Vuosi 2012 oli Helsingille tärkeä.
Helsinki täytti 200 vuotta pääkaupunkina. Se oli myös maailman designpääkaupunki. Se järjesti yhdessä Tukholman kanssa jääkiekon MM-kilpailut, joissa Suomen tie katkesi kuitenkin valitettavasti välierässä Venäjää vastaan.
Kesällä Helsingissä oli yleisurheilun EM-kisat. Eikä siinä kaikki: heinäkuun lopussa Bruce Springsteen veti Helsingin Olympiastadionilla lähes viiden tunnin keikan.
Ja sitten: syksyllä järjestettiin kuntavaalit. Niissä valittiin valtuusto, joka kautensa lopussa hyväksyi Helsingin uuden yleiskaavan. Jan Vapaavuori oli kuntavaalien ääniharava. Hän sai 7 894 ääntä.
Ehkä kuitenkin kaikkein merkityksellisin asia vuonna 2012 oli se, että silloin Helsingissä alettiin uskoa jatkuvaan väestönkasvuun.
Helsingin kaupunki julkistaa vuosittain väestöennusteen. Tuorein ilmestyi kuukausi sitten.
Pekka Vuoren ja Seppo Laakson kirja Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2017–2050 ei päällisin puolin vaikuta kovinkaan jännittävältä. Julkaisun kansi on hailakan sininen. Sisällä on paljon käppyröitä ja taulukoita.
Kuten kirjan nimestä voi päätellä, julkaisussa ennustetaan Helsingin alueen väestökehitystä vuoteen 2050 asti.
Julkaisu on rakenteeltaan ja ulkoasultaan joka vuosi samanlainen, eikä sisältökään yleensä juuri muutu. Nopean kasvun ennuste ei muuttunut vuodesta 2016 eikä sitä edellisestäkään. Ennuste on itse asiassa ollut samanlainen jo viisi vuotta.
Vuonna 2012 näkemys Helsingin tulevaisuudesta kuitenkin muuttui täysin.
Katsotaanpa.
Tässä artikkelissa kirjasta ja muualta poimitut grafiikat piirtyvät sitä mukaa, kun tulet niiden kohdalle. Tekstin väripohja auttaa lukemaan grafiikkaa: esimerkiksi seuraavassa kuvassa väestönkasvun perusennuste näkyy tummansinisenä.
Ennusteessa on kolme skenaariota väestökasvulle: hidas, perus- ja nopea.
Vuoden 2011 väestöennusteessa nopein skenaario taittuu suunnilleen vuoden 2030 kohdalla. Tuolloin arvioitiin, että nopean väestökehityksen myötä vuonna 2050 Helsingissä voisi olla 740 000 asukasta.
Vuoden 2012 ennusteessa nopean kasvun käyrä ei enää taitukaan, kuten aiemmat ennusteet hitaasta, perus- ja nopeasta kasvusta, vaan sojottaa suoraan yläviistoon.
Sen mukaan Helsingissä olisi vuonna 2050 peräti 860 000 asukasta – siis 120 000 asukasta enemmän kuin edellisenä vuonna arvioitiin.
Se on paljon. Se on yhtä paljon kuin Lahdessa on asukkaita.
Väestöennusteessa ei ole kyse Helsingin tietokeskuksen virkamiesten puuhastelusta tai akateemisesta pohdiskelusta. Se on valtavan tärkeä asia. Se on politiikan pohja.
Vuoden 2012 ennuste oli erityisen tärkeä, koska sitä käytettiin Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa.
Yleiskaava on pitkän aikavälin maankäytön suunnitelma, jolla ohjataan koko kaupungin yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Yleiskaava vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, millainen Helsinki on vuosikymmenten kuluttua.
Uuden yleiskaavan pohjaksi päätettiin ottaa nimenomaan nopea väestönkasvuvaihtoehto. Näin tehtiin siitäkin huolimatta, että yleiskaavan taustamuistiossa todetaan, että sen ”toteutumisen todennäköisyyttä ei ole mahdollista esittää”.
