit Petsamosta.
Seuraavaksi voit valita, kenen Suojoen suvun jäsenen näkemyksiä haluat tältä aikakaudelta lukea. Voit myös palata valikkoon ja tehdä eri valinnan, jos haluat lukea kaikkien tarinat.
Minkä näistä haluat lukea seuraavaksi?
Sulo Suojoki, 89: ”Renki osaa kaivaa ojaa ilman koulujakin”
Marja Suojoki-Gauriloff, 63: ”Monessa perheessä sodasta ei puhuta, ja näin on näköjään ollut meilläkin”
Saska Suojoki, 28: ”Olen kuullut, että kolttasaamelaiset muuttivat Sevettijärvelle, kun Petsamo menetettiin venäläisille”
Sulo Suojoki ei opiskeluhaluistaan pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä kansakoulun jälkeen. Myöhemmin hän teki kolmea työtä, että hänen tyttärensä saisi opiskella.
”Minä en sitä silloin muistanut, mutta 1920-luvulla etenkin torpparien, renkien ja piikojen lapsilla oli riisitautia – se oli puutostauti, joka meni varsinkin köyhälistön lävitse”, Sulo Suojoki kertoo.
Sulo syntyi Kangasalla vuonna 1926 lehtolapseksi Liuksiolan kartanon muonamiehen tyttärelle. Äiti oli piika, ja isäntätalosta perhe sai Sulon mukaan parempaa ruokaa kuin monet. Ei tarvinnut syödä ”vesisoppaa”.
”1920-luvulla syntyneet kärsivät siitä, että ensimmäinen maailmansodan ja ikioman kapinammekin hävityksiä korjattiin. Puutosta oli kaikesta tuontitavarasta: sokerit, suolat ja kaikki eivät olleet kortilla, mutta niitä ei muuten vain ollut.”
Taloissa luettiin Aamulehteä ja Maaseudun Tulevaisuutta. Sulokin luki, sillä radioita oli 1930-luvun alussa vielä harvassa.
Sulo muistaa eläneensä yksinkertaista maalaiselämää. Vanhempia ihmisiä, myös äitiä, hän teititteli. Hän kävi kansakoulun, ja opiskeluhaluja olisi ollut enemmänkin.
”Hämäläinen isäntä sanoi, että ei renki tarvitse kouluja – osaa sitä haravoida ja kaivaa ojaa ilmankin”, Sulo sanoo ja hymähtää.
Kesällä 1939 Sulo hakeutui pikkurengiksi taloon, jossa vuosipalkkana oli ylläpito ja vaatekerta. ”Mutta kyllä isäntä joskus antoi markan pari taskuun, jotta sai nuorisoseuran juhlissa ostaa esimerkiksi pullon makeaa Pyynikin helmeä. Ei siihen aikaan lapsille pilsneriä annettu.”
Sulo joutui jatkosotaan viimeisten ikäluokkien mukana alkuvuodesta 1944. Rintaman sijaan 17-vuotias poika sijoitettiin vartiointitehtäviin.
”Muistan, kuinka kevättalvella kaksi venäläistä hävittäjää joutui laskeutumaan suolle Loviisan ja Inkeroisten välille. Lentäjät eivät olleet rikkoneet tai miinoittaneet koneita, ja minä kiipesin poikamaista uteliaisuuttani Migin ohjaimiin”, Sulo kertoo ja naurahtaa.
”Siitä riitti kyllä puhetta.”
Marja Suojoki-Gauriloff kokee, että Suomi on hyvä paikka asua. Terveydenhuolto ja koulutus ovat käytännössä ilmaisia, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
”Luokkasota, valkoiset vastaan punaiset. Se on vaikuttanut hyvin voimakkaasti vielä 1920-luvulla. Tietenkin Suomen oikeistolaistuminen ja poliittinen liikehdintä, kuten Lapuan liike, olivat itsenäistymisen jälkeen merkittäviä asioita”, Marja Suojoki-Gauriloff listaa.
Vuonna 1953 syntynyt Marja kertoo lukeneensa paljon historiaa. Aikakaudesta puhuttiin myös kotona, joten siihen on säilynyt jonkinlainen kosketus. ”Tämän päivän nuoret eivät varmaankaan tiedä noilta ajoilta mitään.”
