Veli-Pekka Lehtonen HS, teksti

Arvo Ojala on unohdettu luku elokuvahistoriaa. Amerikassa syntynyt mutta suomea sujuvasti puhunut Ojala teki Hollywoodissa vuosikymmeniä kestäneen uran näyttelijänä, kouluttajana ja stunt-miehenä.

Ojala oli erityisesti westernien erikoismies, jolla oli Hollywoodissa vauhdikas lempinimikin.

Lännen nopein.

Tämä on hänen tarinansa.

Kaikki alkoi Suomesta ja Pohjanmaan lakeuksilta. 1800–1900-lukujen vaihteessa Ojalan sukua matkasi Toholammilta Amerikkaan. Siirtolaiset asettuivat Yhdysvaltain länsirannikolle Seattleen lähelle Kanadan rajaa.

Vuonna 1920 Wilfred Ojalalle ja Saima Peltokankaalle syntyi lapsi. Poika sai suomalaisen nimen, vaikka äidin nimi kääntyikin rapakon takana muotoon Pehtokannus.

”Kotona puhuimme suomea. Se oli ensimmäinen kieli, jonka opin”, Arvo Ojala muisteli myöhemmin Seura-lehden haastattelussa.

Perheen elanto tuli Yakiman laaksossa omenapuista. Omenatarha kuhisi kalkkarokäärmeitä. Arvo ampui käärmeiltä päitä irti.

Arvo aikuistui ja kävi sotimassa. 1950-luvun taitteessa oli edessä muutto Kaliforniaan, jossa töitä löytyi kauhakuormaajan kuskina. Maansiirto ei kuitenkaan näyttäytynyt tulevaisuuden alana.

”Aloin pikkuhiljaa ajatella, että elämässä pitäisi olla muutakin kuin joutomaan siirtelemistä”, Ojala kertoi Seurassa vuonna 1987.

Los Angelesissa Ojala tutustui filmiväkeen aseharrastuksensa myötä. Ystäviin kuuluivat sittemmin Bonanza-lännensarjasta kuuluisaksi tullut Lorne Greene, joka osasi muutaman sanan suomeakin.

Ojalan tuttuihin kuului myös Audie Murphy, joka nousi 1950-luvulla Hollywoodissa suosituksi näyttelijäksi. Murphyn kehotuksesta Ojala päätti kokeili jotain uutta. Filmitähdillä oli tuohon aikaan henkilökohtaiset sijaisnäyttelijät, ja Arvo Ojalasta tuli joksikin aikaa Audie Murphyn stuntmies eli sijainen, joka tekee tähden puolesta vaarallisia temppuja kameralle. Samanlaisesta tähtinäyttelijän ja stuntin välisestä kiinteästä suhteesta kertoo tuore elokuvakin: Quentin Tarantinon ohjaama Once Upon a Time in Hollywood.

Ojalan ensimmäinen elokuva oli vuoden 1950 The Kid from Texas, suomeksi Texasin kauhu. Näin kertoo stuntmiehistä tehty kirja Hollywood Stunt Performers.

Mitä Ojala elokuvassa teki, sitä kirja ei kerro, mutta sen historioitsija Gene Scott Freese on laskenut, että pelkästään 1950-luvulla Ojala oli tekemässä yli kymmentä elokuvaa ja lukuisia tv-sarjoja siihen päälle.

Kirjassa listatuista Ojala-elokuvista kuuluisimpia ovat lännentarinat Hopeatähti ja Rio Bravo. Tv:n puolella Ojala oli muun muassa Maverick-, Bonanza- ja The Life and The Legend of Wyatt Earp -sarjojen tiimeissä.

Ojala oli siis aallonharjalla, kun westerneistä tuli Hollywoodin menestystuote 1950-luvulla. Myöhemmin Ojalalle tuli lisää elokuvia ja sarjoja, Ojalan itsensä mukaan yhteensä jopa pari sataa.