”Mutta nykyisen tiedon valossa näin nopea kasvu on täysin mahdollinen, ja siihen on perusteltua varautua.”
Todennäköisyyttä ei tiedetty, mutta mahdolliseen päätettiin varautua. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Tilastokeskus on omissa Helsinkiä koskevissa väestöennusteissaan huomattavasti maltillisempi.
Helsingin yleiskaavaa valmisteltiin monta vuotta, ja se hyväksyttiin valtuustossa viime syksynä. Siinä esitetään 860 000 ihmisen asuttamiseksi tiivistä kaupunkia, jonka keskuksia yhdistää raideliikenne. Helsingin sisääntuloväylät muutettaisiin kaupunkibulevardeiksi.
Uusia asuntoja tarvittaisiin valtavasti. Niistä kolmannes sijoittuisi kaupunkibulevardien varsille laajenevaan kantakaupunkiin, kolmannes täydennysrakentamisena raideliikenteen solmukohtiin ja kolmannes uusille rakentamisalueille, kuten Malmin lentokentälle.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin Helsingin kaupungin väestön ennustaminen.
Kun aikanaan Helsingissä laadittiin vuoden 1960 yleiskaavaa, sen pohjana oli Helsingin tilastotoimiston vuonna 1958 tekemä ennuste, jonka mukaan kaupungissa olisi vuonna 1980 noin 690 000 asukasta.
Eipä osunut. Ei lähellekään.
Tilastotoimiston tuolloin ennustamaa väkilukua ei ole vieläkään saavutettu, sillä Helsingissä oli alkusyksystä 642 045 asukasta. Näillä näkymin 690 000 asukkaan raja voisi ylittyä vuonna 2025.
Suomessa kaupungistuminen alkoi myöhään, käytännössä vasta 1950-luvulla. Helsinki kasvoi vuosina 1950–1966 keskimäärin 10 000 asukkaalla vuodessa.
Vuoden 1958 ennuste tehtiin sen hetkisen tiedon perusteella, kasvukäyrät vedettiin toteutuneen kasvun perusteella samalla kulmakertoimella kymmeniä vuosia eteenpäin.
Helsingin kasvu kuitenkin pysähtyi 1970-luvulla. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 Helsingin asukasmäärä väheni yli 42 000 hengellä.
Syynä ei ollut kaupungistumisen pysähtyminen, päinvastoin kasvu jatkui lineaarisena. Suunta ei vain ollut enää Helsinki.
Ihmiset vaurastuivat ja halusivat isompia asuntoja. Niitä ei Helsingistä kuitenkaan löytynyt riittävästi. Vaikka Helsingissä rakennettiin, samaan aikaan asuntoja myös innolla purettiin ja muutettiin piilokonttoreiksi. Niinpä ihmiset muuttivat Espooseen, Vantaalle ja muihin kehyskuntiin. Moni lähti Ruotsiin.
Ihmiset ovat sellaisia, että he eivät kysy poliitikoilta, mitä tekevät. He päättävät itse.
1990-luvun alussa Helsinki alkoi taas kasvaa. Etenkin viime vuosina kasvu on ollut erittäin nopeaa. Väestö on kasvanut viiden viime vuoden aikana keskimäärin 7 960 henkeä vuodessa. Enemmän kuin kertaakaan 1960-luvun alun jälkeen.
Kuluvana vuonna Helsingin kasvu on ennakkotietojen mukaan kiihtynyt entisestään. Asukasmäärän kasvu saattaa tänä vuonna ylittää jopa 10 000 rajan. Yksi syy siihen lienee se, että isosta määrästä oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita on tänä vuonna tullut helsinkiläisiä.
Viiden viime vuoden kasvu on itse asiassa ylittänyt vuonna 2012 piirretyn nopean kasvun arvion.
Mutta vuosi 2050 on hyvin kaukana. Siihen on aikaa vielä 33 vuotta, mikä on todella pitkä aika ennustamiselle. Esimerkiksi Suomen Pankki, valtiovarainministeriö tai taloustutkimuslaitokset eivät ulota suhdanne-ennusteitaan niin pitkälle.
