Vuonna 1995 MTV3-kanavalla alkoi ohjelma nimeltä Jyrki.
Se lähetettiin suorana Helsingin keskustasta.
Jyrkiä teki joukko nuoria aikuisia vailla aiempaa tv-kokemusta. Kulisseissa rytisi.
Osalle tekijöistä ohjelma jätti elinikäiset traumat.
Tässä jutussa 12 avainhenkilöä kertoo oman versionsa Jyrkin tekemisestä. Tarina jatkuu aina siitä, mihin edellinen jäi.
Vastaava tuottaja ja Funny Filmsin toimitusjohtaja, Jyrkissä 1995–1999. Nykyisin Insano-viestintäyrityksen omistaja ja apulainen.
a
yrkin tarina alkaa vuodesta 1994. MTV3:lla oli jo Frank Pappa Show, joka tavoitti nuoria aikuisia, mutta kanavan johto halusi uuden ohjelman, jolla MTV3:n keskikatsojaikää saadaan tiputettua kymmenellä vuodella.
Maikkari otti yhteyttä Tamperelaiseen Vipvisioniin, jota johti Jarmo Porola. Tein Porolalle esityksen suorana tehtävästä musiikkiohjelmasta, jossa haastateltaisiin artisteja. Kun Porola luetutti ideani yhtiökumppanillaan Kalervo Kummolalla, ’Kale’ sanoi, että tällainen ohjelma on jo olemassa. Sen nimi on MuchMusic, ja sitä tehdään Torontossa. MTV3:n johtaja Tauno Äijälä innostui. Hän ideoi, että otamme yhteyttä Kanadaan ja alamme tehdä ohjelmaa heidän kanssaan yhteistyössä.
Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta suoran televisio-ohjelman tekemisestä. Kun ohjelmaa alettiin toteuttaa, Äijälä sanoi, että ’Nyt sitten vastaat sanoistasi, kun olet tällaisen ohjelman ideoinut’. Niin minusta tuli ohjelman tuottaja ja ohjelmaa tehneen tuotantoyhtiön Funny Filmsin toimitusjohtaja. Jos olisin itse nyt samassa tilanteessa, en palkkaisi 27-vuotiasta kaveria ilman tv-kokemusta tekemään päivittäistä live-ohjelmaa. Onneksi en etukäteen tajunnut, miten vaikeaa se on, koska siitä olisi iskenyt rimakauhu.
Alkuperäisessä ideapaperissani ohjelman nimi oli FunTv, jota on nyt mahdotonta sanoa vakavalla naamalla. Seuraavat nimi-ideat eivät olleet paljon parempia. Palaute kohderyhmältä oli testeissä murskaavaa. Kun ohjelman alkuun oli kolme kuukautta, meillä ei ollut edelleenkään nimeä. Silloin muistin, miten Heikki Silvennoinen oli kertonut noin 10-vuotiaan tyttärensä ideoineen, että miehille voisi olla oma lehti, jonka nimi olisi Jyrki. Aloin miettiä, voisiko ohjelman nimi olla Jyrki, sehän ei edes tarkoita mitään. Kun sitä testattiin, huomasimme, että nimi herättää reaktioita. Osa piti nimeä mahtavana, osa otti sen vitsinä.
Jyrkin merkityksestä puhuttaessa varjoon on jäänyt sen vaikutus koko suomalaiseen televisioilmaisuun. Välillä edelleen tv-ohjelmia katsoessa ajattelen, että ’Ahaa, siellä on katsottu Youtubesta vanhoja Jyrki-pätkiä’. Ylen Perjantai on suosikkiohjelmiani ja heidän visuaalisessa ilmeessään on paljon yhtymäkohtia Jyrkin kanssa. Yksi Jyrkin periaatteista oli 'React for the action', joka oli meillä huoneentaulunakin. Se tarkoitti, että kuvaava kamera reagoi tapahtumiin ja liikkui mukana.
Olen joskus miettinyt, miksi yhtä vanhaa tv-ohjelmaa muistellaan niin paljon. Sitten minulle selitettiin, että Jyrki oli sukupolvikokemus. Uskon sen johtuneen siitä, että 13–18-vuotiailla ei tuohon aikaan ollut koulun jälkeen paljon tekemistä. Jyrkin katsominen täytti nuorten elämässä aukkoa, joka ei vielä silloin ollut turvoksissa. Nyt vastaavaa ei enää voisi tehdä.
Kun nykypäivänä katson televisiota ja jotain isoa suoraa tv-ohjelmaa, yritän mielessäni arvata, onko siellä entinen Jyrkin tekijä ohjaamassa. Aika usein on. Jyrki oli monelle ensimmäinen työpaikka alalla. Noin 20-vuotiaat pääsivät koulunpenkiltä tekemään päivittäistä suoraa tv-ohjelmaa. Siinä kävi kuten sanotaan: heitettiin uima-altaaseen syvään päähän ja puhallettiin föönillä perään.
Jyrkiä tehdessä nuoret tekijät olivat kovilla. Olen puhunut entisten Jyrkin tekijöiden kanssa asiasta jälkeenpäin paljon. Joillekin on jäänyt henkisiä haavoja niistä ajoista. On ihan selvä, että ei ollut oikein, miten rankkaa työnteko heille oli. Siinä ei auta selityksenä se, että olin itsekin tuottajana nuori ja kokematon. En osannut johtaa silloin.
Osittain ongelmat johtuivat myös siitä, että olin jo silloin sairastunut alkoholismiin. Ei siinä tilassa olisi pitänyt olla töissä vaan hoidossa. En itse tehnyt päätöstä, että ryhdynpä alkoholistiksi ja samaan aikaan pyörittelen vähän mediajuttua. Alkoholi teki sen päätöksen puolestani.”
Katja Ståhl, juontaja, Jyrkissä 1995–1996. Nykyisin muun muassa juontaa Radio Nostalgian iltapäivälähetyksiä.
”Tajusin nyt ensimmäisen kerran, miten mielettömän nuori Markokin oli Jyrkin alkaessa. Meillä on vain vuosi ikäeroa. Olihan hän väistämättä pihalla kuin Mustin koppi, kun minäkin olin. Ja me olimme vanhimmasta päästä porukkaa.
Marko oli kamalan kunnianhimoinen, kuten minäkin. Aluksi olimmekin hyviä ystäviä. En tiedä, mitä sitten tapahtui. Ehkä Markolle tuli paineita ylempää, mutta hänestä tuli… Miten sen ilmaisisin. Marko oli hirveä pomo. Emme tulleet toimeen ollenkaan. Saatoin itsekin olla vaikea, koska olin niin väsynyt, mutta en vain uskaltanut olla siellä. Pelkäsin Markoa sydämeni pohjasta. En ole tätä aikaisemmin sanonut haastattelussa, mutta totta se on.
Ei silti ollut vain Markon vika, että ajoin itseni piippuun Jyrkiä tehdessä. Tein noin 200 prosenttia liikaa töitä, kuten muutkin. Kukaan ei osannut sanoa meille, että pitäisi tehdä vähemmän töitä. Meillä oli joka päivä puolitoistatuntinen ohjelma, jossa tuli jatkuvasti uusia ongelmia ratkaistavaksi. Kerran olin ohjaaja Taku Kaskelan ja graafikko Virpi Kuntun kanssa aamuyöllä editoimassa juttua, ja aloimme puhua siitä, miten näimme hahmoja, joita ei ole olemassa. Emme käyttäneet mitään aineita, se johtui vain väsymyksestä.
Päädyin Jyrkiin, kun Hesarissa oli ilmoitus Maikkarilla alkavasta yöohjelmasta, johon haetaan juontajia. Olin siihen aikaan juontajana Radio Kolmosessa. Koekuvaukset olivat Tampereella Doris-baarissa kello seitsemältä aamulla, mikä tuntui ihan vitsiltä. Siellä piti haastatella Juice Leskistä ja vaihtaa puolivälissä haastattelukieli englanniksi. Viikon päästä sain tietää, että olen hakijoiden joukosta top 5:ssä ja että minulle ilmoitetaan parin tunnin päästä, saanko kokopäiväisen tai osa-aikaisen työn ohjelmasta. En malttanut odottaa ja soitin Kulmalalle lopulta takaisin, että oletteko jo päättäneet. Sain kokopäiväisen paikan. Kun meidät kutsuttiin Maikkarin saunatiloihin perehdytykseen, meille kerrottiin, että ei tämä olekaan yöohjelma vaan uusi nuorten ohjelma nimeltä Jyrki. Nauroin vartin, kun kuulin ohjelman nimen.
Tein Jyrkin ensimmäisen juonnon. Ensimmäiseksi kappaleeksi soitin Veikko Lavin Ota löysin rantein. Tuntui siltä, että millä tahansa aloituskappaleella pyllistäisi jonnekin suuntaan. Niinpä aloitimme sellaisella, jota kukaan ei osaisi odottaa.
Musiikin kannalta Jyrkin tekeminen oli käsittämättömän hienoa. Ennen Jyrkiä suomalainen musiikkivideoala oli hädin tuskin olemassa. Jyrkissä pääsi tekemään upeita asioita suomalaisen musiikin eteen: antamaan mahdollisuuksia ja näkyvyyttä bändeille, joista tuli todella isoja. Oli ainutlaatuista, kun näki ilon artistien kasvoilla. Ei sitä ennen ollut vastaavia tilaisuuksia.
