523
onnettomuutta
Mäkelänkatu on Helsingin vilkkaimpia katuja. Samasta syystä siellä sattuu paljon onnettomuuksia. HS kokosi yhteen kaikki Mäkelänkadun vakavimmat onnettomuudet kymmenen vuoden ajalta.
Vilma Ikola, teksti
Rio Gandara, video
Kymmenen vuotta ja 523 onnettomuutta.
Helsingin itäistä kantakaupunkia Käpylästä Vallilaan halkova Mäkelänkatu on kaupungin vilkkaimpia. Samasta syystä siellä sattuu myös paljon onnettomuuksia.
Jokaista kilometriä kohti Mäkelänkadulla sattuu keskimäärin noin kaksi henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta vuodessa, poliisi kertoo. Siinä ovat mukana vain ne, jotka tulevat poliisin tietoon.
Näiden lisäksi Mäkelänkadulla sattuu lukuisia pienempiä haavereita, joissa kukaan ei loukkaannu ja joista ei kerrota poliisille.
Mäkelänkatu alkaa Hämeentiestä ja päättyy Tuusulanväylän alkuun. Sillä on mittaa noin kolme kilometriä. Kadulla kulkee päivittäin jopa 37 000 ajoneuvoa.
Sitä käyttävät kuorma-autot, bussit, raitiovaunut, henkilöautot, moottoripyörät, mopot, pyöräilijät ja jalankulkijat. Leveimmillä kohdilla kaistoja on kuusi. Poikkikatuja on melkein kolmekymmentä. Otollisia paikkoja onnettomuuksille on monia.
Mäkelänkadulla on suuria risteyksiä ja pitkiä suoria, jotka houkuttelevat painamaan kaasua. Kadun yli kulkee monta suojatietä, joista puuttuvat liikennevalot.
Ohi ajaessa ei aina muista, että Mäkelänkatu on myös tuhansien ihmisten koti. Ohikulkuliikenteen lisäksi sillä liikkuvat asukkaat, koululaiset ja työmatkalaiset.
Tämä juttu kuljettaa Mäkelänkadun päästä päähän ja näyttää sen varrella sattuneet henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet vuosilta 2010—2019. Niitä oli 81.
Onnettomuudet on merkitty aina heikomman osapuolen mukaan. Selitykset ovat kuvan yläreunassa.
Vääksyntien risteys, joulukuu 2016
Pakettiauto törmäsi suojatiellä jalankulkijaan talvisena torstai-iltapäivänä. Silminnäkijän mukaan jalankulkija oli ollut keskellä suojatietä, kun pakettiauto oli yllättäen kääntynyt tielle, töytäissyt jalankulkijaa ja ajanut pois. Jalankulkija kaatui törmäyksen voimasta maahan ja satutti kätensä. Hänet vietiin Malmin sairaalaan. Jalankulkija kertoi poliisille nähneensä pakettiauton rekisterikilven, joka oli niin erikoinen, että hän muistaa sen varmasti oikein. Samaa tarinaa kertoi myös silminnäkijä. Auton haltija kuitenkin kiisti törmänneensä kehenkään, eikä poliisi löytänyt autosta törmäysjälkiä.
Päijänteentien risteys, kesäkuu 2018
Mopoilija ajoi aikaisin arkiaamuna Mäkelänkatua kohti keskustaa, kun kuorma-auto törmäsi hänen peräänsä. Mopoilija oli ollut kääntymässä Päijänteentielle ja pysähtynyt antamaan tietä suojatietä kulkeneille jalankulkijoille. Kuorma-auto ei tätä nähnyt, vaan törmäsi mopon perään. Mopo ajautui törmäyksen voimasta monen metrin päähän, kuski jäi maahan makaamaan.
Mäkelänkatu 15, helmikuu 2013
Henkilöauton kuljettaja ajoi helmikuisena lauantaina Mäkelänkadulla päin puuta. Hetkeä aiemmin hän oli näpelöinyt kännykkäänsä ja vaihtanut puhelimesta soivaa kappaletta. Silloin auto oli ajautunut vasemmalle ja törmännyt tien ja raitiovaunukiskojen välisellä kaistaleella olevaan puuhun. Autossa oli kuskin lisäksi kaksi matkustajaa, yksi edessä ja toinen takapenkillä. Törmäyksessä takapenkillä ilman turvavyötä istunut matkustaja paiskautui eteen ja löi päänsä. Hänet kuljetettiin Töölön sairaalaan.
