Seitsemän
ensimmäistä vuotta
Syyrialainen Isra al-Nahar syntyi Itä-Ghoutassa tasan seitsemän vuotta sitten.
Samaan aikaan puhkesi Syyrian sota, joka jatkuu yhä.
0
KUOLLEET
0
PAKOLAISET
Samalla Suomessa:
Kello oli puoli neljä aamulla, kun Isra al-Nahar syntyi Zamalkan lähiössä Syyrian Itä-Ghoutassa täsmälleen seitsemän vuotta sitten.
Synnytys oli helppo. Isralla oli syntyessään tumma tukka ja vaalea iho, mutta hän oli hyvin pienikokoinen. Tyttövauva oli nelilapsisen perheen kuopus ja vanhempiensa mielestä todella kaunis.
Samaan aikaan kun Isra syntyi, Syyriassa oli syntymäisillään jotain, joka ajaisi koko maan raiteiltaan. Kun Isra päästi ensimmäisen parkaisunsa seitsemän vuotta sitten, Syyrian sodan ensimmäiset laukaukset oli jo ammuttu.
Useissa kaupungeissa ihmiset olivat rynnänneet kaduille ja osoittivat mieltään hallintoa vastaan. Lähes kaikkialla arabimaissa kuohui. Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa kansa vaati kaduilla itsevaltaisilta hallinnoilta demokratiaa, ihmisoikeuksia ja parempia oloja. Arabikevään kuohunta oli levinnyt myös Syyriaan, jota al-Assadien dynastia oli hallinnut kovaotteisesti vuosikymmenien ajan.
Monet olivat kyllästyneitä piinaavaan työttömyyteen ja mielivaltaisiin pidätyksiin ja kidutukseen, joilla Syyrian turvallisuusjoukot rankaisivat al-Assadien arvostelijoita.
Tulevina kuukausina Syyrian mielenosoitukset muuttuisivat ensin sisällissodaksi ja sitten naapurivaltojen valtakamppailuksi. Niiden perässä Syyrian maaperälle astelisivat mustia lippuja kantavat ääri-islamilaiset terroristit, jotka teurastaisivat ihmisiä kuin karjaa ja pitäisivät kokonaisia kaupunkeja hallussaan. Lopulta konflikti laajenisi kansainväliseksi, länsimaiden ja Venäjän väliseksi kamppailuksi.
Mutta tästä kaikesta köyhään työläislähiöön syntynyt Isra-vauva ei tiennyt mitään.
Isra vietiin kotiin sementtiharkoista rakennettuun taloon. Talossa oli aaltopellistä tehty katto ja kaksi huonetta. Huoneiden lattialla oli mattoja ja muutama patja, joilla nukuttiin öisin ja istuttiin päivisin.
Näissä huoneissa Isra vietti ensimmäiset elinkuukautensa yhdessä isosisartensa Angamin, 9, ja Anamin, 7, ja veli Ammarin, 4, kanssa.
Isä Zuher Kasen al-Nahar työskenteli vanhempiensa pienellä maapalstalla. Palstalla viljeltiin hedelmiä ja vihanneksia. Äiti Raida Tglbi keskittyi lapsien hoitoon.
Syyria oli alkanut mennä pahasti solmuun vain hieman ennen Isran syntymää. Runsaan sadan kilometrin päässä Isran synnyinkodista kaksi yläasteikäistä poikaa kirjoitti koulunsa seinään spraymaalilla: ”Alas Bashar al-Assadin hallinto” ja ”On sinun vuorosi, tohtori.”
Poliisi pidätti pojat ja kidutti heitä. Näin kylvettiin kansannousun siemenet.
18. maaliskuuta 2011 kuolivat ensimmäiset ihmiset. Syyrian pahamaineiset turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoittajia pääkaupungissa Damaskoksessa vain neljä päivää ennen Isran syntymää.
