Köyhä kylä,
rikas kylä

Anni Härkönen HS, teksti

Antti J. Hämäläinen HS, visualisaatio

Aluksi naapurin päähänpistos nauratti. Elettiin vuotta 2012, ja Espoossa perheineen asuneen Tero Lehtisen naapuri ilmoitti hankkineensa tontin Lahdesta. Se kuulosti kummalliselta.

Lehtisen perheen elämäntilanteeseen ajatus ei olisi sopinut. Pääkaupunkiseudulla oli vanhempien työt ja lasten päiväkoti sekä koulu. Kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet olivat lähellä.

Ajatus oman talon rakentamisesta oli kuitenkin kummitellut mielessä. Kun naapuri sitten esitteli tonttikustannusten eroja Espoon ja Lahden välillä, alkoi ajatus muutosta kypsyä myös Lehtisen ja tämän puolison mielessä.

Nyt Lehtinen, 47, istuu vuonna 2014 valmistuneen omakotitalonsa terassilla Lahden Karistossa.

”En oikeastaan keksi mitään, mitä täältä puuttuu. Sen, mitä puuttuu, voi hakea työmatkojen varrelta”, Lehtinen sanoo.

Lehtinen käy edelleen töissä pääkaupunkiseudulla. Koti sijaitsee Nelostien varrella, ja omalla autolla matka Espoon Keilaniemeen taittuu runsaassa tunnissa, ”melkeinpä nopeammin kuin aikoinaan Helsingin Vuosaaresta”. Osan viikosta Lehtinen tekee etätöitä.

Moni muukin naapurustossa käy töissä pääkaupunkiseudulla. Se voi olla yksi syy siihen, miksi Karistossa tulot ovat kehittyneet niin hyvin.

HS keräsi maan jokaisen postinumeroalueen tulotietoja vuodelta 2000 ja vertasi niitä nykytilanteeseen. Kehitys vaihtelee paljon, jopa vierekkäisten alueiden välillä.

”Pääkaupunkiseudulla tulotaso on keskimäärin muuta maata korkeampi. Suomessa töissä oman asuinkunnan ulkopuolella käyvien tulot ovat noin kolmanneksen korkeammat kuin paikallaan pysyvillä”, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro.

Aron mukaan Kolavan postinumeroalue, johon Karistokin kuuluu, on pendelöinnille suotuisa. Jos työmatka pitenee yli tuntiin, alttius matkustaa töihin vähenee huomattavasti.

Kolavan tulokehitys nousee tilastoissa jopa pääkaupunkiseudun kasvavien asuinalueiden rinnalle, vaikka aiemmin tulot olivat muun Lahden tasolla. Kehitystä osin selittävät pääkaupunkiseudulta saadut palkkatulot.

Samalla kun Kolavan asukasluku on kasvanut, on niiden osuus, jotka kuuluvat koko Suomen alimpaan tuloviidennekseen, vähentynyt alueella roimasti. Eniten tienaavaan viidesosaan taas kuuluu aiempaa suurempi osa alueen asukkaista.

Katsotaan, mistä muualta tällaisia asuinalueita löytyy.

Pääkaupunkiseudulla tai maakuntien suurimpien kaupunkien liepeiltä ei juuri löydy alueita, joilla olisi kahdessa vuosikymmenessä sattunut suuria heilahduksia tuloluokkien ääripäästä toiseen. Kolavassa näin on käynyt.

Aro arvelee, että kehitystä voi selittää alueen yksipuolinen väestörakenne. Pientalovaltaiseksi kaavoitetulla asuinalueella moni lapsiperhe on rakennuttanut asuntonsa itse. Harva opiskelija tai eläkeläinen ryhtyy samaan.

”Suurissa kaupungeissa tilanne uusilla asuinalueilla on yleensä monimuotoisempi, ja siellä on haluttu tuoda eritaustaisia asukkaita samoille asuinalueille. Vanhoillakin asuinalueilla on yleensä sekaisin eri asumismuotoja, kuten omistus- ja vuokra-asumista. Myös ikärakenne on varsinkin vanhoilla asuinalueilla usein kerrostunut, jolloin asukkaita löytyy nuorista aikuisista eläkeikäisiin saakka.”