Suvannontien risteys, kesäkuu 2011
Henkilöauto ja raitiovaunu kolaroivat keskellä kesäistä keskiviikkoa. Raitiovaununkuljettaja kertoi, että auto oli pysähtynyt risteykseen. Siksi hän oli olettanut, että kuljettaja oli huomannut kohti tulevan raitiovaunun. Auto oli lähtenyt kuitenkin yllättäen liikkeelle. Raitiovaunu törmäsi sen kylkeen. Autossa oli kuskin lisäksi kaksi matkustajaa. Pelastuslaitos joutui irrottamaan kuskin työkalujen avulla.Kaikki saivat törmäyksessä vammoja ja heidät kuljetettiin Töölön tapaturma-asemalle.
Mäkelänkatu 22, huhtikuu 2013
Mies oli varastanut Sturenkadun Alepasta kaksi olutlaatikkoa. Sen jälkeen hän oli poistunut paikalta kävellen. Hänen peräänsä oli lähtenyt vartija, joka sai miehen kiinni Mäkelänkadulla. Näpistäjä rimpuili irti ja lähti karkuun. Silminnäkijöiden mukaan hän oli selvästi päihtynyt. Hän ryntäsi tielle niin yllättäen, ettei Mäkelänkatua ajaneen linja-auton kuljettaja ehtinyt reagoida. Mies paiskautui katuun ja loukkaantui vakavasti. Hänet vietiin Töölön tapaturma-asemalle, josta hänet kotiutettiin kaksi päivää myöhemmin.
Sturenkadun risteys, joulukuu 2012
Linja-auto ja raitiovaunu törmäsivät risteyksessä myöhään joulukuisena tiistai-iltana. Raitiovaununkuljettaja oli ollut kääntymässä Sturenkadulle, kun hän oli huomannut, että bussi tulee suoraan päin. Yhtä yllättynyt oli ollut linja-autonkuljettaja, kun eteen oli äkkiä kääntynyt raitiovaunu. Molemmat kuljettajat väittivät noudattaneensa liikennevaloja. Epäselväksi jäi, kumpi lopulta oli ajanut päin punaisia.
Kaupungin katuverkostossa Mäkelänkatu on niin sanottu pääkatu. Se on alueen pääväylä, jolla nopeusrajoitukset ja liikennemäärät ovat usein muita katuja korkeampia.
Samankaltaisia kantakaupungissa kulkevia pääkatuja ovat Mannerheimintie ja Mechelininkatu.
Vuosina 2014–2018 Mäkelänkadulla sattui vuosittain keskimäärin 2,3 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta kilometriä kohden. Mannerheimintiellä vastaava luku oli 3,3 ja Mechelininkadulla – joka oli osan aikaa remontissa – 1,5. Koko kaupungin pääkatujen keskiarvo oli 1,1.
Mannerheimintie korostuu tilastoissa, koska se on pitkä ja kulkee myös Helsingin ruuhkaisessa keskustassa. Mäkelänkatu sen sijaan kulkee suhteellisen lyhyen matkan asuinalueiden läpi, minkä takia onnettomuuksien suhdeluku on yllättävän korkea.
Kantakaupungin pääkatujen isoja onnettomuuslukuja selittävät monet tekijät, sanoo Helsingin kaupungin liikenneinsinöörin Jussi Yli-Seppälä. Kaistoja on monta, liikennemäärät ovat suuria ja teillä liikkuu busseja, raitiovaunuja ja monia muita ajopelejä.
Miksi liikennettä ei sitten ohjata pois ruuhkaisilta pääkaduilta?
”Pienemmillä kaduilla on usein enemmän asutusta”, Yli-Seppälä selittää.
Liikennesuunnittelussa pääkaduille ohjataan paitsi liikenne myös turvatoimet. Esimerkiksi pyöräkaistoja, erillisiä raitiovaunukaistoja ja liikennevaloja olisi vaikea sijoittaa kapeille pikkuteille. Pääkatua muokkaamalla liikennesuunnittelijat voivat vaikuttaa kerralla suuren ihmisjoukon matkoihin.