Isra oli vauvana rauhallinen ja hymyileväinen. Seitsemän kuukauden ikäisenä hän ryömi kotinsa lattialla, mutta seinien ulkopuolella tilanne alkoi kärjistyä. Yhteenotot olivat levinneet Zamalkaan.
Konflikti oli äitynyt katujen mielenosoituksista tulitaisteluiksi. Oli syntynyt Vapaan Syyrian armeija, jossa taisteli hallinnon joukoista loikanneita syyrialaissotilaita. Kapinallisia tukivat lähimaat Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki.
Myös presidentti al-Assad oli löytänyt tukijoita: shiiajohtoinen Iran ja Libanonin shiialainen Hizbollah-järjestö lähettivät joukkojaan vanhan liittolaisensa al-Assadin riveihin.
Kuviosta oli tulossa entistä monimutkaisempi ja vakavampi.
Tässä vaiheessa uhkaavaa sotaa yritettiin myös pysäyttää: Arabiliitto ja länsivallat vaativat Assadin pysäyttämistä kansainvälisellä väliintulolla – aivan niin kuin Libyan johtaja Muammar Gaddafille oli tehty muutama kuukausi aiemmin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Isralla oli edessään vaarallinen matka, koska äiti Raida oli päättänyt paeta lasten kanssa. Perheen kotikaupungissa Zamalkassa ampuivat syksyllä 2011 sekä Syyrian armeija että kapinalliset.
Isä Zuher oli jätettävä taakse. Hän jäi huolehtimaan Isran isovanhemmista, talosta ja maatilkusta. Oli lokakuu, kun äiti Raida ja lapset lähtivät matkaan kohti Damaskoksen keskustan turvallisempia seutuja. Mukaan ei otettu juuri mitään.
Pakomatka oli pienille lapsille uuvuttava. Zamalkasta on matkaa Damaskokseen vain muutama kilometri, mutta matkanteko kesti kahdeksan tuntia. Äiti kantoi Israa sylissään koko pakomatkan.
Isra oli vielä liian pieni ymmärtääkseen mitä ympärillä tapahtui, mutta isosisarukset olivat peloissaan. Perhe joutui hakeutumaan suojaan useita kertoja, koska pommeja tuli joka suunnasta. Teillä kulki harvakseltaan autoja, ja niiden kyydissä Isran perhe pääsi etenemään aina pienen matkan kerrallaan.
Damaskoksessa perhe päätyi aluksi puistoon, jossa oli muitakin pakolaisia. Isran perhe joutui nukkumaan kolme yötä taivasalla. Lokakuussa 2011 lämpötila saattoi pudota öisin alle kymmeneen asteeseen, välillä jopa lähemmäs nollaa.
Puiston vieressä oli Syyrian armeijan miehittämä tarkastuspiste, jonka sotilaat yrittivät auttaa hätää kärsiviä perheitä. Sotilaat antoivat Isralle ja tämän sisaruksille vähän ruokaa ja muutaman viltin, joihin he saattoivat yöllä kääriytyä.
Isralla ei ollut Damaskoksessa sukulaisia, joiden puoleen perhe olisi voinut kääntyä. Niinpä äiti Raida päätti pyytää apua Damaskoksessa asuvalta tuttavarouvalta Umhasanilta.
Isra-vauva nousee jaloilleen ja Isisin mustat liput kohoavat Syyrian taivaalle
Perhetuttava Umhasan oli varakas ja hänellä oli iso talo. Se oli isompi kuin Isran kotitalo Zamalkanissa, ja näytti liikkumista harjoittelevan vauvan silmissä valtavalta.
Perhe asui Umhasanin luona neljä kuukautta. Sinä aikana Isra otti ensimmäiset askeleensa tukea pitäen. Äiti Raidalla ei ollut mitään tuloja, ja rahat olivat loppu. Niinpä hän ja vanhemmat siskot yrittivät ansaita hieman rahaa ostamalla leipää valtion leipomosta ja toimittamalla sitä kahteen eri ravintolaan.