Stunttina Ojala keskittyi erikoistaitoonsa eli ampumaan tarkasti, nopeasti ja näyttävästi. Lehdissä toisteltiin, miten Ojala oli lännen nopein: kuudesosasekunnissa Ojala veti pistoolin esiin, viritti ja osui kolikkoon ennen kuin raha putosi maahan.

Ojalan oma määritelmä työstään Hollywoodissa kuului näin: ”Kun näette filmeissä lähikuvia jostain pistoolitaistelusta ja kuvassa näkyy vain käsi, niin aika usein se on minun käteni”, Ojala kertoi amerikkalaistoimittajalle 1987.

Ojala veti nopeasti esimerkiksi lännensarja Gunsmoken tunnuskohtauksessa, jolla sarja monena kautena alkoi. Kohtauksessa sheriffi ja roisto kohtaavat kaksintaistelussa. Ojala oli kohtauksen roisto.

Myöhemmin Los Angeles Times tiesi kertoa, että Ojalalle maksettiin kohtauksesta palkkaa sata dollaria. Ojala ei saanut nimeään alkuteksteihin eikä edes kasvojaan esiin. Sellainen on stuntin rooli.

Isompi ura odotti toisaalla. Ojalasta tuli Hollywoodissa kouluttaja. On sanottu, että elokuvastudio Warner Brothersin näyttelijöistä kaikki olisivat olleet Ojalan kouluttamia.

Yhdysvaltalaisen Guns-aikakauslehden kansikuvassa Ojala seisoi vuonna 1956. Otsikko kirkui: ”Mies, joka opettaa Hollywoodin tähdet ampumaan”.

Kuvassa Ojalan vierellä seisoi filmitähtien filmitähti Marilyn Monroe, jota Ojala koulutti elokuvassa Joki, jolta ei ole paluuta.

”Opetus vei jostain syystä kauhean paljon aikaa, mutta häntä se ei tuntunut yhtään haittaavan, ja minä ainakin tykkäsin kovasti”, Ojala kertoi Guns-lehdessä kohtaamisestaan Monroen kanssa.

Pistoolitempuista Ojala innostui, koska näki, kuinka huonosti näyttelijät elokuvissa ja sarjoissa ampuivat. Ojala otti temppuihin mallia villin lännen oikeilta lainsuojattomilta.

Vuonna 1956 Ojala oli kouluttajana elokuvassa Väärinpeluri ja opetti silloin Frank Sinatralle pyssytempun nimeltä border switch. Siinä ampuja vetää kotelosta aseen, ampuu sen tyhjäksi, heittää aseen menemään ja ottaa vasemmasta kotelosta toisen aseen.

Ojalan kertoman mukaan Sinatra oli tempusta innoissaan ja halusi kokeilla kovat piipussa. Ojala esteli. ”Älä ammu kovilla, kun sinulla ei ole paria varapeukaloa”, Ojala varoitti Sinatraa.

Filmitähti Gary Cooperia Ojala koulutti vuonna 1956 elokuvassa Onnellisen laakson kansa sekä uraansa aloittelevaa Paul Newmania vuonna 1958 elokuvassa Billy the Kid – henkipatto.

Oli Ojalalla itselläänkin oikeita valkokangasrooleja. Vuoden 1959 elokuvassa Lännen pioneerit Ojalalla on vuorosanojakin, mutta tosiasiassa Ojala esittelee elokuvassa vain vikkelyyttään ampujana: Ojala ampuu kepin ilmassa päreiksi.

Usein Ojala kuitenkin kertoi lehdissä juuri kuuluisista oppilaistaan. Oliko se leveilyä, kuuluisuuksien nimillä ratsastamista?

Sitäkin, mutta kuulut oppilaat myös erottivat Ojalan muista. Moni muukin väitti olevansa lännen nopein vetäjä, osaavansa pistoolitemppuja.

Ojala keräsi kuuluisuuksilta myös muistoja. Star Tribune -lehden mukaan Ojala sai Elvis Presleyltä lahjaksi housut, joita rockin kuningas on käyttänyt vuoden 1957 elokuvassa Kiihkeitä rytmejä.

