Kuvassa on yksi Suomen suosituimmista räppäreistä. Hänen nimensä on Mikael Gabriel. Tekstissä puhuu entinen pikkuvaras, namusedän uhri, lastenkodin kasvatti ja nykyinen viherpeukalo. Hänen nimensä on Mikael Sohlman.

Tuomas Kaseva, teksti

Aapo Huhta, kuvat

Kuuntele juttu podcastina

Ensimmäisen kerran Mikael Sohlman muistaa. Hän oli kävelemässä Helsingin Malmilla koulupäivän jälkeen kotiin, kun sai päähänsä pistäytyä matkalla Karkkipussissa. Sieltä ala-astelaispoika näpisti ”jotain mässyä”.

Siitä se alkoi. Mikael ryhtyi varastamaan mitä vain: tupakkaa, Pleikkari-pelejä, muovisotilaita, vaatteita H&M:stä.

Kerran Mikael hengaili Kampissa, kun makeanhimo iski jälleen. Kaveriporukka poikkesi Makuuniin, ja nuoret kävelivät videovuokraamosta ulos irtokarkkilaatikot kainalossa.

Matkalla salibandytreeneihin Mikael meni käymään Top Sportissa ja varasti sählymailan. Myöhemmin hän varasti kaksi lisää. Pian salibandyura Tapanilan Erän edustusjoukkueessa katkesi. Eräänä iltapäivänä hallilla oli Asicsin lenkkariesittelijä. Pari tuntia myöhemmin valmentaja pani merkille Mikaelin jalassa kiillelleet uudet Asicsit.

Kun Mikael sai valmiiksi käsityötunnilla äidilleen tekemänsä kassakaapin, hän kävi näpistämässä Prismasta lukkoon patterin. Siitäkin Mikael jäi kiinni. Äiti Liidia suuttui tapauksesta niin, että raahasi poikansa pelottelutarkoituksessa poliisiasemalle.

Lastensuojelu kiinnostui pojasta, mutta varastelua sekään ei hillinnyt.

Eräissä kotibileissä Mikael ja hänen kaverinsa löysivät ystävän kotoa auton avaimet. Pojat lähtivät kiertämään Herttoniemeä, josko jokin auto reagoisi avaimiin. Parkkihallissa yksi vilkautti valojaan. Mikael asettui kuskin paikalle mutta kolhi auton pylvääseen jo parkkiruudussa. Hän ei jäänyt kiinni, ja koko asia unohtui.

Sitten lastensuojelussa päätettiin, että nyt poika on otettava huostaan. Hänet sijoitettiin perhetukikeskukseen Malminkartanoon. Mikael seurasi vierestä, kun työntekijät tarkastivat hänen tavaroitaan yksi kerrallaan. Yhdeksäsluokkalaisen kassista löytyi auton avaimet.

”Kyllähän siinä tajusi, että nyt mä mokasin.”

Mikael Sohlmanista tuli räppäri jo lastenkodissa.

Kun kirjoituksessa on kaksi päähenkilöä, pitää olla tarkkana, kummasta puhutaan. Tässä haastattelussa ei siis ole äänessä yksi Suomen suosituimmista räppäreistä, joka tunnetaan taiteilijanimellä Mikael Gabriel.

Äänessä on nyt mies, joka sai vuonna 1990 kasteen yhteydessä nimekseen Mikael Kristian. Sukunimi oli tuolloin isän mukaan Makkonen, mutta se vaihtui pian äidin mukaan Sohlmaniksi. Pari vuotta myöhemmin lapsi ja hänen neuvosto-Virossa syntynyt, ompelijana työskentelevä äitinsä saivat Suomen kansalaisuuden.

”Tänään sä juttelet Mikael Sohlmanin kanssa ihan täysin”, haastateltava sanoo. ”Mutta aamulla sä näit Mikael Gabrielin”, hän jatkaa.

Aamulla Mikael Gabrielia kuvattiin studiossa tämän lehtijutun valokuviin. Sohlman sanoo, että artistissa ja yksityishenkilössä on paljon samaa. Havaittavin ero on kuulemma energiassa ja siinä, että Mikael Gabrielilla on diivan elkeitä.

