09.17

Purjekyyti Tallinnaan

Saara Tammi, teksti

Kaisa Rautaheimo, kuvat ja videot

Suomalaisen tyypillinen tapa ylittää Suomenlahti kestää kaksi tuntia. Vähintään siihen kuuluu piipahdus tax free -myymälässä, miksei buffetruokailukin.

Espoolaiset Kari ja Hannele Valkonen taittavat kuitenkin matkan Helsingistä Tallinnaan purjeveneellään. Hyppäsimme kyytiin ja seurasimme, miten lahden ylitys sujuu 36-jalkaisella purjeveneellä.

”Jos sää on sellainen, ettei ole hirveitä kuoppia, näkyy lahdella moottoriveneitäkin. Olenpa nähnyt jonkun ylitysmatkalla Busterilla”, Kari Valkonen sanoo.

Valkoset purjehtivat Tallinnaan pari kertaa kaudessa. He ovat edellisviikolla palanneet neljän viikon purjehdukselta Saaristomereltä ja Ahvenanmaalta.

Helsingin ja Tallinnan välimatka on noin 80 kilometriä eli 43 merimailia. Suomalaiselle saaristoveneilijälle ylitys on epätyypillinen: kun Helsingin edustan saaret jäävät taakse, on vain vapaata kaistaa ilman kapeita väyliä tai karikoita.

Pariskunta on eläkkeellä, mutta Kari Valkonen opettaa yhä purjehdusta ja järjestää charterpurjehduksia. Siksi 36-jalkainen s/y Charismakin on katsastettu charterveneeksi.

Se irtoaa kotilaiturista Espoon Kivenlahdessa kello yhdeksän jälkeen aamulla.

Ennen lähtöä Hannele Valkonen on pissattanut 11-vuotiaan airedalenterrieri Boogyn ja pukenut sille pelastusliivit. Koiran nimellä on kaksi merkitystä: Hyvä boogy, purjehdusterminä pitkä legi eli matkaosuus, joka sujuu kevyesti ja mukavasti. Ja tietysti hieman eri kirjoitusasulla rokkitanssi.

Kari Valkonen on käynyt läpi sääsovellukset ja koettaa saada niiden tuuli- ja aaltoennusteista selkoa. Se on ennen lahden ylitystä tärkein huomioitava asia. Ennen yhdeksää Harmajan rannikkoasemalla on tuullut kaakosta 5,2 metriä sekunnissa. Se on etelään purjehtivalle vastatuulta.

”En mielelläni lähde ollenkaan, jos vastatuulta on yli 12 metriä sekunnissa. Nykyään välttelemme huonoa keliä. Neljän tai viiden sivutuuli olisi paras.”

Nopeimmillaan pariskunta on ylittänyt lahden Porkkalasta Tallinnaan neljässä ja puolessa tunnissa, pisimmillään aikaa on kulunut 14 tuntia.

Suomalaiset, virolaiset ja ruotsalaiset meteorologit ovat tänään ennustuksissaan erimielisiä. Suomenlahti on jäänyt kahden matalapaineen väliin, ja siksi ammattilaisillakin on vaikeuksia ennustaa, tuuleeko idästä, kaakosta vai etelästä.

Alkuun mennään joka tapauksessa 29 hevosvoiman sisämoottorin voimin. Espoon Kivenlahden jälkeen ohi Laurinlahden, Soukanrannan ja venekerhon toisensa jälkeen.

Hannele Valkonen nostelee lepuuttajat veneen sivuilta. Olisi hirveä moka purjehtia fendarit ulkona. Sitä sanotaan nakkikioskiksi. Tai joksikin vielä pahemmaksi.

Vene pörisee ohi Pentalan saaren. Valkoset päättävät nostaa purjeet. Köydet kiristyvät hankaavasti kitisten, ja purjekangas lätkyttää, kun tuuli ei oikein tiedä, miten asettua.

