Punatiilinen rakennus Ähtärin pääkadun varrella näyttää ulospäin virastolta. Katutason ikkunoissa ei näy valoa. Rappuset toiseen kerrokseen lähtevät suoraan parkkipaikalta.
Herää ajatus: olemmeko tulleet oikeaan paikkaan?
Ensi katsomalla mikään ei viittaa siihen, että juuri tässä, K-marketin yläkerrassa, on Club B52, kaupungin kovin menomesta ja ainoa oikea yökerho. Paikalliset kutsuvat sitä tuttavallisesti ”klubiksi”.
Ulkoseinästä löytyy kuin löytyykin pieni Club B52 -kyltti. B52:n ovi on ylätasanteella. Kun oven avaa, sieraimiin tunkeutuu imelä haju, jonka tarkka lähde ei selviä.
On samaan aikaan pimeää ja kirkasta. Strobovalot vilkkuvat. Pinkit lamput loistavat. Savukone puskee sumua tanssilattialle, joka on ympäröity tv-ruuduilla. Niissä pyörii musiikkivideo.
Kaiuttimista pauhaa vuorotellen JVG, Sanni ja Scooter. Katosta roikkuu iso diskopallo ja Tuborg-logolla varusteltu hehkuva jättinoppa.
Club B52 on kuin ruotsinlaiva mutta maissa ja pienempänä versiona.
Kun kiertää Suomen pieniä kaupunkeja öisin, pääsee Club B52:n tapaisiin paikkoihin.
Vaikka palvelut heikkenevät pikkukaupungeissa, yökerhot eivät katoa. Lukuisissa alle 20 000 asukkaan kaupungeissa on vielä klubi, joka on auki perjantaisin ja lauantaisin aamuyöhön.
Ähtärin B52 juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Sinä aikana kaupungin asukasluku on laskenut lähes viidenneksellä alle 6 000:een, ja se näkyy myös klubin asiakasmäärässä. Paikan päällä vanhat asiakkaat intoutuvat muistelemaan paikan loistokkaita vuosia vuosituhannen vaihteesta.
Silti perjantaiyönä musiikki soi ja diskopallo välkkyy taas.
Moni tuntuu ajattelevan, että kunnon kaupungissa täytyy olla yksi paikka, johon voi perjantai- ja lauantaiyönä mennä juhlimaan. Ei siis vain istua pubissa oluen äärellä, vaan tanssia bilemusiikin tahtiin, nähdä kavereita ja ennen kaikkea olla yömyöhään.
Erityisen tärkeää tämä on tietysti nuorille. Jos yökerhoa ei omassa kotikaupungissa ole, jossain lähikaupungissa on. Sinne mennään viikonloppuisin porukalla niin, että joku suostutellaan kuskiksi. Ähtärin klubille tullaan Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta, Keuruulta ja Alavudelta.
Hotelli- ja ravintolamuseon tutkijalla Anna-Elina Hintikalla on yksi selitys sille, että yökerhot eivät ole kadonneet pikkupaikoista.
”Alkoholin käyttö liittyy tutkimusten mukaan Suomessa annosten lukumäärästä riippumatta ennen kaikkea arjesta irtiottoon. Ehkä pelkkä Esson baarissa parilla oluella käyminen tai kotona juominen ei tarjoa sellaista karnevaalihenkeä, jota yökerhoissa voi saada. Yökerhot tarjoavat toisenlaisen mahdollisuuden irrotteluun”, Hintikka arvelee.
Samaan aikaan kun alkoholin anniskelu hiljalleen vapautui 1960-luvulta lähtien, alkoi maakuntiin nousta elävää keikka- ja diskokulttuuria.
80 kilometrin päässä Ähtäristä on Vimpeli, Suomen maalaiskirkonkylistä ensimmäinen, jonne valtion omistaman Alkon tytäryhtiö Kantaravintolat oy perusti olutravintolan. Vuosi oli 1962.
Saarijärvellä, 70 kilometrin päässä Ähtäristä, perinteinen lavatanssipaikka Kukonhiekka uudistui 1970- ja 1980-luvun taitteessa ja avasi ”nuorten disko-osan”.
Pieksämäelle vuonna 1976 avatun hotelli Savonsolmun yhteyteen avattu yökerho houkutteli kävijöitä kauempaakin.
Monet maakuntien ensimmäisistä yökerhoista ja ”diskoista” sijaitsivat juuri hotellien ja lavatanssipaikkojen yhteydessä.
Valokuvaaja Jonne Heinonen kuvasi kesän 2019 aikana karnevaalihenkeä Suomen pienissä yökerhoissa. Hän kävi Ähtärissä, Äänekoskella, Padasjoella, Forssassa ja Ylivieskassa.
Paikkojen hyvä tunnelma teki Heinoseen vaikutuksen.
Hän kuunteli keskusteluja ja osallistui niihin itsekin. Kukaan ei puhunut pahaa toisista ihmisistä. Ihmiset olivat todella tulleet iloitsemaan.
Tungosta ei ollut. Ylivieskaa lukuun ottamatta paikat olivat kuvausiltoina parhaimmillaankin puolillaan väkeä.
Valokuvaajan työ ei aina ollut helppoa. Osa juhlijoista poseerasi ensin innoissaan mutta sanoi myöhemmin, ettei halunnutkaan esiintyä jutussa. Kuvaajan piti myös punnita sitä, ovatko kuvattavat siinä tilassa, että heitä voi kuvata.
Ähtärissä Club B52:n asiakkaat arvioivat yöelämää kotiseudullaan.
Päällimmäisenä esille nousi tyytyväisyys. Yökerhoon mennessä voi luottaa siihen, että kohtaa tuttuja. Voi olla varma, että tiettyinä päivinä tunnelma on kohdillaan. Tuttu dj soittaa juuri niitä kappaleita, joita halutaan.
Isompien kaupunkien klubit eivät houkuttele. Niissä on huonompi meno, liikaa porukkaa ja liian vähän tuttuja.
Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia verkossa osoitteessa hs.fi/kuviasuomesta.
Jonne Heinonen HS, kuvat
Juuso Määttänen HS, teksti
Lilli Korhonen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 20.10.2019 © Helsingin Sanomat