Haastatteluissa ja kuvissa Ojala mielellään iski aina tarinaa oppilaistaan. Milloin paras oppilas oli Sinatra, milloin näyttelijä Ronald Reagan, tuleva presidentti.

Oppilaisiin kuuluivat Hollywoodin tunnetuista nimistä myös Dean Martin, Jerry Lewis ja Robert Redford. Natalie Woodistakin Ojala kuori esiin lonkaltavetäjän.

Myöhempinä vuosina Ojala nimesi suosikkioppilaakseen laulaja-näyttelijä Sammy Davis Juniorin. Innokkain ja terävin, kuului Ojalan arvio. Suosikilleen Ojala räätälöi oman asevyön kaksine koteloineen kuten monille muillekin.

”Omar Sharif ei ollut yhtä hyvä. Kun filmasimme Mackennan kultaa, hän ampui housuilleen niin että ne syttyivät palamaan. Oli siinä porukalla hauskaa, paitsi Omarilla itsellään”, Ojala kertoi.

Elokuvahistoriassa amerikansuomalaisen lännenmiehen merkitys ei kuitenkaan kulminoidu kuuluisiin filmitähtioppilaisiin vaan Ojalan tekemään keksintöön, jonka hän myös patentoi vuonna 1958. Tätä ideaansa Ojala myi filmiväelle omassa Arvo Ojala -asekaupassaan, jonka hän avasi 1950-luvulla.

Ojalan keksintö oli elokuviin erityisen hyvin sopiva asekotelo. Nahkainen pistoolikotelo oli kovitettu terässuikaleilla, ja holsteri vöineen mullisti Hollywoodin westernit. Ojalan holsteri kiinnitettiin nyöreillä jalkaan, teräsrunko piti kotelon avoimena ja aseen liipaisinkaaren vapaana. Näin aseen vedosta tuli helpompaa, nopeampaa ja ennen kaikkea näyttävämpää.

Ojala ei keksinyt lonkaltavetoa, mutta hän teki lonkaltavedosta suurta. Arvo Ojala teki westerneistä show’n tuomalla ammuntaan actionia.

1800-luvun lännenmiehet eivät ampuneet kuten elokuvissa on totuttu näkemään. He pitivät asettakin usein niin, että sen vetoon meni aikaa, mutta pian kaikissa lännentarinoissa ammuttiin Ojalan tapaan.

Ojalan maine kasvoi ja houkutti Ojalan asekaupalle väkeä. Eräänä päivänä pihaan ajoi auto.

”Siinä istui kolme pahannäköistä miestä. Otin pistoolin seinältä ja rupesin panostamaan sitä. He ajoivat nopeasti tiehensä”, Ojala kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1957.

Ojala siis osasi esittää myös kovanaamaa. Classic Tv Westerns -kirjaan Arvo Ojala on saanut oman luvun otsikolla Hollywoodin asekouluttaja. Omaa lukua ei ole Ronald Jacksonin laatimassa kirjassa kellään muulla länkkärien tekijällä. Ei edes nykyajan tunnetuimmalla elokuvacowboylla, Clint Eastwoodilla.

”Kun ihminen tunnetaan Hollywoodissa ja tiedetään, että hän on alallaan paras, silloin hän voi itse määrätä asemansa”, Ojala määritteli myöhemmin suomalaislehdelle.

Ojala oli aikansa nopein, mutta perässä tulivat kopioijat ja kilpailijat, joista osa oli Ojalan entisiä työntekijöitä.

Huippuvuosinaan 1950-luvulla ja 1960-luvulla Ojala esiintyi ampumanäytöksissä ja kirjoitti opaskirjankin pikavedon taitoon. Vuoden 1962 Seattlen maailmannäyttelyssä Ojala esiintyi cowboynä, ja seuraavana vuonna Ojala-huumaa tuotiin ensimmäisen kerran toden teolla Ojalan isien maahan, Suomeen.

