a
Span rata tekee lähtösuoran jälkeen jyrkän mutkan oikealle, paikka on nimeltään La Source. Sen jälkeen kuskit painavat kaasun pohjaan. Näin mennään kokonaiset kaksi kilometriä.
Rata sukeltaa ensin alamäkeen ja nousee sitten jyrkästi, kunnes tullaan Kemmelin suoralle.
Zonta ajoi keskellä rataa. Häkkinen humahti ohi väärältä puolelta kolmesataa kilometriä tunnissa. Hetken radalla oli kolme autoa rinnakkain.
Sunnuntai 27. elokuuta 2000
Sade oli yön aikana kastellut Belgian Spa-Francorchamps’n moottoriradan. Oli pilvistä, lämpöä viitisentoista astetta ja lätäköitä siellä täällä.
Siksi 6,968 kilometrin mittaiselle kierrokselle ei lähtenyt paalupaikalle ajanut Mika Häkkinen vaan turva-auto.
Noin neljäkymmentä kierrosta myöhemmin Häkkinen teki jotain ällistyttävää.
Tapahtumat olivat ohi kolmessa sekunnissa, mutta ne jäivät historiaan. Näin dramaattisiin hetkiin reagoi kisaa selostanut Matti Kyllönen:
Jan Vilén HS, teksti
Boris Stefanov HS, kuvitus
ilanne formula ykkösten MM-sarjassa oli hetken näyttänyt ratkenneelta. Ferrarin Michael Schumacher oli ajanut voitosta voittoon. Kauden puoliväliin mennessä – pari kuukautta ennen kuin kymmenien rekka-autojen kiertävä formulasirkus asettui Span moottoriradalle – hän oli karannut jo 26 pisteen johtoon.
Siihen aikaan F1-osakilpailun voitosta sai kymmenen pistettä, kun nykyään ykkössija on 25 pisteen arvoinen.
Ranskan Magny-Coursissa alkoi kuitenkin McLarenilla ajaneen Häkkisen nousu. Se huipentui neljä kilpailua myöhemmin 27. elokuuta Belgian Spassa yhteen F1-historian mieleenpainuvimmista ohituksista.
äkkinen ajoi kilpailun kärjessä 13 kierrosta, mutta sitten hän teki virheen. Ratareunus oli vielä märkä, ja sen yli ajanut Häkkinen pyörähti nurmikolle. Schumacher nousi kärkeen.
30 kierrosta Häkkinen ajoi Schumacheria takaa. Välillä ero kaventui, sitten venähti taas. Kunnes seitsemän kierrosta ennen ruutulippua hän oli Schumacherista melkein kosketusetäisyydellä.
Schumacher oli kuuluisa siitä, että hän ei antanut periksi millään. Hänen maineensa oli suorastaan tyly. Kolme vuotta aiemmin hän oli kauden päätöskilpailussa törmännyt ohitusta yrittäneeseen Jacques Villeneuveen.
Tahallaan, selvisi myöhemmin.
Häkkisenkin edessä Schumacher vaihtoi röyhkeästi ajolinjaa keskellä suoraa ja esti ohitusyritykset.
”Ongelma oli, että kisassa oli ainoastaan yksi ohituspaikka, vain yksi suora. Joka kerta, kun yritin ohitusta, Michael sulki reitin. Ohi olisi päässyt vain nurmikon kautta. Ajattelin, että on törkeä jätkä. Hitaalla voi tehdä vähän ajoliikkeitä, mutta suoralla, kun tekee tuollaista, alkaa pänniä.”
Seuraavalla kierroksella Häkkinen yritti ohitusta samassa paikassa, niin sanotulla Kemmelin suoralla.
”Ennen suoraa oli supernopea mutka ylämäkeen. Ylämäessä pystyin vetämään tautisen kovaa ja sain Michaelin kiinni", Häkkinen sanoo.
Nyt molempien autojen edessä oli kuitenkin kierroksella jäänyt Ricardo Zonta.
”Michaelin oli ohitettava jommaltakummalta puolelta. Hän lähti vasemmalta, joten oikea jäi vapaaksi.
Sitten seurasivat ne noin kolme sekuntia, jotka ällistyttivät formulayleisön.
emmelin suora on melkein viivoittimella vedetty. Se kulkee radan korkeimmalla kohtaa. Autot syöksyvät suoralle jyrkkää nousua, 18 asteen kulmassa, kaasu pohjassa, eikä ratin takaa kunnolla edes näe, missä asvaltti jatkuu, ja kun suora vihdoin kurkistaa loivan mutkan takaa, vauhti vain kiihtyy – kunnes ujeltava kiihdytys on ohi, ja on pakko jarruttaa.
Mutta ei vielä. Nyt mennään urku auki, yli 300 kilometriä tunnissa!
Jos olisi aikaa vilkaista sivulle, maisema olisi suttuista, moniväristä viirua.