Katja Ståhl (vas.) ja Antti "Pizza" Pekkarinen esiintyivät historian ensimmäisessä Jyrki-lähetyksessä.
Jyrkin tekemisestä on jäänyt mieleen myös upeita elämyksiä, kuten Kanadaan tehty opintomatka ennen ohjelman alkamista. Suomessa Jyrkin alkuvaiheessa tuli kuitenkin lähinnä turpaan joka suunnasta. Siihen aikaan televisiota katsoivat lähinnä mummot. Nuorilla kesti oppia, että koulusta tulemisen jälkeen laitetaan televisio päälle. Meille tuli palautetta faksilla ja kirjeillä. Kadullakin saatettiin tulla sanomaan, että ’Kävisit hammaslääkärissä’. Se on silti pientä verrattuna siihen, millaista voi nykyisin joutua kokemaan sosiaalisessa mediassa. Toki Jyrkistä myös innostuttiin. Huono palaute on vain se, mikä jää mieleen.”
Jo ennen kuin Jyrkiä oli lähetetty yhtään jaksoa, se oli onnistunut jäämään ihmisten mieliin poikkeuksellisella mainoskampanjallaan.
Sissimainoskampanjan idea oli, ettei mainoksissa kerrottu, mikä Jyrki on. ”Jyrki tulee teille” -tekstejä ilmestyi televisioon, bussipysäkeille ja lehtiin.
Mainoskampanjasta vastasi Brand Sellers DDB -mainostoimisto, jossa työskentelivät Seppo Märijärvi ja Harri Hakala. Märijärvi kertoo, että Jyrkin mainoskampanja oli hänelle ensimmäisiä isompia alan töitä. Sitä varten käytiin tutustumassa MuchMusic-ohjelmaan Kanadassa.
”Meidän ideamme oli, että tehdään mahdollisimman mystinen mainoskampanja. Ei kerrota, että tulee uusi musiikkiohjelma, vaan että tulee Jyrki. Se oli sellaista guerrillatyyliä, vaikka guerrilla-sanaakaan ei vielä tiedetty.”
Kuten monessa muussakin asiassa, myös mainosten osalta Jyrki oli aikaansa edellä. Märijärvi muistelee, että sittemmin mainetta kerännyt mainoskampanja keräsi omana aikanaan paljon hämmästelyä.
”Mainosalan ihmiset ihmettelivät, että mitä tämä on olevinaan. Ennen kaikkea reaktio mainokseen oli siis hölmistys, mutta niin kai sen piti ollakin. Ainakin se ilmensi ohjelmaansa.”
Antti ”Pizza” Pekkarinen, juontaja, toimituspäällikkö ja tuottaja, Jyrkissä 1995–2000. Nykyisin Fuengirola.fi-lehden päätoimittaja ja monialayrittäjä Espanjassa
”On todellakin jännää, miten Jyrkin muistelu kääntyi nopeasti positiiviseksi fiilistelyksi sen jälkeen, kun ohjelma oli loppunut. Ohjelman tekemisen aikaan siinä oli vähän samanlainen ilmiö kuin Seiskassa tai Kauniissa ja rohkeissa. Kaikki katsoivat, mutta silti piti vihata julkisesti. Voi olla, että osittain siihen oli aihettakin alussa. Yritimme tehdä populaarikulttuuriohjelmaa, joka käsitteli myös nuorten sosiaali-ilmiöitä.
Jyrkiä myös fanitettiin. Ainut interaktiivinen väline yleisön kanssa oli faksi, ja ajattelimme, että ei meille kukaan faksia lähetä. Kun paperia alkoi tulla alusta lähtien järkyttävästi, olin ihan tohkeissani. Ja kun lähdimme Jyrki-autolla maakuntiin kiertueelle, pääsin maistamaan teini-idolin elämää, vaikka olin jo silloin kolmekymppinen.
Jäin katsojien mieleen varmaan juuri siksi, että olin Jyrkin porukassa outolintu. Muut olivat nuoria ja hyvännäköisiä, minä näytin jo silloin vanhalta ukolta. Lisäksi tein monet niistä haastatteluista, jotka erosivat Jyrkin muusta sisällöstä. Haastattelin Andy McCoyta, Dave Lindholmia, AC/DC:tä ja vastaavia.
Kun Kulmalan Marko alkoi suunnitella Jyrkiä, olin hänen kanssaan töissä Sataplus-kanavalla Tampereella. Heti alusta lähtien Marko sanoi haluavansa minut mukaan. Koekuvauksissa en pärjännyt ollenkaan, mutta Juice Leskinen oli sanonut minusta jotain positiivista. Lopulta päädyin vähän keittiön kautta sisään, kun muut juontajat oli valittu.
Jyrkin alussa kaikilla oli hillitön into tehdä ohjelmaa, mikä näkyi siinä, miten paljon kaikki käyttivät aikaansa. En tiedä, mikä olisi hyvä adjektiivi kuvaamaan Jyrkin tekemistä. Aktiivista aikaa se oli monella tavalla. Glamouria ei ollut missään nimessä, kuten ei Suomessa television tekemisessä ylipäänsä ole. Paljoa en tekisi toisin. Ehkä muutaman viinilasin olisi voinut juoda vähemmän. Kukaan ei kyseenalaistanut silloin työmetodejamme, vaikka touhu olikin aika kaoottista.
Antti Pekkarinen (vas.), Olli "Molli-Olli" Oikarinen ja Joonas Hytönen kuuluivat ohjelman tunnetuimpiin persooniin. Kuva Jyrkin viimeisestä lähetyksestä.
Jossain vaiheessa tunnelma Jyrkin tekemisessä muuttui. Siihen varmasti vaikutti se, että Markolle tapahtui jotain ja hänen käytöksestään tuli erilaista. Niitä asioita on puitu sittemmin julkisuudessa aika paljon, Imagekin teki pitkän jutun Markon johtamisesta 1990-luvulla.
Yksi hienoimmista kokemuksista Jyrkissä oli, kun pääsin ensimmäisenä syksynä haastattelemaan AC/DC:tä Lontooseen. Maailmantähtien ensitapaaminen jännitti kauheasti, mutta lopulta tuntui kuin olisin istunut lähipubissa juttelemassa. Jyrkin tekeminen oli kivaa aikaa, ja ohjelmalla oli valtava merkitys suomalaisten bändien nostamiseen esille. Yksi yleisimmistä tarinoista on tietenkin se, miten Apulanta nousi tunnetuksi Jyrkin avulla. On hienoa, että yhtyeen jätkät kiittelevät historiikeissakin Jyrkiä.”
Minna ”Minna O” Ottavainen, juontaja, Jyrkissä 1995–1999. Nykyisin muun muassa juontaa Kasari-radiokanavan iltapäivälähetyksiä
”Parhaimmillaan Jyrkin tekeminen oli todellakin mahtavaa. Kun aloitimme Jyrkin, Kulmalan Marko sanoi meille, että ’Te teette jonkinlaista historiaa’. Ei kukaan tajunnut, mistä Marko oikein puhui, en ainakaan minä. Jyrkissä vain kohtasi oikea aika ja oikea tilanne.
En itse kokenut Jyrkin tekemistä koskaan rankaksi enkä ajatellut, että ohjelmaa olisi erityisesti vastustettu. Ainahan kaikkea uutta kritisoidaan ja olihan Jyrki outo ohjelma. Kamerat heiluivat ja ihmiset sanoivat, että katsoessa tulee pää kipeäksi.
Rankkuuden kokemukseen vaikuttaa paljon se, mitä hommia Jyrkissä teki. Vastasin muoti- ja tyylipuolesta, enkä esimerkiksi viettänyt viikonloppuja festareilla tekemässä mahdollisimman montaa haastattelua. Oma työni oli varmasti vähemmän rankkaa kuin muilla. Toki töitä tehtiin helvetisti, muistan istuneeni öitäkin editoimassa juttuja, mutta se oli myös nuorelle ihan hyvä, ettei kuvitellut pääsevänsä työelämässä liian helpolla. Mielikuvissa Jyrkin tekeminen oli vain juhlimista ja ryyppäämistä, mutta ei siellä kauheasti ehditty juhlia.
Kun Jyrki alkoi, asuin edelleen Jyväskylässä. Kävin ensimmäisen puolen vuoden ajan töissä Jyväskylästä käsin ja minulla oli osa-aikainen työ Radio Jyväskylässä. Lähdin keskiviikkoaamuisin kuuden aikaan junalla Helsinkiin, jotta ehdin ajoissa. Pikkuhiljaa siirryin Helsinkiin kokonaan.
Minna "Minna O" Ottavainen päätyi tekemään Jyrkin tyylijutut, koska "laittoi itseään kauheasti".
Olin päätynyt Jyrkiin tavattuani Marko Kulmalan paikallisradiopäivillä. Siellä Marko kertoi, että heillä on alkamassa uusi tv-ohjelma, johon minun kannattaisi hakea. Aluksi en uskonut häntä ollenkaan, mutta kun Marko jälkeenpäin soitti ja kertoi Hesarissa julkaistavasta hakuilmoituksesta, lähetin hakemuksen. Koekuvauksissa oli todella paljon ihmisiä ja tutustuin siellä Katja Ståhliin. Kävimme kuvauspäivän jälkeen bissellä koekuvauspaikan viereisessä baarissa. Tarjosin Katjalle oluen, ja lähtiessään Katja sanoi, että maksaa joskus minulle takaisin. Ajatus oli varmasti, ettemme tapaisi enää koskaan.