Kun kaikkia Suomen 3 026 postinumeroaluetta verrataan, huomataan, että tuloerot kaikkien maan postinumeroalueiden välillä ovat kaventuneet merkittävästi vuosituhannen alusta. Ero on laskettu mediaanitulosta, joka saadaan, kun alueen tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen ja valitaan keskimmäinen tulonsaaja.

Matalan tulotason alueilla mediaanitulot ovat siis kasvaneet suhteessa enemmän kuin alueilla, joilla tulotaso oli jo ennestään korkea.

Uutinen alueiden välisten tuloerojen kaventumisesta on hyvä – tavallaan.

”Tilastot eivät kerro vielä siitä, mitä on tapahtunut tuloeroille vierekkäisten asuinalueiden välillä”, huomauttaa tutkijatohtori Tomas Hanell Helsingin yliopistosta.

Sillä on väliä, mihin tuloerot asettuvat. Tulojen hurja kasvu Kittilän Köngäs-Hanhivaaralla ei juuri näy Espoon arjessa, mutta tulojen epätasainen kasvu esimerkiksi vierekkäisillä espoolaisilla Friisilän ja Matinkylän asuinalueilla voi näkyä paikallisina jännitteinä.

Käydään katsomassa, miltä kehitys näyttää Lahdessa.

Vielä vuonna 2000 Kolava sijoittui 11 500 euron mediaanituloillaan länsinaapureidensa joukkoon. Seudun tulomediaani oli 10 000 ja 12 000 euron välissä.

Kolava on kahdessa vuosikymmenessä noussut yhdeksi maan eniten tulojaan kasvattaneista asuinalueista, mutta kasvu naapurissa on ollut vaatimatonta. Viereisissä Saksalassa (15520), Möysässä (15150) ja Tenava-Tonttilassa (15170) mediaanitulot ovat kasvaneet maan keskiarvoa vähemmän ja alimpaan tuloviidennekseen kuuluu nyt aiempaa useampi.

Itäisessä naapurissa Villähteellä (15540) ja pohjoisessa Myllypohja-Koiskalassa (15300) mediaanitulot olivat vuosituhannen vaihteessa hiukan Kolavaa korkeammat. Siellä tulotaso on maltillisesti noussut ja aiempaa harvempi asukas kuuluu vähiten tienaavaan viidennekseen.

Tilastoissa nämäkin naapurit häviävät Kolavalle.

Muutos näkyy. HS:n tavoittamat lahtelaiset kertovat, että aluksi alueelle rakentamista saatettiin jopa hävetä, sillä Karistolla oli maine ulkopaikkakuntalaisten asuttamana ökyalueena.

Alueiden välisiä jakolinjoja saattaa olla, mutta suoranaisista jännitteistä yli vuosikymmenen Karistossa asunut Tiina Kousa, 39, ei puhuisi.

”Eiköhän joka kaupungissa ole niin, että on kalliimpia ja edullisempia asuinalueita. Ihan tavallisia ihmisiä me olemme, asuinpaikasta riippumatta.”

Kolavan erottuminen naapurialueista ei ole ollut sattumaa, vaan alueella on ollut poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet menestyä. Siinä missä viereisillä asuinalueilla oli jo ennestään vanhaa, aiempien vuosikymmenten rakennuskantaa, on Kolavan järvenrantaan rajautuvalle metsittyneelle alueelle mahtunut paljon uudisrakennuksia.

Talojen ja uusien asukkaiden myötä tulivat myös palvelut: vuonna 2010 aukesi koulu ja vuotta myöhemmin viereen tuli kauppakeskus.

Alueen vetovoimaa ei ole onnistunut suitsimaan edes vanhojen lahtelaisten perimätietona kulkeva muistikuva siitä, että Kolavassa ei ole muuta kuin alueella vuosikymmeniä sitten toiminut kaatopaikka. Sen jäänteistä muistuttaa alueen kaakkoisreunassa edelleen toimiva Kujalan jäteasema.

