Keitä me olemme?

Äitilinjoja on helpoin tutkia. Ne pystytään selvittämään solun mitokondrion dna:sta. Tämä mitokondrio-dna esiintyy kymmeninä tai jopa satoina kopioina jokaisessa solussamme. Siksi sitä säilyy vanhoissa luissa kaikesta dna:sta eniten.

Mitokondrio-dna periytyy vain äidiltä, ja vain tyttäret voivat siirtää sen eteenpäin. Se myös periytyy samanlaisena sukupolvesta toiseen.

Mutta joskus, keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa, siinä tapahtuu kopiointivirhe eli mutaatio. Niitä seuraamalla maailman kaikista naisista voidaan rakentaa sukupuu, jossa jokainen kuuluu johonkin kohtaan. Tämä puu kertoo, miten ihmiskunnan esiäidit ovat lähteneet liikkeelle ihmisen syntysijoilta Afrikasta ja vaeltaneet eri mantereille kymmenien tuhansien vuosien aikana.

Mutaatioista syntyneitä uusia oksanhaaroja kutsutaan haploryhmiksi. Äitilinjojen haploryhmiä tunnetaan jo satoja. Koko ajan sukupuuhun löytyy uusia oksia.

Isä- ja äitilinjoja voidaan seurata tuhansia vuosia taaksepäin.

Miesten reitit esihistorian aikana selviävät isälinjoista. Ne voidaan tutkia Y-kromosomin dna:n lukuisista mutaatioista. Y-kromosomi periytyy suorassa isälinjassa aina isältä pojalle. Sen tehtävä on tehdä sikiöstä poika, eikä se vaikuta esimerkiksi ulkonäköön tai muihinkaan ominaisuuksiin.

Isä- ja äitilinjoista tulee vain pieni osa yksittäisen ihmisen perimästä, mutta ne ovat harvinainen mahdollisuus tarkastella yksittäistä ihmistä jopa kymmenien sukupolvien takaa. Ne antavat myös ainutlaatuista tietoa asutushistoriasta.

Kun isä- ja äitilinjoja on tutkittu, on selvinnyt perusasioita Suomen asuttamisesta. Jotkut tiedot ovat olleet erikoisia ja yllättäviä:

Yli puolella suomalaisista miehistä on itäinen isälinja, josta tutkijat käyttävät nimeä N (N-M231). Linjan ensimmäisen miehen arvellaan syntyneen jossain Kaakkois-Aasiassa 23 000 vuotta sitten. Suomalaisten tavallinen alatyyppi on N-M178. Tämän mutaation arvellaan syntyneen ehkä 8 400 vuotta sitten Kiinan ja Mongolian seuduilla. Jälkeläiset lähtivät leviämään noin 4 500 vuotta sitten pohjoiseen ja länteen, aina Suomeen asti.

Suomalaismiesten alalinja on tavallinen myös muilla uralilaisia kieliä puhuvilla kansoilla, kuten saamelaisilla, udmurteilla ja hanteilla. Virolaisillakin sitä tavataan, mutta ei yhtä paljon. Tämäkin alalinja on haarautunut lukuisiksi alalinjoiksi.

Nykyisin haploryhmä N-M178 on yleisempi Itä- kuin Länsi-Suomessa. Yleisin se on Pohjois-Savossa. Siellä seitsemällä miehellä kymmenestä on sama itäinen isälinja. Heillä kaikilla on siis sama isänisänisän... jne. isä. Tämä esi-isä on jossain monen tuhannen vuoden takana ja varmaankin elänyt muualla kuin Suomessa.

Tutkijat yrittävät nyt saada selville, milloin tuo linja tuli Suomeen. Ehkä samaan aikaan tuli myös suomen kieli. Suunta ainakin täsmää, kenties ajoituskin.

Suomalaisten äitilinjat sen sijaan ovat länsieurooppalaisia. Neljä kymmenestä suomalaisnaisesta kuuluu Euroopan yleisimpään äitilinjaan H. Heillä on siis yhteinen esiäiti. Valtaosa tämän äitilinjan naisista saapui eteläiseen Eurooppaan Lähi-idästä silloin, kun maanviljely noin 8 000 vuotta sitten alkoi levitä.

Myöhemmin H-äitilinjoista siivilöityi Suomeen joitakin tiettyjä linjoja. Niistä on muodostunut suomalaisten omia äitilinjoja, joita ei tavata muualla Euroopassa. (Tämän jutun kuvissa esiintyy ihmisiä, joilla on erilaiset äiti- ja isälinjat.)

