Vessajuttuja Helsingistä

Vihreät julkiset vessat ovat Helsingin ylpeys ja erikoisuus. Pömpelit ovat tuttu näky melkein kaikille, mutta harva tietää, että niihin liittyy tasa-arvoa, huumeita, erotiikkaa, asemiehiä ja Paavo Arhinmäki.

Anna Takala HS, teksti

Kaisa Syrjänen HS, kuvat

Se on samaan aikaan arkinen ja eksoottinen, tuttu ja vieras, yksityinen ja julkinen. Käytännöllinen – ja kuitenkin hieman epäilyttävä.

Ai mikä? No vihreä vessa tietysti!

Vihreät vessat ovat Helsingin oma erikoisuus. Ne ovat maksuttomia yleisö-wc:itä, ja konsulttikielellä voisi jopa väittää, että ne ovat osa Helsingin brändiä.

Kun hätä on suurin, harjaantuneen kaupunkilaisen katse alkaa etsiä kaupunkimaisemasta tuttua elementtiä: näkyykö missään tummanvihreää pömpeliä, jonka oven yläpuolella loistaa kirkas vihreä valo?

HS kysyi lukijoiden kokemuksia vihreistä vessoista. Vastausten perusteella aihepiiriin mahtuu lähes koko kaupunkielämän kirjo.

Nuoren opiskelijan vappuyön seikkailut vihreässä vessassa päättyivät suudelmiin professorin kanssa. Isä ja lapsi seurasivat iltakävelyllä, kuinka poliisit piirittivät vessaa.

Tokoinrannan vihreä vessa on tuttu monelle aurinkoisen kesäpäivän viettäjälle, mutta kuinka moni tietää, että se tunnetaan myös nimellä ”Arhinmäki”?

Joitakin pelkkä ajatus vihreässä vessassa asioimisesta puistattaa. Sekin käy ilmi helsinkiläisten vessatarinoista, jotka on koottu tässä jutussa olevaan interaktiiviseen karttaan. Eri vessoihin liittyviä tarinoita pääsee lukemaan klikkaamalla kartalla näkyvää kuvaketta.

Karttaa voi hyödyntää myös tosielämän hätätilanteessa – se näyttää kaupungin ylläpitämien julkisten ulko-wc:iden sijainteja.

Helsingin julkisiin käymälöihin on haettu mallia muun muassa Pariisista.

Moni pitkän linjan helsinkiläinen saattaa muistaa vihreiden vessojen edeltäjät, niin sanotut soivat ranskalaiset pisoaarit, joita löytyi vanhan kolmosen ratikkareitin varrelta. Ne oli tehty matkailijoita varten.

Nykyisiä vihreitä vessoja löytyy turistikohteiden lisäksi myös paikallisten suosimilta kokoontumispaikoilta ja lenkkireittien varsilta.

Julkisten, maksuttomien käymälöiden verkosto on suuren kaupungin merkki, sanoo Helsingin kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupäällikkö Jussi Luomanen.

Suomessa ei yhdessäkään toisessa kaupungissa ole vastaavaa, yhtä laajaa kaupungin julkisten vessojen verkostoja. Helsingissä vihreitä vessoja on yli 40, ja lisää on tulossa: seuraavaksi vessaverkostoa on tarkoitus laajentaa kantakaupungin ulkopuolelle.

”Vessoissa on kyse perusasioiden huomioon ottamisesta: että ihmisten on helppo ja mukava liikkua kaupungilla. Niissä on ajateltu sitä, miten kaupungissa ollaan ja eletään”, Luomanen sanoo.

Maksuton julkinen vessa on myös tasa-arvokysymys. Sinne saa mennä ihan rauhassa ilman, että tarvitsee pyytää siihen keneltäkään lupaa tai selittää, miksi oma tarve on juuri nyt niin tärkeä.

Jossain vaiheessa historiaa oivallettiin, että myös naiset käyvät wc:ssä. Alun perin julkiset vessat olivat yleensä pisoaareja, mutta nykyään vessoja voi käyttää sukupuoleen katsomatta.

Viimeinen silaus tasa-arvolle oli se, kun vessat muuttuivat vuonna 2015 kokonaan maksuttomiksi.

Maksuton julkinen wc on tasa-arvokysymys.

Kun palvelu on maksuton, sitä voivat käyttää kaikki. Vessat ovatkin erityisesti kodittomien ja päihderiippuvaisten aktiivisessa käytössä. Vessoissa nukutaan, käydään huumekauppaa ja piikitetään.

”Totuus Helsingin vihreiden vessojen käytöstä nykyään on se, että niissä tapahtuu iso osa kadulla tehtävästä huumekaupasta, ja myös huumeiden käytöt tapahtuvat juuri näissä vessoissa. Itse olen 42-vuotias asunnoton narkomaani, joten tiedän, mistä puhun”, eräs mies kirjoitti.

Takavuosina huumeiden käyttäjillä oli tapana suojata käytetyt ruiskut huolellisesti ja tiputtaa ne sitten ruiskuille varattuun säiliöön, kertoo Hannu Hellmann. Hän on toimitusjohtaja Hellman’s Production -yrityksessä, joka valmistaa ja huolehtii valtaosasta Helsingin vihreistä vessoista.

Huumeruiskuille tarkoitettu säiliö on nykyään vakiovaruste jokaisessa vihreästä vessassa.

”Nyt meininki on muuttunut selvästi aggressiivisemmaksi ja levottomammaksi. Ilkivaltaa on paljon. Tuntuu, että koronatilanne on vaikuttanut myös tähän.”

Vihreiden vessojen ulkokuori on Helsingin kaupungin suunnittelema, mutta sisätilat ja kunnossapito kilpailutetaan säännöllisesti. Varsinaissuomalainen Hellman’s Production voitti viimeisimmän kilpailutuksen vuonna 2015.

Yritykselle helsinkiläisten vessat ovat kunnia-asia – ja myös tarkoin vartioitu yrityssalaisuus. Kuvaajaa ja toimittajaa ei päästetä katsomaan, miten täysin automatisoitu vessa toimii.

Ja jälleen vihreistä vessoista paljastui uusi puoli: helsinkiläisille ne ovat arkinen palvelu, mutta varsinaissuomalaiselle firmalle tiukkaa bisnestä.

Anna Takala, teksti

Kaisa Syrjänen, kuvat

Katriina Pajari, tekstin editointi

Boris Stefanov, animaatio

Elisa Bestetti, koodi

Antti Nikunen, ulkoasu ja tuottaminen

Pääset lukemaan tarinoita klikkaamalla kuvakkeita.