Vastasin Jyrkin muoti- ja tyylipuolesta siksi, että laitoin itseäni siihen aikaan niin kauheasti. Olin tyyppi, jolla oli eniten huulipunaa, muilla juontajilla oli omat erikoistumisalueensa. Myöhemmin tyylitoimittaminen laajeni omaksi Fashion TV -ohjelmakseen, jota tuotti sama tuotantoyhtiö kuin Jyrkiä. Ensin tein niitä molempia, mutta lopulta lähdin Jyrkistä, kun minulle tuli olo, ettei minulla ollut sille enää mitään annettavaa. En ollut ohjelmasta samalla tavalla tarpeeksi innostunut kuin alkuvaiheessa. On luonnollista, että nuorille tehtävän ohjelman tekijät vaihtuvat ja että mukaan tulee uutta verta, mutta porukasta piti tajuta lähteä itse. Jyrkin tekemistä olisi saanut jatkaa varmaan niin kauan kuin olisi halunnut.”
Jyrkin päälähetyksen lisäksi Jyrki tuotti ison joukon spin-off-ohjelmia ja muita erikoisosuuksia, jotka ohjelman fanit muistavat edelleen hyvin.
Jyrki Countdown oli oheisohjelmista yksi suosituimmista, ja esimerkiksi vuonna 2001 sitä katsottiin enemmän kuin varsinaista Jyrki-lähetystä. Viikonloppuisin lähetetty ohjelma esitti katsojien äänestyksen perusteella viikon 20 suosituinta musiikkivideota.
Jyrki Electric Circus oli perjantai-iltaisin puolenyön aikaan esitetty ”tanssimusiikin erikoislähetys”, joka oli oman aikansa disko-ohjelma. Ohjelmassa esiintyi tanssimusiikkia soittaneita live-artisteja, joiden biisien tahtiin paikalla ollut yleisö biletti. Välissä haastateltiin esiintyviä artisteja.
Jyrki Goes Movies oli puolestaan elokuviin erikoistunut ohjelma. Jyrkiä tehnyt tuotantoyhtiö Funny Films tuotti myös erillistä elokuvaohjelmaa Ensi-iltaa, jota lähetettiin myöhään torstai-iltaisin. Se keräsi selvästi enemmän ja selvästi vanhempia katsojia kuin päivisin lähetetty Jyrki.
Speakers Corner ei ollut oma ohjelmansa, mutta se oli Jyrkin esittelemä uusi ohjelmaosuus, joka on jäänyt monien katsojien mieleen. Ohjelman toimitilojen lähellä sijaitsi koppi, jonne kuka tahansa saattoi mennä nauhoittamaan videokameralle haluamansa tervehdykset. Onnekkaimpien tervehdykset esitettiin televisiossa suorassa lähetyksessä.
Jyrki Video Awards oli Jyrkin huippuvuosina järjestetty palkintogaala, jossa palkittiin vuosittain parhaita musiikkivideoiden tekijöitä ja artisteja.
Kristian ”Ylitornio” Juuso, videokuvaaja ja juontaja, Jyrkissä 1995–2001. Nykyisin työskentelee kameramiehenä monikameratuotannoissa isoissa suomalaisissa viihdeohjelmissa.
”Olin Jyrkissä lokakuusta 1995 ohjelman loppumiseen saakka joulukuuhun 2001, pisimpään kaikista. Niiden vuosien aikana kuvasin lähes 2 000 suoraa lähetystä, kun kaikki spin off -ohjelmat lasketaan mukaan. Silti ei koskaan oikeastaan ollut sellainen olo, että olisi mennyt töihin, ennemminkin lähti harrastamaan kivojen ihmisten kanssa.
En tiedä, kuvittelivatko ihmiset Jyrkin tekemisen olleen juhlimista ja ryyppäämistä. Toki meillä oli tiivis yhteisö ja perjantaisin lähdettiin töiden jälkeen viereiseen Bakers-pubiin. Oleellista tekijäporukassa oli keksiä ihmisille lempinimi. Minä sain omani sen takia, että opiskelin Torniossa. Kun harjoittelun päättymisen jälkeen sain työpaikan ohjelmasta, Kulmala keksi, että lempinimeni yleni Ylitornioksi.
Jyrki oli jo alkanut televisiossa, kun aloitin Tornion taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa toisen vuoden opiskelut. Kaverini vinkkasi minulle puhelinnumerosta, johon soittaa ja kysyä harjoittelupaikkaa. Puhelimeen vastasi silloinen ohjaaja Marko Antila. Pääsin harjoittelijaksi pienellä valkoisella valheella. Sanoin, että olen kuvannut videota paljon, vaikka suoraan sanottuna en ollut ollenkaan. Valokuvausta olin harrastanut lapsesta lähtien.
Tykkäsin kuvaamisesta ja löysin nopeasti oikean tyylin. Kolmen kuukauden harjoittelun päättymisen jälkeen palasin alakuloisena Tornioon, koska olisin halunnut jatkaa työntekoa. Viikko paluuni jälkeen Antila soitti koululle ja kysyi, haluaisinko tulla ohjelmaan töihin. Kun sanoin, että haluaisin, Antila kysyi, pääsenkö aloittamaan heti maanantaina.
Aluksi kuvasimme lähetyksiin paljon vinoa kuvaa, emmekä oikein tienneet, miksi. Vähitellen tekeminen muuttui ammattimaisemmaksi. Oleellista Jyrkissä oli aina näyttää se, mistä puhutaan. Jos jotain ei näytetä katsojalle, sitä ei ole olemassa. Reagointi oli avainasia.
Kameran eteen päädyin, kun keväällä 1996 Kulmala heräsi siihen, että maailmalla on ’yhden miehen kuvausryhmiä’, eli kuvaaja, joka kuvaa ja haastattelee itse. Kun hän kysyi, voisinko kokeilla sellaista Jyrkissä, ei siihen kannattanut sanoa ei. Pelkäsin silloin vähän sitä, jatkuvatko omat työni. Ensimmäisen haastattelun tekeminen jännitti älyttömän paljon, mutta pikkuhiljaa niihin turtui. On myös hauskaa, että ihmiset edelleen saattavat tunnistaa Jyrkin ajoilta. Suurin kunnianosoitus oli se, kun joku tuli kertomaan minulle halunneensa kuvaajaksi minun takiani.”
Jos Jyrkin luojana tunnetun Marko Kulmalan alkuperäinen idea olisi mennyt läpi, Jyrki olisi kuvattu Helsingissä Kaapelitehtaalla. Kun ohjelman konseptia lähdettiin toteuttamaan kanadalaisen MuchMusicin kanssa, Kanadasta tuli selvä linjaus: Kaapelitehdas on liian syrjässä. Ohjelma pitää tehdä niin keskeisellä paikalla kuin on mahdollista, koska se toimii samalla ohjelman markkinointina.
Niinpä syyskuussa 1995 Jyrkiä alettiin tehdä aivan Helsingin keskustassa Lasipalatsin tiloissa. Tuolloin sen vieressä toimi myös Helsingin linja-autoasema ja Jyrkin studioon eksyi säännöllisesti bussia odottavia matkustajia.
Vuonna 1997 Lasipalatsi oli päässyt huonoon kuntoon, ja se päätettiin peruskorjata. Jyrki siirtyi evakkoon tammikuussa 1997 parin korttelin päähän Kalevankatu 2:een, jossa toimii nykyisin baareja ja ravintoloita.
Kalevankadulta Jyrkiä lähetettiin puolentoista vuoden ajan, kunnes syyskuussa 1998 ohjelma palasi uusittuun Lasipalatsiin. Tuolla paikalla ohjelma toimi sen loppumiseen saakka.
Pasi ”Parska” Saharinen, studio-ohjaaja, Jyrkissä 1996–2001. Nykyisin työskentelee buukkaajana ja studio-ohjaajana isoissa suomalaisissa viihdetuotannoissa NEP Finland -yhtiössä
”Ei ole ihme, että Jyrkistä nousi ’Tornion’ kaltaisia huippuammattilaisia. Sitä voi verrata bändihommiin: Jos miettii, miksi joku osaa soittaa niin hyvin, se johtuu todennäköisesti siitä, että on treenannut niin paljon. Jyrkissä oppi tekemään työnsä hyvin, koska töitä tehtiin paljon.
Varmasti Jyrkin tekeminen oli kuluttavaa ja raskasta, henkisesti ja fyysisesti. Kun tekee tarpeeksi töitä, ei ole muuta elämää kuin työ. Mutta olimme silloin nuoria ja monet jatkoivat innostuksen voimalla. Mukana oli paljon esimerkiksi musiikkiorientoituneita tekijöitä, joista oli hienoa päästä työskentelemään musiikin parissa. Sen takia itsekin lähdin mukaan Jyrkiin. Ei minua niinkään aluksi kiinnostanut televisio-ohjelmien tekeminen, vaan musiikki.
Lisäksi Jyrkin tekemistä hallitsi harvinaislaatuinen yhteisöllisyys. En ole vastaavaan törmännyt työurallani sen jälkeen. Aika usein töiden jälkeen mentiin vielä lähibaariin. Samoin tehtiin viikonloppuisin, koska silloinkin monella oli töitä.
