Suomi on katoavien kylien maa. Suomesta on HS:n selvityksen mukaan hävinnyt yhdessä sukupolvessa noin tuhat kylää.
Koko maassa oli Suomen ympäristökeskuksen Syken tietojen perusteella yhteensä 5 959 kylää vuonna 1990. Vuonna 2016 niitä oli jäljellä enää 4 970.
Muuttotappioseuduilla kyliä katoaa, kun väestö ikääntyy ja muuttaa suurempiin asutuskeskuksiin. Moni maaseudun maisema on muuttunut eläväisestä seudusta kulissiksi, jonka taloista yhä harvempi on asuttu. Esimerkistä käy Pohjois-Savon Rautavaara, jonka väestö on vähentynyt yli 40 prosenttia sitten 1990-luvun alun eli enemmän kuin missään muussa kunnassa.
Arto Voutilainen asuu Rautavaaralla Mikki-koiransa kanssa. Talot Voutilaisen kodin ympäriltä ovat autioituneet.
Toisenlainen muutos on meneillään kasvukeskuksissa. Väkiluvun lisääntyessä kylät sulautuvat osaksi suurempaa asutusta tai kasvavat taajamiksi. Samaan aikaan keskusta ympäröiville seuduille on syntynyt uutta kylämäistä asutusta.
Kylien katoaminen johtuu erityisesti väestön keskittymisestä. Väkiluku kasvaa kiivaasti muutamassa keskuksessa ja niiden ympärillä. Häviäjien joukko on paljon suurempi.
Yli 200 kunnassa väkiluku on pienentynyt vuoden 1990 jälkeen. Suuri enemmistö Suomen kunnista on siis menettänyt väkeä.
Seuduilla, joilla väestö vähenee, asukkaat ovat aiempaa iäkkäämpiä. 1990-luvun alussa yhdenkään kunnan keski-ikä ei ylittänyt 50:tä vuotta.
Nykyisin yli 60 kunnassa asukkaiden keski-ikä ylittää 50 vuoden rajan. Muutos on ollut raju: esimerkiksi lappilaisen Posion keski-ikä kasvoi yli 16 vuodella vuodesta 1990 vuoteen 2016.
Suhteellisesti eniten väkeä menettäneellä Rautavaaralla väestö on romahtanut vuoden 1990 jälkeen 2 977 asukkaasta 1 723 asukkaaseen.
Väestön väheneminen tuo mukanaan monia pulmia. Koulujen, kauppojen sekä muiden palvelujen ylläpito vaikeutuu, ja esimerkiksi kunnallistekniikan hoitaminen taajamissa tulee aiempaa kalliimmaksi asukasta kohden.
Rautavaaran asutus kertoo siitä, kuinka harvaan asuttu maa Suomi todellisuudessa on. Kun koko maa jaetaan kartalla ruutuihin, joiden jokainen sivu on kilometrin mittainen, yli kaksi kolmasosaa ruuduista jää autioiksi.
Rautavaaralla näiden ruutujen ulkopuolella ei asu vakituisesti yhtäkään ihmistä.
Näillä Rautavaaran neliökilometreillä asuu enää yksi ihminen.
Yhtä tällaista yhden ihmisen ruutua asuttaa Arto Voutilainen, 67. Hän on asunut poikamiehenä samassa maalaistalossa koko elämänsä. Yksin Voutilainen on asunut vuodesta 2002, jolloin hänen äitinsä kuoli.
Arto Voutilainen katselee kotinsa ikkunasta samoja maisemia kuin lapsenakin.
”Jonkun näitä savuja täytyy pitää”, mies sanoo kotisohvallaan.
Sohvan vieressä nukkuu 14-vuotias perhoskoira Mikki, Voutilaisen kämppäkaveri. Nyt keinutuolissa istuu myös pääkaupunkiseudulta kyläilemään tullut veli.