Ne tulivat aamulla esiteltyä, esimerkiksi silloin, kun stylisti oli unohtanut tuoda kalvosinnapit. Mikael Gabriel suuttui. Sitten seurasi näytös siitä, kuinka artisti lepytetään: ensin manageri Peppi Puljujärvi sanoi Mikael Gabrielille, että näytät todella hyvältä. Sitten maskeeraaja Kira Muesa sanoi Mikael Gabrielille, että näytät todella hyvältä. Sitten stylisti Patisse A Lody sanoi Mikael Gabrielille, että näytät todella hyvältä.

Mikael Gabriel on nyt siinä pisteessä, että musiikkia, faneja, julkisuutta ja elämänvaiheita on kertynyt niin runsaasti, että ensi viikolla kauppoihin tulee elämäkerta. Kirjan nimi on Alasti, ja sen ovat kirjoittaneet toimittajat Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman.

Ja koska suuret tähdet jäävät aina välillä tauolle, sekin hetki lähestyy. Mikael Gabrielin esikoisalbumi ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen levyjä on tullut neljä lisää. Lisäksi hänet on nähty kahdessa elokuvassa näyttelijänä.

”Tauolle jääminen tulee olemaan vaikeaa. Mutta Mikael Sohlman kiittää siitä joka ikinen päivä”, Mikael Sohlman sanoo.

”Pian vapaus alkaa.”

"Juttelet Mikael Sohlmanin kanssa ihan täysin. Mutta aamulla kuvauksissa näit Mikael Gabrielin."

Kun auton avaimet olivat löytyneet, Mikael Sohlman sai kuulla, että pariviikkoinen perhetukikeskuksessa pitenee kolmeksi kuukaudeksi. Moni asia jatkui kuitenkin ennallaan: Mikael yritti käydä ysiluokkaa ja hengaili pitkin Helsinkiä. Illalla hän ei kuitenkaan palannut kotiin Traktoritielle oman tietokoneen ja pianon ääreen vaan perhetukikeskukseen.

Mikaelille ei kerrottu, miten viranomaiset aikoivat edetä hänen kanssaan. Poika olikin ihmeissään, kun hänet eräänä aamuna herätettiin aikaisin. Pihalla odotti ”punainen jeeppityylinen kiesi”, jonka etupenkillä istui kaksi ohjaajaa. Takapenkillä oli paikka hänelle.

”Ainoa, mitä mulle sanottiin, oli se, että matka kestää kahdeksan tuntia. Sen verran sitä ymmärsi, että nyt ei mennä ihan vain Tiksiin.”

Auton ikkunassa pellot tihenivät metsiksi. Jossain vaiheessa kyltissä luki Kajaani. Mutta kyyti jatkoi vielä senkin jälkeen lähes seitsemänkymmentä kilometriä, kunnes Hyrynsalmella auto kääntyi oikeaan. Se pysähtyi entisen kansakoulun pihaan. Paikan nimi oli Tuomas-koti.

Tulijalle osoitettiin alakerrasta oma huone. Sänky, pöytä ja peili, jonka reunalle sai hammasharjan. Seinät olivat puolipanelointia myöten vihreät. Ikkunasta näkyi Nuottijoki ja rantasauna.

Kolme ensimmäistä kuukautta lastenkodissa tuntuivat rangaistukselta. Piti pysytellä omassa huoneessa. Jos halusi poistua, mukana seurasi valvoja. Ulkomaailmaan ei saanut olla yhteydessä, paitsi välillä sai soittaa äidille. Siihen Mikael ei ensin suostunut. Kirjeitä olisi saanut kirjoittaa, mutta siihenkään Mikael ei ryhtynyt.

Hän kirjoitti ihan muuta. Hän oli lapsesta asti pitänyt kirjoittamisesta, runoillut äidilleenkin kortteihin, mutta nyt hän tekstasi lyijykynällä vihkoon edellisvuosien tunnot ja käänteet, joista ei ollut suostunut puhumaan kenellekään.

Pian hän alkoi kaivata sanojen taustalle biittiä. Räppäri Iso H:lta löytyi kappale Vertigo, jonka päälle Mikael teki ensimmäisen tekstinsä.

Mikael Gabriel ja Mikael Sohlman haluavat kumpikin kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin.