Suunnittelu tuottaa myös hyviä tuloksia. Liikennemääriin suhteutettuna kantakaupungin pääkaduilla sattuu jopa vähemmän onnettomuuksia kuin muilla kaduilla, Yli-Seppälä kertoo.
Mäkelänkatu 45, marraskuu 2013
Kuorma-auto törmäsi puuhun Mäkelänkatulla marraskuussa 2013. Silminnäkijöiden mukaan se oli ajanut keskikaistaa, vaihtanut oikeaoppisesti vilkuttaen oikealle ja sitten aivan äkisti ja yllättäen vasemmalle. Äkkikäännöksen jälkeen auto oli törmännyt liikennemerkkiin, josta oli irronnut kyltti, ja lopuksi puuhun, johon matka tyssäsi. Paikalla ollut silminnäkijä meni tarkistamaan kuljettajan vointia. Hän kertoi, että kuski näytti nukkuvan tai olevan tajuton. Hän kuitenkin virkosi pian. Poliisin kuulusteluissa kuski kertoi, ettei muista tapahtumasta mitään eikä tiedä, miksi törmäsi puuhun.
Mäkelänkatu 58-60, tammikuu 2017
Pimeänä talvi-iltana kaksi lasta jäi auton alle suojatiellä. He olivat ylittämässä tietä vanhempansa kanssa. Toinen lapsista lensi törmäyksen voimasta usean metrin matkan, toinen kaatui maahan. Ambulanssi kuljetti lapset Lastenklinikalle, jossa toisella todettiin lievä aivotärähdys. Silminnäkijän mukaan jalankulkijoille oli palanut punainen valo. Perhe oli liikkunut myös ilman heijastimia.
Pelti rytisee Mäkelänkadulla tiuhaan. Sen on huomannut myös Autokoulu Pasilan toimitusjohtaja Janne Laukkonen. Hän on opettanut uusia kuljettajia alueella vuosikymmenen.
Ammattilaisen näkökulmasta Mäkelänkatu ei eroa muista vilkkaista kaduista. Myös Hämeentiellä ja Mannerheimintiellä on paljon autoja, jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja julkista liikennettä.
Laukkosen mukaan ongelmia koituu siitä, että kuljettajat eivät kiinnitä ympäristöönsä tarpeeksi huomiota. Esimerkiksi Vallilan kohdalla Mäkelänkadulla on pahimmillaan kuusi autokaistaa. Samalla tien yli kulkee tiheässä suojateitä. Kaikkia olisi pidettävä yhtä aikaa silmällä.
”Kyllähän siinä hereillä saa olla”, Laukkonen pohtii.
”Ja jos sitten on katse puhelimessa tai jossain muussa, voi tulla peräänajoja.”
Mäkelänkatu 70, toukokuu 2019
Kello viisi yli neljä toukokuisena iltapäivänä hätäkeskus sai ilmoituksen törmäyksestä Mäkelänkadulla. Tieltä löytyi puuhun törmännyt henkilöauto ja ratin takaa tajuton kuski. Kuljettaja oli ajanut ulos tieltä ja törmännyt raitiovaunukiskojen välissä olevaan puuhun. Tajuttomana löydetty kuski kuljetettiin sairaalaan, jossa hän menehtyi. Törmäyksen todettiin johtuneen sairaskohtauksesta, eikä asiassa epäilty rikosta.
Isonniitynkadun risteys, maaliskuu 2011
Henkilöauto ajoi toisen perään liikennevaloissa, joissa toinen seisoi odottamassa valojen vaihtumista. Molemmat kuskit puhalsivat alkometriin nollalukemat. Peräänajajan pikahuumetesti näytti kuitenkin positiivista. Sen mukaan hän oli käyttänyt kahta huumaavaa ainetta. Selvisi, ettei hänellä ollut myöskään ajo-oikeutta ja että hän oli ottanut ystävänsä auton ilman tämän lupaa. Kuljettajan mukaan positiivinen huumetesti johtui reseptilääkkeistä. Edellä ajaneen auton kuljettaja loukkasi törmäyksessä lievästi kätensä. Molemmat autot hinattiin pois paikalta.