”Moni ilkkui, että eivätkö ne tontit ole jo kohta ihan kiinni siinä kaatopaikassa tai että täällä haisee. Rakennusvaiheessa hajua saattoi tuntua tietyllä ilmalla, mutta ihan yhtä lailla olen havainnut hajua myös muilla asuinalueilla”, Kousa sanoo.

Varsinkin kasvavien kaupunkialueiden uusilla asuinalueilla on hyvät edellytykset menestyä, arvioi Timo Aro.

”Uusi pientaloalue hyvällä sijainnilla kaupungissa tai kaupungin kehysalueella usein johtaa tilanteeseen, jossa asukasrakenne muodostuu ominaisuuksiltaan hyväksi. Suurten ja keskisuurten kaupunkien 2010-luvulla syntyneet uudet asuinalueet tosin poikkeavat Kariston tyypistä siinä, että ne ovat tyypillisesti kantakaupungin kerrostaloalueita hyvällä sijainnilla.”

Vaikka muuttoliike suurimpiin kaupunkeihin on ollut nopeaa, eivät uudet asukkaat välttämättä kasvata kaupunkien tulotasoa.

”Kaupunkeihin muuttaa myös pienituloisia, kuten opiskelijoita ja matalapalkkaisten palvelualojen työntekijöitä”, Tomas Hanell sanoo.

Muuttotappio voi toisaalta jopa kasvattaa mediaanitulotasoa erityisesti väkimäärältään pienillä asuinalueilla. Esimerkiksi Kolarin Pasmajärvellä ja Tornion Korpikylässä asukasluku on puolittunut, mutta alueiden mediaanitulot ovat nousseet maan keskiarvoa enemmän.

Näin voi käydä, jos ennestään harvaväkiseltä alueelta muuttaa pois paljon pienituloisia esimerkiksi työn perässä.

Kolavassa tulojen kasvu on pitkälti peräisin uusista asukkaista. Alueen väkimäärä on vuosituhannen alusta kasvanut parista sadasta yli pariin tuhanteen.

Samankaltaisia alueita löytyy ympäri maata: Helsingin Kalasatamassa, Vantaan Leinelässä ja Oulun Hietasaaressa sekä tulot että asukasluku ovat kasvaneet valtavasti vuosituhannen alusta.

Selitys on yksinkertainen. Vielä vuonna 2000 näillä alueilla asui hyvin harva. Sittemmin alueille on rakennettu paljon, ja muuttajat ovat olleet erityisesti nuoria aikuisia, koulutettuja, keski- ja hyvätuloisia.

Aluetutkija Aro kutsuu ilmiötä valikoivaksi muuttoliikkeeksi.

”Pelkkä muuttovoitto ei yksistään vielä nosta tulotasoa. Valikoivuus tarkoittaa, että muuttajissa ovat yliedustettuina nuoret aikuiset ja koulutetut keski- ja hyvätuloiset ihmiset.”

Aron mukaan juuri 25–44-vuotiaiden tekemät asumisvalinnat ovat koko maan muuttoliikkeen kannalta merkityksellisimpiä.

”25 ikävuoden molemmin puolin ollaan usein valmistumassa, siirtymässä työelämään, harkitsemassa ehkä perheen perustamista ja laajenemista. Asuinpaikka, jonka tämä ikäryhmä valitsee, on usein sellainen, jossa asutaan pitkän aikaa”, Aro sanoo.

Nuorten aikuisten tulokehitys on yleensä nouseva. Siksi ikäluokan tekemillä valinnoilla on suuri merkitys myös asuinympäristön tulevaan kehitykseen.

”Ihmisten, joiden tulotaso on riittävän hyvä, on mahdollista tehdä asumiseen ja paikkaan liittyviä valintoja ja hakea itselleen parhaiten sopivaa asumismuotoa sieltä, mistä he haluavat.”

Kaksi muhkuraa erottaa Lahden Kolavan ja koko maan väestöpyramidit toisistaan. Kolavassa on paljon erityisesti työikäisiä aikuisia ja alaikäisiä lapsia.

