Koronakevät tyhjensi monien kalenterit, ja sitä mukaa kasvoi pornon kulutus ja tuottaminen. 32-vuotias Sini toivoi saavansa pornovideoista lisätienestejä, mutta toisin kävi.
a
Elokuinen päivänvalo valaisee pienen hotellihuoneen.
Valkoinen, ohut verho lepattaa tuuletusikkunasta käyvästä vireestä. Ikkunasta näkyy hiljainen kadunvarsi. On ihan tavallinen lauantai-iltapäivä.
Huoneessa 32-vuotias Sini istuutuu sängylle, asettaa älypuhelimen nojatuolille ja käynnistää videon.
Hän kuvaa yhtä maailman katsotuimmista mediatuotteista: pornoa.
Sini on yhä kaapissa. Termillä tarkoitetaan seksityöntekijää, joka ei tee työtä julkisesti omilla kasvoillaan. Tässä jutussa hän esiintyy taiteilijanimellään.
Pornovideoissa Sinin kasvot ovat naamion takana. Ajatus henkilöllisyyden paljastumisesta on pelottava, vaikka Sini tahtoisikin jonain päivänä tehdä työtä avoimesti.
Seksityöhön liitetyn stigman takia Sini tahtoi tavata HS:n hotellissa. Vaikka yleensä Sini kuvaa videot kotonaan, ajatus siitä, että oma koti päätyisi suuren lehden sivuille, tuntui liian vaikealta.
Pornosta puhutaan melko vähän, mutta sitä kulutetaan valtavasti. Pornoa katsovat nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, tietokoneilta ja älypuhelimilta ympäri maailman.
Yksi maailman suosituimmista pornosivuista on Pornhub, ja siellä vierailtiin viime vuonna 42 miljardia kertaa. Se on uskomattoman suuri luku. Se tarkoittaa 115:ta miljoonaa vierailua päivässä: enemmän kuin esimerkiksi Wikipediassa.
Saatavilla on lähes mitä vain. Etusivulla ruudulle avautuu heti kymmeniä videoita. Niissä harrastetaan seksiä ryhmässä, soolona ja pareittain. Sivun laidoilla välkkyvät mainosbannerit tarjoavat livekamera-esityksiä ja seksitreffejä.
Koronakeväänä on tehty vielä todennäköisesti uusi ennätys, sillä Pornhub raportoi valtavasta 24 prosentin kävijämäärien lisäyksestä maaliskuussa. Myös Suomessa käyttäjämäärät kasvoivat koko kevään: kesäkuussa kasvua oli viime vuoteen verrattuna 25 prosenttia.
Kevään aikana kasvoi paitsi kysyntä, myös tarjonta.
Erityisen pahasti koronakriisi on runnellut matalapalkkaisia, naisvaltaisia palvelualoja, niin Suomessa kuin maailmallakin. Moni jäi yhtä aikaa työttömäksi ja kotinsa vangiksi, ja uusia tulonlähteitä oli etsittävä. Osa päätyi tekemään eroottista sisältöä.
Kuten monien muiden, myös seksityöntekijöiden arki mullistui täysin. Asiakkaita ei enää uskaltanut tavata.
”Monet seksityöntekijät yrittävät siirtyä nettiin välttääkseen fyysistä kontaktia asiakkaiden kanssa”, seksityön tutkija Niina Vuolajärvi kertoo. Vuolajärvi on tutkinut Pohjoismaiden prostituutiota, muun muassa Helsingissä tapahtuvaa seksityötä.
Sini on yksi monista, joiden työnteko mullistui.
Sinille seksityö on ollut jo pidemmän aikaa pääasiallinen tulonlähde. Koronaviruksen takia hän keskeytti fyysisen seksityön, mutta rahaa oli silti saatava.
Eräs aloitteleva pornotuottaja ehdotti Sinille pornon tekemistä. Sillä voisi ansaita hyvin ja helposti.
Sini oli jo kerran harkinnut pornovideoiden tekoa. Vuonna 2017 hän pohti asiaa, saisiko videoista rahaa oman hevosen ostoon. Ajatus kuitenkin jäi.
Sini päätti tarttua mahdollisuuteen. Pian hän joutui huomaamaan, ettei pornolla ansaitse hyvin, saati helposti.
uhetapa pornon sisällöntuottajien ympärillä on usein melko yksiulotteinen: pornontekijät nähdään joko seksiä rakastavina yliseksuaalisina hahmoina tai riistettyinä, usein jopa ihmiskaupan uhreina. Tällöin unohtuu se, että osa tekee pornoa nimenomaan rahan takia.
Olosuhteiden luoman pakon ja ympäristöstä vapaan oman valinnan välille mahtuu useita harmaan sävyjä.
”Ihmiset tekevät kaikenlaista rahasta, eikä ammatti aina tarkoita sitä, että se on kutsumus”, pornotutkija ja mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen sanoo.
