Pohjolan Japani

Kauhea nälkä, kun hallitus ei ole antanut syömissuositusta, valitteli tuttava Facebookissa muutama päivä sitten.

Syömisestä on niin ristiriitaista tietoa, vitsaili toinen kommenteissa.

Tällaistahan keskustelu on tänä vuonna ollut. On odotettu hallituksen suosituksia mökille menemiseen ja mummojen tapaamiseen. On kiivailtu siitä, onko maskien hyödyistä varmasti vakuuttavaa näyttöä vai ei.

Kun maskisuositus pitkällisen vääntämisen jälkeen annettiin, aamuinen bussi-, juna- ja metromaisema muuttui hetkessä. Ainakin puolet matkalaisista kulkee hiljaisina maski kasvoillaan samaan aikaan, kun mediassa ja somessa kiistellään siitä, kuka sanoi mitä ja milloin.

Mutta miksi maskeista riidellään vain osassa maailman maista?

Esimerkiksi Japanissa maski oli yleinen näky jo ennen pandemiaa: käytännön ratkaisu, jota kukaan ei kummeksunut. Tapa on yleistynyt vuosien kuluessa, ja korona-aikana maskitta kulkeva on ulkonakin poikkeus. Riitoja tai poliittisia intohimoja ei edelleenkään näy.

Maskisovun takana on pitkä historia.

Vanhimmat viitteet japanilaisten maskien käytöstä löytyvät taiteesta jo 1600-luvulta. Puupiirroksista näkyy, että maskeja on käytetty suojana fyysisesti raskaissa töissä.

Sieltä ne ovat vähitellen siirtyneet ja juurtuneet myös muuhun käyttöön. Hygieniasyyt on hoksattu vasta myöhemmin, jolloin ne ovat vain vahvistaneet jo olemassa olevaa käytäntöä. Tavaksi tuli, että flunssainen suojaa kasvonsa, ettei tartuttaisi muita.

Pandemian aikana maskien käyttö on yleistynyt entisestään, mutta takana on yhä muitakin syitä kuin virusten välttely. Yliopisto-opettaja Annamari Konttinen on kuullut niistä monia. Konttinen omistaa Japani-aiheisen verkkokaupan, jossa myydään myös maskeja.

”Eräs ihminen kertoi käyttävänsä maskeja työssään siksi, että kylmä ilma ei tee hyvää keuhkoille, jos hengästyy.”

Maskeja käytetään Japanissa myös siitepölyltä ja ilmansaasteilta suojautumiseen. 2000-luvun aikana käyttö on Japan Times-lehden mukaan moninkertaistunut.

Ensin markkinoille tuli maskeja, joiden luvattiin suojaavan heinänuhalta. Se kasvatti maskien suosiota nopeasti. Pian tulivat ikävämmät syyt: vuoden 2009 sikainfluenssapandemia ja vuoden 2011 maanjäristys, sitä seurannut tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus.

Tänä vuonna koronapandemian ja helteiden yhdistelmä toi taas markkinoille uudenlaisia maskeja. Maskien mukana alettiin myydä viilennyspakkauksia, jotka helpottavat oloa kuuman sään aikana.

Maskit luontuvat japanilaiseen kulttuuriin siksikin, että suun peittäminen on vanhastaan kuulunut hyviin tapoihin monissa tilanteissa.

”Esimerkiksi nauruun avautuvaa suuta on pidetty epähienona. Siksi nykyisinkin moni nainen peittää nauraessaan suunsa”, sanoo Konttinen, joka toimii opettajana Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.

Samasta syystä kadulla tai muussa julkisessa tilassa syömistä pidetään huonona käytöksenä. Alun perin kyse on ollut siitä, että kadulla syöminen on liitetty irtolaisuuteen. Nykyisin monet ajattelevat, että syöminen häiritsee muita ja kääreistä jää turhia roskia.

Edes teetä tai kahvia ei ole suotavaa juoda kadulla kävellessä tai junassa istuessa. Ainahan on mahdollisuus, että kuumaa juomaa roiskuu jonkun päälle.

”Tavoissa näkyy hienotunteisuus ja välimatkan pitäminen.”

Kaikki tämä auttaa nyt pandemian torjunnassa. Japanilaisesta kulttuurista löytyy silti myös piirteitä, jotka toimivat toiseen suuntaan.

Luonteva ja yleinen maskien käyttö on johtanut Japanissa siihen, että flunssa ei riitä syyksi työstä pois jäämiselle. Kun tartuntoja on totuttu torjumaan sillä, että sairastunut piiloutuu kasvosuojan taakse, kynnys lyhyisiin sairauspoissaoloihin on korkea.

Työelämä on muutenkin jäykempää ja hierarkkisempaa kuin Suomessa, jossa toimistotyöntekijät siirtyivät pandemian alettua nopeasti etätöihin. Japanissa muutos on ollut hidasta ja hankalaa.

Jostain mekin siis voimme ylpeillä. Etäkoulut ja -työt hoidettiin meillä keväällä melko mallikkaasti. Aamuruuhkissa istuu silti edelleen suuri osa suomalaisista. Hoitajat, sähköasentajat, pelastajat, poliisit, vartijat, siivoojat ja muut, joiden töitä ei voi tehdä kotona istuen ja joiden työn varassa yhteiskunta toimii.

Osa käyttää matkustaessaan maskia, osa ei. Tästäkin on tullut tavaksi raportoida somessa. Olin ainoa, jolla oli maski bussipysäkillä! Miksi ihmiset ei tajua? EIKÖ SE JO MENE KAALIIN?

Somessa raivoaminen tuskin on paras keino muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Ympäristön paine vaikuttaa silti. Mitä useampi käyttää maskia, sen enemmän pokkaa vaatii olla ilman. Vielä keväällä maskinkäyttäjiä katsottiin Suomessa pitkään. Nyt paheksunnan suunta on muuttumassa.

Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Mia Silfver-Kuhalampi Helsingin yliopistosta uskoo, että maskien käyttö voi juurtua suomalaiseenkin tapakulttuuriin.

”Me olemme kuitenkin tutkimustenkin mukaan aika lainkuuliaista ja rehellistä väkeä. Kunnollisuus on meille tyypillistä.”

Silfver-Kuhalammen mukaan kunnollisuuden juuret ovat luterilaisuudessa, joka korostaa yksilön vastuuta. Itse on vastattava teoistaan korkeammalle voimalle. Ei ole aneita, joita ostaa.

Itse asiassa on ällistyttävää, miten nopeasti maskien käyttö on Suomessa yleistynyt. Se kertoo joustavuudesta ja vastuullisuudesta.

”Maskin käyttö on epäitsekäs teko. Se on epämukavaa, mutta silti sitä käytetään, koska halutaan suojata muita.”

Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia verkossa osoitteessa hs.fi/sivu/kuvia-suomesta/.

Akseli Valmunen, kuvat

Satu Vasantola HS, teksti

Ea Vasko HS, ulkoasu

JULKAISTU 18.10.2020 © Helsingin Sanomat