Äiti- ja isälinjat vahvistavat sen, mitä arkeologit ovat aavistelleet: Suomea on asutettu monessa vaiheessa. Väkeä on tullut ja mennyt eri suunnista ja eri suuntiin. Välillä on ollut kovasti liikennettä.

Miehiä on saapunut varsinkin idästä, ja puolisoja on haettu kaukaakin. Tämä on yllättänyt tutkijat.

”Jo muinaiset ihmiset näyttävät ymmärtäneen sisäsiittoisuuden vaarat. Vaimoja on haettu tai varastettu kaukaa”, Päivi Onkamo sanoo.

”Tiedämme jo, että suomalaisissa miehissä kulkee toisaalta muinainen mongolialainen ja toisaalta muinainen skandinaavinen isälinja.”

Juna Berliinistä Jenan kaupunkiin lähtee raiteelta kaksi. Toppolanmäen vainajan hampaat ovat saapuneet Saksaan Finnairin aamulennolla AY 911 Päivi Onkamon vaaleassa nahkaisessa käsilaukussa.

Ne ovat odottaneet vuoroaan pakastimessa neljä kuukautta. Sinä aikana Kati Salo on saanut valmiiksi raporttinsa: vainaja oli 40–50-vuotias mies, jolla oli kaularangan nivelrikkoa ja joka saattoi sairastaa kroonista aivokalvontulehdusta. Nivelrikko kertoo kovasta ruumiillisesta työstä ja raskaiden taakkojen kantamisesta. Ulla Moilanen puolestaan on saanut siitepölyanalyysin tulokset. Niistä selviää, että hautaajat ovat asettaneet vainajan ikivihreälle sammal- ja riidenliekopedille ja peitelleet hänet hyväntuoksuisilla katajan oksilla.

Tänään Onkamo vie vainajan hampaat Max Planck -instituuttiin Jenaan.

Saksassa tutkitaan muutkin Onkamon ryhmän muinais-dna-näytteet. Kaikkiaan niitä saadaan noin 350:stä muinoin eläneestä ihmisestä. Vanhimmat näytteet on saatu lainaan Venäjältä, ja ne ovat 9 000 vuotta sitten eläneistä ihmisistä.

Toppolanmäen vainajan poskihampaat ovat saapuneet Saksaan.

Äiti- ja isälinjojen lisäksi hampaista ja luista selvitetään näiden ihmisten koko perimä. Vielä muutamia vuosia sitten se ei olisi ollut mahdollista.

Tutkijat ottavat dna-näytteen esimerkiksi eräästä viikinkiajalla eläneestä varakkaasta naisesta. Hänet haudattiin Euran Luistariin arvokkaiden pronssikorujen kanssa.

Naista on kutsuttu Euran emännäksi. Haudasta kerätyt löydöt ovat näytteillä Kansallismuseossa. Juuri Euran emännän muinaispuvussa presidentti Tarja Halonen emännöi yhdet itsenäisyyspäivän juhlat.

Euran Luistari on Suomen suurin tunnettu rautakautinen hautausmaa. Se oli käytössä noin vuosina 600–1100, ja sieltä on löydetty neljänsadan vainajat jäänteet. Niistä on saatu talteen jo kymmenen ihmisen dna.

”Se on kiinnostava paikka”, Onkamo sanoo. ”Ekat vainajat olivat pakanoita, sitten tuli kristinusko. Vaihtuivatko samalla ihmiset? Selvitämme, muuttuivatko uskonnon mukana myös ihmisten geenit.”

Parin seuraavan vuoden aikana saadaan tietää, millaista väkeä Luistariin on haudattu. Myös Ravattulan Ristimäkeen Kaarinaan haudatuista ihmisistä on yritetty saada dna-näytteitä. Samoin Hollolasta ja Hiitolasta Karjalankannakselta. Jo tänä keväänä selviää, keitä olivat perimältään ne naiset ja lapset, jotka haudattiin rautakaudella Isonkyrön Levänluhdan merkilliseen vesikalmistoon.

Turun tuomiokirkon umpeen muuratussa salakomerossa säilytetty pääkallokin on viimein tutkittu. Kallon on arveltu olevan piispa Henrikin, jonka talonpoika Lalli tarinan mukaan surmasi Köyliönjärven jäällä. Muutamia vuosia sitten kallon iäksi määritettiin 900 vuotta, eli se on ainakin oikealta ajalta, 1100-luvulta. Pian saadaan kuulla, mistä päin Eurooppaa vainaja oli kotoisin – vai onko kallo sittenkin jonkun suomalaisen.

Onkamon ryhmällä on joitakin hypoteeseja rautakauden suomalaisista:

”Baltiassa väestö näyttää säilyneen melko samanlaisena pronssikaudelta asti. Virossa sen päälle on saapunut jonkinlainen siperialainen kerrostuma, mutta Liettuassa ei. Onko Suomessa käynyt samalla tavalla kuin Virossa?” Onkamo miettii.