Vähänkyröntien risteys, lokakuu 2010
Henkilöauto ja moottoripyöräpoliisi ajoivat lokakuisena sunnuntaina peräkanaa Mäkelänkatua pohjoiseen. Risteyksessä olevan suojatien kohdalla poliisi pysähtyi ja antoi tietä jalankulkijalle. Silloin pamahti. Autoilija kertoi myöhemmin kuulustelussa, ettei ehtinyt tehdä oikein mitään. Poliisi valitti kipua niskassa ja alaselässä, ja hänet kuljetettiin tutkittavaksi Töölön tapaturma-asemalle.
”Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen, että se on valtaväylä ja hyvin vilkas”, sanoo ylikomisario Jari Kaikko.
Poliisin näkökulma Mäkelänkadusta on sama kuin kaupungin: Se on liikennemääriin nähden turvallinen, mutta parannettavaa on. Se on haastava etenkin jalankulkijoille, jotka yrittävät päästä suojatietä monen kaistan yli siellä, missä ei ole liikennevaloja.
”Ja yrittäjiähän siinä tietysti riittää”, Kaikko sanoo.
Toinen erityinen vaara ovat raitiovaunut. Kadun yli kiirehtivä huomaa kyllä sen raitiovaunun, jonka kyytiin yrittää ehtiä, mutta toisesta suunnasta tuleva ajoneuvo saattaa jäädä huomaamatta.
Mäkelänkatu on kuitenkin muuttunut turvallisemmaksi. Kaikon mukaan öinen kaahailu on vähentynyt.
Liikennesääntöjen noudattamisen lisäksi ylikomisario soisi tienkäyttäjien muistavan, että Mäkelänkatu on monen kotikatu. Asukkaat astuvat ulko-ovestaan suoraan kadulle.
Kaahailu vaarantaa heidän turvallisuutensa, ja harva haluaa kiihdytyskisoja kotinsa eteen.
Kaikko toivoo tienkäyttäjien miettivän, miten haluaisivat omalla kotikadullaan ajettavan.
”Jos sen verran löytyisi myötäelämistä.”
Anu Vauramo on kulkenut Mäkelänkatua niin kauan, että joutuu hetken oikein miettimään.
”Olen asunut täällä kolmekymmentä vuotta”, hän laskee.
Työmatkallaan hän hyppää kotinsa edestä useimmiten raitiovaunuun, ajaa Pasilan asemalle ja sieltä junalla töihin Vantaalle. Näin hän on tehnyt jo yli kymmenen vuotta, yhteensä siis tuhansia kertoja.
“Mäkelänkatu on sinänsä kiva katu, siinä on hienoja taloja ja sitä on kiva katsella ja kävellä silloin, kun liikenne on vähän rauhallisempaa”, Vauramo kuvailee.
Vaaranpaikkoja hän nimeää kaksi: Vallilan kirjaston pysäkin ja Sturenkadun risteyksen. Kirjaston pysäkin lähistöllä kulkee paljon lapsia.
“Välillä olen itsekin epävarma, pysähtyvätkö autot siihen.”
Sturenkadun risteys taas on niin suuri, että sen hahmottaminen vaatii tarkkuutta.
Mäkelänkatu saa pian pyörätien. Se tulee Vauramon mukaan tarpeeseen. Mutta kadun remontista löytyy myös moitittavaa. Kaupungin suunnitelmat poistaa Lautatarhankadun ja Hattulantien pysäkit eivät saa Vauramolta kannatusta.
Pysäkkien sijoittelu on saavutettavuuskysymys, Vauramo sanoo. Etenkin iäkkäille pienikin lisämatka lähimmälle pysäkille voi olla arkea vaikeuttava muutos.
Ja tuskin oman pysäkin poistosta iloitsevat työmatkalaisetkaan. Vauramo toivoisi kaupungin kiinnittävän suunnitelmissa huomiota asukkaiden tarpeisiin.
“Tämä ei ole mikään läpikulkupaikka, vaan ihmisten asuin- ja työpaikka.”
Vilma Ikola, teksti
Rio Gandara, videot
Janne Elkki, videoeditointi
Elisa Bestetti, ulkoasu ja koodi
Pauliina Siniauer, tuottaminen
Sami Simola, tekstin editointi
JULKAISTU 18.5.2021 © Helsingin Sanomat