Muutaman minuutin kuluttua Kari Valkonen sammuttaa moottorin. On mahtavan hiljaista, vaikka natisee ja liplattaa.

Parivaljakko operoi tottuneesti köysiä ja purjeita vastakäännöstä varten. Vastatuuleen luovitaan eli kryssitään siksakkia. Vauhtia on vain 2,5 solmua.

”Toivotaan, että vauhti tästä paranee, kun päästään merelle.”

Reitin suunnittelu on purjehtijan vastuulla, ja Schengen-alueella riittää, että mukana on matkustusasiakirja. Ennen ne piti koukata esittämässä tullissa matkustajaluetteloiden kera.

”Viimeksi Tallinnasta lähtiessä Viron rajavalvonta tosin tuli veneeseen. Annoin kasan papereita, ja he ihmettelivät vain sitä, että koirallakin on oma passi”, Kari Valkonen kertoo.

Alle tunnin kuluttua kone pörähtää taas käyntiin Kytön selällä. Olkoot, parempi juoda rauhassa aamukahvit ja syödä sämpylät, sillä tätä vauhtia perillä oltaisiin aamuviideltä.

”Jotain sietokykyä tämä ihmisessä kasvattaa. Mutta hyvähän se on, kun ei ole kiire”, Kari Valkonen sanoo.

Kytöstä etelään on vielä Berggrund-niminen luoto, jonka jälkeen alkaa avomeri. Silloin kokeillaan tuulta uudelleen.

Muutama purje- ja moottorivene jää Suvisaariston suojiin, kun ensimmäinen autolautta näkyy horisontissa. Purjeveneen reitti kulkee lauttaväylistä länteen. Megastar etenee seitsemän merimailin päässä 22:ta solmua, lukaisee Kari Valkonen karttaplotterista.

Elektroniset apuvälineet ovat tehneet veneilystä petollisen helpon tuntuista. Plotteri laskee reitin, kertoo toisen aluksen kurssin ja nopeuden sekä arvioi ohitusetäisyyden.

Mutta ongelmia tulee, jos sääolosuhteet muuttuvat tai jotain äkillistä tapahtuu. Virtapiikki vie veneestä sähköt tai navigointisovellusta pyörittävän älylaitteen akku simahtaa.

Siksi jokaisen pitäisi löytää sijaintinsa merikortista ja osata navigoida merikortin, merimerkkien ja kompassin turvin. Ja tietenkin katsoa myös muualle kuin plotterin näyttöön.

”On ihmisiä, jotka eivät tunne merimerkkejä, mutta uskaltavat plotterin turvin lähteä vesille”, Kari Valkonen sanoo.

Tähystämisen unohtaminen, kova vauhti tai puutteelliset merimiestaidot voivat johtaa läheltä piti -tilanteisiin, mutta myös vakaviin onnettomuuksiin. Elokuun ensimmäisenä lauantaina kaksi miestä kuoli moottori­veneen ja moottoripurjehtijan yhteen­törmäyksessä Saaristomerellä Airistolla.

Turman jälkeisellä viikolla onnettomuuden syystä ei ollut vielä tietoa. Poliisi kuitenkin epäilee turmassa osallisena olleen suuren moottori­veneen kuljettajaa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kahdesta törkeästä kuoleman­tuottamu­ksesta.

Pilvet pysähtyvät mantereelle, kun viimeiset saaret ja luodot jäävät taakse. Matkaa on taitettu vasta neljäsosa.

Hannele Valkonen pohtii, että on mielen valtaava vapauden tunne mahdollinen Suomenlahdellakin. Kuin olisi hetken aikaa isolla merellä. Jos siis on sopivassa kohtaa keskellä lahtea ja on niin utuista, ettei vastarantaa näy.

Kauempana lipuu taas Tallinnan-lautta. Helsinki–Tallinna-vuoroja lähtee päivittäin viitisentoista, ja vuosittain kaupunkien välillä kulkee noin yhdeksän miljoonaa matkustajaa.