Tunnen Marko Kulmalaan lapsuudestani, olimme koulukavereita Tampereelta. Minulla ei ollut tv-alalta kokemusta, koulun jälkeen jatkoin matkailualalle. Olin töissä Katajannokalla Marina Congress Centerissä, jossa järjestettiin Maikkarin pikkujoulut loppuvuodesta 1995. Siellä törmäsin Markoon ja kerroin, että olin aikeissa vaihtaa työpaikkaa. Puoli vuotta myöhemmin Marko soitti minulle ja pyysi hommiin Jyrkiin. Aluksi ei ollut selvää, mikä työnkuvani olisi.
un tulin tekemään Jyrkiä, olin ensin lähinnä jonkinlainen yleismies. Pidin ihmisistä huolta, hoidin respaa ja toimin järjestysmiehenä. Ajoin kalustoa huoltoon, koska vanhat Maikkarin laitteet menivät jatkuvasti rikki. Aika pian aloittamisen jälkeen huomasimme kuitenkin, ettei ’Pizza’ pystynyt samaan aikaan tekemään studio-ohjaajan työtä ja juontamaan. Koska Jyrkin idea oli aina se, että kaikki saivat yrittää tehdä mitä halusivat, rohkeana poikana päätin kokeilla studio-ohjaajan työtä. Muistan, että alkuvaiheessa olimme kuvaamassa ulkona, pidin kiinni ’Tornion’ kaapeleista ja yritin samalla näyttää juontajille merkkejä. Ottavaisen Minna sanoi, että ’Parska, turhaan näytät niitä merkkejä. Ne menevät ihan päin helvettiä’.
Vuosien saatossa on selvinnyt, miten tärkeää studio-ohjaajan työ on. Pitää olla linkki juontajan ja ohjaajan välillä. Siihen aikaan ei ollut mitään korvanappeja. Jyrkissä piti vieläpä koko ajan tarkkailla, mihin pitää seuraavaksi reagoida, koska eivät kuvaajat sitä pystyneet kuvatessa katsomaan.
Jyrkissä hienointa oli, että siellä kohdeltiin kaikkia vieraita ihan samalla tavalla. Oven takana saattoi olla managerin kanssa iso kansainvälinen tähti valmiina haastateltavaksi. Hänet vietiin samaan takahuonetilaan ja saman kahvinkeittimen luokse kuin paikalliset demobändit. Kaikkien esiintymiset kuvattiin samalla ammattitaidolla ja niin hyvin kuin osattiin. Monet artistit kokivat sen kotoisaksi ja viihtyisäksi.”
Vaikka Jyrkiä tai vanhoja Jyrki-pätkiä ei ole vuosiin esitetty televisiossa ja Jyrki ehti loppua kauan ennen Youtuben perustamista, muutama klassinen Jyrki-klippi on noussut internetin kultakaudella aivan omaan suosioonsa.
Suosituin Jyrki-video Youtubessa on”Take That lopettaa” -video, jossa kolme nuorta Take That -yhtyeen fania istuu Jyrkin studiossa ja kertoo murheen murtamana, miltä oman suosikkiyhtyeen lopetuspäätös tuntuu.
Juontaja Mikko Silvennoinen kysyy yhdeltä faneista, jatkuuko elämä samanlaisena Take Thatin lopettamisen jälkeen.
”Ei, ei se jatku samanlaisena. En vielä tiedä, millaisena se jatkuu, mutta ei ainakaan samanlaisena”, hän vastaa.
Take That -videon lisäksi Youtube-suosikeiksi Jyrkin videoista ovat nousseet muun muassa Andy McCoyn pitkällinen haastattelutuokio Antti Pekkarisen kanssa ja aikansa voimamiesten Tony Halmeen ja Jouko Aholan haastattelu Jyrkin studiossa. ”Tuolla on miljoonia skidejä, jotka haluaa olla kuin me”, Halme kertoo juontaja Olli Oikariselle.
Joonas Hytönen, juontaja, Jyrkissä 1997–1999. Nykyisin tuotantoyhtiö Fremantle Finlandin toimitusjohtaja
”Ymmärrän hyvin, että Jyrkin tekeminen oli ’Parskalle’ uramielessä mullistava kokemus ja niin se on ollut varmasti monelle muullekin. Minulle Jyrkin tekeminen ei ollut hienoa aikaa. Olin todella nuori, 21-vuotias, kun aloitin Jyrkissä, ja yhtäkkiä olin televisiossa joka päivä. Siinä kävi, kuten saattaa käydä, jos saa nuorena rahaa ja tunnettuutta. Kusta nousi päähän. Kaljaa meni päähän. En osannut asettaa saatua huomiota oikeisiin mittasuhteisiin. En ole enää halunnut erityisesti muistutella, että olen ollut Jyrkissä. Olen toki kiitollinen Jyrkissä muodostuneista ystävyyssuhteista.
On turha teeskennellä, että Jyrkillä ei olisi ollut isoa merkitystä sille, mitä olen päässyt televisioalalla tekemään. Jyrkiin päädyin oltuani parin kuukauden ajan juontajana Radio Cityssä. Veeti Kallio oli lähtenyt Jyrkistä pois ja hänen tilalleen etsittiin uusia juontajia. Ilmeisesti olin radiotöideni vuoksi jollain shortlistillä, ja minut kutsuttiin koekuvauksiin.
Ehkä minut valittiin juontajaksi, koska olin niin kaukana siitä, mitä muut Jyrkin tekijät olivat. Olin niin helsinkiläinen kuin voi olla, toimittajapiireissä kasvanut punavuorelainen. Muut tekijät olivat tulleet Helsinkiin ympäri Suomea. En myöskään ollut yhtään musiikki-ihminen. Olin kiinnostunut elokuvista ja siksi sain tehdä kaikki leffajutut. Jos niitä ei olisi ollut, en olisi jaksanut Jyrkiä kahta ja puolta vuotta.
Aluksi en viihtynyt Jyrkissä ollenkaan. Puolen vuoden jälkeen olin palaamassa Radio Cityyn. Sitten kävi, kuten muissakin työpaikoissa. Ystävystyin ihmisten kanssa ja aloin tuntea oloni kotoisaksi. Innostuin hieman musiikistakin. Oli hienoa nähdä, miten Rasmuksen, Bomfunk MC’sin ja HIMin kaltaiset nimet alkoivat nousta maailmalle niihin aikoihin. Silloin suomalainen musiikkitarjonta oli monipuolista ja laadukasta, ja varmasti Jyrkillä oli siihen vaikutuksensa. Jyrkillä oli paljon valtaa populaarikulttuuriin. Ainoat muut merkittävät nuorisoviestimet olivat Nyt-liite ja City-lehti.
Valta-asetelma loi tietyt mekanismit, jotka vaikuttivat Jyrkin tekemiseen. Ohjelmaa pyörittivät vanhemmat miehet, joilla oli nuoria ihmisiä työntekijöinä. Eivät he olleet mitään ammattijohtajia, johtamisen tyyli oli reteää ja ronskia. Minulla ei ole yksittäisiä kauhutarinoita. Asetelma ei vain menisi nykyisenä #metoo-aikana läpi. Nykyisin johtamisessa vaaditaan aika erilaista tyyliä. Jyrkin menoa ei katseltaisi hetkeäkään.
Minna Ottavainen (vas.), Vera Olsson ja Joonas Hytönen juonsivat Jyrkiä ohjelman huippuvuosina. Kuva vuodelta 1997.
Välillä pelotti olla töissä. Varmaan nuorilla naisilla oli vielä vaikeampaa kuin miehillä. On vaatinut kovaa itsetuntoa ja rentoutta, että on onnistunut säilyttämään minuutensa eheänä. Esimerkiksi Kulmalan Marko oli mielipiteitä jakava, kovaääninen ja isokokoinen tyyppi. Paljon käytettiin alkoholia, esimiehetkin joivat paljon. Pomoilta tuli signaalia, että lähdetään bilettämään. Olisin toivonut, etteivät omat vuodet olisi menneet niin kaljanhuuruisissa merkeissä.
Kiistämätön tosiasia on myös se, että Jyrkin tekeminen oli raskasta. Ei se mikään kuubalainen työleiri ollut, koska hommat olivat kivoja, mutta monesti työpäivän päätteeksi saattoi olla yhden tai kahden aikaan yöllä kotona, vaikkei olisi edes mennyt oluelle. Seuraavana aamuna piti olla taas paikalla juontamassa lähetystä.
Jyrkistä seurannut katu- ja baaritunnettuus oli hurjaa. Tuntui, että kaikki Suomen alle kolmekymppiset tiesivät minut ja ihmisillä oli aina asiaa, jos menin baariin. En ollut koskaan halunnut televisioon tai haaveillut julkisuudesta. Ehkä siksi Jyrkistä seurannut huomio osui minuun kovempaa. Kun rooli julkkiksena oli lopullisesti ottanut niskalenkin, halusin pois televisiosta ja julkisuudesta.”
Niko Nykänen, ohjaaja ja leikkaaja, Jyrkissä 1996–2001. Nykyisin työskentelee ohjaajana isoissa suomalaisissa viihdeohjelmissa ja pyörittää viinibaaria Tallinnassa.
”Jyrkin tuoma huomio saattoi hyvin olla Joonaksen kaltaisille ruutuhahmoille rankkaa. Kerran istuimme uudistetun Lasipalatsin studiolla, ja yhtäkkiä Micaela Metso lähti marssimaan pois työpisteeltään, joka oli suoraan isojen ikkunoiden edessä. Hän sanoi nähneensä ties kuinka monennen lapsen, joka oli tuonut ikkunan eteen piirustuksen hänestä, että nyt ei enää jaksa. Semmoistahan se työskentely oli: koko ajan ruudussa ja sen lisäksi akvaariossa keskellä kaupunkia.