Kaikesta huolimatta keskeinen osa Helsingin väestöennustetta on arvio talouskasvun ja työpaikkojen kehittymisestä vuoteen 2050 mennessä.
Helsingin seudun nopean kasvun arviossa oletetaan, että alueen tuotanto ja työllisyys kehittyvät pitkällä tähtäimellä jonkin verran nopeammin kuin EU-alueella keskimäärin ja nopeammin kuin koko Suomessa.
Toivotaan siis, että Helsingin kasautumis- ja saavutettavuusedut, osaamisverkostot, luovan luokan innovatiivisuus ja niin sanottu ketteryys kumuloivat Helsingille riittävästi kasvua.
Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2017–2050 -julkaisu näyttää tylsältä mutta on itse asiassa äärimmäisen kiehtova teos. Grafiikoiden tarkempi tutkiminen vakuuttaa siitä, että Helsingin vahva kasvu jatkuu. Ainakin lähitulevaisuudessa.
Syitä on useita.
1) Helsingin väestö on nuorta, minkä johdosta vauvoja syntyy paljon.
Helsingin luonnollinen väestönkasvu on suhteellisesti muuta Suomea nopeampaa. Viime vuonna Helsingissä syntyi 1 673 ihmistä enemmän kuin kuoli.
2)Helsingin asuntotuotanto on monen vuoden hiljaiselon jälkeen vauhdittunut. Helsingissä rakennetaan uusia asuntoja vimmaisella vauhdilla.
Ennusteen mukaan lähivuosina asuntorakentamisessa ylitetään jopa 1960-luvun huippuvuosien taso.
3) Kaupungistuminen on megatrendi. Suomi on kehityksessä edelleen verrokkimaita jäljessä, joten kaupungistumisen voi perustellusti odottaa olevan täällä nopeampaa kuin muualla.
Ainakin Helsinki itse tuntuu uskovan kasvavansa samaa tahtia kuin naapuripääkaupungit Tukholma, Kööpenhamina ja Oslo.
Helsinki on muuttokohde, johon nuoret tulevat opiskelemaan ja töihin. Suurin muuttajaryhmä ovat 20–21-vuotiaat. Muuttajissa suuri osa on opiskelijoita.
Sitten muutaman vuoden jälkeen he valmistuvat, menevät töihin, perustavat perheen ja haluavat asettua aloilleen. Siinä vaiheessa moni haluaa asua tilavammin, eikä se Helsingissä välttämättä onnistu. Ei ainakaan kohtuullisella hinnalla.
Vaikka asumisväljyys henkeä kohden on koko maassa kasvanut, Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla ei.
Helsingin väestönkasvuennusteessa uskotaan, että trendi muuttuu ja nuoret perheet jäävät aiempaa enemmän Helsinkiin, kun kaupunkiin rakennetaan uusia asuntoalueita – esimerkiksi Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Kruunuvuorenrantaan ja Keski-Pasilaan.
Sipoolta napattua Östersundomiakin ryhdytään ehkä vielä joskus kunnolla kehittämään.
Helsingin yleiskaavan taustalla on usko urbanismiin. Siihen, että ihmiset eivät halua asua omakotitalossa Nurmijärvellä vaan sykkivässä suurkaupungissa, jossa on sitä pöhinää.
Helsingin nettomuutosta kertovan grafiikan käyrä kuvaa helsinkiläisten muuttoa lähikuntiin. Se seuraa suhdannetta. Nousukaudella muutto lähikuntiin vilkastuu, taantumassa hidastuu.
Helsingin talous on kasvanut vuodesta 2014. Samalla muutto lähikuntiin on taas vilkastunut. Urbanismi ei ole siis – ainakaan vielä – vallannut ihan kaikkia helsinkiläisiä.
Vuosi 2012 oli Helsingille käänteentekevä myös siksi, että silloin kaupunkiin muutti enemmän ulkomaalaisia kuin koskaan. Ulkomaalaisten muuttovoitto oli tuona vuonna 4 300 henkeä. Vielä 1980-luvulla Helsingissä ei ulkomaalaisia juuri näkynyt.