”Jotkut kielitieteilijät ovat jo osoittaneet, että suomen kieli on lähtöisin muinaisvirolaisesta murteesta. Tuliko meille Suomeen siis Virosta maahanmuuttajia, jotka toivat kielen tullessaan? Keitä täällä asui ennestään?”

Juna halkoo itäistä Saksaa. Helsingissä on ollut pakkasyö, mutta täällä Elben ja Saalen hedelmällisissä jokilaaksoissa on yhä syksyisen lämmintä.

Näillä seuduin arkeologisesti kiinnostavia kohteita on tuhansia. Ne kertovat katkeamattomasta asutushistoriasta jääkauteen asti.

Päivi Onkamo etsii istumapaikan ravintolavaunusta. Hänellä on yllään kukallinen paita ja farkut. Lokakuussa hänet on nimitetty evolutionäärisen genetiikan professoriksi Turun yliopistoon.

Hän näyttää läppäriltään kuvia siitä, millaisia nykyiset ”kantasuomalaiset” ovat perimältään.

Poliitikot korostavat nykyisin, että Suomi kuuluu länteen ja Eurooppaan. Geneettisesti se ei ole ihan totta. Vuonna 2008 varmistui, että suomalaiset erottuvat geeneiltään muista eurooppalaisista. Omaleimaisuus johtuu kuitenkin pienestä väestöstä ja maantieteellisestä eristyneisyydestä eikä geenien tulosuunnasta.

Geneettisesti lähimpänä nykysuomalaisia ovat ruotsalaiset ja virolaiset, sitten mordvalaiset ja venäläiset, sitten ukrainalaiset, puolalaiset, latvialaiset ja liettualaiset, suunnilleen tässä järjestyksessä. Saamelaiset ovat kauempana suomalaisista kuin ruotsalaiset virolaisista.

Suomi jakautuu geneettisesti kahtia. Raja kulkee Vaasasta Lappeenrantaan. Miten ero syntyi?

Suomi jakautuu geneettisesti vielä kahtia: on länsisuomalainen ja itäsuomalainen perimä. Raja kulkee Vaasasta Lappeenrantaan. Geneettisesti itä- ja länsisuomalaiset saattavat olla keskenään erilaisempia kuin minkään muun eurooppalaisen maan asukkaat – itäsuomalaisten perimä poikkeaa länsisuomalaisista enemmän kuin brittien pohjoissaksalaisista.

”Samaa linjaa Suomen poikki kulkee sydän- ja verisuonitautiraja”, Onkamo sanoo.

”Mistä ero on tullut?”

Onkamon ryhmää kiinnostaa, olivatko jo rautakauden suomalaiset jakautuneet geneettisesti samalla tavalla.

Muinais-dna:n tutkimus on kuuma ala. Parhaat tutkimusryhmät kilpailevat vanhimmista näytteistä ja taistelevat siitä, kenen löydöt julkaistaan ensimmäisinä arvovaltaisissa Science- ja Nature-tiedelehdissä.

Dna:n sekvensointi ei enää ole kallista. Yhden ihmisen koko perimän analysointi muinaisnäytteestä maksaa tuhat euroa. Arkeologiset kaivaukset ovat paljon kalliimpia. Uusia kaivauksia tehdään harvoin, vaikka lupaavia paikkoja olisi, Suomessakin.

Tämän takia Onkamon ryhmä etsii vanhoja luita Kansallismuseon kokoelmista. Siinä on iso työ, sillä vanhat löydöt on luetteloitu miten milloinkin.

Kati Salo on kuitenkin tehnyt vanhoista ruskeista pahvilaatikoista muutamia kiinnostavia löytöjä. Yhdet luut saattavat olla jopa ajanlaskun alusta. Se olisi huimaa. Tähän asti kukaan ei ole uskonut, että Suomesta voisi löytyä niin vanhoja ihmisluita.

Ahvenanmaalla niitä kyllä on. Siellä on erilainen maaperä. Sieltä on löydetty jopa 3 000–4 000 vuotta vanhoja luita. Mutta ruotsalaiset populaatiogeneetikot ovat napanneet ne omiin tutkimuksiinsa.

Kerttu Majanderin työpöydällä Saksassa odottaa kaksi pääkalloa. Ne ovat hautausmaalta Porvoosta eivätkä kovin vanhoja.

”Korkeintaan 1500-luvulta”, Majander sanoo. Hän on 33-vuotias väitöskirjatutkija ja populaatiogeneetikko. Hän on työskennellyt Saksassa vanhojen dna-näytteiden parissa jo kolme vuotta, suurimman osan ajasta laboratoriossa suojapuku päällä.