Se näkyy katukuvassa: helteisenä kesäperjantaina värikkäiden puupaneelein verhottujen talojen pihoilla vilahtelee pieniä päitä tuon tuosta. Alueelle 10 vuotta sitten valmistunut alakoulu on jo nyt ääriään myöten täynnä.

Uusi koulu ja maine turvallisena sekä lapsiperheystävällisenä alueena ovat houkutelleet Kolavaan viime vuosikymmenen aikana satoja uusia veronmaksajia. Osa on vaihtanut perheen kasvaessa asuntoa isompaan alueen sisällä. Tiina Kousan perheessä lisätilaa vuosien varrella kasvaneelle perheelle saatiin rakentamalla 40 lisäneliötä kotitalon yläkertaan.

Missä suomalaiset tienaavat tulevaisuudessa?

Timo Aron mukaan on selvää, että ainakin pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien asuinalueet jatkavat kasvuaan.

“Kasvu vahvistaa itse itseään. Pääkaupunkiseutu saa paljon väestönlisäystä nuorista aikuisista, joiden tulotaso on kasvava ja koulutustaso korkea.”

Kolavan kaltaiset alueet pääkaupunkiseudun ulkopuolella tuskin tyhjenevät. Nuorten aikuisten asumismieltymykset vaikuttavat kuitenkin siihen, missä palkkatuloja tienataan tulevaisuudessa.

Aron mukaan jo nyt näkyy, että alle 40-vuotiaat haluavat yhä useammin kerrostaloasunnon pientalon sijaan ja kelpuuttavat vuokra-asunnon omistusasunnon sijaan. Moni on valmis tinkimään neliömäärästä, jos palvelut ovat lähellä ja liikenneyhteydet sujuvat.

"Se, mitä tapahtuu nyt pääkaupunkiseudulla asuvien asumusmieltymyksissä ja valinnoissa, voi olla normaalia suurten yliopistokaupunkien ja maakuntakeskusten liepeillä 10–20 vuoden kuluttua.”

Tarkoittaako se kuoliniskua Kolavan kaltaisille alueille? Tuskin, ainakaan jos työmatkaliikenne pysyy toimivana ja järvinäköalan tai uusien koulurakennusten kaltaiset arvoa kasvattavat tekijät ovat ennallaan.

”Mutta muuttovolyymit tällaisille alueille ovat jatkossa paljon nykyistä pienempiä”, Aro arvioi.

Helteisenä keskikesän päivänä terassillaan paistattelevan Tiina Kousan on vaikea uskoa, että perhe muuttaisi pois Kolavasta lähivuosinakaan. Kerrostaloelämää on jo kokeiltu, ja oman kotitalon ympärille vuosikymmenen aikana kasvaneesta naapurustosta on muodostunut perheelle tärkeä lähiverkosto.

Palveluista tärkeimmät ovat lähellä täälläkin, ja tontit ovat sopivan pieniä: pihassa on tilaa hoitaa puutarhaa ja harrastaa, mutta taakaksi se ei ehdi muodostumaan.

”Tietysti kun kaikki kolme lasta harrastavat jääurheilua, joutuu jäähallille ajamaan aika usein ja tulee pohdittua, olisiko helpompi asua muualla. Mutta en kyllä haluaisi muuttaa muuallekaan. Täällä on nyt hyvä olla.”

Katso laskurista, miten tulot omalla postinumeroalueellasi ovat muuttuneet ja miten naapureillasi menee.

Lähde: Tilastokeskus, Paavo-postinumeroalueittainen tieto. HS vertaili maan jokaisen postinumeroalueen vuoden 2000 tulotietoja nykytilanteeseen.

Anni Härkönen HS, teksti

Antti J. Hämäläinen HS, visualisaatio

Emil Ehnström HS, kartta-analyysit

Kalle Koponen HS, kuvat

Pauliina Siniauer HS, tuottaminen

Juhani Saarinen HS, tekstin editointi

JULKAISTU 4.7.2020 © Helsingin Sanomat