Charisma on jo yli Helsingin majakan, mutta vasta tunnin päästä väylällä näyttäisi tulevan väistettävää.

Kari Valkonen on aiemmin nähnyt oikein. Horisonttiin piirtyy Tallinnan tv-torni, pallo puolivälissä tikkua. Sen oikealla puolella jököttää Tallinnan matala, eli majakka, joka toimii kiintopisteenä purjehtijoille ja laivaliikenteelle.

Ensimmäinen purjevene tulee Charismaa vastaan vasta kahdelta.

”Tuuli tulee vasemmalta, joten me väistämme venettä, jolle tuulee oikealta”, Kari Valkonen selostaa.

Vaikka tilaa riittää, huviveneilijän on syytä väistää kaupallista liikennettä myös avomerellä. Isosta aluksesta huvivenettä ei välttämättä havaita, ja väistöliikkeet ovat hitaita.

Suomenlahti on maailman vilkkaimpia merialueita, ja liikenne tiivistyy risteyskohtaan Helsingin ja Tallinnan välissä.

Jo rannikon tuntumassa veneitä liikkuu paljon: Helsinkiin on rekisteröity lähes 17 000 vesikulkuneuvoa ja Espooseen noin 7 700. Moottoriveneitä on noin nelisen kertaa enemmän kuin purjeveneitä.

Suomenlahdella pohjoisesta etelään suhaavat etenkin matkustajalautat. Lahden suuntaisesti kulkee merkittävä öljy- ja tavarakuljetusten reitti Venäjälle.

Vuonna 2017 Suomenlahdelle saapui ja sieltä poistui Itämeren suojelukomission tilastojen mukaan yli 36 000 alusta, joille laivojen tunnistamiseen tarkoitettu, niin kutsuttu AIS-laite on pakollinen. Suomenlahden meriliikennekeskuksen arvioiden mukaan alukset tekevät Suomen ja Viron välillä lisäksi noin 7 000 matkaa vuosittain.

Suomenlahden liikenteen on arvioitu kasvavan vuosina 2010–2030 jopa 30 prosenttia. Vuosien 2007–2009 finanssikriisi tiputti hetkellisesti myös lahden läpi kulkevien alusten määrää, minkä jälkeen liikenteen kasvu on näkynyt erityisesti merikuljetusten koossa: pienten alusten kadottua lastataan täyteen yhä isompia laivoja.

Helsingistä Tallinnaan ja Tukholmaan liikennöivien autolauttojen lisäksi kaupungissa käy tätä nykyä vuosittain 300 risteilijää.

Valkosten purjevene vain vastaanottaa kaupallisen liikenteen sijaintitietoja, muttei näy AIS-järjestelmässä. Tilastoihin jää murto-osa huviveneistä ja pienistä aluksista, joille AIS-laite ei ole pakollinen.

Tiedot Suomenlahdella liikennöivien alusten määrästä vaihtelevat myös tilastointitavan mukaan. Tilastoja vääristävät niin sanotut yhdyskuljetukset, joissa kauppalaiva vierailee kerralla useassa Suomenlahden satamassa.

Varttia vaille kolme lähestytään väylien risteyskohtaa. ”Hannele, mitä jos ajettaisiin koneella hetki ja syötäisiin rauhassa lounas?”

Louie-rahtilaiva ajaa poikki lauttaväylän ja ohi veneen keulan puolelta. Kari Valkonen varoittaa kohta keinuttavista aalloista, jotka osuvat veneeseen odotettua pehmeämmin.

Rahtilaiva häviää 14 solmun vauhtia äkkiä. Kauempana Tukholman suuntaan liikkuu risteilijä, jonka ranskalaista nimeä ei osaa oikein lausua. Oli Valkosen kaveri joskus Tallinnan-reissullaan nähnyt pintaan nousseen sukellusveneenkin.

”Ruuhka on hankalasti määriteltävä käsite merellä, mutta kyllä tällä välillä laivoja on. Tarkkana pitää olla, mutta aina on ohi päästy.”

