Erilainen suruaika
Koronaepidemia muutti hautajaisia. Kun kokoontumisia on rajoitettu, hautajaisia on seurattu videoyhteyden päästä ja tervehdyksiä kuultu haudan äärellä tietokoneelta.
Koronavirus on rajoittanut hautajaisvieraiden määrää. Vain lähimmät omaiset olivat läsnä Rauni Keinosen hautajaisissa Heinävedellä.
Rauni Keinosen arkkua saatettiin Heinäveden kirkossa. Kokoontumisrajoitusten vuoksi arkkua kantamassa on nyt usein seurakuntien työntekijöitä. Kantajana eturivissä vasemmalla on seurakuntamestari Osmo Koikkalainen.
Rauni Keinosen hautajaiset välitettiin videoyhteyden avulla omaisille, jotka eivät päässeet paikalle.
Heinäveden kirkonmäeltä näkyy Kermajärvelle, jonka rannalla Rauni Keinosen kotitalo sijaitsi.
Rauni Keinosen hautajaisissa oli paikalla kymmenen omaista.
Rauni Keinonen laskettiin hautaan Heinäveden Kirkonmäen hautausmaalla.
Maija Härkönen saatettiin hautaan huhtikuussa Heinäveden Petruman hautausmaalla.
Kappelin kello soi Maija Härkösen hautajaisissa. Kelloa soitti Mika Kauppinen.
Kanttori Ilkka Toivonen johti laulua Maija Härkösen hautajaisissa.
Maija Härkösen hautajaisissa kuultiin omaisten musiikkitervehdys tietokoneelta.
Kirkkoherran alttoviulu soi Maija Härkösen hautajaisissa.
Olavi Martinin arkkua saatettiin Vehmersalmen hautausmaalle. Siunaus toimitetaan poikkeusaikana turvallisuussyistä usein ulkona haudan äärellä.
Omaisia Olavi Martinin haudalla. Seurakuntapastori Uwe Mäkinen (oik.) sanoo, että haudalla on aina kylmä. ”Energia menee surun käsittelyyn. Ehkä se saa kehon lämpötilan laskemaan.”
Hautajaispäivä oli kirpeän aurinkoinen. Kirkossa oli viileää, ja vierailla oli sisälläkin lämmintä yllä. Pohjoistuuli puhalsi niin kovaa, että sen ujelluksen saattoi kuulla kirkontornin rakenteissa.
Heinäveden vanha kirkko on Suomen suurimpia puukirkkoja. Sinne mahtuu istumaan toista tuhatta ihmistä.
Nyt hautajaisvieraita oli kymmenen, ja lisäksi olivat pastori sekä urkuri.
Paikalla olivat vainaja Rauni Keinosen neljä aikuista lasta, heidän puolisonsa ja lapsenlapsista kaksi. He istuivat suuressa kirkossa turvavälien päässä toisistaan.
Tavallisissa oloissa saattojoukko olisi ollut omaisten mukaan paljon suurempi, kirkonmäki autoja mustanaan. Nyt muut lähiomaiset seurasivat tilaisuutta verkon välityksellä etäyhteyden päästä. Kirkon käytävälle oli asetettu sitä varten videokamera ja mikrofoni.
88-vuotiaana kuollut Rauni Keinonen oli entinen liikunnanohjaaja ja joogaopettaja. Hän ohjasi viimeisen joogatuntinsa Heinäveden Soisalo-opistossa tänä keväänä, kuukautta ennen kuolemaansa.
”Äiti oli muuttotappiokunnan hengenluoja. Hän rakasti talkoita ja teki paljon vapaaehtoistyötä”, sanoo Jukka Keinonen, yksi neljästä lapsesta.
Koronavirusepidemian pahasti runtelemat Italia ja Espanja kielsivät tänä keväänä hautajaisseremoniat. Suomessa hallitus kielsi yli kymmenen ihmisen kokoontumiset.
Joillakin vainajilla pelkästään lapsia voi olla sellainen määrä, ja säännöstä koitui murhetta. Piispat linjasivat selviteltyään asiaa viranomaisten kanssa, että hautajaisissa voivat olla läsnä vainajan kaikkein läheisimmät omaiset, vaikka heitä olisikin yli kymmenen.
Helsingin Sanomien valokuvaaja Jukka Gröndahl kävi huhtikuun lopussa kuvaamassa Savossa poikkeusoloissa järjestettyjä hautajaisia. Kukaan kuvareportaasin vainajista ei kuollut koronaviruksen vuoksi.
Heinäveden seurakuntapastori Tuula Paul kertoo, että seurakuntalaiset ovat ottaneet rajoitukset vastaan hyvin.
”Ihmiset ovat suhtautuneet tilanteeseen vakavasti ja miettineet, miten saadaan pidettyä hautajaiset mahdollisimman pieninä ja säilytettyä turvavälit.”
Yleensä Paul tapaa omaiset ennen hautajaisia. Keskustellaan vainajan elämästä. Päätetään musiikista ja muista järjestelyistä.
Nyt hän soittaa lähiomaisille, jokaiselle erikseen. Siksi iso osa seurakuntapastorin työajasta on tänä keväänä kulunut puhelimessa.