Olin itse niin nuori aloittaessani Jyrkissä, että pitkien päivien tekeminen ei ollut ongelma. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten silloin oikein jaksoi. Yleensä puhutaan, että työpaikoilla syntyy suhteita ja vauvoja. Tuolla tuli enemmänkin eroja: kaikki muuttuivat sinkuiksi työkiireiden takia.
Tulin Jyrkiin Lahdesta tet-harjoitteluun yläasteikäisenä. Olin haaveillut tv-alalla työskentelystä ja juuri ohjaajan työstä siitä lähtien, kun olin käynyt Anteeksi kuinka? -ohjelman kuvauksissa. Kun koulussa tuli tet-harjoittelun aika, otin yhteyttä Maikkarille. Jyrki oli alkanut vuotta aiemmin, joten minulle annettiin mahdollisuus mennä muutamaksi päiväksi töihin sinne. Tutustuin siellä nopeasti ihmisiin, tekijäporukassa oli mahtava meininki. Muun muassa silloin kuvamiksaajana työskennellyt Kimmo Mäki ja ohjaajan töitä tehnyt Taku Kaskela opettivat minua paljon.
Aloin käydä Jyrkissä omatoimisesti harjoittelussa aina, kun koulunkäynnin ohella oli mahdollista. Välillä menin melkein väkisinkin. Tein kaikenlaisia töitä: olin kuvatarkkailijana, kamera-assistenttina, autoin valojen kasaamisessa ja niin edelleen. Jossain vaiheessa joku totesi, että pitäisiköhän Nikolle alkaa maksaa palkkaa tästä, kun se on painanut vuosikaupalla duunia täällä. Jyrki oli minulle ihan mahtava koulu. Missään oppilaitoksessa ei olisi saanut vastaavaa.
Vuosien 1998 ja 1999 taitteessa pääsin Jyrkiin oikeasti töihin. Menin taas moikkaamaan tuttuja Jyrkin studiolle ja silloinen leikkaaja oli samana päivänä lopettanut työnsä. Sen piti olla lyhyt tuuraus kunnes ’oikea leikkaaja’ löytyisi, mutta jäinkin siihen. Leikkaamista en jatkanut pitkään, vaan aloin vähitellen tehdä muun muassa tuurauksia ohjaajana. Kun ohjelman silloinen ohjaaja Tuomas Summanen lähti ohjelmasta yllättäen, huomasin seisovani ’Pizzan’ kanssa Lasipalatsin takapihalla. Siellä ’Pizza’ kysyi, kiinnostaisiko minua alkaa ohjata Jyrkiä. Olin varmaan 18-vuotias. Nuoruuden innolla vastasin, että totta kai kiinnostaisi.
Jyrkin ohjaaminen oli hauskaa hommaa. Aamulla aloimme suunnitella päivän kulkua ja käydä läpi, tuleeko joku livebändi soittamaan ja onko studiossa haastatteluja. Samalla mietimme, mitä juttuja kuvataan ulkona. Lähes mitä vain sai tehdä, lähinnä kamerakaapelit rajoittivat sitä, mihin asti voi mennä kuvaamaan. MuchMusicilta tuli tiettyjä formaatin asettamia vaatimuksia. Ohjelman piti esimerkiksi alkaa aina ulkokuvalla rakennuksesta, jossa sitä tehtiin. Jos näitä ei muistettu, Kanadasta tuli nopeasti sanomista.
Jyrkiin töihin pääseminen oli unelma, joka toteutui odottamattomasti. Olin ajatellut, että kun olin käynyt Jyrkissä harjoittelussa, voisin lukion jälkeen hakea media-alan kouluun ja Jyrki-kokemuksen ansiosta päästä helpommin töihin. Kun sain jalkaa ovenväliin, ei sitä enää halunnut ottaa pois. Samalla jouduin tekemään koviakin päätöksiä, kuten muuttamaan Lahdesta Helsinkiin yksin 18-vuotiaana ja jättämään lukion kesken.”
Olli ”Molli-Olli” Oikarinen, juontaja ja toimituspäällikkö, Jyrkissä 1998–2001. Nykyisin työskentelee kotimaisessa it-alan yrityksessä.
”Muistan, kun Niko nukkui joskus minunkin kämpälläni ennen kuin muutti Lahdesta Helsinkiin. Nikon lisäksi Jyrkiin tuli muitakin tekemään palkatta töitä harjoittelijoina. Lopulta osa heistä palkattiin, kun he olivat kaikki päivät studiolla. Olihan se erikoinen tapa työllistyä, mutta oma-aloitteisuus pitää palkita, jos tekijät ovat hyviä.
Itsekin aloitin ohjelmassa harjoittelijana, jeesailin kameramiehiä ja pyyhin pöytiä. Alun perin päädyin mukaan, kun olimme Panic IC -nimisen yhtyeemme kanssa joutuneet ohjelmatoimiston mokan takia Nummirockin sijaan esiintymään Rantarockiin. Musiikkimme oli mättömetallia, emmekä halunneet soittaa eurodance-henkisessä tapahtumassa. Kun kieltäydyimme esiintymästä, backstage-alueella ollut ’Pizza’ Pekkarinen tuli juttelemaan, koska hän ei ollut kuullut vastaavanlaisesta asenteesta bändillä aiemmin. Illan päätteeksi ’Pizza’ pyysi käymään joskus Jyrkin studiolla.
Kun kävin moikkaamassa ’Pizzaa’, ehdotin, että voisin tehdä heille ohjelmaan musiikkia. Pääsin työvoimatoimiston rahoituksella Jyrkiin harjoittelijaksi, mutta ei ’Pizza’ oikein edes muistanut, että olimme sopineet tällaisesta. Niinpä tein kaikenlaisia töitä, kunnes ohjelman kuvauspaikan vaihtuessa Kalevankadun väliaikaisista tiloista takaisin Lasipalatsiin Marko Kulmala ilmoitti, että ’Olli Oikarisesta tulee Jyrkin uusi juontaja’. En tiennyt asiasta etukäteen.
Parhaimmillaan Jyrkin tekeminen ei tuntunut edes työltä, vaan elämäntavalta. Rakastin Jyrkiä ja käytin siihen vapaa-aikaakin todella paljon. Myöhemmissä töissäni olen kaivannut samaa omistautumisen tunnetta. Jossain vaiheessa väsyin pahasti Jyrkin tekemiseen ja jättäydyin vähäksi aikaa toimituspäälliköksi kameran taakse. Pahimmillaan teimme Heta Hyttisen kanssa yli kolme tuntia lähetyksiä kahdestaan.
Erityisesti alkoi rasittaa se, kun samat haastattelut toistuivat. Yhden kerran väsähdin kokonaan, kun oli alkamassa ties kuinka mones haastattelu Apulannan kanssa. Totesin studiossa olleille faneille, että nyt Olli-setä ei jaksa haastatella Apulantaa ja että haastatelkaa te puolestani. Toni Wirtanen suuttui tilanteesta ja oli poistua paikalta, mutta sitten harjoittelijamme tuli rauhoittelemaan häntä ja tekemään haastattelun.
Olli Oikarinen nousi tyylinsä vuoksi yhdeksi Jyrkin tunnetuimmista juontajista.
Jyrkin tekeminen on aika leimaava kokemus, enkä osaa olla siitä erityisen ylpeä. En nauttinut erityisemmin ohjelmasta saadusta huomiosta. Ihmiset muistetaan aina jostakin asiasta, ja tuntuu, että sitä ei voi enää muuttaa. ’Molli-Olli’-lempinimeä vihasin silloin ja vihaan edelleen. Kaikilla oli pakko olla jonkinlainen lempinimi, ja Joonas Hytönen väänsi minulle jostain ’Molli-Ollin’. Mutta onhan siinä se, että lempinimen ansiosta jää paremmin mieleen. Juontajakollegani Ville Toivonen lähetti kerran ulkomailta postikortin pelkällä tekstillä ’Molli-Olli Finland’ ja se tuli perille.
Nykyisin nautin siitä, että voin elää omilla ehdoillani. Kukaan muu ei määrittele minua ja kaikilla ei ole minusta mielipidettä. Sen takia olen valinnut pysytellä enimmäkseen poissa julkisuudesta.”
Heta Hyttinen, juontaja ja toimituspäällikkö, Jyrkissä 1999–2000. Nykyisin pyörittää Ginger Vine Management -nimistä pr- ja manageritoimistoa
”En ihmettele, että Olli alkoi jossain vaiheessa väsyä Jyrkin tekemiseen, koska iso osa Jyrkin tuomasta julkisuuden painosta kasautui hänen niskaansa. Olli oli nuori, lökäpöksyinen ja rastapäinen heppu, joten ihmiset kiinnittivät häneen helposti huomiota. Tietyllä tavalla me muut pääsimme huomiossa vähemmällä.