Pornon ansaintalogiikka on kuitenkin mullistunut internetin myötä. Rahaa pornolla tehdään enemmän kuin koskaan, mutta ansaitut dollarit eivät näy näyttelijöiden palkkakuitissa.
”Pornoa käsitellään mediassa jonkin verran, mutta pornotalouteen liittyvää puhetta ei juuri käydä”, Paasonen sanoo.
Syytä kuitenkin olisi. Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka paljon rahaa pornossa liikkuu. Eri medialähteiden arvioiden mukaan pornoteollisuudessa tehdään rahaa vuosittain 9–97 miljardia.
Vertailun vuoksi: Hollywoodin filmiteollisuus teki vuosina 2009–2015 keskimäärin kymmenen miljardin tuloksen per vuosi.
Arvioiden isot heittelyt kertovat siitä, miten vähän alan todellisuudesta tiedetään.
Vielä vähemmän tiedetään siitä, mihin tienatut rahat menevät.
Pornhub on tästä hyvä esimerkki: se on kuin pornon Youtube, Paasonen vertaa. Mutta siinä missä tubettaja voi lyödä videoilla rahaksi, pornontekijältä se harvoin onnistuu.
”Kuten Youtube, myös pornosivustot vetävät välistä. Niiden bisnesmalli on kuitenkin erityisen tympeä, koska se perustuu nimenomaan piratoituun eli laittomasti kopioituun sisältöön.”
Bisnesmallia hyödyntää muun muassa Pornhubin omistava Mindgeek ja tsekkiläinen, useita pornosivustoja omistava WGCZ Holding.
Pornosivuille voi yleensä ladata ilmaiseksi materiaalia, ja niille ladataankin paljon laittomasti kopioitua sisältöä. Samalla palveluun päätyy myös epämääräistä ja laitonta sisältöä, kuten kostopornoa ja raiskauksia.
Pornhub on kiillottanut mainettaan antamalla rahaa luonnonsuojeluun ja seksuaalivalistukseen.
Se on jossain määrin onnistunutkin: muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lisääntymisklinikan spermalaboratorioissa siemennesteen keräämishuoneissa vastaanottajaa odottaa iPad, jossa on Pornhub auki.
Piratoinnin takia maksullisten, pienempien pornosivustojen materiaali päätyy usein suurille ilmaissivustoille. Lopulta pornostudiot ja pienemmät sivustot kuivuvat kokoon.
Tutkija David Auerbach on kuvannut ilmiötä vampyyritaloudeksi: Mindgeek ikään kuin imee veren kilpailijoistaan. Siten firma hallitsee nykyisin isoa osaa sekä pornon tuotannosta että levityksestä.
Vampyyritaloudesta kärsivät paitsi pienet sivustot ja pornostudiot, myös itse pornon tekijät. Kun kaiken näkee ilmaiseksi, miksi pornosta pitäisi maksaa?
”Riippumattomat pornon tuottajat joutuvat jatkuvasti vääntämään kättä siitä, että he saisivat piratoituja tuotteitaan pois Pornhubista. Se on loputon taistelu.”
Riittävään tulotasoon eivät välttämättä pääse enää suosituimmatkaan näyttelijät, Paasonen kertoo.
ube-pornosivustojen todellinen raha tulee sosiaalisen median tapaan käyttäjätietojen keräämisestä, analysoinnista ja hyödyntämisestä, Paasonen sanoo.
”Dataa myös myydään eteenpäin eri tavoin analysoituna. Mutta tästähän me emme juuri tiedä, mihin alustat dataa myyvät.”
Tietoa siitä, mihin datasta saadut rahat todella menevät, ei ole. Mindgeek ei ole pörssiyhtiö vaan yksityinen Kanadaan rekisteröity yritys. Se ei tee yhteistyötä tutkijoiden kanssa, ja sen PR-koneiston läpi on mahdotonta päästä, Paasonen kuvaa.
Tsekkiläisestä WGCZ Holdingista tiedetään vieläkin vähemmän: sillä ei ole edes Wikipedia-sivua.
Paasosen mukaan ei ole läpinäkyvää, minne datasta saadut tulot menevät tai saavatko videoiden lataajat niistä osansa.
”Minun arvioni on, että eivät saa.”
Siihen viittaa myös Sinin kokemus. Sini teki keväällä kolme soolopornovideota Pornhubiin.
”Tuhannesta katselukerrasta tienasi alle euron. Jos oikein laskin, katselukertoja olisi pitänyt olla 160–170 tuhatta, että sen satasen saa. En muista, pääsinkö edes kahteen tuhanteen.”
Yhden videon Sini latasi Pornhubin maksulliselle premium-puolelle. Siellä katselukerroista saa enemmän rahaa kuin ilmaispuolella.