Muuta seuraa ei aivan läheltä löydykään, sillä lähitalot ovat tyhjentyneet. Yksi naapuruston autiotaloista on jo purettukin. Kauppa-autotkaan eivät kulje, vaikka aikoinaan Voutilaisen ohi ajoi kolmenkin firman kauppa-auto.
Metsurina työuransa tehnyt maatalon poika viettää nyt talvisia eläkepäiviään leivinuunia lämmitellen ja koiran kanssa seurustellen. Lumityöt hän tekee traktorilla. Illat kuluvat usein television ääressä.
Talvisessa maisemassa liikkuu vain vähän ihmisiä.
Ihmisiä Rautavaaran sivuteillä näkee harvakseltaan, mutta metsissä liikkuu suurpetojakin. Myös Arto Voutilainen on nähnyt suden ja karhun jäljet.
Jokunen vuotta sitten ilves tappoi kissan pihaan. Seuraavana päivänä ilves ilmestyi pihan laitaan ja istui 50 metrin päähän talosta. Voutilainen katsoi sitä ikkunasta ja mietti jo aseen hakemista, koska oman kissan kuolema suututti.
”Mutta ajattelin, että antaapa ilveksen juosta.”
Vaikka Voutilaisen ikkunoista näkyy lähinnä metsää, valokaapelia myöten tuleva nopea nettiyhteys tuo koko maailman sormen ulottuville.
Juttuseuraa mies kuitenkin kaipaa. Lähes päivittäin hän käy autollaan 17 kilometrin päässä kirkonkylällä ostoksilla, asioilla ja kahvilla vaihtamaan kuulumisia kavereiden kanssa.
”Ja pitäähän se Keno viedä.”
Arto Voutilainen ajelee lähes päivittäin kirkonkylälle asioille ja tuttuja tapaamaan.
Asutuksen harveneminen on vienyt kyliä myös Rautavaaralta. HS:n selvityksessä kyläksi on laskettu melko tiiviisti rakennettu alue, jossa asuu vakituisesti 20–200 asukasta. Kun riittävän moni tupa kylmenee, seutua ei enää lueta kyläksi vaan maaseudun harvaksi asutukseksi.
Rajaus perustuu Suomen ympäristökeskuksen tulkintaan ja laskukaavaan. Syke jakaa asutut seudut taajamiin ja haja-asutusalueeseen, johon myös kylät kuuluvat. Menetelmän lopputulos ei välttämättä aina vastaa ihmisten käsitystä kylistä.
Rautavaaralla asutus on elänyt niin, että kunnan alueelle on syntynyt myös uusia kyläseutuja sitten vuoden 1990. Yhteensä kunnassa on keskustaajaman lisäksi neljä kylää, yksi vähemmän kuin sukupolvi sitten.
Yksi kadonneista kylistä on Rasimäki.
Rasimäentien varrella taloja on harvakseltaan. Moni talo on tyhjillään – maalipintojen rapistumisesta päätellen ollut jo pitkään. Kylän hiljentymisestä huolimatta jouluvalot tuikkivat useiden talojen ikkunoista.
Uusia asukkaitakin tulee. Mari Ålander muutti syksyllä kirkonkylästä miehensä ja kaksivuotiaan lapsensa kanssa kylän liepeille.
”Täällä on mukava asua, kun on oma rauha ja talon ympärillä oma piha. Pimeys ei häiritse”, hän sanoo.
Mari Ålander muutti Rasimäen kylän liepeille kaksi kuukautta sitten miehensä ja kaksivuotiaan lapsensa kanssa. Perhe halusi rivitalosta kirkonkylältä maaseudun rauhaan taloon, jossa on oma piha.
Matti Pursiainen ajaa traktorilla vastaan Rasimäentietä. Hän on matkalla kyläilemään ystäviensä luo. Naimaton Pursiainen on asunut Rasimäessä koko ikänsä.
”Minusta ei ole lähtijäksi tuonne suureen maailmaan”, hän naurahtaa traktorinkopista.
Rasimäen kylässä koko elämänsä asunut Matti Pursiainen ajaa traktorilla kyläilemään ystäviensä luona.