Majander nappaa hammaspussin Onkamolta. Kun Jenan Max Planck -instituutti valmistui pari vuotta sitten, se oli maailman suurin muinais-dna:n laboratorio. Nyt sinne tuodaan niin paljon näytteitä, että laboratoriossa on ruuhkaa. Toppolanmäen vainajan poskihampaat joutuvat jonoon.

Porvoosta löydetyistä keskiaikaisista pääkalloista on otettu talteen dna-näyte.

Täällä arkeologit, geneetikot ja kielitutkijat selvittävät yhdessä ihmiskunnan esihistoriaa ja evoluutiota. Majanderia vastapäätä on saksalaisen Wolfgang Haakin huone. Haak ja instituuttia johtava Johannes Krause ovat muinais-dna:n tutkimuksen maailmantähtiä. Sen huomaa: Krause on nytkin saksalaisen Der Spiegel -lehden kuvauksissa, ja seuraavana päivänä on tulossa National Geographic.

Vuonna 2015 Wolfgang Haakin johtama ryhmä julkaisi tutkimuksen, joka mullisti käsityksen Euroopan esihistoriasta.

Haak, kalju partasuu, istuu rennosti kirjoituspöytänsä tuolilla ja puhuu Onkamon ja Majanderin kanssa suomalaisten näytteistä. Hän on käärinyt hupparin hihat ylös.

Lattialla lojuu olkalaukku ja pitkä karttarulla. Tussitaululla on matematiikkaa. Viereen on ripustettu todistus Australiasta: Haak on osallistunut kurssille, jolla on käsitelty myrkyllisiä käärmeitä.

Lapsena Haak oli poika, joka tunsi dinosaurukset. Sitten hänestä tuli egyptologi ja arkeologi ja lopulta maailmankuulu arkeogeneetikko. Nyt hän yrittää löytää vastauksia siihen, mistä eurooppalaiset ovat tulleet.

”Meillä alkaa olla siitä jonkinlainen käsitys.”

Se käsitys on tämä:

Ihmislaji syntyi Afrikassa. Sieltä se levisi muualle maapallolle. Aikajana on pökerryttävä: satatuhatta vuotta tai enemmän. Huimaavia mittasuhteita, jotka sekoittavat pään.

Afrikasta Intiaan ja Australiaan. Lähi-itään, Aasiaan, Amerikan mantereelle. Nykyihminen on sinnikäs ja utelias laji. Se vaeltaa riistan perässä myös Eurooppaan. Siellä se elää tuhansia vuosia rinnan neandertalinihmisen kanssa, pariutuukin. Pieni määrä neandertalilaisen perimää auttaa sitä selviämään kylmässä Euroopassa. Lopulta nykyihminen syrjäyttää neandertalinihmisen sukupuuttoon.

Ensimmäiset eurooppalaiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Jääkauden ajan he pysyivät hengissä muutamassa lämpimässä taskussa Iberian niemimaalla, Balkanilla ja Mustanmeren pohjoispuolella. Kun jääkausi lähes 12 000 vuotta sitten päättyi, he alkoivat levittäytyä sitä mukaa kun jään reuna vetäytyi.

”Pikakelataan”, Wolfgang Haak sanoo.

Noin 7 000–8 000 vuotta sitten metsästäjien perässä Eurooppaan tulivat maanviljelijät. Mistä?

Haak pyöräyttää kättään seinäkartalla Lähi-idän päällä.

”Täältä.”

Miksi he lähtivät hedelmällisistä jokilaaksoista? Siihen on ollut jokin syy, ehkä luonnonkatastrofi. Väestöräjähdys? Paikallisten resurssien liikakäyttö?

”Raamatussa on monia kiinnostavia vertauksia, kuten se, että ihminen karkotettiin paratiisista. Ihmisiä kohdannut mullistus on kuvattu Vanhassa testamentissa. Se on kiinnostava lähdeteos”, Haak pohtii.

Muinaiset siirtolaiset kulkivat osapuilleen samaa reittiä kuin ne ihmiset, jotka vaelsivat Euroopassa vuonna 2015: Lähi-idästä Balkanille ja sieltä Unkarin paikkeilta pohjoiseen. Haakin käsi viuhuu kartalla. Mutta 7 000 vuotta sitten vastassa ei ollut aitoja eikä poliiseja.

”Arkeologit kiistelivät pitkään siitä, kumpi levisi: uudet ideat vai ihmiset. Vasta muinais-dna ratkaisi kiistan.”