Talvella, vähän ennen joulua, kaikki muuttui. Kolmen kuukauden eristys Tuomas-kodissa päättyi.

Heti selvisi, että käytävän päässä asui tuttu poika Helsingistä. Mikael sai takavarikoidun nokialaisensa takaisin, ja sillä oli lupa soittaa ja tekstailla puolestapäivästä alkuiltaan. Sai liikkua ilman valvojaa. Alettiin puhua jopa viikonloppuvapaista Helsingissä.

Mikael sai Tuomas-kodissa suoritettua peruskoulun loppuun. Päättötodistukseen merkittiin keskiarvoksi 7,4. Hän haki Kajaaniin ammattikoulun liiketalouslinjalle ja pääsi.

Joka aamu hänestä ei ollut ammattioppiin lähtijäksi. Motivaatiota ei lisännyt koulukuljetus. Yövalvoja lopetti aamuviideltä, ja hänen kyydissään pääsi Hyrynsalmen keskustaan. Sieltä bussi vei Kajaaniin, missä Mikael oli seitsemän jälkeen. Koulu alkoi välillä vasta kymmeneltä.

Ammattikoulu toi vapautta. Tärkein reitti ulkomaailmaan löytyi silti Tuomas-kodin vintin kaapista. Siellä lukkojen takana oli tietokone, jonka kirkuvalla modeemilla sai yhteyden internetiin. Kun ovi avattiin, aikaa ei ollut hukattavaksi: tunti per päivä per nuori.

Mikael tiesi, mihin ajan käyttäisi. Yhteys oli hidas, mutta jos se ei katkeillut, tunnissa ehti ladata yhden kappaleen Mikseri.netiin, jossa muusikonalut jakavat tuotoksiaan. Ensimmäinen Mikaelin lataama kappale oli Elämän vaiheet. Se alkoi näin: Maltsun asema on kylmä ja kolee.

”Seuraavana päivänä pääsi sitten katsomaan, oliko kukaan kuunnellut”, Sohlman muistelee.

Kommenttipalstalla Elämän vaiheet keräsi kehuja. Lähiöelämän kuvaus vetosi kuulijoihin.

Läpimurrosta ei silti voinut puhua. Häivähdyksen siitä Mikael näki vain Tuomas-kodin kuvaputki-tv:stä, jossa pyöri välillä Idols. Mikael päätti, että myös hän menisi Idolsiin näyttämään taitonsa. Niinpä pyhäinpäivänä marraskuussa 2006 hän istui pelkääjän paikalla kohti Oulua. Hän oli saanut ylipuhuttua yhden ohjaajistaan kuskikseen.

Mikael astui koelauluhuoneessa kameran eteen ja alkoi laulaa Antti Tuiskun kappaletta Läpi jään, muttei muistanut sanoista kuin kolme ensimmäistä. Tv-ohjaaja sanoi, että tervetuloa vuoden päästä koettamaan uudelleen.

”Se oli katastrofaalinen suoritus. Olin niin pettynyt itseeni”, Sohlman sanoo. ”Onneksi ei tullut tarvetta jäädä tappelemaan ohjaajan kanssa. Sama tyyppi ohjasi myöhemmin Vain elämäätä.”

Tuomas-kodissa Mikael sai lisää vapauksia, koska hoiti kaiken niin kuin oli luvannut. Yhä useammin hän sai luvan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin. Asemalla oli vastassa Anneka, ensirakkaus, mutta yleensä oli kiire studiolle.

”Se oli musiikkia aamusta iltaan. Joskus oli jotain tosi skidiä hengailua, kotibileitä, joissa kävin ottamassa tai vetämässä turpaan.”

Suomen lastenkodeissa Mikael Gabriel on tähti. Jotkut sosiaalityöntekijät ja ohjaajat käyttävät häntä esimerkkinä siitä, että huostaan otetusta voi tulla mitä tahansa, huippuartistikin.

Sohlman on otettu, jos hänen taustansa kannustaa jotakuta. Mutta siitä hän on eri mieltä, onko hänen menestyksessään kysymys huostaanotosta ja sen onnistumisesta.