Mutta Häkkinen ei vilkuile. Hän näkee vain Schumacherin Ferrarin perävalot. Ja sitten – kun Ferrari ampaisee vasemmalta Zontan ohi – juuri ja juuri auton mentävän raon Zontan oikealla puolella.
Mahdunko tuosta?
atti Kyllönen on selostanut satoja formulakilpailuja. Span ikimuistoisesta sunnuntaista on 23 vuotta, mutta silti hän muistaa yhä kirkkaasti, mitä selostuskopissa ohitushetkellä tapahtui.
”Hypättiin Keken [Rosberg] kanssa kuin vieterit pystyyn. Tajuttiin, että nyt tapahtui jotain ainutlaatuista.”
Formula ykkösissä on nähty monenlaisia dramaattisia hetkiä. Usein ne ovat liittyneet kolareihin. Harvemmin muistellaan tilanteita, joissa pelti ei rytise. Vuoden 2000 formula 1 -kaudesta muistetaan silti parhaiten Häkkisen ällistyttävä ohitus.
Jälkiviisaasti ohituksesta voisi todeta: päätöntä.
Entä jos Zonta olisi kesken ohituksen ohjannut oikealle radan sisäreunaan?
”Sitten olis kyllä rysähtänyt aivan tautisen kovaa”, Mika Häkkinen sanoo.
Näin Häkkinen muistelee
dramaattisia hetkiä.
chumacher ei onnistunut enää viimeisillä kierroksilla ajamaan kiinni Häkkistä, joka voitti kisan. Kisan jälkeen Häkkinen kävi tiukan keskustelun Schumacherin kanssa ajolinjoista, tämän tavasta sulkea tie ohitusta yrittävän edestä.
”Yritin selittää, ettei tuollainen peli vetele. Michael katsoi mua silmiin ja sanoi, että ’Mika, tämä on kilpa-autoilua’”.
Kilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Schumacher antoi kuitenkin Häkkiselle tunnustusta ohituksesta.
”En uskonut Mikan vauhdin riittävän ohittamiseeni. Tavallisesti radalle mahtuu vain kaksi autoa rinnakkain, mutta Mika teki todella upean liikkeen ja ohitti sisäkautta. En osannut odottaa sitä. Rehellisesti sanottuna uskon, että hän olisi ohittanut minut kierroksen tai kaksi myöhemmin, jos tuo ei olisi onnistunut, koska hän oli liian nopea.”
Voitto ei silti auttanut Häkkistä. Span jälkeen Schumacher voitti kaikki neljä jäljellä ollutta kisaa ja vei maailmanmestaruuden lopulta selvällä 19 pisteen erolla.
isan jälkeen Kyllönen pääsi tunnelmoimaan Häkkisen kanssa McLarenin tiimin majoitustilaan (jota liikuttelemaan vaaditaan nykyään 17 rekkaa).
Paikalle tuli Mclarenin auton suunnittelut Adrian Newey. Kyllönen nousi lähteäkseen.
”Hän sanoi, ’istu vaan’. Oli kiva kuunnella, miten hän kehui Mikaa ja miten taitavana piti ohitusta.”
Kyllönen seuraa edelleen tiiviisti formuloita. Viime vuosilta hän muistaa esimerkiksi Red Bullin Max Verstappenin ja Ferrarin Charles Leclercin komeita ohituksia.
Yksi olennainen asia erottaa ne Häkkisen suorituksesta.
”Takasiiven avautuminen on pikkuisen pelleilyä. Se on vippaskonsti, josta saa huomattavat tehot”, Kyllönen sanoo.
Säädettävä DRS-takasiipi otettiin formuloissa käyttöön kaudella 2011. Se lisää autojen huippunopeutta ja helpottaa ohituksia.
”Tekniikka on mennyt eteenpäin. Se nostaa Mikan teon ja Span huiman hetken yhä korkeammalle jalustalle”, Kyllönen sanoo.
Jan Vilén, teksti
Boris Stefanov, kuvitus ja animaatiot
Timo Myllymäki, koodi
Petri Salmén, grafiikka
Janne Elkki, äänet
Antti Nikunen ja Sami Simola, tuottaminen
JULKAISTU 30.7.2023 © HELSINGIN SANOMAT
Hyvä lukija,
HS Ytimessä kokoaa yhteen Helsingin Sanomien vaikuttavinta journalismia. Ytimessä-juttujen eteen on nähty erityistä vaivaa. Tavoitteena on tarjota lukijalle elämyksiä, uusia näkökulmia ja muistijälkiä.
Ytimessä-uutiskirje tuo jutut sähköpostiisi kerran viikossa.
Löydät kaikki Ytimessä-jutut osoitteesta hs.fi/ytimessa.
Nautinnollisia hetkiä hyvän journalismin parissa toivoen,
Jutta Sarhimaa
Toimituspäällikkö