Siirtymäriitti
Kun koronakriisi alkoi helpottaa, moni suomalainen meni ensimmäiseksi kampaamoon. Osa vältti poikkeusaikana kaikkia muita lähikontakteja, mutta ei tinkinyt kampaamokäynneistä.
Maija Granberg perui kampaamokäynnin keväällä saatuaan sitkeän flunssan Espanjan matkan jälkeen. Hänen oli tarkoitus palata Espanjaan pian takaisin, mutta toisin kävi.
Maija Granberg matkalla kampaamo Hiusduettoon Hakaniemessä. Hän käy yleensä kampaajalla kuuden viikon välein.
Korona-aika on ollut Maija Granbergin mukaan yksinäistä. ”Tuntui mukavalta tulla kampaajalle ja päästä edes jonnekin. Tuntui jo, että tulen mökkihöperöksi.”
Maija Granberg luki lehteä kampaamotuolissa Helsingin Hakaniemessä. Hän on seurannut keväällä tiiviisti uutisia muualta Euroopasta.
Kampaaja Päivi Pitkänen laittoi Maija Granbergin hiuksia Hakaniemessä.
Kampaamo Hiusduetto Hakaniemessä ottaa koronaviruksen vuoksi vastaan vain yhden asiakkaan kerrallaan. Töitä tehdään siksi myös iltaisin ja sunnuntaisin.
Maija Granberg toivoo taas pian tapaavansa miesystävänsä, joka asuu Sveitsissä. Siellä kampaamot ja parturit suljettiin keväällä. ”En ollut edes tuntea häntä valokuvasta, tukka ja parta olivat kasvaneet niin paljon.”
10-vuotias Sasha Esapa setvi tukkaansa afrohiusten stailaustyöpajassa Helsingissä. ”Kurssi oli äidin idea, mutta halusin itse tulla tänne. Omia hiuksia on vaikea laittaa."
Hiusmuotoilija Jessica Eboreime laittoi Fiona Mankabon hiuksia teini-ikäisten tyttöjen afrohiusten stailaustyöpajassa. Kurssi peruttiin keväällä epidemian vuoksi.
Michalina Golda, Fiona Mankabo ja Sasha Esapa uusissa kampauksissaan työpajan jälkeen. ”Kurssi oli kiva, mutta liian lyhyt. Haluaisin seuraavaksi oppia letittämään omia hiuksiani. Osaan jo letittää muiden hiuksia”, Esapa sanoo.
Lähihoitaja Susanna Sainion hiukset laittaa yleensä hänen kampaajaystävänsä, mutta nyt hän kävi kampaamo Tixissä. Hänen piti mennä kampaajalle jo keväällä, mutta se peruuntui epidemian vuoksi. "Hiukset ehtivät päästä kauheaan kuntoon."
Hiusten lisäksi Susanna Sainio käy yleensä säännöllisesti kasvohoidossa ja laittamassa ripsienpidennykset. Keväällä se kaikki peruuntui äkkiarvaamatta.
Susanna Sainiolla on kotona vuoden ikäinen lapsi. ”Piristää, kun hiukset ovat hyvin, ja samalla sai vähän omaa aikaa.”
Kampaaja Petra Pihlström-Kuikka kuvaa kännykällä lopputulosta.
"Kampaamokäynti tuntui tosi hyvältä", Susanna Sainio sanoo.
Petra Adlercreutzin mielestä on tärkeää tukea pieniä korttelipalveluita kriisin aikana. Hän ei ole luopunut poikkeusaikanakaan kampaamokäynneistä, hieronnasta, osteopaatista eikä jalkaterapeutista.
Petra Adlercreutz kävi laittamassa hiuksensa Hiusduetossa Hakaniemessä. Hän on käynyt samalla kampaajalla jo 20 vuoden ajan. "Päivi on luottokampaajani, ja kampaamokäynti tuntui nytkin turvalliselta."
Yksityisessä säätiössä työskentelevä Adlercreutz käy kampaajalla kuuden viikon välein. Hän varaa yleensä kampaamoajat puoleksi vuodeksi eteenpäin.
Petra Adlercreutz laulaa kahdessa kuorossa, mutta nyt harrastus on tauolla. "Se on jättänyt ison aukon elämään."
Johanna Kiesiläinen-Riihelä oli kriisin pahimpaan aikaan ”tosi eristyksissä kotona”, mutta uskaltautui silti kampaajalle.
Kiesiläinen-Riihelä antaa yleensä kampaajalle vapaat kädet. ”Kerran halusin hiustenpidennykset. Nina sanoi, että tunnen sinut, et jaksa hoitaa niitä. Hän oli oikeassa.”