”Käytännössä lopputulos oli varmasti juuri se, mikä lastensuojelun ja huostaanoton tarkoitus parhaimmillaan on. Mutta mun mielestä kaikessa on 90-prosenttisesti kyse huostaanoton aikana mun aivojeni sisällä tapahtuneesta prosessista, ei mistään säännöistä”, Sohlman sanoo.

”Vaikka voivathan ne virastoissa istuvat sossuvirkailijat ottaa kunnian, jos sitä haluavat. Mutta eivät ne mua pelastaneet.”

Sohlman kritisoi eniten juuri sosiaalityöntekijöitä, jotka käytännössä päättivät, mitä hänelle tehdään. Hän koki olevansa heille vain nimi, jonka asioita joku pyöritti paperilla.

Sen sijaan kehuja saa suuri osa niistä työntekijöistä, joiden kanssa hän käytännössä eli ja jotka yrittivät ohjata häntä oikeaan suuntaan.

Parhaiten Sohlman muistaa ensimmäisen omaohjaajansa perhetukikeskuksesta Malminkartanosta. Tämä on edelleen silloin tällöin yhteydessä Sohlmaniin ja kyselee kuulumisia. ”Noi on just niitä tyyppejä, joita me tarvitaan noihin hommiin ja jotka miettivät lapsia lasten kautta!”

Myös Sohlmanin suhde äitiin oli nuoruusvuosina välillä niin hankala, etteivät he olleet puheväleissä. Mikaelin oli vaikea ymmärtää, miksi äiti jopa auttoi viranomaisia huostaanotossa. Hän sanoo käsittäneensä aikuisena, että ensin äidin tarkoitus oli ehkä säikäyttää ja lopulta tämä ei yksinkertaisesti pärjännyt poikansa kanssa.

Äiti oli välillä pojastaan niin huolissaan, että kysyi apua ja neuvoja vähän joka suunnalta.

Sohlman muistelee, miten oli yläasteikäisenä Helsingin keskustassa pelaamassa pelikoneilla, kun kännykkä yhtenä päivänä soi. Puhelu tuli vankilasta.

Isä otti yhteyttä poikaansa, ensimmäisen kerran. Äiti oli pyytänyt. Isällä olikin tiukkaa asiaa: jos lapsi ei tottelisi äitiään, isä hakkaisi poikansa, kun vapautuisi vankilasta.

Isä oli muuttanut pois, kun Mikael oli yhdeksänkuinen. Kotona hänestä ei puhuttu. Vasta kevättalvella 2004 äiti kertoi isästä jotain. Hän näytti Helsingin Sanomista uutista, jonka mukaan Antero Makkonen oli Helsingin käräjäoikeudessa tuomittu seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen salakuljetuksesta, lääkerikoksesta, törkeästä doping- ja huumausainerikoksesta sekä teollisoikeusrikoksesta.

Antero Makkonen oli Mikaelin isä.

"Olen se jäbä, joka pystyy puhumaan myös malmilaisen yksinhuoltajaäidin äänellä."

Räppärinä Mikael Gabriel on antanut äänen päähänpotkituille, miksei välillä myös päähänpotkijoille. Hän sanoo olevansa ”se jäbä, joka pystyy puhumaan myös malmilaisen yksinhuoltajaäidin äänellä”.

Toki rooli päähänpotkittujen äänenä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta, kun räppäri samaan aikaan poseeraa gaalailloissa timanttikorut hampaissaan ja kuskailee koiraansa, bichonbolognese Biggietä Louis Vuittonin laukussa.

Kansan ääni kuuluu myös tänä viikonloppuna julkaistussa Lennokki-kappaleessa, jossa räppäri laulaa Vesa-Matti Loirin kanssa siitä, miten yksinhuoltajan lapsi tekee ulosottokirjeistä lennokkeja. Artisti itse on mainostanut Lennokkia vuoden 2019 Maamme-lauluna, ja totta on, että siinä on klassikon aineksia. On ihme, ellei sitä lauleta karaokebaareissa vuosienkin päästä.

Mikael Gabrielin suosiota selittää osin sekin, että kuulijoita on muksuista mummoihin. Kirosanoja ei riimeissä ole juuri ollut, näin on artisti tietoisesti päättänyt. Tyyli tulee kotoa: äiti aina kielsi Mikael Sohlmania kiroilemasta.