”Sen ansiosta tienasin noin 30 euroa kahden kuukauden aikana. Sen jälkeen otin videot pois. Totesin, ettei tällä touhulla taida rikastua. Alustat saavat loputtomasti pätäkkää, näyttelijät eivät.”
Rahoja ei koskaan tilitetty Sinille, koska tilityksen minimimäärä on Pornhubilla 100 euroa.
Pornolla työkseen tienaavia ei Suomessa ole enää montaa. Muun maailman tavoin myös Suomessa ammattimainen pornon tekeminen on ilmaisen nettipornon myötä vähentynyt, Paasonen sanoo.
Mindgeekin ja WGCZ Holdingin kaltaisten jättiläisten rinnalle on viime vuosina ilmaantunut pienempiä pornoteollisuuden toimijoita.
Monilla uusilla alustoilla sisällöntuottajan materiaalit saa nähtäväkseen maksua vastaan.
”Kyseessä on tunnistettava ilmiö. Se on osa tämän hetken pornoteollisuuden uudelleenjärjestelyä ja alustapolitiikkaa”, Paasonen sanoo.
Koronakeväänä uutisoitiin kuukausimaksuperusteisen Onlyfans-alustan suosion kasvusta. Sen ovat löytäneet varsinkin amatööripornon tekijät, sillä seuraajien maksuista valtaosa menee suoraan tekijöille.
Onlyfansissa sisällöntuottaja määrittää kuukausimaksun, joka maksamalla seuraajat näkevät hänen sisältönsä. Alusta ottaa tuotoista viidesosan, sisällöntuottaja saa loput. Kuukausimaksut vaihtelevat muutamista euroista kymmeniin euroihin.
Jos tekijä onnistuu saamaan riittävän suuren fanikunnan, kuukausitulot voivat yltää tuhansiin euroihin. Esimerkiksi ruotsalainen Monica Huldt tienaa alustalla 100 000 dollaria eli yli 80 000 euroa vuodessa, kertoo Business Insider.
Suurta muutosta palvelujen eettisyydessä tai rahavirroissa tuskin silti tapahtuu, ajattelee Paasonen.
Kun keskivertokuluttaja googlaa kännykällään pornosivustoa, etiikka ja raha eivät ole mielessä.
”Reilun kaupan porno on aikalailla pienen feministisen queer-porukan argumentti. Tutkimusten mukaan reilusti alle prosentti on koskaan maksanut pornosta.”
aikka eroottisen materiaalin tuottaminen Onlyfansin tyylisille alustoille saattaakin kuulostaa helpolta, rahoiksi sillä on vaikea lyödä.
Sini perusti Pornhubissa oman Onlyfansin tapaisesti kuukausimaksulla toimivan Fanclubin, jolle sai muutamia tilaajia. Se ei ollut kannattavaa.
”Siinä piti olla tosi tuottelias. Tarjontaa on ihan valtavasti, ja pitäisi jotenkin erottua joukosta.”
Pärjätäkseen on joko erikoistuttava riittävän pieneen nicheen, josta käyttäjät ovat valmiita maksamaan, tai luotava muutoin riittävän kiinnostava online-persoona. Jatkuvasti on myös riski siitä, että sisältö vuotaa ilmaissivustoille.
”Seuraajat haluavat vuorovaikutusta, ja siinä mielessä Onlyfans-tilin pitäminen on somevaikuttajan tyylistä työtä. On oltava koko ajan saavutettavissa ja tehtävä sitä, mitä fanit haluavat”, Paasonen sanoo.
Nykyään Sini löytää asiakkaansa perinteisiltä seksinhakusivustoilta. Hän tekee heille pornovideoita tilauksesta.
Asiakkaan pyynnön mukaisesti toteutetuissa videoissa Sini riisuutuu ja tyydyttää itseään. Joskus asiakkaat esittävät erityistoiveita, esimerkiksi videokuvaa jaloista. Yksityisvideot kestävät kolmesta viiteen minuuttia, ja Sini veloittaa niistä 60 euroa videolta.
Joku saattaa ajatella, että onpa kova tuntihinta, Sini sanoo. Harva kuitenkaan ymmärtää, miten paljon aikaa menee videotuotantoon, markkinointiin, yhteydenottojen läpikäymiseen ja turhien viestien karsimiseen.
Videot on käsikirjoitettava, niitä varten on laittauduttava, meikattava ja puettava sopivat vaatteet. Kuvaustila ja sen valaistus on järjesteltävä. Myös jälkikäsittelyyn ja videoiden editointiin menee aikaa, Sini kuvaa.
”Jos miettii todellista työmäärää, 60 euroa on aika vähän.”
Mukana on toistakymmentä erilaista dildoa ja kuudet erilaiset kengät. Maskeja on vain yksi. Sini käyttää aina samaa purppuranpunaista, mustalla pitsillä koristeltua venetsialaismaskia.