Johanna Kiesiläinen-Riihelä on käynyt vuosia samalla kampaajalla. Hänen koiransa Namu on kampaaja Nina Björkmanin koiran Lulun pentu. Kun kampaamoasiakkaat koronakriisin alussa katosivat, Björkman alkoi trimmata Impuls-kampaamossaan Punavuoressa myös koiria. Hän ei kuitenkaan tee sitä samoina päivinä kuin leikkaa ihmisten hiuksia.
Valmis. Kiesiläinen-Riihelää vaivaa koronakeskustelussa liiallinen mustavalkoisuus. ”Toivon, että voidaan välttää turhia terveysriskejä ilman, että lakataan kokonaan elämästä."
Virusepidemian iskettyä kampaamoista katosivat hetkessä asiakkaat. Etätyön videopalavereissa kollegoilla tukka rehotti enemmän kuin tavallisesti, osa jätti hiukset välillä moneksi päiväksi pesemättä. Yhtä aikaa yleisen paniikin kanssa eteni juurikasvu.
Kun pahin pelko alkoi väistyä ja tartuntatilanne helpottaa, monen suomalaisen paluu kohti sosiaalista elämää alkoi juuri kampaamokäynnillä. Nordean korttimaksutiedot osoittavat, että kampaamot olivat ensimmäisiä paikkoja, joista yksityinen kulutus jälleen käynnistyi. Toukokuun lopulla Helsingin keskustan kampaamoista oli jo vaikea saada aikaa samalle viikolle.
Sama tapahtui muissakin maissa. Kun Ranskassa kampaamot saivat jälleen avata ovensa toukokuussa, jotkut kampaamot avasivat ovensa minuuttia yli keskiyön eli välittömästi kun se oli taas sallittua. Myös Belgiassa jotkut kampaamot palvelivat asiakkaita läpi yön.
Eikä se ollut vain naisten juttu, vaan myös miesten. Italiassa koronaepidemian pahasti runteleman Bergamon kaupunginjohtaja Giorgio Gori julkaisi kuvia ensimmäisestä parturikäynnistään, kun rajoituksia alettiin purkaa. ”Nyt on todellakin vaihe 2”, hän kirjoitti.
Viime kuukausina on puhuttu yhteiskunnan kriittisistä aloista, huoltovarmuudesta ja terveydenhuollon kantokyvystä. Siinä sivussa kriisi osoitti, miten tärkeitä kampaamot ovat monille.
Eräs kollega sanoi huhtikuussa seuraavansa hiustensa tilannetta samankaltaisella pelonsekaisella mielenkiinnolla kuin uutisia koronaviruksesta: minkä väriset hiukseni oikeasti mahtavat olla?
Jos on nimittäin vuosia värjännyt tukkaansa, tämä kevät tarjosi tilaisuuden tutkia itseään.
Monet naiset käyvät laittamassa tukkansa 5–6 viikon välein. Siinä tapauksessa että edellinen kerta oli viime talvena, tauosta tuli pitkä.
HS kävi kuvaamassa pääkaupunkiseudulla suomalaisten kampaamokäyntejä poikkeusaikojen jälkeen.
Vantaalainen lähihoitaja Susanna Sainio sanoo, että tukka ehti päästä keväällä ”kauheaan kuntoon”. Yleensä Sainion kampaajakaveri laittaa hänen tukkansa säännöllisesti. Sen lisäksi hän käy kasvohoidoissa ja laittamassa ripsenpidennykset.
Maaliskuussa kaikki tämä peruuntui kertarysäyksellä.
Sainio uskaltautui kampaajalle lopulta toukokuun lopussa, kun tartuntatilanne oli helpottanut. Tikkurilassa sijaitsevan kampaamo Tixin hän löysi tuttujen vinkistä. Verkkosivuilta hän luki ennakkoon, että liikkeessä noudatetaan turvavälejä ja desinfioidaan paikat.
”Kampaamokäynti tuntui tosi hyvältä. Hiukset ovat niin kokonaisvaltainen asia ja näkyvät kaikille”, hän sanoo.
Sainio sai vuosi sitten vauvan, ja hänen oli tarkoitus palata keikkatöihin vanhusten hoivakoteihin tänä keväänä. Töihinpaluu kuitenkin peruuntui epidemiatilanteen vuoksi.
”En halunnut ottaa riskiä, että veisin tartunnan sinne tai toisin sen kotiin. Onneksi töissä työtilanne oli sellainen, että siellä pärjättiin.”
Suomessa hallitus ei määrännyt kampaamoja suljettavaksi, mutta osa pani silti ovensa kiinni. Tautitilanteen vuoksi tai yksinkertaisesti siksi, että asiakkaita ei enää ollut.
