Entä sitten työpaikat? Itse tuulivoimalat ovat tuontitavaraa. Eniten voimaloita Suomeen on tuottanut tanskalainen Vestas, jolla on tehtaita Tanskan lisäksi muun muassa Kiinassa, Saksassa ja Espanjassa. Voimaloissa voi olla joitain Suomessa valmistettuja osia tai esimerkiksi Raahessa tuotettua terästä.

Teiden ja perustusten rakentaminen sekä kuljetukset tuovat töitä paikallisille yrityksille. Muualta tulevat pystytysporukat käyttävät paikkakunnan majoitus- ja ravintolapalveluja.

Kansantalouden kannalta silti merkittävin saattaa olla tuulivoiman ympärille syntynyt osaamiskeskittymä. Pelkästään tuulivoimahankkeita kehittävissä ja omistavissa yrityksissä on töissä jo satoja korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Lisäksi ala työllistää konsultteja, suunnittelijoita, sähköverkkojen asiantuntijoita, tutkijoita ja virkamiehiä. Konsulttiyhtiö Ramboll laski Tuulivoimayhdistyksen pyynnöstä vuonna 2018, että silloin pystyssä olleet voimalat luovat elinkaarensa aikana työtä 55 000 henkilötyövuoden verran.

Tämän perusteella Elinkeinoelämän keskusliitto on laskenut, että kaikkien suunniteltujen maatuulivoimaloiden toteutuminen loisi työtä peräti 400 000 henkilötyövuoden verran. Jaettuna nykyvoimaloiden noin 35 vuoden käyttöiällä työpaikkoja tulisi pysyvästi noin 11 000.

Luvut ovat pyöreitä ja epävarmoja, mutta kyse on silti huomattavasta määrästä työpaikkoja.

Tuulivoimayhdistyksen vuonna 2018 teettämän selvityksen mukaan noin neljäsosa investointikustannuksesta jää Suomeen. Viime vuonna tuulivoimaan investoiduista 2,9 miljardista eurosta se tarkoittaisi runsasta 700 miljoonaa euroa. Tämä summa on siis käytetty Suomessa työn tai tavaran ostamiseen.

Voimalan käyttöaikana sen taloudellinen vaikutus kasvaa. Verot, vuokrat ja huoltotyöt tuovat tuloja vuosikymmenten ajan.

”Keskimäärin 59 prosenttia tuulivoimalan koko elinkaaren rahavirroista päätyy Suomeen”, Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen sanoo.

Silti kaikki eivät ole vakuuttuneita tuulivoimarakentamisen hyödyistä. Erityisesti perussuomalaisen puolueen piirissä tuulivoimasatsauksia on kritisoitu monesta eri näkökulmasta.

Vaikka tuulivoimalle ei makseta enää suoria tukia lainkaan, jotkut ajattelevat, että tuulivoimayhtiöiden pitäisi kustantaa itse esimerkiksi sähkön kantaverkon vahvistamisen kustannukset taikka vaihtelevan tuotannon vaatiman säätövoiman rakentaminen.

On mahdollista ajatella, että näiden kulujen maksaminen valtion omistaman Fingridin pussista olisi ikään kuin piilotettua tukea.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen tyrmää ajattelumallin. Suomessa muutkaan voimalatyypit eivät ole joutuneet maksamaan kantaverkon vahvistamisen kuluja tai säätövoiman rakentamista.

Ruususen mukaan kaiken uuden voimantuotannon rakentaminen vaatii investointeja kantaverkkoon ja myös varautumista esimerkiksi käyttöhäiriöihin. Tuulivoima ei ole siinä suhteessa mikään erityistapaus.

”Esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan kolmosyksikön takia investoimme puoli miljardia euroa sähköverkkoon. Olemme joutuneet myös varaamaan Pohjois-Ruotsiin menevästä siirtoyhteydestä pysyvästi 300 megawattia voimalan häiriötilannetta varten”, Ruusunen sanoo.

Sähköjärjestelmässä pitää ylipäätään olla jatkuvasti valmius hoitaa ison ydinvoimalan mahdollinen häiriö. Se ei ole ilmaista.