Ensin vanhoista luista saatiin tutkituksi muinaisten viljelijöiden dna:ta. Vuonna 2014 sitä päästiin vertaamaan muinaisiin metsästäjä-keräilijöihin, kun näidenkin luista saatiin eristetyksi dna:ta.

”Ero oli aivan selvä. Häikäisevä”, Haak sanoo.

”Ne näyttivät ihan erilaisilta.”

Tutkijat Wolfgang Haak (vas.), Päivi Onkamo ja Kerttu Majander Jenan Max Planck -instituutin laboratoriossa.

Euroopan alkuperäiset metsästäjät ja uudet tulokkaat eli viljelijät olivat eri väkeä. Maanviljelys ei levinnyt Eurooppaan alkuperäisten asukkaiden parissa. Sen toivat tänne kokonaan uudet ihmiset.

Millaista oli tulla tänne, missä kesät olivat lyhyemmät? Miten sadot opittiin varastoimaan talven yli?

”Se on ollut vuosisatoja kestänyt prosessi.”

Viljelijät menestyivät, sana levisi. Euroopassa on täytynyt olla suotuisa ilmasto.

”Ilman sitä nykyisenkaltaista Eurooppaa ei olisi syntynyt”, Haak sanoo.

Joitakin viljelijöitä siirtyi Pohjolaan asti. Muinais-dna-näytteiden perusteella on päätelty, että noin 6 000 vuotta sitten heitä asui jo Etelä-Ruotsissa.

Viljelijät työnsivät tieltään metsästäjien yhteisöjä. Mutta kyllä he myös pariutuivat metsästäjien kanssa. Geenit alkoivat sekoittua.

Haak ja muut tutkijat ovat verranneet muinaisten eurooppalaisten perimää nykyväkeen, tähän, joka pelaa jalkapalloa, maksaa euroilla ja räplää älypuhelimiaan lattekahviloissa.

Euroopan muinaiset metsästäjät olivat aivan eri näköisiä kuin nykyiset eurooppalaiset. He olivat tummaihoisia ja sinisilmäisiä.

Vuonna 1991 Italian Alpeilta löytyi yli 5 000 vuotta vanha hyvin säilynyt muumio. Se sai nimen jäämies Ötzi.

Thilo Parg / Wikimedia Commons / License: CC BY-SA 3.0

Ötzin jäännösten perusteella tehty rekonstruktio siitä, miltä hän ehkä näytti.

Italian Alpeilta vuonna 1991 löytyneellä 5 000 vuotta vanhalla jäämies Ötzillä oli ruskeat silmät. Hänen dna:nsa oli sekoitus kivikauden metsästäjiä ja viljelijöitä, mutta jo hyvin viljelijämäinen.

Euroopan muinaiset viljelijät eivät muistuta perimältään enää kuin yhtä nykyistä ihmisryhmää: sardinialaisia. Eristyneellä Välimeren saarella heidän genominsa on säilynyt parhaiten. Muualla Euroopassa se on sekoittunut ja laimentunut.

Noin 5 000 vuotta sitten Eurooppaan saapui taas uutta porukkaa. Nyt se tuli idästä. Aroilta. Kavioiden kopse kuuluu jo.

Tätä ryhmää tutkijat kutsuvat jamnoiksi. Jamnat olivat paimentolaisia ja karjankasvattajia, ja he tulivat hevosilla ja kärryillä nykyisen Venäjän ja Ukrainan alueilta. Heidän mukanaan Eurooppaan levisivät uudenlaiset tavat. Juuri tuohon kohtaan esihistoriaa sijoitetaan pronssikauden alku.

Jamnat ovat Euroopan esihistorian uutispommi.

”Heidän mukanaan vaihtui jopa 80 prosenttia eurooppalaisten geeneistä”, Onkamo sanoo.

Miten sellainen oli mahdollista? Sodista ei ilmeisesti ollut kyse. Voi olla, että jamnat toivat mukanaan ruton, jolle itse olivat vastustuskykyisempiä.

Tai ehkä heidän pitkät heimopäällikkönsä siittivät valtavan määrän lapsia, sillä Euroopan väestöhän oli vielä vähälukuinen. Jamnojen lapset saivat syödä naudanlihaa, olivat vahvoja ja terveitä ja sikisivät.

Jamnat toivat Eurooppaan täysin uudet isälinjat R1a:n ja R1b:n, jotka ovat alun perin aroilta. Nyt ne korvasivat eurooppalaisten vanhat isälinjat, niin että kaksi kolmasosaa Euroopan nykymiehistä polveutuu suoria isälinjoja pitkin jamnojen klaaneista. Kaksi kolmasosaa! On mahdollista, että Saksan alueella koko miesväestö vaihtui.