Haastattelun aikana Marjakin oppii uutta: hän kuulee ensi kerran, kuinka hänen isänsä jatkosodassa löysi neuvostoliittolaisen Mig-hävittäjän Loviisan ja Inkeroisten alueelta.
”Isä ei tosin koskaan puhunut sota-ajoista, enkä minä koskaan kyllä kysynytkään. Mutta näinhän se on monessa paikassa ollut, että sodasta ei puhuta: ja on näköjään ollut meilläkin”, Marja ihmettelee ja puistelee päätään.
Marja pohtii kontrastia oman ja isänsä lapsuuden välillä: Marja sai opiskella ja matkustella. Hän varttui kaupungissa, eikä hänen ikäpolvensa enää teititellyt isää ja äitiä.
Joitain yhtymäkohtiakin aikakausien välillä on, Marja huomauttaa. Sulo kävi niin sanotun supistetun kansakoulun, jossa opetus oli käytännössä yhden opettajan varassa ja useampi vuosikurssi istui samoilla tunneilla.
”Oma lapsenikävi koulua juuri samalla lailla: luokat kolmosesta kutoseen opetettiin yhdessä. Että ei maailma ole niin paljoa muuttunut.”
Sevettijärvellä syntynyt Saska Suojoki on aikuisiällään työskennellyt eri puolilla Suomea. Hän jäi syksyllä työttömäksi ja jäi nuorimman lapsensa kanssa kotiin koti-isäksi.
Saska Suojoki pohtii, kuinka hänen isoisänsä Sulo alkoi tehdä töitä jo 13-vuotiaana. Toisaalta Saskakin – isänsä puolelta kolttasaamelainen – tottui työntekoon jo varhain kotipaikkakunnallaan Sevettijärvellä Inarissa.
”Olen kulkenut porolla ja käynyt poroerotuksissa ihan pienestä saakka. Kymmenvuotiaasta aloin käydä aktiivisesti siellä töissä, se on ammatti, jonka isäni on opettanut. Koulusta sai olla pois silloin kun oli poroerotus. Oli lupa lintsata.”
Myös Saskan tytär Milla, 8, ihmettelee työntekoa varhaisessa iässä: ”Jos joutuisin tekemään töitä jo nyt, sellainen alkaisi rasittaa jo liikaakin. Minä käyn mieluummin koulussa. Minusta tulee ratsastaja tai eläintenhoitaja tai parturi”, tytär ilmoittaa.
Saskalle Suomen itsenäisyyden ensi vuosikymmenet ovat ajallisesti kaukaisia. Hän ajattelee, että asenteet olivat varmasti erilaisia kuin tänä päivänä.
”Ankeampaa aikaa se on ollut, mutta silloin osattiin kunnioittaa ja arvostaa ihmisiä, tavaroita ja asioita enemmän kuin nyt. Tämän on alkanut ymmärtää nyt, kun on omia lapsukaisia tullut. Kouluissa opettajan kunnioitus on myös ollut ihan toista”, Saska pohtii.
Sota-aikaa Saska pohtii kolttasaamelaisuuden kautta. Koulussa kuulemma puhuttiin paljon, kuinka kolttasaamelaisia oli pitkin poikin evakossa Nellimin ja Inarin alueella.
”Olen kuullut, että kolttasaamelaiset muuttivat Sevettijärvelle sen jälkeen, kun Petsamo menetettiin venäläisille. Se oli kova paikka. Isän isä on syntyperäinen petsamolainen. Tästä puhuttiin paljon koulussa.”
Suomalaisten matkailu ulkomaille alkoi kasvaa 1950-luvulta lähtien. Suosikkikohteita olivat Kreikan saaret, Espanjan Mallorca ja Kanariansaaret. Kuva elokuulta 1969.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi alkoi kaupungistua ja sekoittua. Teollistuminen vei ihmisiä pelloilta tehdastyöhön, ja elämä jakautui selvemmin työhön ja vapaa-aikaan. Vuosiloman pituus kaksinkertaistui nopeasti neljään viikkoon, ja työviikko vakiintui viisipäiväiseksi.
