102 vuotta itsenäisiä lapsia

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 102 vuotta. Tuona aikana suomalainen yhteiskunta on kokenut suuria muutoksia. HS:n Lasten uutiset selvitti, miten tämä on näkynyt lasten elämässä.

Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917. Itsenäisyyden aikana myös suomalaisten lasten asema on kokenut suuria muutoksia ja kerromme nyt niistä. Itsenäisyydellä tarkoitetaan sitä, että Suomi on muiden maiden tunnustama maa, joka päättää omista asioistaan. Vaikka maassa kuohui saivat lapset leikkiä rauhassa Kuusamon Ylikitkalla vuonna 1917.

Vuonna 1921 Suomen eduskunta sääti lain oppivelvollisuudesta, jonka mukaan kaikkien lasten oli käytävä vähintään kuusi vuotta koulua. Miltei kaikki lapset kävivät kansakoulua, joka vastasi nykyistä alakoulua. Luokkakuvassa Tapaninkylän alakansakoulun ensimmäisen luokan oppilaita syksyllä 1921.

Muualla Suomessa muutos ei tapahtunut yhtä nopeasti. Kouluja kyllä rakennettiin paljon, mutta syrjäisemmillä seuduilla maaseudun työt ja syrjäinen sijainti hankaloittivat lasten pääsyä kouluun. Kuva on Murtojärveltä 30-luvulta.

20- ja 30-luvuilla lapsuutta leimasi työnteon kulttuuri. Oli tavallista että kouluikäisetkin osallistuivat pelto- ja metsätöihin, kuten tämä muoniolainen lapsi vuonna 1938. Elämä saattoi olla rankkaakin ja monessa perheessä lapset kävivät koulua kotitöiden ehdoilla.

Vuosina 1939-1945 Suomi oli osallisena toisessa maailmansodassa. Sota näkyi vahvasti myös lasten elämässä. Sodan sytyttyä vuonna 1939, joutuivat Karjalassa asuneet perheet pakenemaan kodeistaan.

Esimerkiksi kouluissa oli 30-luvulta saakka sisällytetty maanpuolustuskasvatusta eri oppiaineiden opetukseen, ja jatkosodan kynnyksellä siitä tuli virallinen oppiaine kouluun. Maanpuolustuskasvatuksessa harjoiteltiin esimerkiksi metsässä liikkumista. Kuvassa Lasten loppiaisjuhla Kalliossa vuonna 1942.

Sodan aikana monet isät olivat rintamalla ja perheiden hoitaminen oli enemmän äitien vastuulla. Noin 80 000 lasta lähti sotalapsena turvaan muihin Pohjoismaihin, enimmäkseen Ruotsiin. Usein lapset lähtivät ruotsalaisiin perheisiin yksin.

Monia lapsia lähetettiin sodan aikana myös sukulaisten luo maaseudulle, koska kaupungit olivat usein pommitusten kohteena. Evakuoitavia lapsia oli kokoontunut Helsingin asemalle vain minuutteja ennen pommituksia.

Lasten asemaan vaikutti itsenäisyyden alkuaikoina erityisesti perheiden suuri lapsimäärä. 1900-luvun alussa perheissä oli usein yli neljä lasta. Lapsia myös kuoli paljon useammin esimerkiksi pahoihin tauteihin, jotka tänä päivänä on voitettu. Merkittävässä roolissa oli suomalaisen neuvolan keksinyt Arvo Ylppö, joka esittelee kuvassa uutta lastensairaalaa presidentin puoliso Alli Paasikivelle vuonna 1949.

Suomalaisista suurin osa asui vielä 50-luvulla maaseudulla. Kuvassa maatalon poika on ruokkimassa lehmää vuonna 1953. Sen jälkeen Suomi on kaupungistunut nopeasti, mikä on näkynyt esimerkiksi siinä, että lapset eivät tee enää samanlaisia töitä kuin ennen.

Etenkin sotien jälkeen vuosina 1945-1950 lapsia syntyi paljon. Samalla moni muutti maalta kaupunkeihin, joissa ei ollut vielä riittävästi asuntoja.

Ihmiset asuivat ahtaasti ja oli harvinaista, että lapsella olisi ollut oma huone. Tässä pohjoiskarjalalaisesssa perheessä oli talvella 1961 jopa 11 lasta. Tilaa esimerkiksi läksyjen tekemiseen oli vähän.

Nykyisin suomalaisessa perheessä on yleensä yhdestä kahteen lasta. Kun perheen lasten määrä on vähentynyt, vanhemmilla on ollut enemmän aikaa keskittyä yksittäisen lapsen elämään. Helsingin kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitonen vieraili vuonna 1999 onnittelemassa ensimmäistä Helsinki-päivän vauvaa ja vanhempia.

Vuoteen 1984 saakka lapsia oli laillista kurittaa fyysisesti kotona. Koulussa kurittaminen kiellettiin jo vuonna 1914, mutta se oli silti tavallista aina 80-luvulle asti, koska asenne sitä kohtaan oli salliva. Nykyisin tukistamista luunappien antamista pidetään vääränä ja lapsilla on turvallisempi olla sekä koulussa että kotona. Myös häpeärangaistuksi annettiin. Tämä lapsi 30-luvulta oli todennäköisesti laitettu nurkkaan häirittyään opettajan työtä.

70-luvun aikana Suomessa siirryttiin nykyiseen peruskoulujärjestelmään. Ensimmäisenä peruskouluun siirryttiin Lapissa vuonna 1972, viimeisenä Helsingissä 1977. Kuvan lapset ovat juuri aloittaneet peruskoulun Meilahden ala-asteella.

Peruskoulun myötä käsitöiden ja taideaineiden yleisyys väheni koulussa, mutta tilalle syntyi erilaisia harrastusmahdollisuuksia kuten musiikkikouluja ja liikuntakerhoja. Myös vanhemmilla oli enemmän aikaa kuljettaa lapsiaan harrastuksiin. Roihuvuoren kuvataidekoulussa tyttö harjoittelee maalaamista vuonna 1998.

Suomessa elettiin 80-luvulle saakka yhtenäiskulttuurissa. Televisiossa oli vain kaksi kanavaa ja lähes kaikki katsoivat siksi samoja ohjelmia. Monelle 60-luvun lapselle tuli tutuksi esimerkiksi televisiossa satuja kertonut Kylli-täti.

Lapset ovat aina olleet televisiossa ja muussa viihteessä tärkeä kohderyhmä, mutta kun kanavien määrä kasvoi, lisääntyi ohjelmien määrä myös rajusti. Ylen Pikku Kakkonen on kuitenkin säilyttänyt paikkansa 70-luvulta tähän päivään. Vuonna 2008 ohjelmaa juonsi Johanna Ala-Siurua.

Nykyisin kouluikäiset lapset katsovat television lisäksi lastenohjelmia internetistä älypuhelimien ja tablettien kautta. Kuusivuotias Aarne Pekkinen tutki uutta kännykkäänsä vuonna 2018.

Tulevaisuudessa lasten elämää värittää varmasti yhä enemmän teknologian kehittyminen ja yhteiskunnan suuret mullistukset, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos. Tästä hyvä esimerkki ovat jo vuonna 2019 paljon huomiota saaneet koululaisten ilmastomielenosoitukset.