Tutkijoita oli askarruttanut, miksi nykyeurooppalaisissa on geneettistä perimää, jota ei löydy muinaisista metsästäjä-keräilijöistä eikä viljelijöistä. Mistä se oli tullut?

Jamnat olivat puuttuva linkki.

Jamnojen mukana tulivat indoeurooppalaiset kielet. Niistä kehittyivät myöhemmin latina, kreikka, saksa, ranska, englanti, espanja, italia, ruotsi, norja, tanska, latvia, liettua, venäjä...

Ennen jamnoja eurooppalaisilla oli laktoosi-intoleranssi. Jamnoista jotkut taas sietivät maitosokeria. Kun ruokaa oli vähän, tämä oli tärkeä ominaisuus karjanhoitoa harjoittavissa kulttuureissa.

Jamnojen tuloon liittyy myös nuorakeraaminen kulttuuri. Sehän näyttää syntyneen hämmästyttävän nopeasti Keski-Euroopassa. Tähän asti saviastiat oli koristeltu painamalla niihin kuvioita kampamaisilla leimoilla. Nyt kuviot tehtiin nuoranpätkillä. Innovaatio! Uusi kulttuuri saapui Suomeen asti.

Taito valmistaa pronssia käynnisti Euroopassa ketjureaktion: paremmilla työkaluilla tehtiin suurempia ja lujempia veneitä, niillä tehtiin pitempiä kauppamatkoja, matkoilla saatiin uusia tavaroita ja uusia ajatuksia.

Jamnojen jälkeläisiä siirtyi myös Pohjolaan, Suomeen asti. Nykyisistä eurooppalaisista jamnojen perimää on eniten norjalaisissa, skoteissa ja liettualaisissa. Suomalaismiehistä kymmenisen prosenttia kuuluu jamnojen isälinjoihin.

Se on huikea ajatus: joka kymmenennen suomalaisen miehen suora isälinja vie Venäjän ja Ukrainan aroille 5 000 vuoden päähän.

Jamnoista tiedetään vähän, mutta tästä ollaan nyt varmoja: kaikki eurooppalaiset kansat ovat sekoitus kolmesta tänne tulleesta ihmisryhmästä: Euroopan muinaisista metsästäjä-keräilijöistä. Lähi-idän viljelijöistä. Idän arojen karjankasvattajista. Myös suomalaisista löytyy näiden kolmen ryhmän perimää.

Mutta saamelaisten, suomalaisten, venäläisten ja mordvalaisten geeneissä on lisäksi jotain, jota muualla Euroopassa ei tavata. Sitä kutsutaan itäaasialaiseksi tai siperialaiseksi perimäksi.

”5–10 prosenttia suomalaisten perimästä on samanlaista kuin nykyisin Kiinassa ja Japanissa. Emme tiedä, tuliko se heti jääkauden väistyessä, kun mammuttien metsästäjät saapuivat vai myöhemmin”, Päivi Onkamo sanoo. ”Tämä asia kiinnostaa meitä kovasti.”

Laite näyttää astianpesukoneelta. Wolfgang Haak esittelee 1,5 miljoonan euron arvoista dna-sekvensaattoria Max Planck -instituutin laboratoriossa. Sillä tutkitaan nykyihmisten dna-näytteitä.

Muinais-dna-laboratorio on kerrosta ylempänä. Sinne on pääsy kielletty. Näytteiden saastumisvaara on niin suuri, ettei lukituista ovista pääse kuin henkilökunta, ja senkin pitää pukea ylleen moninkertaiset suojavarusteet. Suojakäsineitä on kolmet. Päällimmäisiä vaihdetaan koko ajan.

Wolfgang Haak kuvaa, miten hidasta dna-tutkimus oli vielä 2000-luvun alussa. ”Kesti päivän saada näytteestä muutamia satoja dna-sekvenssejä. Nyt pystymme lukemaan miljoona sekvenssiä vuorokaudessa. Datan määrä kasvaa kuin lumivyöry.”

Nyt yhden ihmisen koko perimä saadaan analysoiduksi päivässä. Kun ihmisen perimä saatiin ensimmäisen kerran puretuksi vuonna 2003, siihen oli kulunut toistakymmentä vuotta ja se oli maksanut satoja miljoonia euroja.

Myös muinais-dna:sta pystytään jo analysoimaan satoja tuhansia markkereita eli dna-rihman merkkijaksoja. Dna-näytteeksi riittää 50 milligrammaa luujauhoa – nuppineulan pään verran. Sen verran saa poratuksi poskihampaan sisältä.

Näytteiden saastumisvaaran takia Kerttu Majander pukeutuu dna-laboratoriossa suojavaatteisiin.