”Tosimiesten” aikakauslehdeksi itseään kutsunut Nyrkki markkinoi tuolloin aseenvetokisaa uudeksi harrastukseksi suomalaisille. Lännenmieskulttuuri ei kuitenkaan innostanut suomalaisia muodiksi asti. Muutenkin amerikkalainen viihdekulttuuri löi kunnolla läpi Suomessa kylmän sodan kuumien vuosien jälkeen.

Ojala korosti omia juuriaan, ja suomalaisuus näkyi myös Ojalan perhearjessa. Lapsia syntyi kaikkiaan viisi. Toinen Arvon pojista sai nimekseen Erkki. Lapsiaan Ojala kasvatti Oregonissa.

Suomalaisuuden korostamisesta kertoo myös Ojalan tytär Inga. ”Isä opetti meidät syömään kuin suomalaiset”, kertoo Inga Ojala Yhdysvalloista lähettämässään sähköpostissa.

”Vielä tänä päivänäkin pakkaan evääksi sardiineja, kun lähden patikoimaan”, tytär kertoo.

Arvo-isä opetti lapsilleen muutakin suomalaisuudesta. Lapset oppivat sardiinien lisäksi sisun ja saunan. ”Isä heitti meitä saunasta aina hankeen”, tytär Inga muistaa. ”Ja jos haluatte tehdä jotain, sen kun teette. Teissä on sisua.”

Arvo Ojalan ura jatkui westernmuodin hiipumisen jälkeen pitkään. 1960-luvulla Ojala oli vielä konsultoimassa muun muassa elokuvassa Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat.

1980-luvulla kiinnostus Ojalaa ja tämän pyssytaitojaan kohtaan virisi uudestaan. Silloin Ojala lensi myös Suomeen, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Amerikansuomalainen lännensankari oli vetonaulana vuonna 1983 Espoon Korpilammen Wild West -tapahtumassa. Lehti-ilmoituksessa Ojalan oppilaaksi mainostettiin tällä kertaa Clint Eastwoodia. Ojala esiintyi tietenkin lännenasussa. Vierailu isien kotimaahan oli tunteikas.

Tämä on kuin unta, Ojala kertoi toimittajalle.

Sinivalkoiset värit yhdistyivät Ojalaan myös seuraavana vuonna, kun Los Angelesissa kilpailtiin olympialaisissa. Ojala ajoi Cadillacillaan ja asuntovaunullaan kannustamaan Suomen ampumajoukkuetta. Mukana oli tietenkin Colt 45, Ojalan suosikkiase, jonka hinnaksi Ojala kertoi Ilta-Sanomissa 4 000 dollaria.

Suomen ampujiin tuolloin kuulunut Jussi Mäkelä muistaa Ojalan tapaamisen hyvin. Ojalalla oli päässään stetson ja jalassa buutsit.

”Revolveri ja panoksia oli vyöllä, ja hän näytti, miten nopeasti hän vetää. Lahjaksi me saimme Ojalalta hopeisen luodin ja amerikkalaisten filmitähtien tapaan myös valokuvan hänestä itsestään”, Mäkelä kertoo.

”Ojala myös kertoi, miten hän oli opettanut John Wayneakin ampumaan. Ampumajoukkueelle tapaaminen oli sykähdyttävä hetki ja varmasti se oli sitä myös Ojalalle. Se täytyy kyllä sanoa, että minua vähän hymyilytti, kuinka tosissaan hän oli asiansa kanssa.”

1980-luvulla uusi elokuvapolvi tarvitsi vielä kerran Ojalaa. Ojala koulutti tuolloin näyttelijöitä muun muassa elokuvissa Three Amigos, Vihoviimeinen hevosooppera sekä Paluu tulevaisuuteen -sarjan kolmannessa osassa.

Ojalan uusimpiin oppilaisiin kuului muun muassa Mel Gibson. Ojala itse piti parhaana elokuvanaan Silveradoa, jossa oppilaiksi tulivat Kevin Kline ja Kevin Costner.

