HS vietti vuorokauden paikassa, joka ei nuku koskaan. Tämä on tarina Helsingin tunnetuimmasta huoltoasemasta: sen ihmisistä, kahveista, munkeista ja euroista.
06.00
Kello kuudelta on Helsingissä vielä aivan pimeää, mutta ei Eläintarhan Nesteellä. Siellä on kaikki valot päällä ja asiakkaita riittää. Aamupalatarjoilusta leijailee vahva pekonin käry.
Tähän aikaan perjantaiaamuna myös tiskin takana käy kuhina, kun yön valvoneet työntekijät valmistautuvat lähtemään kotiin. Tupakkapaikalla ehtii kuitenkin vaihtamaan kuulumiset aamuvuorolaisten kanssa.
Eläintarhan eli Eltsun Neste on helsinkiläinen legenda. Se perustettiin vuonna 1958, kun autokanta kasvoi ja huoltoasemien kultakausi oli alkamassa.
Eltsu on yhä entisensä, vaikka moni sen kilpailija on joutunut lopettamaan. Siellä voi yhä tutkia suomalaista sielunmaisemaa.
06.45
Kassalle alkaa muodostua jonoa. Vaatteista voi päätellä, että suurin osa aamupala-asiakkaista on matkalla töihin rakennuksille.
Santeri Rantanen ja Tapio Jääskeläinen ovat ajaneet aamulla Forssasta Helsinkiin. He aloittavat kohta metallityöt rakennustyömaalla Sompasaaressa.
Jääskeläinen syö aamiaiseksi pelkän puuron. Tekee hyvää vatsalle, hän perustelee.
Rantasella on sen sijaan edessään koko aamupalasetti pekonilla, munakokkelilla ja karjalanpiirakoilla.
Aamiaisen lisäksi myös pelikoneet houkuttelevat. Niiden äärellä kenelläkään ei näytä olevan kiire minnekään.
07.46
Jerry Nuora on huoltoaseman kokki. Hän valmistelee jo lounasta ja kääntelee suurella metallilastalla kymmentä kiloa pyttipannua. Kuutioidut perunat ja makkarat tirisevät suurella paistolevyllä. ”Kaikkea, mitä kasvava nuori tarvitsee”, Nuora sanoo.
Nuora siirtää ainekset valkoiseen posliinivuokaan ja kaataa päälle litran ruokakermaa ja vielä reilusti dijonsinappia. Sitten koko komeus nostetaan uuniin.
Uudenvuodenlupaukset näkyvät tammikuun myyntiluvuissa. Myymälän puolelta ostetaan tavallista vähemmän alkoholia, karkkia ja sipsejä. Kauppansa tekevät niiden sijaan salaatit.
Lounaaksi asiakkaat kuitenkin kaipaavat perinteistä kotiruokaa, oli tammikuu tai ei. Viime vuonna asiakkaiden suosikkiruokia olivat lasagne, makaronilaatikko ja lihapullat. Nuora tietää, mikä maistuu, etenkin nuorille miehille.
”Kun on kotoa muutettu pois, niin sitä kaipaa äidin makaronilaatikkoa.”
08.53
Myymäläpäällikkö Susanna Nurminen esittelee kaljakaapin ihmettä: sen saa auki vain painamalla vieressä olevaa nappia, jolloin kassalta avataan kaapin ovi viideksi sekunniksi.
Magneettikaappi on huoltoaseman ratkaisu valtavaan kaljahävikkiin. Kaapit otettiin käyttöön reilu vuosi sitten. Kaljalaatikoita ei saa hyllystä lainkaan, vaan ne voi pyytää kassalta.
”Kaljaralli oli järjetöntä”, sanoo Eläintarhan Nesteen kauppias Jyri Linnanen.
Kauppias Linnanen kertoo tapauksesta, jolloin hän lähti kaljavarkaan perään autolla. Varas oli päässyt pakenemaan ja hyppäämään raitiovaunuun. Linnanen soitti autosta poliisille. Se pysäytti raitiovaunun, nappasi varkaan ja ojensi kaljalaatikot Linnaselle. Tämä nosti laatikot apukuskin paikalle ja ajeli takaisin huoltoasemalle.
”Niin kuin olisi isompikin huumeratsia ollut kyseessä.”
Lukittu ovi on rauhoittanut myymälän arkea ja kauppiaan mieltä.
Taloudellisen menetyksen lisäksi kaljavarkaudet uhkasivat turvallisuutta. Linnanen sai jatkuvasti pelätä, että henkilökunta omistautuu työlleen liiaksi ja joku ryntää kaljavarkaan perään ja saa selkäänsä.
09.38
Toimittaja Arto Nyberg ilmestyy Eltsulle. Hän hakee autoonsa öljyä. Nyberg kertoo käyvänsä usein Eltsulla, koska se on sopivasti työmatkan varrella.