”Investoinnit maksetaan sähkön käyttäjiltä kerättävällä kantaverkkomaksulla. Siinä ei ole erityisiä nousupaineita, vaan päin vastoin tänä vuonna kantaverkkomaksua ei puolen vuoden ajalta peritä lainkaan”, Ruusunen sanoo.

Tuulivoimakriitikot ovat kritisoineet myös tuulivoiman aiheuttamaa metsäkatoa. Tuulivoimalan, sen vaatiman tien sekä johtolinjojen alta pitää usein kaataa metsää. Miten paljon? Arviot vaihtelevat 1,5–6 hehtaarin välillä voimalaa kohti. Tutkittua tietoa aiheesta on vähän.

Itse tuulivoimala vaatii noin hehtaarin aukon. Se tarkoittaa ympyrää, jonka halkaisija on 113 metriä. Tuulivoimayhdistyksen Mikkosen mukaan rakentajat pyrkivät jo kustannussyistä hyödyntämään paikkoja, joihin kulkee ennestään metsäautotie. Sitä joudutaan ehkä leventämään ja rakentamaan jonkin verran huoltotietä. Myös liityntäjohdon ala raivataan puista.

Mikkosen mielestä realistinen arvio kaiken kaikkiaan kaadettavasta metsästä on 2–3 hehtaaria voimalaa kohti. Länsirannikon alueen maakuntakaavoja laadittaessa virkamiehet ovat käyttäneet 1,5 hehtaaria. Luvussa ei tosin ole mukana sähkölinjaa.

Jos oletetaan, että metsäkato voimalaa kohti olisi kolme hehtaaria, nykyiset voimalat olisivat syrjäyttäneet 4 200 hehtaaria metsää. Tulevaisuuden mahdolliset 10 000 voimalaa tarkoittaisivat 30 000 hehtaarin metsäkatoa.

Suomessa on metsää noin 20 miljoonaa hehtaaria. Suhteessa siihen tuulivoiman aiheuttaman metsäkadon määrä olisi tähän mennessä 0,02 prosenttia ja kaikkien suunnitelmien toteutuessa 0,15 prosenttia.

Olisiko 10 000 voimalaa silti liikaa Suomen maisemiin?

Valtatie E8 Kemistä rannikkoa pitkin etelään kulkee tuulivoima-Suomen ytimessä. Simo, Ii, Pyhäjoki, Kalajoki, Kokkola, Vaasa. Yli puolet nykyisistä voimaloista on tällä kapeahkolla rannikkokaistaleella. Silti ei voi sanoa, että ne hallitsisivat maisemaa.

Länsirannikkoon verrattuna muualla Suomessa voimaloita on vähän: yksittäisiä puistoja siellä täällä. Nykyinen 1 400 voimalan määrä onkin hyvin pieni Suomen pinta-alaan nähden. Edes 10 000 voimalaa ei olisi paljon – ainakaan verrattuna moniin muihin maihin.

Tanskassa on 5 600 maatuulivoimalaa, vaikka sen alue on vain kahdeksasosan Suomesta ja hyvin tiiviisti asutettu. Suomen kanssa saman kokoisessa Saksassa voimaloita on lähes 30 000 ja asukkaita 83 miljoonaa.

Ruotsissakin oli viime vuoden lopussa jo 5 164 voimalaa.

Toisaalta ei ole lainkaan varmaa, että Suomeen edes tulisi niin paljon voimaloita.

Noin kymmenen tuhannen voimalan luku perustuu kaikkiin kaavoituksen alkuvaiheessa oleviin hankkeisiin, joista todennäköisesti vain osa toteutuu. Aivan varmoja ovat vain jo rakenteilla olevat hankkeet. Voimaloita valmistuu vuoden 2025 loppuun mennessä runsaat 500.

Tuulivoimayhdistyksen Anni Mikkonen arvioi, että tämän jälkeen rakentaminen voi jopa tyssätä, ellei Suomen sähkön kulutus kasva merkittävästi. Silloin pystyssä oleva tuulivoimalamäärä tuottaisi sähköä noin 23 terawattituntia vuodessa eli runsaan neljänneksen suhteessa sähkön nykykulutukseen.