Arvo Ojala kuoli 85-vuotiaana vuonna 2005. Muistokirjoituksessa sanomalehti Los Angeles Times kuvaili Ojalaa sanalla ”legendaarinen”.

Isän kuoltua Ojalan lapset pitivät lännen nopeimman perintöä yllä ja avasivat Ojalan nimeä kantavan museon Ojalan kotimaisemiin Oregoniin. Ojalasta kirjoitettiin edelleen muun muassa Yhdysvaltain aseliiton eli National Rifle Associationin julkaisuissa.

Tästä huolimatta pyssysankarin vetovoima oli himmennyt. Arvo Ojala Western Heritage Museum joutui sulkemaan ovensa.

Helmikuussa 2020 Arvo Ojalan syntymästä tulee sata vuotta. Juhlan kunniaksi viimeisen tarinan Arvo Ojalasta saa kertoa kokenut amerikkalaisnäyttelijä Martin Kove.

Kove, 73 on näytellyt kymmenissä elokuvissa ja sarjoissa. Parhaiten hänet tunnetaan Karate Kid -elokuvista.

”Hello. Tietenkin tiedän Arvo Ojalan”, näyttelijä Martin Kove sanoo puhelimessa. Tai oikeastaan Kove sanoo tietenkin tietävänsä ”Arvou Outsaalan”.

”Ojalan asekotelon myötä westernien sankarit muuttuivat vielä sankarillisemmiksi, roistot vielä roistommiksi”, Kove analysoi amerikansuomalaisen lännenmiehen merkitystä.

Sitten Martin Kove kertoo tarinan vuodelta 1977. Tuolloin Kove oli vierailevana näyttelijänä tv-sarja Charlien enkeleissä yhtä aikaa Sammy Davis Juniorin kanssa. Tauolla Kove sai kutsun Davis Juniorin traileriin, jossa Davis Jr lahjoitti nuoremmalle kollegalleen Arvo Ojalan suunnitteleman asevyön koteloineen. Lahja oli hieno juttu Kovelle, joka on lännenlegendojen ystävä.

Lahjaa hän ei voinut kuitenkaan käyttää, koska vyö holstereineen oli pieni, suunniteltu pienikokoisen Davis Juniorin mittoihin. Vyö jäi kaappiin talteen.

Sieltä se otettiin esiin vuonna 2018, kun Kove sai roolin elokuvasta Once Upon a Time in Hollywood. Se on Quentin Tarantinon elokuva, joka kertoo takavuosien lännensarjojen tekijöistä eli juuri niistä samoista Hollywoodin miehistä, jotka amerikansuomalainen Arvo Ojala koulutti. Elokuvassa Leonardo DiCaprio näyttelee muun muassa lännensarjassa Lancer, jonka taustatiimiin Ojala oikeasti kuului.

Mennessään Tarantinon elokuvan kuvauksiin Kove otti kaapista asevyön, jonka hän oli saanut Sammy Davis Juniorilta 40 vuotta aiemmin. Nyt lahja siirtyi seuraavalle, Quentin Tarantinolle.

”Quentin oli innoissaan. Quentin tietenkin tietää Arvo Ojalan, hänhän tietää elokuvista kaiken”, Kove kertoo puhelimessa.

”Ensi-illassa Quentin sitten tuli luokseni ja hihkui: näitkö sen siellä, huomasitko elokuvassa asekotelon?”

Lähteet: Classic Tv Westerns, Elonet, HS, Hollywood Stunt Performers 1910-1970’s, Ilta-Sanomat, Kavi, Lestinjoki-lehti, Los Angeles Times, New York Times, Nyrkki, Ojalan perhe, Ratto, Seura, Star Tribune, Turun Sanomat.

Veli-Pekka Lehtonen HS, teksti

Janne Elkki HS, videoeditointi

Olli Nurminen HS, verkkotaitto

JULKAISTU 27.12.2019 © Helsingin Sanomat