Sinillä on myös paljon sadomasokistista BDSM-rekvisiittaa, muun muassa piiskoja ja käsirautoja, mutta asiakkaat tilaavat niihin liittyviä videoita vain harvoin. Useimmat asiakkaat haluavat nähdä perinteistä itsetyydytystä seksileluilla.
Laittautumisen järjestys on täsmällinen ja samanlainen joka kerta: ensin tulee silmämeikki. Sen jälkeen Sini kiinnittää kasvoilleen purppuranpunaisen maskin. Sitten hän pukee mustan alusasun, sukat ja laittaa jalkaansa punaiset korkokengät. Huulet Sini punaa viimeisenä.
Sen lisäksi, että varsinaista työtä on paljon, stigma tekee työstä henkisesti raskasta.
Ensimmäisen kerran seksityötä Sini kokeili vuonna 2011. Ajatus siitä, että on huono nainen, vaivasi häntä pitkään. Vasta seksuaalineuvojaksi valmistuttuaan Sini pystyi täysin hyväksymään ammattinsa.
Seksityön ja pornon stigma on yhä lujassa, Paasonen ja Vuolajärvi muistuttavat. Toisin kuin seksityössä, nettiin tehtävän materiaalin suhteen voi olla hankalampaa pysytellä anonyyminä.
”Aina kun nettiin laittaa kuvan tai videon, jossa näkyy omat kasvot, se voi päätyä mihin vain. Täytyy miettiä, onko siihen itse valmis?” Vuolajärvi sanoo.
Sini asettaa kolmijalkaisen puhelintelineen tukevasti nojatuolille ja käynnistää nauhoituksen. Hotellihuoneessa on kuuma ja iho hiestä nihkeä, mutta Sini liu'uttaa dildoa kitkatta pitkin käsivartta ja reisiä. Ensimmäinen otos on purkissa.
Sini ottaa dildon käteensä ja puristaa siihen liukuvoidetta. Kun dildo on kauttaaltaan liukastettu, Sini käynnistää videon uudelleen.
Sini sivelee ensin sääriään. Sen jälkeen hän katsoo kameraan ja hymyilee, ja sormet kulkevat reittä pitkin ylemmäs, ja hän aloittaa tyydyttämään itseään.
Sinillä on hiljattain todettu toisessa kädessä jännetuppitulehdus. Lääkärin tiedusteli, tekeekö Sini toistuvaa liikettä, josta vaiva voisi johtua. Sini ei kertonut syytä, mutta mielessään häntä nauratti: on tässäkin ammattitauti.
Parin tunnin jälkeen lounaustauon aika. Hotellihuoneessa haisee lähiravintolasta haettu kiinalainen ruoka. Sini tilasi sieniä ja vihanneksia, ei lihaa.
Huulipuna on levinnyt hieman, ja sitä pitää korjata. Nauhoitus jatkuu. Sini ottaa uuden asennon ja jatkaa masturbointia.
Sinin selkä notkistuu ja suoristuu vuoron perään hengityksen tahdissa. Huulet ovat raollaan ja huohotus, lähes voihkinta, tallentuu videolle.
"Välillä saattaa vilahtaa mielessä, et mitähän ääniä naapuriin kuuluu ja mitähän tämä niistä ajattelee. Omia fantasioitakin saatan miettiä lopuksi, koska aitoon orgasmiin aina pyrin."
Kevään jälkeen Sini päätti lopettaa pornovideoiden teon Pornhubiin. Hän on palannut kasvokkaisen seksityön tekoon ja tekee ainoastaan yksityisvideoita.
”On itselle paljon yksinkertaisempaa, että tekee yhden videon ja saa siitä maksun heti. Jos tekee sen Pornhubiin, ei voi tietää, tuleeko sieltä mitään. Saattaa käydä niin, ettei saa mitään, kuten minulle kävi.”
Tekijältä suoraan tilatut videot ovat varmimmin eettistä pornoa. Varsinkin ilmaisilla pornosivustoilla on usein mahdotonta tietää, saako tekijä rahaa tai onko materiaali edes tekijän itse sivuille lataamaa – saati laillista.
”Reilua toki olisi, että Pornhubkin maksaisi kunnon palkan”, Sini toteaa.
Sini nostaa maskin kasvoiltaan, riisuu alusasun ja vaihtaa päälleen t-paidan ja harmaat collegehousut.
Kun tarvittava videomateriaali on kasassa. Sini pyyhkii dildon, riisuu esiintymisasun ja etsii sukkansa.
Sini kaapii lattialle levitetyt vaatteet, kengät ja lelut kasaan ja nakkaa ne kassiin. Hotellihuone jää ryttääntyneitä lakanoita ja käytettyä kahvikuppia lukuunottamatta moitteettomaan kuntoon.