Vaikka Umhasanin talo oli hieno, lapset eivät viihtyneet siellä. Siellä ei saanut juosta eikä meluta. Koko ajan sai olla varuillaan.
Maaliskuun alussa 2012 perhettä onnisti, kun hyväntekeväisyysjärjestö antoi heille huoneen Damaskoksessa sijaitsevassa hotellissa. Järjestö oli vuokrannut koko hotellin pakolaisten käyttöön. Hotellihuoneessa oli kaksi sänkyä, jotka laitettiin yhteen, jotta kaikki mahtuisivat nukkumaan. Myöhemmin perhe sai kaksi lisäpatjaa.
Hotellista tuli perheen koti yli kahdeksi vuodeksi. Siellä Isra oppi juoksemaan, puhumaan ja piirtämään.
Hotellissa oli paljon myös muita pakolaislapsia. He olivat lähtöisin kapinallisten keskuskaupungiksi kehittyneestä Homsista, jota Syyrian hallinto pommitti rajusti helmikuussa 2012.
Tuhansia ja pian jopa kymmeniätuhansia syyrialaispakolaisia virtasi Homsista ja muualta Syyriasta paitsi Damaskokseen myös rajojen yli Libanoniin, Turkkiin ja Jordaniaan.
Alkoi näyttää selvältä, että kapinallisten ja hallinnon ristituleen jääneiden syyrialaisten oli turha odottaa apua ulkovalloilta. Syyrian liittolaiset Venäjä ja Kiina estivät kaikki kansainvälisen yhteisön pyrkimykset al-Assadin syrjäyttämiseksi ja pommitusten lopettamiseksi.
22. maaliskuuta 2012 Isra ja Syyrian sisällissota täyttivät vuoden. Syntymäpäiviä ei kuitenkaan juhlittu.
Hallitus pommitti kapinallisten asemia Libanonin rajalla. Lopulta huhtikuussa YK välitti osapuolten välille tulitauon, mutta se ei kestänyt kuin pari kuukautta.
Loppuvuodesta kapinalliset ja Syyrian hallinto kävivät veristä taistelua maan suurimman kaupungin Aleppon hallinnasta. Hetken näytti, että kapinalliset olivat niskan päällä.
Isran perheen elämä sen sijaan alkoi asettua jonkinlaisiin uomiin. Hyväntekeväisyysjärjestö hankki isosiskoille Angamille ja Anamille paikat sisäoppilaitoksesta. Siskot olivat viikot koulussa ja tulivat viikonlopuiksi takaisin äidin ja pikkusisarten luo.
Hotellihuone oli ahdas, mutta arkipäivinä siellä oli enemmän tilaa, koska isosiskot olivat sisäoppilaitoksessa.
Artikkelissa olevat kartat kertovat, kuinka eri ryhmät ovat hallinneet Syyriaa sotavuosien aikana.
Kun sisällissotaa oli jatkunut kaksi vuotta, se alkoi saada ennennäkemättömiä kierteitä.
Sota oli synnyttänyt katkeruutta ja epätoivoa, jota ääriliikkeet osasivat hyödyntää. Ääri-islamilaiset terroristijärjestöt kuten al-Qaida haistoivat tilaisuutensa tulleen.
Niiden mielestä kyseessä oli uskonsota Syyrian vääräuskoista hallintoa vastaan. Sunnalaiset ääriliikkeet alkoivat värvätä jihadisteja kaikkialta maailmasta.
Kesään 2013 mennessä Syyrian sodassa oli kuollut yli satatuhatta ihmistä, ja Syyriasta oli kehittynyt ääri-islamilaisen uskonsodan keskusnäyttämö.
Jos Isra olisi jäänyt kotikaupunkiinsa Zamalkaan, hänestä olisi voinut tulla kesällä 2013 yksi sodan traagisimmista uhreista. Silloin alkoivat kemialliset iskut.