Olin jo ennen Jyrkiä tehnyt televisiota lapsesta lähtien. TV2:lla tein Kasmasiini-nimistä nuortenohjelmaa jo 1980-luvulla ja olin mukana eri tv-draamoissa. 1990-luvulla TV2:lla alkoi Muuvi-niminen musiikkivideogaala, jota juonsin useana vuonna. Vuonna 1999 tuomaristossa istui Micaela Metso, joka tuli kysymään minulta, miksen ole Jyrkissä. Sanoin, ettei kukaan ole kysynyt. Micaela sanoi, että ’Jos mä kysyn, tuletko?’
Kävin koekuvauksissa ja pari jo viikkoa myöhemmin olin Jyrkissä hommissa. Samalla tuli nopea muutto Tampereelta Helsinkiin, jossa kaikki oli uutta, olin ihan maalaishiiri kaupungissa. Kun ensimmäisen kerran piti mennä haastiskeikalle Lasipalatsilta Tavastialle, minulle ei ollut hajuakaan, missä Tavastia on. Kysyin, otetaanko auto tai taksi ja muut ihmettelivät, olenko tosissani. Tavastiahan on ihan vieressä.
Emme Jyrkiä tehdessä aina ajatelleet, että tässä tehdään tv-ohjelmaa. Se oli myös elämäntapa ja kokeilujen leikkikenttä. Toki välillä luovuus kukki myös vähän erikoisemmillakin tavoilla. Kun Ollin kanssa teimme kolme tuntia suoraa lähetystä päivässä kahdestaan, hän kehitteli ’Sukkamäsä'-nimisen juontajan, joka oli… sukka, joka ilmaantui ajoittain juontamaan kanssamme.
Funny Films -yhtiöllä oli myös monta muuta tuotantoa, joita tehtiin Lasipalatsissa. Oli Minna O:n Fashion TV, oli listaohjelmaa, oli Ensi-ilta-niminen leffaohjelma, Joonas Hytönen Show ja niin edelleen. Erityisesti tekniikasta vastanneille päivät olivat pitkiä. Porukasta tuli tietynlainen yhteen hitsautunut sirkusryhmä.
Jyrkin jengin elämä oli siihen aikaan sosiaalisesti vauhdikasta. Mitä muuta voi kuvitella? Olimme vähän yli kaksikymppisiä eikä kellään ollut vielä perhettä. Ei siinä menty kotiin joogaamaan töiden jälkeen. Lasipalatsin ravintolat tulivat tutuksi ja oli mahtavaa, miten paljon saimme kutsuja kaiken maailman kekkereihin. Juhlissa näki esimerkiksi muusikoita, jotka olivat saattaneet olla mukana saman päivän ohjelmassa. Koen, että Jyrki-perhe laajentui myös ohjelman tekijöiden ulkopuolelle. Koko sen aikainen musiikkimaailma oli hyvin tiiviisti siinä mukana.”
Tiina Daifi (o.s. Kylmälä), juontaja ja apulaistuottaja, Jyrkissä 2000–2001. Nykyisin vastaa myynnistä Lähi-idän markkinoilla koulutusvientiyrityksessä
”Moni Jyrkin tekijätiimistä kävi töiden jälkeen bileissä, ja itsekin istuin joskus Lasipalatsin baarissa drinkillä muiden kanssa. Minulle on jäänyt kuitenkin Jyrkin tekemisestä toisenlainen kokemus. Urheilin koko lapsuuteni, ja juontajan töiden ohella valmensin lasten teline- ja trampoliinivoimistelua monena iltana viikossa. Usein Jyrkin jälkeen pyyhin vihreät luomivärit bussissa pois ja lähdin illaksi valmentamaan. Se auttoi hyvin nollaamaan suorista lähetyksistä päälle jääneen adrenaliiniryöpyn ja pitämään jalat maassa.
Olin 18-vuotias, kun Funny Filmsin toimitusjohtaja Kristiina Werner pyysi minua töihin Jyrkiin. Olin vuosituhannen vaihteessa MTV3:n järjestämissä millenniumbileissä. Juhlissa Kristiina tuli juttelemaan minulle ja kysyi, kiinnostaisiko minua tulla Jyrkiin töihin. Hämmentyneenä vastasin Kristiinalle, että idea kuulostaa hyvältä. En ollut seurannut Jyrkiä erityisesti televisiossa enkä ollut koskaan haaveillut tv-työstä. Ajattelin, että se olisi kiva kesätyö.
Kotona sanottiin, etten voi aloittaa töitä ennen kuin olen saanut suoritettua ylioppilaskirjoitukset, joten menin Jyrkiin vasta seuraavana keväänä. Ajattelin aluksi meneväni vain apulaiseksi keittämään kahvia ja vastaavaa. Sitten suorassa lähetyksessä oli arvonta ja minua pyydettiin ohjelmaan arpomaan voittaja. En ensin edes halunnut ruutuun, mutta en tahtonut menettää työpaikkaa. Kun arvonta oli hoidettu, ihmiset kehuivat esiintymiseni olleen luontevaa ja sanoivat, että seuraavana päivänä pääsen lukemaan uutiset.
Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tv-lähetysten tai haastatteluiden tekemisestä. Kaiken oppi tekemällä. Pääsin ensimmäiseksi haastattelemaan amerikkalaisyhtye Cypress Hilliä ja kerroin heille, että tämä on nyt ensimmäinen haastatteluni ikinä. He ottivat kameran ja veivät kiertuebussiinsa. Tuottaja Kimmo Mäki oli innoissaan, että juuri tällaista tämän pitää ollakin. Sen jälkeen kaikki meni aika nopeasti. Aloin juontaa lähetyksiä, ja tein erityisen paljon ulkomaisten bändien haastatteluita, koska olin teininä asunut kolme vuotta Englannissa ja englannin kieli oli vahvuuteni.
Toisaalta englannin kieli oli myös heikkous, koska katsojilta sai kuulla heti kuittailua faksilla lähetetyissä palautteissa, jos en muistanut jotakin sanaa lähetyksessä suomeksi ja sanoin sen englanniksi. Ohjelmasta seurannut julkisuus oli hämmentävää. Huomasin hyvin pian, ettei nettiin kannata mennä lukemaan mitään juttuja itsestään, jos ei halunnut pahaa mieltä. Jotain kautta silti kuuli ja näki, mitä ilkeitä kommentteja minusta kirjoitettiin. Kyllähän se tuntui pahalta.
En ollut erityisen innoissani myöskään myönteisestä huomiosta, koska se tuntui oudolta. Jos joku tuli pyytämään nimmaria, mietin, onko hän tosissaan. Joskus vankilasta lähetettiin huulipunia.
Ohjelman pomot olivat todella kivoja ja reiluja tyyppejä. Kristiina ja Kimmo sanoivat, että koska vain voi tulla kysymään, jos on mitään ongelmaa. Joskus Kimmo sanoi minulle, että ota rauhallisesti ja käy välillä kahvilla, kun olin suorittanut kauhealla vauhdilla jutun valmiiksi.
Kun Jyrkin lopettamisesta kerrottiin meille tekijöille, tuli haikea olo. Ehdin olla puolentoista vuoden ajan tekemässä ohjelmaa. Jyrkin jälkeen tuli monenlaisia työtarjouksia, mutta halusin ensisijaisesti opiskelemaan. Minua pidettiin hulluna, koska media-alalla olisi ollut kova imu, mutta ajattelin, että sinne voi joskus palata, jos siltä tuntuu.”
Kristiina Werner, markkinointipäällikkö, vastaava tuottaja ja Funny Filmsin toimitusjohtaja, Jyrkissä 1996–1997 ja 1999–2001. Nykyisin elokuva- ja tv-tuotantokalustoa vuokraavan Angel Films -yrityksen toimitusjohtaja.
”Jyrkissä etsittiin jatkuvasti uusia tekijöitä ja tuoreita kasvoja. Tiina oli yksi heistä. Muistan, että hän oli samassa seurueessa MTV3:n millenniumjuhlissa, ja hänen olemuksensa jotenkin erottui joukosta.
Oma historiani Jyrkissä alkoi, kun keväällä 1996 olin valmistunut kauppakorkeakoulusta ja luin Helsingin Sanomissa olleen työpaikkailmoituksen. Jyrkiin etsittiin tuolloin ’promo- ja propagandapäällikköä’. Titteli oli suoraan Kanadasta, jossa propagandalla ei ehkä ollut ihan samaa kaikua kuin Euroopassa. Vuonna 1996 aloin vastata Jyrkissä muun muassa kaupallisista yhteistöistä yrityskumppaneiden kanssa. Mainostajat tavoittelivat nälkäisesti nuorta kohderyhmää ja järjestimme heidän kanssaan paljon kilpailuja. Jyrkissä muun muassa jaettiin sata kännykkää ja arvottiin Rasmuksen olohuonekeikka.
Jyrki teki paljon yhteistyötä kanadalaisen MuchMusicin kanssa, ja kun Torontoon perustettiin vuonna 1997 kansainvälinen jakeluorganisaatio, minulta kysyttiin, kiinnostaisiko tulla töihin sinne. Lähdin sinne ja myin samaa Jyrki-formaattia eurooppalaisille tuotantoyhtiöille. Samalla näin, miten MuchMusic eli kulta-aikaansa Kanadassa.
Kesällä 1999 Marko Kulmala ja Tauno Äijälä matkustivat Kanadaan tapaamaan minua ja pyysivät palaamaan Suomeen. Marko oli siirtymässä perustamaan TVTV-kanavaa ja Funny Filmsille tarvittiin uusi toimitusjohtaja. Palasin Suomeen lokakuussa ja ryhdyin tuotantoyhtiön toimitusjohtajaksi. Se oli ihanaa aikaa. Ihmiset olivat älyttömän kivoja, tekemisessä vallitsi yhteen hiileen puhaltamisen tunnelma.
