Oi, tänne jääkää

Mökkikausi loppui. Ihmiset hyvästelivät joutsenperheen, jonka kuudesta poikasesta viisi nousi siivilleen.

Reijo Hietanen, kuvat

Anja Pohjanvirta-Hietanen, teksti

Keväällä korona tyhjensi kalenterin. Se vei Brysselin-matkan. Se vei vielä Pietarin-matkankin.

Tilalle tulivat ajomatkat Tampereelta mökille Etelä-Pohjanmaan Alavudelle.

Aikaa oli. Ja sen myötä tutusta paikasta alkoi avautua jotakin uutta.

Mökiltä ulkoilemaan lähtiessä ei voinut tietää, mihin asti kävelisimme. Sen määräsivät joutsenet.

Maaliskuussa näimme ne ensi kerran. Niitä oli kaksi – tai kolme, jos toisenlajinen seuralainen lasketaan.

Lampi oli vielä jäässä, kun kaksi joutsenta ja kanadanhanhi seurustelivat siellä keskenään. Sitten joutsenet nostivat siipensä ja lähtivät lentoon. Hanhi seurasi joukon jatkona sulavasti – eikä sitä sen koommin näkynyt.

Joutsenet palasivat.

Aloimme seurata niiden elämää. Niillä oli kotinaan kaksi pientä lampea, Veitsilampi ja Jouttilampi.

Maaliskuun 22. päivä. Joutsenet ja kanadanhanhi.

Luulimme, että joutsenkoiras on aina naarasta suurempi. Vaikka miten tähyilimme, emme nähneet tässä pariskunnassa kokoeroa.

Eikä pidä nähdäkään, opasti meitä Jan Södersved. Hän on Birdlife Suomen tiedottaja.

Kyhmyjoutsenilla kokoeroa on, laulujoutsenilla ei. Laulujoutsen on ylipäätään vähän kyhmyjoutsenta pienempi, painoltaa viidestä kilosta yhteentoista kiloon. Kyhmyjoutsen voi painaa jopa 14 kiloa, Södersved kertoi.

Merikotka on molempiin joutseniin verrattuna kevyt, kolmesta seitsemään kiloa. Merikotkan täytyy pystyä lentäessään saalistamaan.

Joutsenet syövät vesi- ja pohjakasveja tai peltojen antimia.

Jouttilammen rannalla asustava kesämökkiläinen kertoi syöttäneensä tälle kaksikolle vuosien aikana säkkikaupalla viljaa.

Laulujoutsenet ovat kevään ensimmäisiä muuttolintujamme. Talven pituudesta riippuen tuloaika vaihtelee. Ensimmäiset linnut voivat tulla jo helmikuussa tai maaliskuun alussa.

Heti kun mahdollista, laulujoutsenet aloittavat pesän rakentamisen kasvien osista.

Jäähän jäi kämmenenkokoiset jäljet.

Loppukeväästä ihmettelimme, mihin linnut ovat joutuneet. Sitten näimme toisen niistä kauempana Veitsilammen pikku saaressa. Hautomispuuhissa, mitä ilmeisimmin.

Hautominen kestää noin 40 päivää. Eteläisessä Suomessa poikaset syntyvät tavallisesti toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.

Kesäkuun alkupäivinä pesue sitten näyttäytyi.

Laulujoutsen on uljas näky pitkine kauloineen. Ei ihme, että se on Suomen kansallislintu. Nyt näytti siltä kuin vanhempien upea valkoinen kaula olisi entistä enemmän pystyssä, toki luontaisen kaarensa säilyttäen. Oli syytäkin. Kuusi lasta ja kaikki samalla kertaa! Pienokaiset taapersivat vanhempien perässä lammen viereisellä pellolla.

Koronakevät ei joutsenten elämään vaikuttanut, isoista poikueista oli paljon havaintoja, kertoi Birdlifen lintuasiantuntija. Tavallisimmin joutsen saa poikasia kerralla neljä tai viisi. 2000-luvulla on havaittu entistä enemmän isoja, jopa yhdeksän poikasen poikueita.

Poikaset ovat niin sanotusti pesäpakoisia, lähtevät siis heti liikkeelle ja hankkivat myös itse ruokansa. Meidän silmiimme ne olivat väriltään valkoisia. Yhtä valkeat sulat kuin vanhemmillaan ne saavat kuitenkin vasta seuraavana keväänä. Siihen saakka poikasten väritys on harmahtava.

Aina jo mökille ajaessamme keskustelu ajautui joutseniin.

Perillä tähyilimme. Toisinaan emme löytäneet niitä mistään, vaikka miten haravoimme katseillamme lampea ja peltoa. Yksi kerta olimme jo menettää toivomme.

Sitten näimme kauempana ylvään pään. Peltosarkojen välissä kulkee oja, jota pitkin koko katras ui. Ne nousivat pellolle perätysten ja tepastelivat siitä lampeen.

Lopulta päivienkään odotus ei tuonut joutsenperhettä näkyviin. Yksi kesämökkiläinen osasi kertoa, että perhe oli muuttanut. Ne olivat nyt läheisellä Mataralammella, metsän ja pellon takana.

Joutsenet muuttavat paikasta toiseen ruuan perässä. Jo ihan pieninä poikaset voivat kävellä jopa kilometrejä. Näin oli varmasti tehnyt tämäkin joutsenperhe.