Tänään hän pysähtyi kahvipumpun lisäksi pelikoneen ääreen.
”Ihan huvin ja urheilun vuoksi.”
09.52
”Kolme kovaa jätkää”, esittäytyvät Markus Weckström, Severi Weckström ja Kari Valo.
Kaikki kolme miestä kertovat ajaneensa aikansa taksia ja käyneensä Eltsun Nesteellä noin 30 vuoden ajan.
Vanhan polven taksikuskit tosin sanovat yhä tulevansa Unionille.
”Vaikka ei tämä mikään Unioni ole”, Markus Weckström sanoo.
Weckström viittaa Unionilla huoltoaseman pitkään historiaan. Nordenskiöldinkadun ja Veturitien kainaloon Pasilan kaupunginosan etelärajalla avattiin ensimmäisen kerran huoltoasema vuonna 1958. Sen nimi oli Eläintarhan Union eli Eltsun Unska. Jotkut tunsivat paikan myös tuttavallisemmin Elukkana.
Uusi huoltoasemarakennus valmistui vuonna 1986. Kaikki Unionit muuttuivat Nesteen asemiksi 1990-luvulla.
Weckströmin veljeksille ja Valolle paikan nimellä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä. Tärkeintä on, että sieltä saa kahvia ja voi vaihtaa kuulumisia. Eltsulla nämä asiat hoituvat ja päivä alkaa sieltä hyvin. Miehet kyllä sanovat, että loisteputkilamput tekevät tunnelmasta hieman sairaalamaisen.
Kaupungilla pyörineet Leevi Vataja ja Sally Lee tulivat huoltsikalle pitämään sadetta ja pelaamaan korttia.
Kokeneet taksikuskit ovat hekin huomanneet huoltoasemien muuttuneen. Varsinaisia autotarvikkeita tai korjauspalveluita on yhä vähemmän. Myymälän puoli on muuttunut pieneksi ruokakaupaksi.
Vuosien varrella huoltoasemat ovatkin muuttuneet kohtaamispaikoiksi. Autojen sijasta niissä huolletaan ihmisiä.
Suvi Heinonen pitelee ystävänsä Laura Liikasen 10 kuukautta vanhaa vauvaa Pihla Korhosta, joka oli perjantaina Eltsun nuorin asiakas.
11.10
Sera Linnanen, on sämpylävuorossa. Hän on yksi kauppias Jyri Linnasen tyttäristä, ja hän häärää nyt keittiössä. Yhden vuoron aikana sämpylöitä valmistuu noin sata.
Juuri nyt työn alla ovat perinteiset meetvurstisämpylät. Niitä menee tasaiseen tahtiin, kuten myös savulohileipiä.
Kasvisruokabuumin myötä Eltsulla kokeiltiin lihattomia versioita, mutta mozzarellasämpylöistä suurin osa jäi myymättä. Huoltoaseman asiakkaat kaipaavat sämpylöiltään samaa kuin lounaaltaankin eli perinteisiä, lihaisia makuja.
Sera Linnanen kertoo, että juustosämpylöiden myyntiä yritetään tulevaisuudessa lisätä, ja niitä varten tilataan uudet mainokset.
14.24
Eltsu on perheyritys, jota johtaa kauppias Jyri Linnanen.
Linnanen sai ensikosketuksen huoltoasemiin 14-vuotiaana letkupoikana. Siinä hommassa hän innostui asiakaspalvelutyöstä.
Myöhemmin Linnanen päätyi Nesteen palvelukseen. Hän työskenteli monissa tehtävissä, myös ketju- ja aluepäällikkönä. Niiltä vuosilta hän muistaa esimerkiksi vuosituhannen vaihteen kiireisen kassanvaihtoprojektin, jossa rahat vaihdettiin markoista euroiksi. Konttorityö alkoi kuitenkin kyllästyttää.
Yrittäjäksi hän ryhtyi noin kymmenen vuotta sitten. Linnaselle ehdotettiin Eltsun Nesteen yrittäjäksi ryhtymistä. Puoliso Ila Linnanen tuki päätöstä, ja myös pankista luvattiin rahat. Päätös 24 tuntia auki olevan huoltoaseman pyörittämisestä oli lopulta helppo.
Yrittäjän arki alkoi sujua vähitellen, ja lapsetkin kasvoivat – osittain Eläintarhan Nesteellä. Nyt yrityksessä on mukana koko perhe: puoliso Ila Linnanen ja viidestä lapsesta kolme työskentelee Eltsulla.
Sina Linnanen on ottanut koko ajan enemmän vastuuta ja alkanut vihjailla, että voisi mahdollisesti jatkaa yrittäjänä vanhempiensa jälkeen.
