Yksi aikamme
suurista,
Musta Mamba

Jussi Salmela HS, teksti

Kobe Bryant teki NBA-historiaa jo ensimmäisessä ottelussaan. Kaudella 1996–1997 hänestä tuli nuorin NBA-ottelussa esiintynyt pelaaja. Hänen ympärillään kuohui jo ennen ammattilaisuran alkua, sillä hän ilmoitti edeltäneen kesän kynnyksellä jättävänsä väliin yliopiston ja siirtyvänsä suoraan ammattilaiskentille.

Niin oli tehnyt muutama muukin, mutta yleensä kyseessä oli ollut iso pelaaja, jonka menestyminen sen ajan NBA:ssa oli varmempaa. Laihan takamiesraakileen päätöstä pidettiin poikkeuksellisena, sillä eihän hänen taidoistaan ja pärjäämisestään miesten peleissä ollut mitään takeita.

20 kautta myöhemmin oli helppo todeta, että päätös oli oikea. Viisi mestaruutta, NBA:n arvokkaimman pelaajan palkinto (MVP), kaksi valintaa finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi, 18 tähdistöottelua ja kaksi olympiakultaa. 81 pistettä yhdessä NBA-ottelussa.

Bryant saavutti urallaan kaiken.

”Supertähti-nimitystä käytetään nykyään suhteellisen löyhästi, mutta hän on absoluuttisesti yksi heistä. Hän oli oikeita tähtiä, joka on ollut kantamassa NBA-liigaa ja auttamassa NBA:n tietynlaista selviytymistä Michael Jordanin jälkeisestä ajasta. Ainoa, joka on päässyt pelisuorituksillaan jollain tavalla Jordanin kanssa samaan kastiin”, Hanno Möttölä luonnehti Bryantia sunnuntai-iltana HS:lle.

Bryant oli ristiriitainen pelaaja.

Monet häntä rakastivat, ja erittäin monet vihasivat. Häntä syytettiin urallaan pallon hautomisesta ja oman korintekopaikkansa etsimisestä joukkuepelin sijaan. Viisi mestaruutta maailman kovimmassa koripalloliigassa kuitenkin kertovat siitä, että ei hän ole ainoastaan yksin pelannut.

Joku on aina joukkueensa paras tai toiseksi paras pelaaja.

Nyky-NBA:ssakin on hyvin tavanomaista, että parhaita joukkueita kannattelee kahdesta kolmeen tähteä. Sen osuuden Bryant hoiti kausilla 2000–2002, kun hänen seuransa Los Angeles Lakers voitti kolme perättäistä mestaruutta.

Silloin joukkueen tukipilari oli kaksikko Bryant–Shaquille O’Neal. Bryant oli silloin kakkosmies.

O’Neal lähti, Bryant jäi. Koripallomaailma oli sitä mieltä, että Bryant ei ole tarpeeksi hyvä voittamaan mestaruuksia yksin.

Todistettavaa jäi.

Bryant hiljensi kriitikkonsa viimeistään kausilla 2008–2010. Tuolloin, vuosia myöhemmin hän oli joukkueensa kirkkain tähti ja johdatti Lakersin kahteen perättäiseen mestaruuteen.

Monet koripalloa seuraavat muistavat kevään 2009 finaalit Orlando Magicia vastaan. Bryant oli noissa otteluissa täysin pysäyttämätön.

Viidessä finaaliottelussa hän tehtaili keskimäärin 32,4 pistettä ja jakoi yli seitsemän syöttöä ottelua kohden. Kevään 2010 finaaleissa Boston Celticsiä vastaan Bryantin pistekeskiarvo oli 28,6.

Jos pystyy seitsemässä perättäisessä ottelussa samaa vastustajaa vastaan tuollaisiin lukemiin, on selvää, että kyseessä on hurja suoritus.

Maailmalla on vuosikausia käyty tarpeetonta väittelyä siitä, kumpi on suurempi: Kobe Bryant vai Michael Jordan. Koripalloilullisesti Jordan on kaikkien aikojen pelaaja.

2000-luvun absoluuttisesti paras pelaaja on LeBron James. Nykykoripallon merkityksestä puhuttaessa nostetaan harvoin muita pelaajia samaan kategoriaan näiden kolmen kanssa.

Absoluuttisesta huipusta puhuttaessa Bryant tuskin mahtuu edes viiden pelaajan kärkeen. Mutta se ei vähennä hänen merkitystään koripallolle tippaakaan. Hänen merkityksensä lajille on enemmän kuin vain pelitaidot.

Poikkeuksellisen Bryantista teki hänen asenteensa ja palonsa voittamista kohtaan. Bryant tunnettiin hankalana joukkuetoverina sellaisille pelaajille, jotka eivät jakaneet hänen arvomaailmaansa.

”En voinut ikinä ymmärtää, miten voittaminen ei ollut kaikkein tärkein asia jokaiselle. Miksi olet sitten täällä?” Bryantin entinen joukkuekaveri Sasha Vujacic sanoi ESPN:n jutussa.