Maaseutu autioituu, mutta muutos ei ole suoraviivaista. Rautavaarallakin on paikkoja, joihin asutus on palannut. Pitkällä aikavälillä suunta on silti selvä. Runsaassa vuosikymmenessä nämä kunnan seudut ovat autioituneet.
Suomessa on asuttuja neliökilometrejä nykyisin noin 3 000 vähemmän kuin 1990-luvun alussa, vaikka suomalaisia on yli puoli miljoonaa enemmän. Maata on siis autioitunut noin 16 Helsingin pinta-alan verran.
Nykykunnista eniten kyliä on kadonnut eteläpohjalaisesta Kurikasta. Siellä on kyliä nykyisin 22 vähemmän kuin vuonna 1990.
Tältä Kurikka näytti vuonna 1990. Punaisella väritetyt alueet ovat taajamia, keltaisella kyliä.
Tältä kaupunki näyttää nykyisin. Turkoosit ovat taajamia, violetit kyliä. Keltaiset alueet ovat paikkoja, joista kylät ovat hävinneet.
Suomessa väestö harvenee erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta kuten Kurikka näyttää, muuttoliike on muidenkin seutujen ongelma. Kurikassa väkiluku on pienentynyt yli 5 000 hengellä.
Ihmisiä asuu maaseudulla entistä harvemmassa. Yksi Kurikan monista kadonneista kylistä on Riitaluoma, jossa asui 22 ihmistä vuonna 1990. Nykyisin sitä ei enää lasketa kyläksi.
Kyliä ei kuitenkaan häviä vain väestötappioalueilta. Toiseksi eniten kyliä on kadonnut Joensuusta, jonka väestö on kasvanut selvästi. Kyliä on silti 20 vähemmän kuin vuonna 1990.
Tässä näkyvät vuoden 1990 Joensuu ja kaupunkiin sen jälkeen liitetyt alueet. Punaiset ovat taajamia ja keltaiset kyliä.
Tässä ovat nykyiset taajamat ja kylät. Kylien vähenemistä selittää kaksi seikkaa. Kaukana Joensuun keskustasta monen kylän väkiluku on pienentynyt niin paljon, ettei paikkoja enää lasketa kuin harvaan asutuksi maaseuduksi. Toisaalta lähellä keskustaa kaupunki on kasvanut niin paljon, että monet ennen kyliksi luetut paikat ovat nyt osa taajamaa.
Kartan tutkiminen paljastaa paitsi kyläkuolemia myös uusien kyläseutujen syntyä.
Kun suomalainen kuvittelee mielessään kylän, näkymä lienee rakennusten rykelmä peltoaukean keskellä. Uudet kylät eivät yleensä ole yhtä selkeitä kokonaisuuksia. Nämä paikat eivät ole maatalouden ympärille kasvanutta asutusta vaan esimerkiksi Nurmijärvi-ilmiön seurausta.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Kimmo Nurmio kertoo, että erityisesti vuosituhannen alussa yhdyskuntarakenteen hajautuminen loi omakotiasutuksen löyhiä keskittymiä kasvukeskuksien reunoille.
Tällaisia kyliä on syntynyt paljon esimerkiksi Mäntsälään. Siellä kyliä on nykyisin peräti 18 enemmän kuin vuonna 1990.
Tältä näytti Mäntsälä vuonna 1990. Punaiset ovat taajamia ja keltaiset kyliä.
Junarata Lahteen on tuonut Mäntsälän paljon uusia asukkaita. Nykyisin kaupungin taajamat ovat paljon suurempia ja kyliä enemmän.
Rautavaara, Kurikka, Joensuu ja Mäntsälä ovat omalla tavallaan Suomen kehityksen ääripäitä, mutta entä sinun kotikuntasi? Valitse kunta alta, niin näet, miltä tilanne näyttää kotiseudullasi.
Kartta ei näy kaikilla mobiililaitteilla.