Kerttu Majander on porannut kymmeniä dna-näytteitä vanhoista luista, liuottanut, siivilöinyt ja sekvensoinut.

”Silti minusta tuntuu kuin tämä olisi taikuutta”, hän sanoo. ”Voidaan ottaa tuhansia vuosia sitten elänyt ihminen ja nähdä hänen perimänsä! Onhan se kuin alkemiaa.”

Yhden muinaisen ihmisen koko perimä saatiin analysoiduksi ensimmäisen kerran vuonna 2010. Dna-näyte otettiin Grönlannista löydetystä 4 000 vuotta vanhasta hiustukosta.

Selvisi, että ennen inuiitteja Grönlannissa oli asunut kivikauden siperialaisia. Kun inuiitit tulivat, he katosivat.

Suomessakin on varmaan tapahtunut jotain samankaltaista joskus myöhemmin. Uudet tulijat ovat pakottaneet edelliset väistymään.

”Iso osa saamenkielisistä lienee hävinnyt, kun uudisasukkaat saapuivat”, Päivi Onkamo sanoo.

Kun uusia dna-tuloksia saadaan, vanhoja oletuksia kaatuu. Aikaisemmin ajateltiin, että Pohjoiskalotti on asutettu läntistä reittiä Norjan rannikkoa pohjoiseen. Ruotsalaiset tutkijat osoittivat tänä vuonna, että Norjaan on saapunut ihmisiä kahta reittiä: toiset tulivat idästä ja toiset lännestä, ja Norjassa he sekoittuivat.

”He ovat aivan varmasti puhuneet jotain muuta kieltä kuin saamea, koska saame on syntynyt noin 3 000 vuotta sitten”, Onkamo sanoo.

Jenan instituutissa on lounastauko. Erimaalaiset tutkijat aukovat eväsrasioitaan. Perunamuusia, riisiä, salaattia. Enemmän maanviljelyksen tuotteita, vähemmän karjankasvatuksen.

Suurista ikkunoista näkyy Saalen jokilaaksoa ympäröiville vuorille. Asutus kiipeää rinteille. Lehtimetsät vaihtuvat havupuiksi.

Koko värikäs tutkijajoukko puhuu englantia. Se on pukeutunut samankaltaisiin farkkuihin ja t-paitoihin, mutta kasvot, ihonväri, silmät ja hiukset kertovat erilaisista geeniperimistä.

Ensimmäiset eurooppalaiset olivat todennäköisesti tummaihoisia ja sinisilmäisiä. Vähitellen luonnonvalinta vaikutti niin, että ihonväri vaaleni. Tutkijat arvelevat sen johtuneen siitä, että vaaleiden ihmisten iho tuotti enemmän D-vitamiinia, jota tarvittiin, kun ihminen siirtyi yhä pohjoisemmille leveyspiireille ja auringonvalo väheni.

Päivi Onkamo käy Jenassa useita kertoja vuodessa. Suomessa ei ole omaa muinais-dna-laboratoriota toisin kuin Virossa ja Ruotsissa. Niinpä suomalaistutkijat kuljettavat vanhoja luita Saksaan ja varmistavat, ettei niitä läpivalaista lentokenttien turvatarkastuksissa. Se tuhoaisi dna:ta.

Jenassa Onkamo keskustelee tuloksista, vertaa ja pohtii ja yrittää löytää teorioista puuttuvia palasia. Hän huomaa miettivänsä dna-asioita myös lukiessaan tai katsoessaan tv-sarjaa.

Jamnat pyyhkäisivät vanhat isälinjat keskisestä Euroopasta ja Britanniasta. Suomessa jamnojen isälinjat eivät päässeet valloilleen.

”Meillä tapahtuu pronssikauden lopulla jotain muuta. Meille tulee N-M178”, Onkamo miettii paluumatkalla Helsinkiin. N-M178 on yleisin suomalaisten isälinjoista.

Onkamon ympärillä Berliinin lentokentän täydessä ravintolassa indoeurooppalaiset kielet dominoivat. Entschuldigung! Excuse me! Baarimikko laskee hanasta vaahtoavaa olutta – sitä osattiin valmistaa jo kivikaudella. Viereisessä pöydässä janoinen saksalaismatkaaja ottaa tuopista pitkän kulauksen. Hän lienee jamnojen jälkeläinen suorassa isälinjassa.

Reuters

Tutkijat rekonstruoivat 10 000 vuotta sitten Britteinsaarilla eläneen miehen kasvot luista saadun dna:n perusteella. Ns. Cheddar-mies oli tummaihoinen ja sinisilmäinen.