Vuoden 1952 olympialaiset nostattivat sotakorvauksia maksavan kansakunnan itsetuntoa, ja Suomi alkoi muutenkin avautua: kauppoihin ilmestyi Coca-Colaa ja suomalaiset alkoivat matkustella.
Yleisradio teki ensimmäiset television koelähetyksensä vuonna 1957, ja yhtenäiskulttuuri alkoi rakentua liikkuvan kuvan ympärille. Monet varhaiset ohjelmat yhdistävät sukupolvia: Kylli-täti maalasi tarinoitaan lähes 40 vuotta ja samanikäinen Pikku Kakkonen näkyy tänäänkin kakkosella kello viideltä.
1950-luvun jälkeen suomalaiset alkoivat matkustaa ja käydä ravintoloissa, ja vapaa-aikaan käytettiin yhä suurempi osa tuloista. Kuitenkin vielä 60-luvun lopussa vain pienellä osalla suomalaisista oli varaa matkustaa nouseviin lomakohteisiin Kanariansaarille tai Mallorcalle.
1960- ja 70-lukuja leimasivat hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ja nuorison poliittinen liikehdintä.
Kenen muisteloja haluat lukea seuraavaksi?
Sulo Suojoki, 89: ”Kyllähän Zàtopekin suudelma muistettiin”
Marja Suojoki-Gauriloff, 63: ”Kun Juri Gagarin lensi avaruuteen, ei tarvinnut mennä kouluun”
Saska Suojoki, 28: ”Vasta 90-luvun lama pysäytti nousun ja toi työttömyyttä”
Sulo Suojoki ei opiskeluhaluistaan pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä kansakoulun jälkeen. Myöhemmin hän teki kolmea työtä, että hänen tyttärensä saisi opiskella.
Sodan jälkeen Sulo Suojoesta tuli tehdastyöntekijä Tampellan konepajalle, joka valmisti sotakorvauksina muun muassa höyrykattiloita. Sulosta tuli myös kaupunkilainen ja pian myös aviomies ja isä, kun Marja syntyi vuonna 1953.
Sulo Suojoki
”Muistan, kun valmistelimme viimeistä isoa höyrykattilaa, joka oli korvauksina määrätty vietäväksi. Sieltä ei päässyt kolmeen vuorokauteen mihinkään”, Sulo sanoo ja virnistää.
Aikakauden tapahtumista mieleen painuivat etenkin 1952 olympialaiset. Niitä Sulo kuunteli radiosta.
”Se oli suurtapahtuma. Ehkä ei siinä vaiheessa osannut sitä kansainvälisyyttä niin ajatella, mutta kyllähän Zàtopekin suudelma muistettiin”, Sulo sanoo ja viittaa tšekkoslovakialaisen Emil Zàtopekin ja tämän vaimon Danan ”kultaiseen suudelmaan” maratonvoiton jälkeen.
”Armin [Kuuselan] voitto Miss Universum -kisassa oli vähän toisenlainen asia, mutta iso juttu sekin.”
Elintaso nousi. Sulon perhekin osti ensimmäisen puhelimensa, televisionsa sekä autonsa – vuoden 1939:n DKW:n. Maailmalle sai yhteyden entistä helpommin, ja ihmisten liikkuvuus lisääntyi.
Sulo halusi, että tytär voisi kouluttautua. Hänellä itsellään ei ollut siihen aikanaan mahdollisuutta. Sulo teki enimmillään kolmea työtä maksaakseen oppikouluopinnot. ”Siinä ajatteli, oman perillisen pitää päästä parempaan alkuun kuin itse oli”, Sulo pohtii.
Vapaa-aika kuitenkin lisääntyi myös Suojoen perheessä, ja 1960-luvulla perhe lomaili autolla ahkerasti Pohjoismaissa. Sulo päivittelee muutosta:
”Eihän se meikäläisen nuoruudessa... Matkailimme polkupyörillä korkeintaan 10–15 kilometriä kirkolle, ne olivat pisimpiä matkoja.”
Seuraavina vuosina Sulo osti vaimonsa Meerin kanssa oman asunnon Arava-lainan turvin. Se tuntui jonkinlaiselta sosiaaliselta nousulta.