Sohlmanin puhetta sääntö tosin ei koske. Tämän kirjoituksen sitaateista on siivottu 17 vittu-sanaa, kolme saatanaa ja kaksi helvettiä.

Kirosanoja alkaa sadella, kun Sohlman puhuu musiikkialasta. Häntä ärsyttää, kun kaiken ratkaisevat nyt lataukset ja klikkaukset. Somessa ja mediassa huomion taas vievät helposti kaikenlaiset tempaukset, sellaiset kuin hänen erään vedonlyönnin häviön seurauksena ottamansa Putin-tatuointi. Venäjän presidentti hymyilee, kun Sohlmanin jalka on suorassa. Presidentti näyttää surulliselta, kun jalkaa koukistaa.

Viime vuosina Sohlmanista on tullut suorastaan musiikkibisneksen kapinallinen. Tai siis Mikael Gabrielista.

Sohlman sanoo Mikael Gabrielin hyötyneen valtavasti siitä, että tämä lähti mukaan Nelosen Vain elämää -ohjelmaan. Nelonen — joka kuuluu Helsingin Sanomien tavoin Sanoma-konserniin — olisi halunnut myös jatkaa yhteistyötä Mikael Gabrielin kanssa. Häntä kysyttiin niin Idolsin tuomariksi kuin The Voice of Finlandin valmentajaksi. Artisti kuitenkin lähti kilpailevan kanavan MTV3:n X Factoriin. Tarjolla oli enemmän näkyvyyttä ja vähemmän töitä.

Heti kun päätös X Factorista oli syntynyt, levy-yhtiön edustajat käskivät artistin soittaa Nelonen Mediaan. Sohlman sanoo, ettei oikein edes ymmärtänyt miksi, mutta teki työtä käskettyä.

Soitto ei auttanut. Kesäkuussa 2017 Mikael Gabrielin hittien soittaminen käytännössä loppui Nelosen radiokanavilla. Kipua, Riippumatto, Älä herätä mua unesta tai mikään muu hitti ei enää soinut. Edes Mikael Gabrielin Vain elämää -ohjelmassa esittämä versio Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen -kappaleesta ei enää kelvannut.

Ensin Mikael Sohlman vaikeni tilanteesta, mutta vuoden 2017 lopulla hän ei enää yksinkertaisesti pystynyt olemaan hiljaa. Hän palasi asiaan uudelleen vielä helmikuussa 2019 Emma-gaalassa, kun kävi pokkaamassa palkinnon Kivi sakset seteli -kappaleen musiikkivideosta.

”Ei mun ongelmani ollut se, etten mä saanut XFactorin aikana yhtä paljon soittoa kuin silloin, kun mä olin Vain elämää -ohjelmassa. Mun ongelma oli se, etten mä saanut enää sitä soittoa, joka mulla oli ennen kuin me tehtiin mitään yhteistyötä Nelosen kanssa.”

Nelonen Median edustajat ovat toistelleet julkisuudessa omaa kantaansa: Kun artistin kanssa tehdään yhteistyötä, häntä voidaan soittaa enemmän radiossa. Kun yhteistyö päättyy, laulujen soittamisen tai soittamatta jättämisen määrittää se, mitä kuulijatutkimukset sanovat.

Nyt Sohlman sanoo, että hänen musiikkiuransa kannalta oli virhe lähteä X Factoriin. Yhteenotto Nelosen kanssa on aiheuttanut ahdistusta ja vienyt hetkittäin ilon musiikin tekemisestä.

Mutta uran pahin virhe se ei ollut.

"En ole enää yhtä välinpitämätön kannabiksen ja oman elämäni suhteen."

Marraskuun 30. päivänä vuonna 2017 Mikael Sohlman heräsi putkasta Pasilan poliisiasemalla. Poliisi oli illalla pysäyttänyt Fredrikinkadulla G-sarjan Mersua ajaneen Sohlmanin ja passittanut hänet verikokeisiin. Paljastui, että veressä oli kannabisjäämiä. Kannabista löytyi myös autosta.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Sohlman päätyi kannabiksen takia otsikoihin. Seiska-lehti kertoi vuonna 2012 tilanteesta, jossa Sohlmanin tuttu oli varastanut hänen kotoaan tietokoneen. Poliisitutkinnassa asunnosta löytyi kannabista.