Elokuussa maailma järkyttyi Damaskoksen lähiöön Itä-Ghoutaan tehdystä iskusta. Se osui Isran syntymäkaupunkiin Zamalkaan ja sen lähistöllä sijaitsevaan Ein Tarman naapurustoon. Iskussa käytettiin todennäköisesti kiellettyä sariinikaasua.
Vähintään kahdeksan sariinikaasua sisältävää rakettia iskeytyi tiheästi asutulle alueelle tappaen satoja, ehkä yli tuhat ihmistä. Kaksi uhreista oli Isran enoja, äiti Raidan veljiä. Kun uutinen tavoitti Raidan, suru oli musertava.
Länsivallat syyttivät iskusta Syyrian hallintoa, Syyrian hallinto syytti kapinallisia. Ilmassa risteili syytöksiä sotarikoksista, mutta taaskaan kukaan ei puuttunut peliin.
Loppuvuodesta 2013 sota tappoi jo lähes kymmenentuhatta ihmistä kuukaudessa. Se oli laukaissut miljoonien ihmisten pakolaisaallon Syyrian naapurimaihin.
Keväällä 2014 Isra perheineen oli asunut damaskoslaisessa hotellissa yli kaksi vuotta. Isra oli jo kolmivuotias. Taaperon pyöreys oli katoamassa. Äidin mukaan Isra oli leikki-ikäisenä sisukas mutta hiljainen lapsi.
Näihin aikoihin hyväntekeväisyysjärjestöltä tuli tieto, että hotellista pitäisi lähteä. Äiti onnistui löytämään työpaikan damaskoslaisesta hotellista. Sen ansiosta hän pystyi vuokraamaan huoneen suuresta asunnosta Damaskoksen vanhassakaupungissa Amarassa.
Samaan aikaan kun perhe etsi uutta kotia ja pakkasi tavaroitaan, Syyrian sodassa kääntyi jälleen uusi sivu.
Näyttämölle asteli terroristijärjestö Isis. Mustia lippuja kantavat ääri-islamistit levittäytyivät Syyriaan Irakin puolelta ja alkoivat vuoden 2014 alusta vallata yhä laajempia alueita. Tavoitteena oli perustaa terroristijärjestön johtama oma valtio, islamilainen kalifaatti.
Isisin riveihin lähteneitä jihadisteja maittain
Oli torstai 24. toukokuuta, kun Isran perhe muutti uuteen majapaikkaansa. Yksinkertaisessa huoneessa oli pieni sisäpihalle antava ikkuna, josta ei auringonvaloa juuri näkynyt. Huoneessa oli maton lisäksi muutama patja ja tyynyjä.
Myös Isran äidinpuoleinen isoäiti ja täti päättivät lähteä Itä-Ghoutasta Damaskokseen. Kolme naista ja neljä lasta ahtautuivat kaikki asumaan samaan pieneen huoneeseen. Perhe jakoi keittiön ja kylpyhuoneen talon muiden asukkaiden kanssa.
Isoäiti piti huolta Israsta kun äiti kävi töissä ja isosisarukset sisäoppilaitoksessa. Päivät Isra vietti leikkimällä samassa talossa asuvien lasten kanssa.
Muutama viikko kouluvuoden päättymisen jälkeen kesäkuussa 2014 Isis julisti kalifaatin perustetuksi. ”Kalifi” Abu Bakr al-Baghdadi kutsui kaikkia muslimeja muuttamaan uuteen islamilaiseen valtioon.
Pian lähes kolmasosa Syyrian ja Irakin pinta-alasta peittyi Isisin mustan lipun alle. Kymmeniätuhansia jihadisteja saapui eri puolilta maailmaa taistelemaan Isisin joukkoihin. Suomestakin heitä lähti arviolta 80.
Samalla länsivaltojen huomio alkoi kiinnittyä al-Assadin sijaan Isisiin. Siitä muodostui vihollinen numero yksi.
