Esa Lilja HS, teksti

Elokuisena tiistaiaamuna sairaanhoitaja Ida Siekmann päätti paeta. Hän heitteli kerrostaloasuntonsa ikkunasta kadulle vuodevaatteita ja joitain henkilökohtaisia tavaroitaan. Ne putosivat neljännestä kerroksesta alas kadulle, Bernauer Straße 48:n kohdalle. Ehkä Siekmann toivoi, että kankaat edes hieman pehmentäisivät alastuloa.

Siekmann ei ollut aikeineen yksin. Kadulla joukko palomiehiä levitti pelastuspurjeita ikkunoista hyppivien ihmisten alle, mutta Ida Siekmann ei jäänyt odottamaan. Hän hyppäsi heti.

Korkeutta oli liikaa. Siekmann iskeytyi katuun ja loukkaantui vakavasti. Matkalla läheiseen sairaalaan hän kuoli.

Oli elokuun 22. päivä vuonna 1961. Berliinin muuri oli rakennettu vain yhdeksän päivää aiemmin, ja Ida Siekmannista tuli muurin ensimmäinen kuolonuhri.

Siekmann oli syntynyt Länsi-Preussissa nykyisen Puolan alueella vuonna 1902. Hän oli mennyt naimisiin ja jäänyt nuorena leskeksi. Kuolemansa jälkeisenä päivänä Ida olisi täyttänyt 59 vuotta.

Itä-Saksan poliisi Volkspolizei kirjasi raporttiinsa kylmät faktat: Siekmann hyppäsi ikkunasta kello 6.50. Länsi-Berliinin palomiehet siivosivat alastulopaikan. Kadulle jäänyt verilammikko peitettiin hiekalla.

Länsi-Saksassa kuolemantapauksesta tuli uutinen. Se nostatti surua ja raivoa. Siekmannin hautajaisiin osallistui suuri joukko kaupungin asukkaita. Arkulle laskettiin punaisia ruusuja ja valkoisia neilikoita – samat värit ovat Berliinin tunnuslipussa. Berliiniläiset poliitikot osoittivat surunvalitteluitaan Siekmannin omaisille, ja hautajaisten jälkeen Länsi-Saksan hallituksen ministeri kävi laskemassa Siekmannin kotikadulle kukkalaitteen. Siinä luki: Dem Opfer der Unfreiheit. Vapaudenriiston uhrille.