Vuonna 2014 Mikael Gabriel poltteli pilveä Midist-kappaleen musiikkivideolla. Videon myötä päättyi myös Mikael Gabrielin ja Cheekin yhteistyö. Imagostaan tarkka Cheek ei halunnut tulla yhdistetyksi pössyttelijään.

Marraskuun 2017 tapaus sai huomiota myös siksi, että Sohlman lähti putkasta suoraan Finlandia-talolle, jossa Mikael Gabrielilla oli keikka koululaisille järjestetyissä pormestarin itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Käryyn reagoivat myös yritykset, joiden kampanjoissa artisti oli mukana. Moni irtisanoi sopimukset. Sittemmin luottamus on palannut.

Mitä Sohlman ajattelee nyt kannabiksesta?

”Sanotaanko, että kun sä olet 20-vuotias ja muuttanut kotoa, se ei ole mun asiani, dokaatko vai poltteletko sä saadaksesi sun fiiliksen paremmaksi”, hän vastaa hetken mietittyään.

”Itse en ole enää yhtä välinpitämätön kannabiksen ja oman elämäni suhteen, vaan keissi enemmänkin opetti, että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Ei tarvitse ajatella, että sellaista tapahtuisi ikinä uudestaan.”

Eli Sohlman on lopettanut polttelun?

”En mä sitä sanonut.”

Mikael Gabrielin brändiin kuuluvat tatuoinnit.

Mikael Sohlman asuu nykyään Espoossa. Muutama vuosi sitten hän osti sieltä kolmikerroksisen omakotitalon. Talokauppa oli osa päätöstä, jonka pyrkimyksenä oli rauhoittaa Mikael Sohlmanin elämää.

Sohlman ei oikein osaa olla yksin, joten yläkerrassa asuu myös Brando, pitkäaikainen ystävä ja kämppis. Joka toinen viikonloppu talossa majailee kihlattu Triana Iglesias. Hänet tunnetaan kotimaassaan Norjassa muun muassa näyttelijänä, tv-juontajana ja Playboy-mallina.

Usein talolla pyörii Sohlmanin ystäviä, toisinaan äitikin. Antero-isä ei ehtinyt siellä käydä, sillä hän kuoli kolmisen vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun moni suomalainen tutustui Mikael Gabrieliin Vain elämää -ohjelmassa.

Takapihalla avautuu puutarha, jota myös palkattu puutarhuri käy kesällä hoitamassa. Penkeissä kasvaa kaikkea perunoista mansikoihin ja korianterista luumuihin. Taannoin pihasuunnittelija väänsi Sohlmanille rautalangasta, miksi Suomessa ei voi kasvattaa mandariineja.

Pian ilmestyvässä elämäkerrassa kerrotaan rauhoittumista edeltävästä ajasta kaikenlaista.

Yksi kirjan hurjimmista kohdista on kuvaus siitä, miten Sohlman joutui 13-vuotiaana namusedän uhriksi. Kaikki alkoi pienestä: puolituttu keski-ikäinen mies antoi kaksikymppisen, jotta poika pääsisi vaikka pizzalle.

Pian tarjolla oli suurempia seteleitä, mutta rahaa vastaan vaadittiin jo palveluksia. Mies kutsui Mikaelin ja tämän kaverin useita kertoja hotellihuoneisiin eri puolille Helsinkiä. Sohlmanin mukaan kerran mies istuutui nojatuoliin ja käski poikia painimaan sängyllä. Sitten piti ottaa paidat pois. Palkkioksi kumpikin poika sai satasen.

Kuukausien kuluessa mies antoi pojille yhteensä tuhansia euroja rahaa, Sohlman kertoo.

Lopulta pojat ymmärsivät, että miestä voisi kiristää. Pojat lähettivät tekstiviestin, jossa miehen käskettiin tuoda Malmin asemalle tuhat euroa. Muuten pojat kertoisivat miehestä vanhemmilleen tai poliisille. Ja mies toi. Sitten hän katosi.