Helsinkiläinen Jukka Keinonen sai tiedon äitinsä joutumisesta sairaalaan päivää ennen kuin Uusimaa suljettiin. Keinonen lähti saman tien ajamaan Pohjois-Karjalan keskussairaalaan ja ennätti nähdä äitinsä ennen tämän kuolemaa.
”Olimme ajatelleet, että äiti elää satavuotiaaksi, mutta ehkä kohtalo päätti korjata hänet pois ennen eristyksen aikaa.”
Vaikka Heinäveden kirkko on avara, hautajaistilaisuudesta tuli pojan mielestä henkilökohtainen ja intiimi. Sitä korosti, että pappi ja urkuri olivat äidin ystäviä.
”Kun oli pieni seurakunta laulamassa, piti etukäteen keskittyä siihen, että pystyy laulamaan eikä mene ihan itkemiseksi.”
Lapset aikovat järjestää Rauni Keinoselle muistojuhlan, kun se jokin päivä on mahdollista. Silloin juhlitaan luultavasti enemmän hänen elämäänsä kuin kuolemaansa. ”Paljon musiikkia ja tanssia, sellaiset juhlat, jotka äiti olisi halunnut.”
Heinäveden Kermajärven toisella puolen, Petruman hautausmaalla, saatettiin hautaan Maija Härkönen. Maassa oli vielä aavistus lunta, sää oli kylmä mutta poutainen. Hautajaisvieraita oli seitsemän. Siunaus pidettiin ulkona haudan äärellä.
”Kirkkoherra täällä soittaa vinguttaa alttoviulua. Hän soitteli muutaman laulun siinä, ja kanttori vähän lauloi”, kertoo Maija Härkösen poika Alpo Härkönen.
Härkönen oli veljensä kanssa päättänyt, että hautajaiset pidetään mahdollisimman pieninä. Turhia riskejä ei haluttu ottaa.
”Sovin oman poikanikin kanssa, ettei lähde tulemaan, kun joutuisi yleisillä kulkemaan. Siellä on liikkeellä monenlaista yskijää ja kulkijaa.”
Haudan äärellä luettiin Alpo Härkösen pojan lähettämä runo. Hänen entisen vaimonsa lapset olivat nauhoittaneet laulun Mun kanteleeni kauniimmin. Se kuultiin 84-vuotiaana kuolleen Maija Härkösen haudan äärellä tietokoneen muistitikulta.
”Laulu oli 35 vuotta sitten lasten kanssa puhuttu toivomus hänen hautajaisiinsa. Lupaus toteutettiin tautitilanteen vuoksi nykyteknisin apuvälinen”, Alpo Härkönen sanoo.
”Hautajaistilaisuus oli äidin näköinen. Pienimuotoinen, suoraviivainen ja selkeä. Siinä oli tiettyä kauneutta.”
Pienet hautajaiset tuntuivat sopivan myös Olavi Martinin elämään. Hänet haudattiin Kuopion lähellä Vehmersalmen hautausmaahan.
Kappelin kellot soivat, kun arkku saatettiin haudalle. Siunaus pidettiin haudan äärellä suurten vanhojen mäntyjen ja koivujen lomassa. Oli viileä iltapäivä.
”Hartaus oli meidän isällemme sopiva. Hän oli vähän erakkoluonne”, sanoo tytär Pirjo Nykänen.
Saattojoukko oli pieni, vainajan kolme lasta puolisoineen ja vaimot molemmista avioliitoista. Tytär arvelee, että normaalioloissa vieraita olisi tullut vain muutama enemmän.
”Isällä ei ollut hirveästi tuttavia tai sukua. Tilaisuus oli silti aika valoisa. Vanhan ihmisen kuolema on helpompi hyväksyä.”
Kanttori lauloi haudalla Täällä Pohjantähden alla, ja lopuksi laulettiin yhdessä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hautajaisten jälkeen soitettiin niille muille sukulaisille. Pidettiin myös pieni kahvihetki Nykäsen siskon luona Siilinjärvellä. ”Meitä oli niin vähän, että pääsimme kaikki kahville sisätiloihin.”
Koronakriisi on muuttanut hautajaisista myös jotain muuta.
Yleensä pappi kättelee kaikki vieraat. Monet tulevat halaamaan pappia siunauksen jälkeen. Nyt kättelyt ja halaukset ovat jääneet pois.
Tätä nykyä seurakuntapastori Tuula Paul tervehtii kumartaen ja ristimällä kätensä rinnan päällä. Hän kokee, että hartaus tai ihmisten kohtaaminen eivät ole kärsineet huolimatta rajoituksista, joita poikkeusolot asettavat.
”Tuntuu, että ollaan kaikki samalla puolella. Ihmiset ovat kysyneet, että sopiiko pysyä kauempana, kun ei tahtoisi kätellä.”
Pastori on rohkaissut ihmisiä pitämään etäisyyttä.
”Olen sanonut, että vaikka on surujuhla, meidän täytyy huolehtia elämästä ja tulevaisuudesta niitä varten, jotka täällä jatkavat matkaa.”
Jukka Gröndahl HS, kuvat
Maria Manner HS, teksti
Päivi Niemi HS, editointi
Lilli Korhonen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 17.5.2020 © Helsingin Sanomat