Isra aloittaa koulun, Venäjä puuttuu peliin ja Aleppo kaatuu
Isisin hirmuteot pahensivat pakolaiskriisiä, joka murtui kohti Eurooppaa loppukesästä 2015. Isran perhe hajosi jälleen. Isoäiti ja täti liittyivät alati kasvavaan pakolaisten virtaan ja lähtivät syksyllä 2015 Syyrian naapurimaan Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin.
Myös Isra sisaruksineen joutui taas muuttamaan, tällä kertaa Mezze 86 -nimiselle alueelle Damaskoksessa. Alueella asui sodan alkuvuosina lähes yksinomaan presidentti Bashar al-Assadille uskollisia alaviitteja.
Samaan aikaan sodan kulku kääntyi, kun Venäjä päätti puuttua peliin Syyriassa. Venäjän presidentti Vladimir Putin lennätti pommikoneet liittolaisensa al-Assadin tueksi ja auttoi Syyrian hallituksen niskanpäälle sodassa.
Yhteistuumin venäläiset ja Syyrian armeija moukaroivat erityisesti Aleppoa ja Idlibin maakuntaa. Pommeja osui myös sairaaloihin, terveysasemiin ja kouluihin, ja niissä kuoli paljon siviilejä.
Isran viisivuotissyntymäpäiviä vietettiin Mezze 86 -lähiössä maaliskuussa 2016.
Isra oli innoissaan, koska hänen oli määrä aloittaa koulu samana vuonna. Syyriassa lasten koulutie alkaa yleensä kuusivuotiaana, mutta Isran kohdalla tehtiin poikkeus, koska hän oli jo koulukypsä.
Isra aloitti opintiensä vuotta normaalia aiemmin, syyskuussa 2016. Koulu oli sama hyväntekeväisyysjärjestön sponsoroima sisäoppilaitos, jota vanhemmat sisarukset kävivät.
Isran lempiaine oli heti alusta saakka musiikki, sillä hän rakastaa laulamista. Vaikka Isra tykkäsi koulunkäynnistä, hänellä oli sisäoppilaitoksessa äitiä kova ikävä.
Isra oli siltä osin onnekas, että hän ylipäätään pääsi kouluun. Vuoden 2016 loppuun mennessä kolmannes Syyrian kouluista oli käyttökelvottomia – kouluja oli pommitettu hajalle tai niitä käytettiin pakolaisten suojina ja taistelijoiden tukikohtina.
Syyrian lasten tilanne oli kaikin tavoin onneton. Sota tappoi Isran koulunaloitusvuonna ainakin 650 lasta, joista moni menehtyi koulun pommituksessa tai matkalla kouluun.
Lähes viisi miljoonaa syyrialaista – mukaan lukien 2,3 miljoonaa lasta – oli jättänyt kotimaansa. Saman verran evakkoja, yksi heistä Isra, asui Syyrian sisällä. Miljoonat lapset olivat riippuvaisia hätäavusta, jota ei tietenkään riittänyt kaikille.
Loppuvuodesta 2016 Syyrian armeija jatkoi voittokulkuaan Venäjän tuella. Yhdysvalloissa Donald Trump valittiin presidentiksi. Isis alkoi murtua ja menettää hallitsemiaan alueita. Heikentynyt terroristijärjestö käänsi katseensa kohti Eurooppaa ja inspiroi kannattajiaan lukuisiin terrori-iskuihin eurooppalaisissa kaupungeissa.
Viimeistään tässä vaiheessa pelko levisi Syyrian ulkopuolelle.
Isra oppii lukemaan ja Isis murtuu
Samaan aikaan kun Isra opetteli koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, toivo terroristien nujertamisesta alkoi todenteolla herätä.