Kun ryhdyin toimitusjohtajaksi, kuuntelin kollegoiden ajatuksia ja toiveita siitä, mitä Jyrkissä pitäisi tehdä eri tavalla. Ymmärsin, että työnteko oli koettu raskaaksi ja kuluttavaksi. Kävin ihmisten kanssa tiukkoja keskusteluja siitä, että töihin ei tarvitse tulla aamukahdeksalta, jos keikalla on ollut edellisenä iltana yhteentoista. Silloin riittää, että tulee vasta iltapäivällä. Ihmisille piti sanoa, että öisin ei tehdä töitä. Jyrkistä oli tullut monelle elämäntapa ja yritin korostaa jaksamista.
Halusin myös tuoda Jyrkin tekemiseen johdonmukaisuuden tunnetta. Siksi jaoin vastuuta aikaisempaa enemmän niin, etten ollut yksin päättämässä kaikesta. Eivät minunkaan päätökseni silti olleet aina helppoja ja mukavia. Olin nuori, kun ryhdyin toimitusjohtajaksi. Omaa tekemistä on aina vaikea arvioida. Varmaan itsekin tein virheitä.
Olli Oikarinen (vas.), Kristiina Werner ja Joonas Hytönen edustivat Funny Filmsiä MTV3:n millenniumjuhlissa.
Luulen Jyrkin suosion johtuneen siitä, että se oli tuulahdus kansainvälisyyttä Suomessa. Siitä tuli tuon ajan nuorille sukupolvikokemus. Jyrki oli helposti lähestyttävä ja se toimi muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta Jyrkillä oli myös paljon kritisoijia. Aina kun jotain tehdään eri tavalla, se herättää epäilijät.
Kolikolla on kääntöpuolensa, ja Jyrkin kohdalla se oli kaupallinen menestys. Jyrkiä lähetettiin alkuiltapäivästä eikä sillä pystytty tekemään isoa tulosta. Pyrittiin ennemminkin plus-miinus-nollaan, ja siihen päästiin sponsoreiden avulla. Missään vaiheessa Jyrki ei ollut rahantekokone.
Keväällä 2001 Maikkarilla alettiin miettiä Jyrkin kohdalla enemmän panos-tuotos-suhdetta. Asiaan vaikutti sekin, että Nelonen oli tuonut kilpailuasetelman kaupalliseen televisioon. Toisaalta maailmalla olivat alkaneet menestyä prime time -aikana esitetyt nuorille suunnatut formaatit, kuten Idols, joiden uskottiin tuovan enemmän rahaa. Kun päätös Jyrkin lopettamisesta tehtiin, Tauno Äijälä oli siirtynyt jo pois MTV3:n operatiivisesta toiminnasta. Jyrki oli ollut Taunolle sydämen asia. Kun Jorma Sairanen siirtyi ohjelmajohtajaksi Maikkarilla, hän halusi uudistaa ohjelmistoa. Bisneksen näkökulmasta ajateltuna Jyrkin lopettaminen oli täysin ymmärrettävä päätös, vaikka se monissa herättikin tosi voimakkaita tunteita.
Päätös Jyrkin lopettamisesta ja Funny Filmsin myyntiin laittamisesta tehtiin juuri samoihin aikoihin, kun kesällä 2001 minulle tarjottiin töitä MoonTV:ltä. Siirryin sinne enkä nähnyt aivan Jyrkin viimeisiä kuukausia. Jyrkin loppuminen oli todella vaikea asia minulle tunnetasolla. Sain Jyrkistä työuralleni erittäin hyvät eväät ja useita läheisiä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä.”
Lähes kaikkien haastateltavien mielestä Jyrki oli ”tv-alan korkeakoulu”, joka on opettanut isolle joukolle tämän päivän tekijöitä kaiken tv-työskentelystä. Nykyisin ala on täynnä ex-Jyrkiläisiä, ja tässä vielä 12 tunnettua ex-Jyrkiläistä kertoo lyhyesti, mitä he ajattelevat ohjelmasta.
Mikko Silvennoinen
Juontaja, Jyrkissä 1995–1996
Nykyisin Viacom-mediayhtiön Pohjoismaiden kaupallinen johtaja ja Ylen euroviisuasiantuntija
”Tulin Jyrkiin 19-vuotiaana suoraan lukiosta Kiihtelysvaarasta. Jyrki oli enemmän yhteisö kuin mikään tavallinen konttori. Katja Ståhl majoitti minua Meilahdessa sijaitsevan yksiönsä lattialla. Tuottaja Pauliina Aminoff etsi minulle oman vuokra-asunnon. Marko Kulmala puolusti minua, kun sain pelottavia uhkailukirjeitä homouteni takia. Jyrki kulkee aina mukanani ja minua harmittaa yhä, että niin tunnettu iso brändi makaa käyttämättömänä. Jos olisin itse Maikkarilla töissä, yrittäisin keksiä sen ympärille jotain.”
Marko Antila
Ohjaaja, Jyrkissä 1995–1997
Nykyisin Lucy Loves Stories -tarinankerrontayhtiön vastaava tuottaja.
”Jyrkiä tehtiin aluksi hyvin pienellä palkatulla porukalla, ja kun minut oli valittu ohjaajaksi, otin tekniseen ryhmään kurssikavereitani koulusta. Olimme voimiemme tunnossa, nuoria ja halusimme näyttää osaavamme tehdä hyvin uudenlaista televisiota. Johtamisen kulttuuri oli Jyrkissä todella autoritäärinen. Erityisesti palautteen antamisessa venytettiin koko ajan soveliaisuuden rajaa ja taisin itsekin olla välillä aikamoinen kusipää. Jos joku epäonnistui suoran lähetyksen aikana, annoin hänen takuulla kuulla siitä. Siihen myös kannustettiin, että ’Hyvä Antila, just noin, ne ei ole sinun kavereitasi’.”
Petri "Pazzi" Nuortimo
Videokuvaaja, Jyrkissä 1995–1997
Nykyisin työskentelee videokuvaajana suomalaisissa tv-tuotannoissa
”Kun kuvasimme Jyrkiä varten koehaastatteluja, jututimme Raimo Summasta tamperelaisen hotellin edessä. Summanen kökötti puussa ja puhui rock-musiikista, ja hänen puhuessaan tein ’pumppu-zoomauksen’ Summaseen. Marko Kulmala on myöhemmin kertonut, että sen ansiosta minut palkattiin Jyrkiin, olin ohjelman ensimmäinen kuvaaja. Se oli react for the action, kuten Jyrkissä ajateltiin. Jyrkin tekeminen oli mahtavaa aikaa: saimme sekoilla kameroiden kanssa ja kokeilla uutta. Kritiikkiä toki tuli myös paljon, sekä aiheesta että aiheetta.”
Marika Makaroff
Juontaja, Jyrkissä 1996
Nykyisin Gutsy Animations -tuotantoyhtiön toimitusjohtaja
”Minulla ei ole oikein hyvää sanottavaa Jyrkistä. Onneksi media-ala on muuttunut niistä ajoista. Ohjelmassa kohdeltiin nuoria tekijöitä kestämättömästi. Työpäivät olivat älyttömän pitkiä. Ihmisiä arvosteltiin kohtuuttomasti ja häirittiin. Esimerkiksi ulkonäköä saatettiin haukkua ja toimituspalavereissa valittiin tiettyjä henkilöitä silmätikuiksi. Päihteiden väärinkäyttöäkin oli mukana. Suoraan sanottuna olen halunnut unohtaa suurimman osan niistä ajoista. Tajusin nopeasti, etten pystynyt jatkamaan Jyrkissä, ja lähdin pois.”
Virpi Kunttu
Graafikko, Jyrkissä 1996–1997
Nykyisin MTV:llä Head of Marketing Service
”Olen hirveän kiitollinen Jyrkissä viettämästäni ajasta. Menin Jyrkiin aivan vihreänä tyyppinä, minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tv-työstä. On hienoa, että olen päässyt olemaan mukana siinä intensiivisessä tekemisessä, mitä Jyrki oli. Lisäksi Jyrki on antanut minulle jotain, mitä ei kenellekään muulle: löysin aviomieheni ohjelman tekijätiimistä.”
Micaela Röman
(o.s. Metso)
Juontaja, Jyrkissä 1996-1999
Nykyisin pyörittää Feel Is Good -nimistä media-alan yritystään
”Ennen Jyrkiä juonsin Ylellä Sebra-nimistä populaarikulttuurin ohjelmaa, joka lopetettiin kesken kauden. Kun aloitin Jyrkissä, en ollut ikinä tehnyt suoria lähetyksiä enkä missään nimessä ollut puhunut suomea suorissa lähetyksissä. Ensimmäisellä viikolla juonsin kaikki viisi suoraa lähetystä, välillä kangerrellen. Perjantaina koitti palautteiden vuoro suorassa lähetyksessä. Yhdessä luki: ’Ottakaa nyt pois tuo kielivammainen, näkövammainen, läskivammainen Micaela pois ruudusta ja Minna O. takaisin!’ Silloin tiesin, että olin aivan oikeassa paikassa.”
