Suomen äitejä

Äidiksi voi tulla vahingossa tai hedelmöityshoitojen avulla, mutta onni lapsesta on kaikille yhteinen.
Valokuvaaja Sabrina Bqain kuvasi erilaisia suomalaisia äitejä. Heidän joukossaan on kolme keskenmenoa kokenut äiti, teiniäiti, adoptioäiti, kaksien kaksosten äiti sekä vankilassa asuva äiti.

”Jenny Alaperen uusperheeseen kuuluu neljä biologista lasta ja kaksi lasta miehen edellisestä suhteesta. Yhteinen poika, 9-kuinen Joonatan, sairastaa geenivirheestä johtuvaa etenevää lihassairautta. Alapere on Joonatanin omaishoitaja. ”Vaikka olen aina ollut äitihahmo, lapsista en pitänyt. Kuitenkin kun esikoiseni syntyi, ymmärsin haluavani juuri tätä. Välillä eri äitiroolit ja samalla oman pojan omaishoitajana toimiminen tuntuu mahdottomalta. Joskus suunnittelen hautajaisia, mutta onneksi useammin sitä, miten vien pojan pelaamaan pyörätuolikoripalloa isona.”

Rauni Eskelisellä on kahdet kaksoset. Lapsilla on ikäeroa vajaat neljä vuotta. Kuvassa Ansa, Akseli, Rauni, Elmo ja Eemeli. ”Arki kaksien kaksosten kanssa on opettanut roppakaupalla tehokkuutta. Kaikkiin pieniinkin askareisiin pitää erikseen varata aikaa. Aika vain yhden lapsen kanssa kerralla on harvinaista luksusta. Itsessäni huomaan sen muutoksen, että huolehdin nykyään kaikesta enemmän.”

Annika Kaikkonen kärsi kolme keskenmenoa ennen tyttärensä Olivian syntymää. Myös nyt yksivuotiaan esikoisen syntymään johtanutta raskautta varjosti pelko ja epävarmuus. ”Jokaista keskenmenoa seurasi kelvottomuuden tunne ja häpeä siitä, miksi oma keho hylkii uutta elämänalkua. Olen silti kiitollinen siitä, että tie äitiyteen oli kivikkoinen. Arvostan nyt asioita eri tavalla. Kokemukseni ovat rohkaisseet monia naisia puhumaan omista menetyksistään. Sille puhumiselle on ollut suuri tarve.”

Laura Paloposki ymmärsi pitkien hedelmöityshoitojen jälkeen, että perheeseen ei tulisi biologisia lapsia. Yli kuuden vuoden adoptioprosessin tuloksena hänestä tuli äiti tyttärelleen. Kolme vuotta sen jälkeen perhe kasvoi vielä adoptoidulla pojalla. ”Äitiys, joka pitkään vaikutti mahdottomalta haaveelta, merkitsee minulle paljon. Se on antanut minulle unettomia öitä, tuhottuja pintamateriaaleja, malttia, järisyttävän suuria tunteita, perspektiiviä, valmiuksia suunnitella pitkiä logistiikkaketjuja sekä ne kaksi hymykuopilla varustettua naurunaamaa.”

Fanny Nortamo tuli 15-vuotiaana äidiksi. Nortamon mukaan teiniäitiyden varjopuoli on läheisten jatkuva huoli, joka voi viedä suurelta ilolta huipun. Tytär Nemi on nyt 3-vuotias.
”Tultuani raskaaksi minun täytyi itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi yhdeksässä kuukaudessa. Äitiys on tuntunut luontevalta alusta saakka. Se merkitsee minulle pyyteetöntä rakkautta ja yhteistä kasvutarinaa: lapsen kasvun ohella myös aikuinen opettelee uusia tilanteita ja sopeutuu uuteen identiteettiinsä.”

Verna ja Essi Finström ovat naimisissa. Verna on synnyttänyt lapsen Essin luovuttamalla munasolulla ja Essi Vernan. Näin syntyivät Valo ja Oivi. ”Niin sanotuissa ivf-hoidoissa kumppani luovuttaa munasolun puolisolle, joka kantaa lapsen. Hoidot eivät ole yksinkertaisia tai halpoja. Niinpä matkamme äideiksi alkoi haaveilulla, tiedon etsimisellä, Sateenkaariperheiden perheellistymiskurssilla, parisuhteen rekisteröinnillä, psykologin haastattelulla, sukupuolitautitesteillä ja pankkilainalla. Oikeasti matka alkoi kuitenkin vasta kun saimme esikoisemme syliin.”

Maria Kelteristä tuli äiti hedelmöityshoitojen seurauksena 44-vuotiaana. Astrid on nyt nelivuotias. ”Elämäni on ollut aina täynnä kaikkea ihanaa, mutta ihmissuhteeni vinksahtivat aina silloin, kun olisi pitänyt ryhtyä teke-mään lapsia. Otin siis vastuun omasta tulevaisuudestani ja menin hedelmöityshoitoihin yksin. Valitsin huonon parisuhteen sijasta onnellisen perhe-elämän. Lapsen myötä olen oppinut keskittymään hetkeen ja olemaan läsnä.”

Sonia Pihlajamäki on suurperheen äiti. Kuvassa Sonian viisi poikaa: Teo, Oliver, Noel, Lukas ja Mio. Kuudeskin lapsi voi vielä tulla. ”Iso perhe ei ole ollut meille päämäärä tai itseisarvo, mutta lauma on meille ja lapsillemme hyvä. Se muovaa, hioo, tukee ja kasvattaa. Samalla myös oma sylini ja sydämeni ovat kasvaneet. Vaikka äitiys ottaa paljon – välillä niin suuren siivun, että se tuntuu suorastaan ylivoimaiselta – se antaa lopulta aina enemmän.”

Anna on puolitoistavuotiaan Urhon äiti (nimet muutettu). Anna sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Edellinen masennuskausi oli raskauden aikana. ”Raskausaika oli rankka. Tuntui väärältä voida niin pahoin, kun olisi pitänyt nauttia ihanan, uuden ihmisen odotuksesta. Masennusjakso päättyi ennen lapsen syntymää, ja rakastin häntä heti. Äitiys on antanut minulle paljon ja muuttanut minua. Luotan elämään enemmän kuin ennen.”

Henna (nimi muutettu) tuli äidiksi kesken pitkän vankeustuomion. Hän asuu vauvansa kanssa Vanajan vankilan perheosastolla. ”Olen aina halunnut äidiksi, mutta olosuhteiden takia se ei ollut tarkoitukseni nyt. Äidiksi tulo on tuonut vastuuta, iloa ja onnea ja vahvistanut tunnetta siitä, että tulen todella muuttamaan elämääni.”