Elämä keskiluokkaistui. Asunnon hankinnan jälkeen Suojoet aloittivat kesämökin rakentaminen Kuhmoisille. Se yhdistää sukupolvia tänäkin päivänä.
Marja Suojoki-Gauriloff kokee, että Suomi on hyvä paikka asua. Terveydenhuolto ja koulutus ovat käytännössä ilmaisia, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Toisin kuin isänsä, Marja Suojoki-Gauriloff syntyi vuonna 1953 kaupunkilaiseksi. Tampereella Amurissa syntynyt ja Helsingin Töölössä 1950–60-luvuilla varttunut tytär oppi myös kieliä ja kävi Ruotsissa kesätöissä.
Marja Suojoki-Gauriloff
Kansakoulun jälkeen Marja jatkoi opintoja yksityisessä oppikoulussa. Vuonna 1972 hän menisi opiskelemaan Moskovan yliopistoon.
”Isä teki kolmea työtä, että sai rahat kouluun, ruokaan, matkoihin, kirjoihin ja muuhun. Se on jäänyt mieleen, ja siitä olen kyllä ollut kiitollinen”, Marja sanoo ja luo vieressä sohvalla istuvaan isäänsä lämpimän katseen.
”Mutta kun Juri Gagarin lensi avaruuteen [vuonna 1961], äiti sanoi, että tänään ei tarvitse mennä kouluun. Seurasimme lentoa mustavalkotelkkarista”, Marja muistelee hymyillen.
Televisiosta mieleen jäivät myös Kylli-tädin maalaustuokiot ja Pikku kakkonen. Televisio toi olohuoneeseen myös traagiset tapahtumat: vuonna 1986 Marjaa järkyttivät Olof Palmen murha ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, jotka hallitsivat uutisia.
Nuori Marja oli kaupunkilainen, koulutettu ja kansainvälinen. Marja muistaa myös huumeiden ja hippiliikkeen saapumisen Suomeen sekä poliittisen aktivismin. Hän vastusti Vietnamin sotaa.
Muu maailma alkoi näkyä myös katukuvassa.
”Pappa muistaa olympialaiset, mutta itse muistan nuorisofestivaalit Helsingissä vuodelta 1962. Tallella on vieläkin liinoja, joita olen saanut esimerkiksi kuubalaisilta ja korealaisilta. Silloin näin myös ensimmäisen kerran tummaihoisia ihmisiä.”
Marja muistelee, että hän pääsi jo nauttimaan hyvinvointivaltion hedelmistä: opintolainasta ja pitkästä äitiyslomasta. ”Omat lapseni menivät myös 1970-luvulla päiväkotiin. Itse muistan pienenä olleeni joskus lähinnä puistotädin hoivassa.”
Sevettijärvellä syntynyt Saska Suojoki on aikuisiällään työskennellyt eri puolilla Suomea. Hän jäi syksyllä työttömäksi ja jäi nuorimman lapsensa kanssa kotiin koti-isäksi.
Sotakorvaukset, öljykriisit ja Kekkonen löivät omat leimansa sodanjälkeiseen aikaan. Vuonna 1975 maassa oli ennätykselliset 60 000 työtöntä, ja Urho Kekkonen runnoi valtaan kuuluisan hätätilahallituksensa. Myöhemmin, 1990-luvun laman mustimpina hetkinä, työttömiä oli peräti puoli miljoonaa.
Saska Suojoki
Tätä taustaa vasten vuonna 1988 syntynyt Saska Suojoki ajattelee, että Suomi pärjäsi varsin hyvin sotien jälkeen.
”Suomi nousi hyvinkin sotavuosista. Vasta 90-luvun lama pysäytti nousun ja toi runsaasti työttömyyttä”, Saska sanoo.
Saska myös pohtii, että opettajien arvostus on vuosikymmenten aikana kenties vähentynyt.
”Minun kouluaikanani vielä arvostettiin opettajaa, mutta se on alkanut hiipua. Sen on huomannut näin jälkeenpäin mietittynä, se on muuttunut todella paljon pelkästään sinä aikana, kun itse olen ollut koulussa.”
Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi 1.1.1995. Kuvassa EU:n lippua nostetaan Eduskuntatalon lipputankoon liittymisen jälkeen.
Syvä lama ja jättityöttömyys koettelivat 1990-luvun alussa ankarasti suomalaisia. Ympärillä tapahtui suuria asioita: Neuvostoliitto hajosi ja Suomi liittyi Euroopan unioniin.
Vuosikymmenen lopulla lama hellitti, ja talous kääntyi nopeaan nousuun. Nokian menestys hiveli kansallista itsetuntoa.
Television katselu lisääntyi, ja Ylen ykkösen ja kakkosen lisäksi taajuuksille alkoi ilmestyä kaupallisia kanavia. Samalla kuitenkin kasvokkain tapahtuva sosiaalinen seurustelu väheni. Internet ja sosiaalinen media mullistivat kanssakäymisen lopullisesti.
Viime vuosien puheenaiheita ovat olleet esimerkiksi terrorismi ja ilmastonmuutos. Lisääntyvä maahanmuutto ja terrori-iskut Pariisiin ja Brysseliin vuosina 2015–2016 herättivät kysymyksen, voisiko joku iskeä Suomeenkin.
Vuosi 2015 oli puolestaan Suomen mittaushistorian lämpimin, kun vuoden keskilämpötila oli noin 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi sysäsi maailman ja Suomenkin kohti uutta epävarmuutta. Työelämään on hiipinyt epävarmuutta, jonka on saanut kokea myös Saska Suojoki.
Suomi on kaikesta huolimatta hyvä paikka elää, Suojoet vakuuttavat.
Minkä näistä haluat lukea seuraavaksi?
Sulo Suojoki, 89: ”En uskonut eläväni näin pitkään ja jätin tietokoneen hankkimatta”
Marja Suojoki-Gauriloff, 63: ”Hyvinvointia ollaan koko ajan ajamassa alas”
Saska Suojoki, 28: ”Jäin työttömäksi 2008, kun tuli finanssikriisi”
Sulo Suojoki ei opiskeluhaluistaan pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä kansakoulun jälkeen. Myöhemmin hän teki kolmea työtä, että hänen tyttärensä saisi opiskella.
Kaikki on muuttunut mutta pääasiassa parempaan päin, Sulo pohtii. Työsuojelu, yhteiskunnan turvaverkot, materiaalinen yltäkylläisyys ja varallisuus tasolla, jota Sulo Suojoki ei osannut nuorena edes uumoilla.
Sulo Suojoki
”Ainakin näin veteraaneista tuntuu siltä, että Suomi on kohtuullisen hyvässä kunnossa.”
Nykyihmisillä on kuitenkin Sulon mielestä koko ajan kiire.
”En usko, että nuoremmat ymmärtävät, millaista elämä on ennen ollut. Ja on vahinko, että en ole itsekään tullut kertoneeksi, millaista se oli.”
Sulo on ikäisekseen erittäin virkeä. Hän seuraa uutisia, asuu kotona ja käyttää sujuvasti matkapuhelinta – ensimmäisen hän hankki jo 1980-luvulla. Mutta tietokonetta ja internetliittymää hänellä ei ole eikä tule.
”Se johtuu ihan siitä, että en uskonut eläväni näin pitkään ja jätin sen hankkimatta. Yritän nyt pärjätä loppuun asti ilman”, Sulo sanoo ja naurahtaa päälle.
Sanomalehtien teksti tuntuu Sulosta koko ajan pienenevän, joten hän seuraa maailmaa yhä enemmän televisiosta. Hän on huolissaan työttömyydestä ja EU:n liittovaltiokehityksestä.
”Pidin vuonna 1995 ja pidän edelleenkin Suomen omaa itsenäisyyttä tarpeellisena ja hyvänä.”
Marja Suojoki-Gauriloff kokee, että Suomi on hyvä paikka asua. Terveydenhuolto ja koulutus ovat käytännössä ilmaisia, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Suomi on tänä päivänä hyvä maa, Marja Suojoki-Gauriloff päättää. Ulkomaanmatkat vahvistavat tuntemusta.