Vera Olsson
Juontaja, Jyrkissä 1997
Nykyisin Aito Media -tuotantoyhtiössä vastaavana tuottajana
”Kun tulin Jyrkiin, olin täysin raakile. Nautin hommasta täysin ja tiesin löytäneeni oman alani. Kaikki oli uutta, ja kantapään kautta menin monissa jutuissa, mutta eihän sitä opi muuten kuin menemällä ja tekemällä. Käytännön tasolla tekijöiden kesken oli hyvä henki ja huumorilla selvittiin monista jutuista. Tuskin Jyrki erosi yleisestä sen aikaisesta johtamiskulttuurista mitenkään.”
Tuomas Summanen
Ohjaaja, Jyrkissä 1997–2000
Nykyisin Rabbit Films -tuotantoyhtiön luova johtaja
”Minulle Jyrki ei herätä mitään erityisiä ajatuksia. Se oli yksi tv-ohjelma muiden joukossa, ja sitä tehdessä pyrin oppimaan kaiken mahdollisen alaan liittyvän, mitä oli tarjolla. En ajattele, että ohjaajana olisin noussut johtamaan siellä ihmisiä. Jyrkissä kukaan ei johtanut ketään. Oli itsestä kiinni, jos halusi tehdä asioita. Kun olin tehnyt Jyrkiä aikani, halusin jatkaa urallani määrätietoisesti eteenpäin ja muualla tarjottiin siihen mahdollisuuksia.”
Jaana Pelkonen
Juontaja, Jyrkissä 1998
Nykyisin kokoomuksen kansanedustaja
”Kuvasimme aikoinaan Tilt.tv-peliohjelmaa Jyrkin studiolla, ja päädyin sitä kautta yhden kesän ajaksi juontamaan myös Jyrkiä. Oli suuri ilo saada olla hetken aikaa osa Jyrki-perhettä. Erityisesti pidin siitä, että ohjelma oli suora lähetys ja sain olla ajan hermoilla kiinnostavien ilmiöiden keskellä. Se oli opettavaista nuorelle juontajalle.”
Mikko "Peltsi" Peltola
Juontaja, Jyrkissä 1998–1999
Nykyisin työskentelee Ylen luonto- ja eräohjelmien toimittajana
”Päädyin dj-kilpailun voiton jälkeen juontamaan Jyrkin Sähkösirkus-kiertueen tapahtumia, jotka olivat klubikeikkoja nuorisolle. Kun tulimme isoilla Jyrki-logoilla varustetuilla autoilla pienille paikkakunnille, koko kylä pysähtyi ja kerääntyi paikalle. Pääsin myös juontamaan Countdown-ohjelmaa. Olisin halunnut jatkaa tv:ssä pidempään, mutta säästösyihin vedoten minua ei valittu enää juontajaksi. Muistan, että se otti rajusti aivoon. Jatkoin töitä Sähkösirkus-kiertueella, mutta sitten nekin loppuivat, kun ahneus kasvoi, kiertueet suurenivat ja ne alkoivat tuottaa tappiota.”
Ville Toivonen
Juontaja, Jyrkissä 2000–2001
Nykyisin Nelonen Median televisiojohtaja
”Jyrkin aikana arki ja työ olivat yhtä. Koska olimme nuoria, se ei ollut huono asia, vaan tuntui lähinnä hauskalta. Omat parhaat muistoni Jyrkistä liittyvät työkavereihin. Jyrki-ajoista elämääni on jäänyt ystäviä, joiden kanssa olen edelleen säännöllisesti tekemisissä. Moni haikailee Jyrkin perään edelleen, mutta uskon että sellaisen aika on ohi. Ohjelman eri palaset ovat nykyään irrallaan, levällään eri alustoilla.”
Jussi Heikelä
Juontaja, Jyrkissä 2000–2001
Nykyisin Solar Republic -tuotantoyhtiössä tuottajana
”Oma Jyrki-aikani oli aivan huikeaa. Olin 24-vuotias ja nautin todella paljon siitä, että pääsin tekemään viihdeohjelmaa. Tekemisessä oli hyvällä tavalla leikkimisen meininki. Yleisesti Jyrki-aika elämästäni oli menevää viihteellä oloa. Kävimme katsomassa bändejä, festareilla ja kaikenlaisissa julkistustilaisuuksissa. Aika oli silloin erilainen kuin nykyisin: oli ihan normaalia, että minne tahansa tilaisuuteen mennessä vastassa oli alkoholitarjoilu.”
Monessa puheenvuorossa Jyrkin ensimmäisten vuosien johtamiskulttuuria ja erityisesti Marko Kulmalaa arvosteltiin kovasanaisesti. Näin Kulmala kommentoi jutussa esitettyjä väitteitä hänestä.
”Nämä lukemani kuvaukset ovat todenmukaisia. Olin sairas. Käytökseni ja toimintani oli järjetöntä ja epäasiallista. Pääsin hoitoon heinäkuussa 2004. Toipumiseni raittiuteen käynnistyi. Kun tänään ajattelen tuota aikaa, päällimmäisenä tunnen surua ja myötätuntoa.”
ilastot Jyrkin katsojaluvuista eri vuosilta osoittavat, että ohjelma ei ollut missään vaiheessa valtaisa katsojamagneetti. Vaikka Jyrkiä lähetettiin perinteisen television kultakaudella, sen arkipäivisin tuleva yksittäinen päälähetys keräsi eri vuosina keskimäärin noin 100 000 katsojaa. Tuolla luvulla ei päästäisi nykyisinkään MTV3:n viikon 20 katsotuimman ohjelman joukkoon.
Jyrkin vahvuus ei kuitenkaan ollut yksittäisten ohjelmien jättimäisissä katsojamäärissä, vaan siinä, miten valtaisan massan päivittäinen puolitoistatuntinen suora lähetys tavoitti vähintään satunnaisesti. Viimeisenä lähetysvuotenaan 2001 Jyrki-lähetykset tavoittivat 4,4 miljoonaa suomalaista, eli noin 90 prosenttia yli 4-vuotiaista suomalaisista, kerrotaan MTV3:lta.
Jyrkin lähetysaika, arkipäivisin iltapäivällä kolmesta puoli viiteen, on huono ajankohta saada millekään ohjelmalle katsojia. Jyrkin pääasiallinen tavoite oli nimenomaan nuorten katsojien tavoittaminen, ja siinä se onnistuikin. Ohjelman suurin yleisöryhmä olivat 10–19-vuotiaat.
1. syyskuuta lähetettyjen Jyrki-lähetysten katsojaluvut 1995–2001*
* poikkeuksena 2001, jolloin 1.9. oli lauantai, tieto 31.8. lähetyksestä. Lähde: Finnpanel
Viimeinen Jyrkin lähetys koitti 21.12.2001, ja sitä katsoi moninkertainen määrä ihmisiä ohjelman normaaliin katsojamäärään verrattuna. 233 000 katsojaa seurasi, kun puolitoistatuntisen lähetyksen aikana iso osa Jyrkin tekemisessä kuuden vuoden aikana mukana olleista ihmisistä kävi esiintymässä ohjelmassa vielä kertaalleen. Viimeisenä kappaleena ohjelmassa kuultiin juontajista koostetun bändin esittämänä Juice Leskisen kappale Jyrki Boy.
Ohjelman tekijöille oli ollut syksyn alusta lähtien selvää, että Jyrkin tarina tulisi loppumaan vuoteen 2001, muistelee Kimmo Mäki. Mäki itse oli aloittanut Jyrkissä vuonna 1996 ja työskennellyt ohjelmassa monissa rooleissa vuosien aikana. Kun Kristiina Werner lähti Funny Filmsistä kesällä 2001, Mäestä tehtiin virkaatekevä toimitusjohtaja loppuajaksi. Mäki jäi siis viimeiseksi Jyrkin pomoksi. Mäen mukaan syksyllä yritettiin vielä miettiä, miten Jyrkiä voisi uudistaa ja miten sitä voitaisiin tehdä niin, että se tavoittaisi isomman joukon katsojia. Ohjelman tekeminen oli todettu liian kalliiksi sen tavoittamaan yleisömäärään nähden.
”Esitetyt ideat eivät enää lähteneet lentoon, ja aika nopeasti alkoi olla selvää, että ohjelma loppuu. Lopetuspäätökseen ei itselläni liittynyt sen suurempia negatiivisia tunteita. Aika aikansa kutakin. Kaikki tiesivät kyllä, että jonain päivänä Jyrki loppuu.”
Vielä elää pieni mahdollisuus, että viimeistä lukua Jyrkin tarinaan ei olisikaan kirjoitettu. Jyrkin oikeudet omistaa nykyisin Yellow Film -tuotantoyhtiö, jonka operatiivinen johtaja Tomi Paajanen kertoo, että mahdollisuutta Jyrkin tuomiseen takaisin on pohdittu tosissaan.
”Olemme yli vuoden verran tutkineet Jyrki-ohjelman uudelleen synnyttämistä ja tuomista tähän päivään. Osaltaan siksi, että nostalgia-arvo on suuri ja materiaalia on hurjat määrät. Ja taas toisaalta, nykypäivän laaja skaala medioita somesta perinteiseen broadcastiin tarjoaa mahdollisuuksia rakentaa jotain brändiä kunnioittavaa, mutta tässä ajassa tehtynä.”
Oikaisu 13.7. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Ensi-ilta olisi ollut Jyrkin spin-off-ohjelma. Se oli erillinen ohjelmansa, jota tuotti sama tuotantoyhtiö kuin Jyrkiä.