Arvostetussa Nature Communications -lehdessä julkaistiin tammikuussa uusia tuloksia Baltian muinais-dna:sta. Nyt oli tutkittu 38 vainajan koko perimä.

Suomalaisten kannalta kiinnostavin tulos on tämä: Latvian ja Liettuan pronssikauden haudoista ei löytynyt N-miehiä eikä merkkejä siperialaisesta ja itäaasialaisesta perimästä.

Se voi tarkoittaa sitä, että itäinen komponentti on saapunut Suomeenkin vasta paljon myöhemmin kuin on luultu. Ehkä vasta 2 000 vuotta sitten.

Onkamolla on hypoteesi, että itäinen perimä on tullut Suomeen N-miesten mukana ja että nämä miehet ovat tuoneet myös uuden kielen.

Osa kielitieteilijöistäkin uskoo, että kantasuomi saapui Suomeen vasta 1 500 vuotta sitten Virosta. Vielä tuhat vuotta sitten suurimmassa osassa Suomea puhuttiin saamensukuisia kieliä.

Onkamo kertoo rautakauden haudoista Latviassa. Niistä on löytynyt samanlaisia käärmesormuksia kuin Euran Luistarista. Jotkut naisten puvuistakin vaikuttavat kovin tutuilta.

”Suomeen saapuneet N-miehet lienevät olleet silloista eliittiä. He toivat uuden kielen ja aika lailla vaihtoivat isälinjat.”

”Latviassa oli rautakaudella ahkerasti keskenään sotivia heimoja. Se voi olla yksi syy siihen, miksi ihmisiä lähti pohjoiseen.”

”Tai sitten oli nälänhätää. Tai ylijäämäväestöä, jonka oli lähdettävä liikkeelle.”

Se tuli Suomeen.

Berliinin-kone laskeutuu Helsinkiin. Kello on yli puoliyön, ja professori Päivi Onkamo kävelee ripeästi laukkuaan vetäen hiljaisen lentokenttäterminaalin läpi.

Täällä pohjoisessa ihmiset ovat eri näköisiä kuin Berliinin Tegelillä, ohuttukkaisia ja kalpeahipiäisiä. Eron huomaa.

1930-luvulla opetettiin, että suomalaisten alkukehto oli 6 000 vuoden takana Volgajoen ja Ural-vuoriston välisissä metsissä. Uskottiin, että suomalaiset tulivat sieltä kivikaudella. Vielä 1950-luvulla nimekkäät suomalaistutkijat puhuivat suomalais-volgalaisesta kantakansasta ja alkukodista Volgan mutkassa.

”Monet eivät varmaan pidä siitä ajatuksesta, että me suomalais-ugrilaiset emme ole olleet Suomessa kauan ja ettei kielemme ole vanha”, Onkamo sanoo varovasti.

Hänellä on venäläisistäkin yllättävä olettamus:

”Veikkaan, että pohjois- ja keskivenäläiset ovat kielensä vaihtaneita sugreja.”

”Sugrit” tarkoittaa suomalais-ugrilaisia.

Onkamo selittää: ”Nykyvenäläisten dna-näytteistä näkyy, että venäjää puhuvat slaavit eivät ole perimältään erilaisia kuin samalla alueella asuvat kansat, jotka puhuvat vanhoja uralilaisia kieliä.”

Venäjän kieli saapui keskiselle Venäjälle vasta 1 200 vuotta sitten ja pohjoiseen vieläkin myöhemmin. Populaatiogeneetikoilla on nyt aikasarja ihmisten luista ennen sitä ja sen jälkeen.

”Kun ne analysoidaan, saamme käsityksen siitä, kuinka paljon uuden kielen saapumiseen on liittynyt uusia geenejä”, Onkamo sanoo. ”Jos väestön geneettinen rakenne ei muutu, se tarkoittaa sitä, että Venäjällä asuneista suomalais-ugrilaisista on tullut slaaveja, kun he ovat alkaneet käyttää uusien tulijoiden kieltä.”

Meidän suomalaisten menneisyys ei siis ole niin uljas kuin olemme halunneet ajatella. Toisaalta venäläisiä varmaan harmittaa, että he kuuluvat meihin ugreihin.

Tietysti se on vasta oletus. Ensin pitää tutkia lisää luita.

Haastateltujen lisäksi kirjoitusta varten ovat antaneet tietoja populaatiogeneetikko Elina Salmela ja arkeologi Kerkko Nordqvist. Geneettisten etäisyyksien grafiikan lähde: Populaatiogeneetikko Elina Salmela (SUGRIGE).

Lue myös: Kuka minä olen? Toimittaja teki dna-testin ja sai kuulla olevansa 88-prosenttisesti suomalainen