Jos Linnaset eivät ole töissä, he viettävät usein aikaa yhdessä kotona. Yhteinen harrastus on lautapelien pelaaminen. ”Vaikka olisimme sopineet, että kukaan ei saa puhua töistä, kyllä se lopulta jossain vaiheessa tulee esille.”
16.14
Työntekijöille on huoltoaseman kellarissa virallinen taukohuone, mutta siellä harvemmin käy kukaan. On parempi olla lähempänä salia, jos kiire sattuu yllättämään ja työtoveri tarvitsee apua. Välillä tauot jäävät pitämättä.
”Ei asiakkaalle voi sanoa, että ’sori lähden nyt tauolle’”, Susanna Nurminen sanoo myymälän puolelta. Sehän on sama kuin löisi oven kiinni nenän edestä, hän jatkaa.
Nyt iltapäivällä aikaa kuitenkin on ja työntekijät ehtivät kerääntyä tupakkapaikalle. Puheenaiheena on tietysti tuleva viikonloppu, ja vähän menneetkin.
Nurminen on ansainnut pari kaljaa perjantain kunniaksi. Siitä ollaan yksimielisiä.
Tiivis työporukka paitsi huhkii, myös juhlii yhdessä. Mökkireissuilta ja risteilyiltä riittää tarinoita. Myös ikävämpiä, kuten inventaariovuoro, johon oli tultava risteilyn jälkeen suoraan satamasta.
18.40
Ilta alkaa rauhallisissa merkeissä. Muutama ystäväporukka istuu pöydissä juomassa kahvia. Satunnaisia asiakkaita käy kaupan puolella ostoksilla.
Yrittäjä Jyri Linnanen ja hänen puolisonsa Ila Linnanen lähtevät kotiinsa Karkkilaan. Pariskunta kertoo ottavansa nykyään vapaapäiviä ja toisinaan jopa lomaa. Tosin välillä he saapuvat vapaapäivänä huoltoasemalle auttamaan työntekijöitään pariksi tunniksi.
Karkkilaan on Eltsulta matkaa, mutta pariskunnan mielestä se on vain hyvä asia. Se rajoittaa vähän työssä käymistä.
”Muuten tulisi kyllä oltua täällä vielä enemmän”, Jyri Linnanen sanoo.
Pauli Sikstus on tarkastamassa myymälävarkausepäilyä.
20.45
Kimmo Holmroos on ”enemmän kuin vakioasiakas”. Nyt hän nojailee kaupan tiskillä, juo kahvia ja rupattelee työntekijöiden kanssa.
Pian käy selväksi, että Holmroos tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Holmroosin, ainakin Eläintarhan Nesteellä.
Holmroos ajaa työkseen taksia ja kertoo olevansa työiltansa ensimmäisellä tauolla. Eltsun huoltoasemalla Holmroos on käynyt 25 vuoden ajan.
”Aikoinaan meillä oli puolenyönkahvit kollegoiden kanssa aina täällä. Silloin istuttiin Eltsun terassilla ja juteltiin hetki niitä näitä.”
Vaikka puolenyönkahvit ovat historiaa, Holmroos ajoittaa työvuoroonsa yhä kolme pistäytymistä huoltoasemalle: ensin kahvitauko, sitten illallinen, sitten toinen kahvitauko.
”Ilman tätä paikkaa olisi oma yötyö huomattavasti tylsempää.”
21.52
Edustusajoja ajava Jari Niemelä tulee pesettämään autonsa. Hän on menossa hakemaan asiakasta. Pääosin Niemelä kertoo kuljettavansa liikemiehiä esimerkiksi lentokentälle ja takaisin. Välillä kyytiin istuu myös julkisuuden henkilöitä.
Niemelä käy pesemässä autonsa melkein joka päivä.
”Sen pitää olla aina asiakkaita varten puhtaana.”
22.00
Eltsun tiiviistä työyhteisöstä ei puutu romantiikkaa.
Yövuoroon saapunut Pietari Suominen tapasi tyttöystävänsä täällä. Työpaikkaromanssi roihahti henkilökunnan pikkujouluissa noin vuosi sitten. Ehkä pientä kiinnostusta oli ollut molemmin puolin jo aikaisemminkin, Suominen miettii.
”Asia on ok, koska kaikki tietävät, että se ei vaikuta meidän työntekoon mitenkään.”
22.31
Yökeitto on suosittu iltapala.
Monelle yötyöläiselle on tärkeää, että saa syödäkseen terveellisen aterian esimerkiksi hampurilaisen sijaan, kertovat työntekijät.
Lounaalta jäänyttä minestronekeittoa kauhoo lautaselleen jo eläkkeelle jäänyt, mutta edelleen keikkaa tekevä taksikuski Heikki Leinikka. Keitot ovat Leinikan lempiruokaa, ja hän käy syömässä yökeittoa Eltsulla useita kertoja viikossa.