Sähkön tuotantoa olisi kaiken kaikkiaan niin paljon, että sähkön hinta painuisi nykyistä useammin lähelle nollaa tai jopa negatiiviseksi. Se tekisi uusien voimaloiden rakentamisesta kannattamatonta.

Pitkään paikallaan polkenut sähkön kulutus on kuitenkin kasvamassa muun muassa sähköautojen takia. Myös kaukolämpökattiloihin on alettu laittaa sähkövastuksia, koska polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnat ovat nousseet.

Kymmentätuhatta maatuulivoimalaa Suomeen ei silti kannata rakentaa, ellei sähkönkulutus kasva radikaalisti. Se taas edellyttää isoja sähköä käyttäviä teollisuusinvestointeja.

Niitä Suomi nyt hamuaakin: erilaisia vetyä tuottavia ja käyttäviä tehtaita, kuten vihreän teräksen tai sähköpolttoaineiden valmistusta. Nesteen Porvoon-jalostamo käyttää tulevaisuudessa sähköllä tuotettua vetyä maakaasusta tuotetun sijaan. Viime viikolla Fortum kertoi tutkivansa vedyn tuottamista SSAB:n terästehtaalle Raaheen.

Yhdysvaltalainen Plug Power kertoi vastikään rakentavansa Suomeen mahdollisesti vetytehtaita useilla miljardeilla euroilla. Norjalainen Blastr selvittää vihreän teräksen tuotantoa Inkoossa.

Nämä hankkeet eivät toteudu ilman, että uusiutuvaa sähköä on saatavilla paljon ja edullisesti.

Jos uusia tehtaita olisi tulossa oikein paljon, lisää tuulivoimaa voidaan rakentaa myös merelle. Merituulivoiman rakentaminen on maatuulivoimaan verrattuna kallista. Silti ensimmäisen uuden merituulipuiston rakentaminen saattaa käynnistyä jo tänä vuonna Porin edustalla. Muitakin jättihankkeita on vireillä.

Merituulivoimassakin ulkomaiset toimijat ovat olleet tähän mennessä kotimaisia aktiivisempia. Vedetäänkö suomalaisia siis höplästä ja todelliset hyödyt valuvat lopulta ulkomaille? Olisiko viisaampaa myös omistaa voimalat, eikä vain tarjota maata ja myydä palveluja?

Vaikka ulkomaisia yhtiöitä pyörii alalla paljon, Suomen nykyisistä tuulivoimaloista lähes puolet on Tuulivoimayhdistyksen tilastojen mukaan kotimaisessa omistuksessa.

Talouden asiantuntijat eivät ylipäätään ymmärrä huolta ulkomaisten investointien tulosta. Jos kotimaassa ei riitä rahaa kaikkeen, on vain hyvä että tänne virtaa ulkomaista pääomaa.

Pankkiryhmä OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen pitää investointeja tuulivoimaan ja vihreään siirtymään suorastaan olennaisina Suomen muuten näivettyvälle taloudelle.

”Investoinnit vihreään siirtymään lisäävät talouskasvua lyhyellä aikavälillä ja parantavat mahdollisuuksia kohentaa pidemmän aikavälin kasvunäkymiä. Epäonnistunut siirtymä sen sijaan heikentäisi pidemmän aikavälin kasvunäkymiä”, Heiskanen sanoo.

Pitkällä aikavälillä ei silti riitä, että tänne rakennetaan vain tuulivoimaa ja vetytehtaita. Alan ympärille syntyvästä osaamisesta pitäisi poikia myös kokonaan uutta liiketoimintaa, uusia maailmanlaajuisia menestystarinoita, Heiskanen huomauttaa.

Siihen on nyt ainakin edellytykset. Voi olla liioittelua sanoa, että tuulivoima olisi Suomelle sama kuin öljy oli Norjalle. Silti siitä ja siihen liittyvästä teollisuudesta voi tulla hyvin merkittävä työn ja hyvinvoinnin lähde.