Marja Suojoki-Gauriloff
”Kuulostaa kamalalta, miten terveydenhuolto toimii vaikka Amerikassa. Täällä myös saa ilmaisen koulutuksen, periaatteessa ilmaisen terveydenhuollon ja kaikki mahdollisuuden päästä yliopistoon”, Marja perustelee.
”Mutta minä huolehdin siitä, että näitä positiivisia asioita ja hyvinvointia ollaan koko ajan ajamassa alas.”
Marja myös ihmettelee, miten tietotekniikka on mullistanut työn ja vapaa-ajan. Se on näkyvimpiä muutoksia ihmisten arjessa. Marja kertoo lastenlastensa udelleen, että mikä tuo tuollainen puhelin on, josta mene lanka seinään.
”Liikenne, pelit ja Pokémonit ja muut – elämässä on nykyään paljon ärsykkeitä, kun vertaan omaan lapsuuteeni, jossa oli rauhallisempaa. Oli meilläkin toki Beatles, jonka tahtiin kiljuimme, mutta se oli kilttiä touhua”, Marja sanoo hieman ihmetellen.
”Poikani oppi käyttämään tietokonetta pelien kautta ja koulussa, ja lapsenlapsilleni taito on tullut tuosta vain. Isäni puolestaan ei osaa käyttää nettiä, ja minä olen oppinut sen työni kautta.”
Nyky-Suomen suuria huolia on Marjan mielestä myös ilmastonmuutos. Hän on nähnyt sen seuraukset kotonaan Sevettijärvellä, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät etelää rajummin.
”Luonnon keskellä sen näkee. Kasvillisuus muuttuu ja porojen vuodenkiertojärjestelmä järkkyy. Porot tulevat myöhemmin tiineeksi, jolloin ne myös synnyttävät myöhemmin syksyllä. Ja talvet ovat lyhentyneet, se on ihan tosiasia.”
Suomi ei yksin maapalloa voi pelastaa, joten Marja toivoo näkevänsä yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä suurten ongelmien ratkaisemisessa.
Sevettijärvellä syntynyt Saska Suojoki on aikuisiällään työskennellyt eri puolilla Suomea. Hän jäi syksyllä työttömäksi ja jäi nuorimman lapsensa kanssa kotiin koti-isäksi.
Saska Suojoen, kolmen lapsen isän, aikuisuutta ovat värittäneet muun muassa työttömyys ja pätkätyöläisyys. Kolttasaamelainen isä tutustutti Saskankin jo nuoresta pitäen poronhoitoon, mutta poika jätti Sevettijärven ja lähti etelään opiskelemaan ja töihin.
Saska Suojoki
”Vuonna 2007 päätin lähteä muiden töiden ja kokemusten perään etelään ja tulin töihin Pälkäneen Aapiskukkoon. Se oli kesätyö, ja tapasin naisen ja sille tielle jäin”, Saska kertaa.
”Hain uusia hommia ja menin paperitehtaalle Nokialle, ajoin siellä trukkia ja olin paperikoneen hoitaja. Sieltä jäin työttömäksi 2008, kun tuli finanssikriisi.”
Tässä vaiheessa Saska teki jotain, mikä olisi ennen vanhaan ollut kummastus: hän jäi koti-isäksi.
”Toisen lapseni kanssa en enää sitten voinut olla kotona. Tämä kertoo työtilanteiden vaihtelemisesta. Oli minun isänikin minun vuokseni kotona, koska oli työtön, mutta ei häntä kutsuttu koti-isäksi.”
Syksyllä Saska jäi bussiyhtiöstä jälleen työttömäksi, ja hän on kymmenen kuukauden ikäisen poikansa kanssa kotona.
Saska on huolissaan työttömyydestä, ilmastonmuutoksesta ja siitä, että ”on myös vähän lama-ajat päällä”. Siitä huolimatta hänen uskonsa Suomen tulevaisuuteen on valoisa.
”On Suomi jatkossakin turvallinen ja puhdas maa, sen voin suoraan sanoa.”
Saskan tyttärestä Millasta Suomessa on kiva asua. ”Täällä on puhdas vesi ja ilma ja ei ole sotaa. Jos minulla on joskus omia lapsia, toivon että nekin asuvat puhtaassa Suomessa.”