Helsinkiläinen kampaamoyrittäjä Meron Laine perui epidemian vuoksi teinitytöille suunnitellun afrohiusten stailauskurssin.
”Äideiltä kuulin, että se oli tytöille pettymys.”
Afrohiukset ovat perinteistä suomalaista hiusta kuivemmat ja herkemmät takkuuntumaan. Laine sanoo, että ne aiheuttavat tytöille itsetunto-ongelmia.
”Ihmiset kiinnittävät niihin huomiota ja kutsuvat pörröksi. Perheille niiden setviminen on viikoittainen touhu, joka vie paljon aikaa”, hän sanoo.
Kurssi toteutui lopulta touko-kesäkuun vaihteessa. Siellä tytöille opetettiin ”nopeita trikkejä”, joilla tukan saa kuosiin.
Laine on erikoistunut afrohiusten laittamiseen, mutta kertoo, että hänen liikkeessään Töölössä käy kaikenlaisia asiakkaita. Toukokuussa hänen kalenterinsa täyttyi yhtäkkiä kokonaan uusista asiakkaista.
”Olen päätellyt, että ihmisillä on ollut aikaa googlata.”
Kampaamossa ollaan lähellä toista ihmistä, usein parin kolmen tunnin ajan. Hiuksia ei voi laittaa etäyhteyden päästä.
Helsingin Punavuoressa kampaamoa pitävä Nina Björkman sanoo, että poikkeustilan alussa asiakkaista katosi 90 prosenttia.
Björkmanilla on tavallisina aikoina vakituinen, varsin uskollinen asiakaskunta, eikä hän ole ottanut juuri lainkaan uusia asiakkaita useaan vuoteen.
Nyt hän joutui yhtäkkiä miettimään, mitä muuta voisi tehdä työkseen, jos kriisi jatkuu pitkään.
Björkman omistaa koiria. Hän oli sattumalta käynyt talvella koirantrimmauskurssin.
”Ajattelin, että jos ihmiset eivät itse uskalla tulla kampaajalle, niin uskaltaisivatkohan he tuoda koiransa”, hän sanoo.
Hän päätti alkaa trimmata koiria. Pian vakituiset kampaamoasiakkaat toivatkin koiriaan leikattavaksi.
Nyt varauskalenteri on taas täyttynyt ihmisistä, mutta hän aikoo trimmata myös koiria vastakin.
”Ei siinä loppujen lopuksi ole niin isoa eroa. Se oli hauska kokeilu.”
Sanotaan, että taloudellisesti epävarmoina aikoina muodissa korostuu naisellisuus, korkeat korot ja lyhyet helmat. Björkmanin mukaan huulipunaindeksi ei ainakaan vielä ole toteutunut.
”Ihmiset haluavat nyt ennen muuta vaihtelua ja piristystä. Jos asiakas on miettinyt pitkään, uskaltaisiko leikkauttaa uuden mallin, nyt sen saa tehdä.”
Aivan kaikki eivät pahimman kriisin keskelläkään luopuneet kampaamokäynneistä.
Helsinkiläinen Johanna Kiesiläinen-Riihelä teki kevään etätöitä kotona. Hän on ammatiltaan organisaatioiden kehittämisen asiantuntija.
Harvoja perheen ulkopuolisia kontakteja oli se, kun hän kävi leikkauttamassa tukkansa vakikampaajansa Nina Björkmanin luona.
”Uskalsin mennä, kun tiesin, että hän käytti kasvomaskia, desinfioi kaiken eikä liikkeessä ole muita”, Kiesiläinen-Riihelä sanoo.
Jo lapsuudessa Kiesiläinen-Riihelällä oli vakikampaaja, jonka asiakkaina myös äiti ja isoäiti tapasivat käydä.
”Kampaajalla käyntiin kuuluu sosiaalisuus, ja bonuksena tulevat kauniit hiukset. On kiva katsoa itseään peilistä, kun hiukset ovat hyvin. Siitä tulee tunne, että pidän huolta omasta hyvinvoinnistani ja hallitsen arkeani.”
Kampaajan merkitystä korostaa, että siellä käydään usein ennen tärkeitä tapahtumia, kuten juhlia ja matkoja.
Samalla tulee ruodittua oman elämän merkkihetkiä. Kiesiläinen-Riihelä tunnistaa ilmiön.
”Kampaamokäynti on usein siirtymäriitti myönteisiin asioihin”, hän sanoo.
Vaikkapa poikkeusoloista uuteen arkeen.
Mikko Suutarinen HS ja Sami Kero HS, kuvat
Maria Manner HS, teksti
Tommi Nieminen HS, editointi
Lilli Korhonen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 7.6.2020 © Helsingin Sanomat