Isran kuusivuotispäivien aikaan maaliskuussa 2017 Isis oli jo melkein karkotettu yhdestä tärkeimmistä tukikohdistaan, Mosulin kaupungista Irakissa. Alamäki kiihtyi kevättä ja kesää kohti, ja lopulta Isis savustettiin myös Raqqasta, järjestön pääkaupungista Syyriassa.
Sota ei kuitenkaan loppunut. Kun Isis oli nujerrettu, Turkki hyökkäsi Syyrian puolelle taistelemaan kurdijoukkoja vastaan.
Vuoden 2018 alussa huomio kiinnittyi jälleen Isran vanhoille kotikulmille, Damaskoksen kyljessä sijaitsevaan kapinallisalueeseen Itä-Ghoutaan. Syyrian armeija käynnisti Venäjän tuella pommitukset ja maahyökkäyksen, jotka tuhosivat muutamissa päivissä kokonaisia asuinalueita ja tappoivat satoja ihmisiä.
Pommitusten alla Itä-Ghoutassa oli jumissa arviolta 400000 siviiliä, mukaan lukien Isran isä ja isoäiti.
Torstaina 22. maaliskuuta 2018 Isra täyttää seitsemän vuotta. Hän on elänyt koko elämänsä sodan keskellä.
Syntymäpäivää juhlitaan perheen kesken viikonloppuna, kun lapset pääsevät kotiin sisäoppilaitoksesta. Äiti Raida Tglbi ostaa Isralle juhlapäivää varten uuden mekon. Isra on toivonut omaa puhelinta, mutta se on äidin mukaan liian kallis.
Isä Zuher Kasen al-Nahar ja isänäiti eivät pääse juhliin, sillä he ovat piiritetyssä Zamalkassa pommitusten keskellä. Isra ei muista isäänsä eikä mummiaan, mutta pelkää heidän puolestaan.
Hän on nähnyt isän vain pari kertaa sen jälkeen, kun äiti ja lapset pakenivat Ghoutasta.
Isra ikävöi Jordaniaan paenneita isoäitiään ja tätiään. Hän itse asuu sisarusten ja äidin kanssa edelleen kaksiossa, joka sijaitsee Mezze 86 -alueella Damaskoksessa.
Alueelle sataa säännöllisesti kapinallisten ampumia raketteja. Kun Isra leikkii kavereiden kanssa ulkona, heitä kalvaa koko ajan pelko, että mitä jos.
Äiti käy taas töissä ja Isra on toisella luokalla. Hän on reipas oppilas, joka tykkää piirtämisestä ja muovailuvahalla muovailusta. Vanhin sisko on jo päättänyt koulutaipaleensa.
Syyriasta on tullut maailman vaarallisin paikka lapsille. Arviolta kaksi miljoonaa lasta on vailla koulutusta. Pakolaisleireillä maan ulkopuolella tilanne ei ole sen parempi.
Syyriaan on syntymässä sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt koulua, tai joiden koulutie on ollut kuoppainen.
Äiti Raida toivoo, että lapset opiskelevat, jotta heidän elämänsä ei olisi yhtä raskasta ja vaikeaa kuin vanhemmilla.
Isra haluaa opiskella lääkäriksi, jotta hän voisi tarjota äidilleen helpomman elämän tämän vanhetessa. Äiti on nähnyt Isran mielestä riittävästi rankkoja aikoja ja uhrannut paljon lastensa eteen.
Isralla on myös yksi lähitulevaisuutta koskeva toive.
Toive on, että sota loppuisi.
Katso videosta alta, miten Isra laulaa elämästä sodan keskellä.
Sodassa kuolleiden määrään on laskettu tunnistetut tapaukset. Näiden lisäksi Syyrian sodassa oli maaliskuuhun 2018 mennessä kadonnut yli 160000 ihmistä. Pakolaisten määrään on laskettu UNHCR:n rekisteröimät syyrialaiset pakolaiset. Heidän lisäkseen Syyrian sisällä on yli 6,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Karttalähteet: www.polgeonow.com, www.newsdeeply.com, Institute for the Study of War