”Ruisleipäviipaleet ja erityisesti piimä ovat ehdottomia”, sanoo Leinikka.
Leinikan mukaan taksiuudistus ja ”villit taksit” ovat panneet taksimaailman pääkaupunkiseudulla sekaisin. Erityisen hullua meininki on lentokentällä.
Eläköityneelle taksikuskille ajaminen on silti edelleen tärkeää.
”Työni on minulle kuin hyvä harrastus, josta saa rahaa.”
22.50
Taksikuski Kimmo Holmroos palaa illan toiselle tauolleen. Hän sanoo tiskillä: ”Yksi Kimmo”, ja saa heti palvelua.
”Kimmo” tarkoittaa kerroshampurilaista ja pientä keltaista limua. Sen tietää jokainen Eltsun työntekijä.
Holmroos kertoo, että yö on ollut hiljainen. Tipaton tammikuu näkyy myös taksien tarpeessa.
”Olen huomannut muutenkin, että Helsingissä on öisin paljon vähemmän ihmisiä liikkeellä kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.”
Holmroos pitää yleensä noin tunnin pituisen ruokatauon.
”Myönnän, että välillä huomaan kaksikin tuntia hurahtaneen, kun olen jäänyt suustani kiinni henkilökunnan kanssa. Heistä on tullut ystäviäni.”
Joskus huoltoasemalla on ollut todella kiirettä ja Holmroos on innostunut auttamaan henkilökuntaa työtehtävissä.
”Pari kertaa olen lyönyt hampurilaiset kassaan muutamalle taksikuskikollegalle tai mopannut lattioita”, Holmroos nauraa.
01.06
Aikaisemmin yökeiton syönyt mies nukahtaa pöytään putkikassi viereisellä penkillään. Mies on työntekijöille tuttu, hän ei koskaan aiheuta häiriötä. Mies saa nukkua rauhassa.
01.20
Pelikoneet houkuttelivat Jasmin Lindgrenin lähtemään yöllä Eltsulle. Rita Lindgren tuli mukaan. Jasmin Lindgren kertoo olevansa kova pelaamaan. Nyt hän pelaa kahta pelikonetta samaan aikaan.
Hän kertoo olevansa voitolla, 60 senttiä.
01.40
Vaikka tunnelma on rauhallinen, työntekijöillä riittää koko ajan puuhaa. Jokainen hiljainen hetki pitää käyttää hyväkseen, esimerkiksi lattioiden tai tasojen putsaamiseen. Koskaan ei voi olla varma siitä, pysyykö ilta leppoisana vai yllättääkö äkkiä väenpaljous.
Taksikuski Kimmo Holmroos käy kolmannella tauollaan juomassa kupillisen kahvia. Hän kertoo lähtevänsä vielä toviksi ajamaan.
02.56
Onko parempaa hetkeä paistaa munkkeja? Toinen yövuorolaisista, Waltteri Nurminen, paistaa kolme pellillistä munkkeja ja kuorruttaa ne sokerilla.
Nurminen kertoo, että herkullisten munkkien salaisuus on kääntää ne rasvakeittimessä kahteen otteeseen. Munkkien teko on monen työntekijän lempipuuhaa, sillä silloin saa olla hetken rauhassa, Nurminen sanoo.
”Ja keskittyä paistamaan munkeista kypsiä sisältä, rapeita ulkoa.”
03.18
Bruce Springsteenin Dancing in the dark soi kaiuttimissa. Huoltoaseman neljästä asiakkaasta kaksi nukkuu, yksi hytkyy paikallaan musiikin tahtiin ja neljäs selailee puhelintaan ja siemailee samalla kahvia.
Tällä kertaa yö jatkuu rauhallisena. Kun baarit menevät kiinni, juhlijat eivät tänään tule tänne.
04.43
Huoltoaseman kaupan puolelta löytyy pyörän rengas. Kukaan ei tiedä, mistä se on tullut tai miksi tai milloin. Suominen vie renkaan takahuoneeseen säilöön.
05.50
Mies nukkuu salissa pää hampurilaistarjottimella. Hän on humalassa.
Rakennusmiehiä saapuu aamupalalle. Tarjolla on pekonia, lihapullia, munakasta, karjalanpiirakkaa, hedelmiä ja leipätarvikkeita. Aivan kuin edellisenäkin aamuna.
06.00
Yövuoro vaihtuu aamuun, vaikka ulkona on niin pimeää, ettei vuoron vaihtumista voisi millään arvata.
Nurminen ja Suominen lähtevät nukkumaan. Aamuvuorolaiset ottavat vastuun.
Eltsulla alkaa uusi päivä, joka on samanlainen kuin edellinen.