1990-luvun alusta lähtien kaupunki on kansainvälistynyt nopeasti, ja vieraskielisten sekä ulkomaalaisten määrä on kasvanut.
Suurin yllätys väestöennusteessa onkin se, miten pitkälle Helsingin väestönkasvu on kiinni maahanmuutosta.
Grafiikka kertoo nettomuuton Helsingissä kieliryhmittäin. Vieraskielisillä tarkoitetaan muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia.
Vieraskielisten osuus oli Helsingin viime vuoden muuttovoitosta peräti 75 prosenttia. Sen oletetaan pysyvän tällä tasolla.
Väestöennusteen nopeassa vaihtoehdossa arvioidaan, että Helsingin seudun lähivuosikymmenien muuttovoitosta 70 prosenttia tulisi maahanmuuttajista.
Maahanmuuton ennustaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä siihen vaikuttaa niin moni asia. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja tilastot -yksikössä joudutaan pohtimaan tulevaisuuden geopoliitiikkaa, luonnonkatastrofeja ja globaaleja väestövirtoja.
Helsingin vieraskielisten yleisin äidinkieli on venäjä. Sitä puhui äidinkielenään vuoden 2017 alussa 17 814 henkilöä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat viron-, somalin- ja englanninkieliset. Parin viime vuoden ajan vironkielisten suhteellinen osuus on pienentynyt.
Kaikkiaan helsinkiläisillä oli vuoden 2017 alussa rekisteröitynä 140 eri äidinkieltä.
Pääkaupunkiseudun kuntien tilasto- ja tutkimusyksiköt tekivät syksyllä 2015 ennusteen alueen vieraskielisten määrän kasvusta vuoteen 2030 asti. Sen mukaan Helsingissä asuisi silloin 164 000–170 000 vieraskielistä, mikä olisi 23 prosenttia asukkaista.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on sanonut moneen otteeseen, että Helsinkiin tarvitaan paljon lisää maahanmuuttajia töihin.
Näinhän se on.
Muussa tapauksessa Helsingin kasvuhaave ei toteudu, ja kaikki ne uudet talot ja kaupunkibulevardit rakennetaan turhaan.
Mutta tulijoille pitäisi myös saada töitä.
Ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on Helsingissä noin 25 prosenttia.
Suomalaistaustaisilla se on kymmenisen prosenttia.
Irakissa syntyneillä työttömyysaste on yli 60 prosenttia, Somaliassa syntyneillä yli 50 prosenttia. Esimerkiksi Virosta ja Ruotsista tulleilla työttömyys on paljon vähäisempää.
Hyvän kirjan merkki on, että se jää vaivaamaan mieltä. Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2017–2050 on tällainen teos. Lienee paras kysyä neuvoa suoraan pormestarilta – kun Helsingillä nyt kerran on sellainen.
Jan Vapaavuori ottaa vastaan hulppeassa työhuoneessa Pohjoisesplanadilla. Hän tutustuu edellä esitettyihin grafiikoihin ja sanoo:
”Kaikki väestöennusteeet menevät aina pieleen. Mutta silti kaupunkeja pitää suunnitella pitkäjänteisesti kulloistenkin uskottavimpien väestöennusteiden mukaan.”
Vapaavuoren mukaan Helsingin ennuste on uskottava.
”Trendi on se, että kaupungistuminen vetää. Näillä tiedoilla, joita nyt on olemassa, on vaikea nähdä, että se muuttuisi.”
Vapaavuoren mukaan kaikki elää silti ajassa. Yleiskaavat ovat toteutuneet joiltain osin ja joiltain osin jääneet toteutumatta.
Jos väestönkasvu jää odotetusta, myös suunnitelmia muutetaan. Yleiskaavaa toteutetaan askel askeleelta asemakaavoilla ja muilla konkreettisilla päätöksillä.
”Yleiskaava on visio”, Vapaavuori sanoo.