Uutisia lukiessaan Sohlman sanoo välillä miettivänsä, miten tällaisia ja vielä raskaampia tapauksia voisi estää. Häntäkin äiti oli varoitellut namusedistä, mutta silti pojat suostuivat.

Kun poika kertoi totuuden äidilleen, tämä raivostui. Mies joutui asiasta oikeuteen.

”Mun tapauksessa tämä ei onneksi mennyt ikinä niin pitkälle, että se olisi jättänyt mitään pysyvää haittaa vaikka seksuaalisesti. Enemmän se kusi mun käsityksen siitä, mitä raha on.”

"On kiva, että teknologia tekee kaiken helpoksi, mutta se vie ihmisistä pois niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia."

Mikael Gabrielin laulujen aiheet ovat ikiaikaisia räppärien aiheita: ihmissuhteita ja yhteiskunnallisia ongelmia. Ilmeisesti kaikkea ei ole kuitenkaan sanottu lauluissa, sillä Mikael Sohlmanilla on meille paljon asiaa.

Sohlman on kärsinyt suorapuheisuudestaan. Kymmenen vuotta sitten hän opiskeli Malmin liiketalousopistossa. Kun eräänä syksyisenä päivänä opiskelijat pantiin jonottamaan liikuntasaliin, jossa pistettiin olkapäähän sikainfluenssarokotteita, Sohlman ryhtyi äänekkääseen vastarintaan.

Hän kutsui paikalle hoitajan ja vaati tätä selittämään, mitä Pandemix-rokote sisältää. Hoitaja luetteli outoja sanoja, mutta kun Sohlman kysyi tarkennuksia, hän ei osannut vastata. Sohlmanista oli käsittämätöntä, ettei hoitaja tiennyt, mitä oli pistämässä. Ja koulu salli kaiken tämän!

Pian hän istui rehtorin huoneessa. Lopputulos oli, että Sohlman erosi koulusta.

Nyt riita on sovittu ja Sohlman on palannut kouluun. Opinnot ovat tosin edenneet hitaasti.

Mutta ne Suomen ongelmat?

Ensimmäisenä Mikael Sohlman alkaa paasata ”feikkirakkaudesta”, joka hänestä tuli taas näkyviin Matti Nykäsen kuoltua. ”Kaikki tekivät Nykäsestä pellen ja nauroivat sille 20 vuotta. Sitten kun se kuoli, kaikki onkin että me kaivataan Mattia ja pitäisikö järjestää sankarihautajaiset. Moni pesee omaa naamaansa toisen menetyksellä.”

Toinen asia on ihmisten keskittymiskyvyttömyys. ”Ennen sun piti kävellä Makuuniin, vuokrata video ja viedä se takaisin. Nykyään Netflix vain päälle. On kiva, että teknologia tekee kaiken helpoksi, mutta se vie ihmisistä pois niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Varsinkin nuoriin se vaikuttaa negatiivisesti.”

Kolmas asia: ”Mua huolestuttaa poikien kirjoitustaito. Jengi osaa puhua sitä lol- ja xd-kieltä, mutta ei osata enää tehdä vaikka niitä dokumentteja, mitä vaaditaan työnhakuun.”

Neljäs: ”Lynkkauskulttuuri meidän olisi järkevä lopettaa. Se ei ole hyväksi kenenkään mielenterveydelle. Kaikki tekevät virheitä.”

Viides: ”On ihan absurdia, että Stadissa yhä kipataan lumet mereen. Ihan turha putsata merta, jos me kipataan sama paska sinne talvella!”

Kuudes: ”Jos taas puhutaan asioista, jotka meiltä halutaan pitää pimennossa, niin yksi suurimmista on se, miten Israel hallitsee maailmantaloutta ja maailman aseita.”

Seitsemäs: ”Kemikaalivanoista ollaan liian hiljaa, vaikka niistä nyt jo vähän puhutaankin.”

Kahdeksas: ”Sanon ihan suoraan: Anne Berner. Se tekee jotain sheidiä saletisti.”

Ja yhdeksäs Mikael Sohlmania vaivaava asia: ”Juha Sipilä on sellainen jäbä, joka kannattaisi tutkia.”

Tuomas Kaseva, teksti

Aapo Huhta, kuvat

Olli Nurminen ja Ea Vasko, tuottaminen