Tiheään asettuneet pilkut plotterin kartalla eivät kuitenkaan välity lähes tyhjästä horisontista.

Tallinnan ja Helsingin väli on Kari Valkosen mukaan helppo navigoida, mutta kunnioittaa sitä pitää silti. Joskus täälläkin on kova ja hankala aallokko.

Hiuksia nostattavia tilanteita syntyy pikemminkin saariston kapeissa kohdissa, kun purje- ja moottoriveneet kohtaavat. Moottoriveneilijä ei välttämättä aina osaa ennakoida purjeveneen seuraavaa liikettä, jos ei tiedä purjehduksesta.

”On tänä kesänä kohdannut niitäkin, jotka kapeassa paikassa hiljentävät. He ovat kuitenkin harvassa”, Kari Valkonen sanoo.

Tallinnan matalalta matkaa satamaan on 15 mailia, eli kolmisen tuntia. Ehtii katsella kaupungin siluettia. Ja sitten: kuljemme ensi kerran yli viittä solmua! Se vastaa noin kymmenen kilometrin tuntivauhtia.

Vasta Tallinnan lahdella lauttaliikenteen tiuhuuteen havahtuu, ja eloa on avomerta enemmän. Ristna-säiliöalus väistää sekä Eckerö Linen että Tallink Siljan autolauttaa, jotka kulkevat vastakkaisiin suuntiin.

Lautat humisevat purjeveneen ohi mailin päässä. Huviveneiden tulee edetä lahden sivuja, jotta autolauttojen väylä jää keskellä vapaaksi.

Viiden jälkeen vastaan ajaa ensimmäinen moottorivene Suomen lipun alla, ja ilmassa leijuu merimetson ulosteen haju. Saksalainen Aida Diva -risteilijä soittaa sumutorvea luotsiveneelle. Joku suuntaa moottoriveneellä Viking Linen peräaaltoon.

Vaikka uudet laivat tekevät Valkosten mielestä aiempaa pienempiä aaltoja, ne mylläävät vettä aika lailla, sotkevat tuuletkin.

Kuuden jälkeen moottori käynnistyy viimeisen kerran. Hannele Valkonen asettelee lepuuttajat takaisin paikoilleen ja oikoo köydet siistiksi. Hän ei kestä olla köydet sikin sokin.

Ensimmäisen kerran Kari Valkonen oli purjeveneen kyydissä vuonna 1978. Se oli kamalaa.

Myöhemmin ystävät pyysivät juhannuksena mukaan veneilemään. Juhannusyö oli lämmin, ja kannelta katseltiin auringon lasku ja nousu. Valkonen jäi koukkuun.

”This is sailing boat Charisma”, Hannele Valkonen soittaa satamaan. Liikennevalo näyttää vihreää, ja vene lipuu satama-altaaseen.

Tuulta odotettiin, turvauduttiin moottoriin, mutta myös purjehdittiin. Lähes kymmenen tuntia myöhemmin s/y Charisma lipuu ohi lauttaterminaalin Tallinnan vanhan sataman pienvenesatamaan.

Charisman matkan aikana Helsingin ja Tallinnan välillä on kiitänyt 14 autolauttaa. Star, Megastar, Finlandia ja Viking XPRS veisivät jo yhdellä ylityksellä lahden poikki yli 9000 matkustajaa. Se tietää tuhansia keskioluita ja katkarapuleipiä.

”Noniin, eiköhän se ole siinä”, tokaisee Kari Valkonen, kun vene on köysillä kiinni laiturissa. Kello on 19.12. Matka on kestänyt melkein 10 tuntia.

Saara Tammi HS, teksti

Kaisa Rautaheimo HS, kuvat ja videot

Elisa Bestetti HS, design ja koodi

Iines Vikiö HS, grafiikka

Emma-Leena Ovaskainen HS, tuottaminen

Liikennetietojen lähde Traffic Management Finland / digitraffic.fi, lisenssi CC 4.0 BY