Löysimme ne uudelta kotilammeltaan. Jo kaukaa kuului voimakasta ääntelyä.

Vanhemmat suojasivat poikasten selustaa kaiken aikaa, vaikka olimme kohtuullisen kaukana rannalla. Poikaset pysyivät koko ajan lähellä vanhempiaan. Vasta varttuessaan ne uiskentelevat kauemmaksi.

Lammen rantamilla oli paikkoja, joissa oli paljon joutsenten ulostetta ja isoja, valkoisia sulkia. Olimme niistä ensin ymmällämme.

Isot joutsenet vaihtavat kesän aikana siipisulat, valisti Birdlifen Jan Södersved. Kasoissa oli menneen talven sulkia, joista oli aika luopua. Emot ovat käytännössä lentokyvyttömiä, kunnes uudet sulat ovat kasvaneet.

Sulat ovat hentoa materiaalia. Lentokyvyn kannalta niiden on oltava hyvässä kunnossa. Sama tilanne joutsenilla ja ihmisillä: kulkupeli kuluu.

Kesän aikana ilmeni, että joutsenet kulkevatkin kuin ihmiset kesälomillaan: ne oleskelevat milloin toisella, milloin toisella lammella. Ne juoksuttivat meitä sinne ja tänne.

Yhtenä päivänä perhe ei sitten enää ollutkaan täysilukuisena koolla. Yksi poikasista puuttui. Mitä oli tapahtunut?

Iso hauki voi napata pienen joutsenenpoikasen, luin. Lintuasiantuntija Södersved vahvisti, että hänkin oli kuullut hauen vieneen pienokaisia. Mutta tämä meidän poikasemme ei ollut enää ihan pieni. Södersvedin mukaan todennäköisintä oli, että asialla oli ollut kettu, yöaikaan.

Jos vanhemmat ovat valppaina, täysikasvuinen laulujoutsen ajaa kyllä ketun pois. Mitenkään en voinut uskoa perhettä seurattuani, etteivätkö nämä vanhemmat olisi poikasiaan hyvin vahtineet.

Mutta kettu on kettu. Ja vaikka poikue kerääntyy tiiviisti yhteen, yllätyshyökkäys on mahdollinen.

Neljäkymmentä prosenttia linnuista kuolee jo ensimmäisen elinvuotensa aikana, esimerkiksi nälkään tai petojen suuhun. Onnekkaimmat joutsenet elävät toistakymmentä vuotta, ja erään joutsenyksilön tiedetään eläneen yli 24 vuotta, kertoi Södersved.

Kun poikaset varttuivat lähes vanhempiensa kokoisiksi, perhe muutti yllättäen takaisin joutsenlasten syntymälammelle, Veitsilammelle.

Elokuun lopussa näimme ensimmäisen kerran heidän tekevän kierroksen lammen yllä. Komeaa katseltavaa!

Poikaset ovat lentokykyisiä jo parikuisina. Syksyllä näimme niiden tekevän yhä pidempiä lentomatkoja metsän ylle. Lentäessään ne usein ääntelivät kuin torvella toitottaen.

Jan Södersvedin mukaan kyse oli yhteysäänistä. Perhe kommunikoi keskenään.

Södersved on kuullut joidenkin ärsyyntyvän joutsenten pitämästä metelistä. Sitä hän ei oikein ymmärrä. ”Kyllä joutsenet luontoon kuuluvat.”

Jotkut mökkiläiset ovat harmitelleet, että joutsenet pilaavat ulosteillaan rantavesiä. Södersved kuitenkin arveli, että hanhia pidetään silti suurempana riesana.

Alkusyksystä näimme taas hanhen joutsenen seurassa – tällä kertaa kyseessä oli metsähanhi. Jan Södersved kertoi, että hanhien ja joutsenten oleilu yhdessä ei ole mitenkään tavatonta. Ne suosivat samanlaisia alueita ja tulevat juttuun keskenään. Pesimäaikaan joutsenet kuitenkin pitävät reviiristään kiinni.

Lokakuussa lampi hiljeni. Joutsenia ei näkynyt. Etsimme, mutta viereiset lammet olivat yhtä hiljaisia.

Laitoimme mökin talviteloille. Lähdimme. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen tuli yllätys.

Tien laidalla sänkipellolla oli kymmeniä joutsenia ruokailemassa. Laskimme. Yli 50 joutsenta!

Birdlifen Södersved oli kertonut, että ennen syysmuuttoaan joutsenilla on tapana kerääntyä yhteen paikkaan. Kuin läksiäisjuhliin.

Suurin osa Suomen joutsenista lähtee ennen talven tuloa etelämpään. Harvoin ne kuitenkaan lentävät Tanskan salmia kauemmas.

Keväällä ne palaavat. Ne palaavat samoihin paikkoihin vuosi toisensa jälkeen.

Tämän vuoden poikaset tulevat vielä vanhempiensa kanssa takaisin.

Toivomme, että ne tulevat.

Kun uusi poikue syntyy, vuoden vanhat karkotetaan omille teilleen.

Puolisot pitävät yhtä. Ainoastaan silloin, jos toinen kuolee, voi jäljelle jäänyt pariutua uudelleen. ◼

Reijo Hietanen, kuvat

Anja Pohjanvirta-Hietanen, teksti

Tuija Pallaste HS, tuottaminen ja tekstin editointi

Olli Nurminen HS, ulkoasu