Kaudella 2012–2013 Los Angeles Lakers yritti muodostaa oman superjoukkueensa. Bryantin ympärille rakennettiin joukkue, jonka piti marssia mestaruuteen helposti.

Kausi oli vaikea, ja keväällä näytti jo selvältä, ettei joukkue pääse edes pudotuspeleihin.

Surkeasti pelannut Lakers hallitsi koripallo-otsikoita Yhdysvalloissa. Bryant sanoi kauden aikana eräässä haastattelussa, että ei ole olemassa vaihtoehtoa ”jos Lakers pääsee pudotuspeleihin”.

Lakers menee pudotuspeleihin, hän sanoi.

Bryant syttyi liekkeihin ja kannatteli joukkueensa hurjiin suorituksiin. Lopulta hänen kautensa päättyi huhtikuussa 2013 akillesjänteen katkeamiseen harmittomassa pelitilanteessa. Vielä senkin jälkeen hän palasi kentälle heittämään kaksi vapaaheittoa sisään.

Bryantin lupaus pudotuspelipaikasta piti.

Koripallokentällä Bryant antoi aina kaikkensa. Sen muistaa myös Marko Yrjövuori, joka teki Bryantin kanssa töitä 12 vuotta muun muassa hänen hierojanaan.

”Koben pitäminen pelikunnossa on ollut valtava haaste. Se ei johdu pelkästään siitä, kuinka monta minuuttia hän on pelannut vaan myös siitä, miten hän on ne pelannut. Moni vanhempi tähtipelaaja säästelee itseään, mutta Kobe pelaa aina täysillä”, Yrjövuori sanoi HS:n haastattelussa vuonna 2015.

Koripallomaailmaan Bryant jätti valtavan perinnön. Jos jotain häntä seuranneet fanit ja pelaajat ovat oppineet, niin työnteon merkityksen. Bryant ei koskaan ollut lahjakkain tai taitavin pelaaja, mutta käsittämättömällä palollaan lajia kohtaan hän raivasi tiensä absoluuttiselle huipulle.

Nuoret koripalloilijat ovat oppineet myös Bryantin harjoittelumetodeista sen, että pienimmilläkin yksityiskohdilla on merkitystä. Hän opiskeli aina vastustajajoukkueensa millintarkasti. Keskellä yötä hän saattoi soittaa valmentajalleen, että nyt pitää päästä harjoittelemaan.

Kenenkään ei tarvitse tai kuulu lähteä keskellä yötä harjoittelemaan, mutta korostetun alleviivaavasti se Bryantia kuvasi. Hän halusi aina olla vastustajiensa edellä ja valmistautunut paremmin kuin muut.

Bryant päätyi antamaan itse itselleen lempinimen Black Mamba eli musta mamba. Hän sanoi, että Kobe on ihminen vikoineen ja henkilökohtaisine ongelmineen.

Black Mamba puolestaan on hänen alter egonsa koripallokentällä. Käärme, joka kanavoi raivonsa ja pimeytensä pysäyttämättömäksi voimaksi.

Kuulostaa kieltämättä erikoiselle ja amerikkalaistyyliselle suurentelulle, mutta Bryantia se kuvasi hyvin. Se oli hänen tapansa erottaa roolinsa aviomiehenä ja isänä ja koripalloilijana.

Ensi kerran Kobe otti lempinimen käyttöön vuonna 2003, kun hän kohtasi elämänsä vaikeimman paikan.

Bryantia syytettiin tuolloin raiskauksesta. Syytteistä luovuttiin ja asia sovittiin, mutta se jätti jälkensä.

”Olin pelini huipulla ja kaikki oli menossa kuten piti, mutta vuotta myöhemmin minulla ei ollut aavistustakaan, mihin elämä on minua viemässä”, Bryant sanoi dokumenttielokuvassaan Muse.

Kentällä Bryant oli vaarallinen ja täysin keskittynyt peliin, mutta koripalloasiat hän jätti kentälle.

Bryantia pidettiin hankalana ihmisenä, mutta toisaalta hän oli aina toimittajien tavoitettavissa, eikä pelännyt esiintyä julkisuudessa.

Haastatteluissa hän saattoi vaihtaa puheensa italiaksi tai espanjaksi, jos toimittaja sattui niitä kieliä puhumaan. Tällä kaudella eräässä ottelussa Dallas Mavericksin slovenialainen suurlupaus Luka Dončić kertoi havahtuneensa, että kuka hänelle oikein puhuu kentän laidalta äidinkieleltään sloveniaa.

Se oli Bryant.

Bryantin ura päättyi keväällä 2016. Oli ainoastaan odotettua, että uran viimeisessä pelissä tapahtuu suuria. Hän teki 60 pistettä ja jätti kentälle kaikkensa.

Tänä keväänä on ensimmäinen kerta, kun Bryantia voidaan esittää koripallon Hall Of Fameen. On selvää, että hänet sinne valitaan ja olisi valittu ilman sunnuntain traagista onnettomuutta.

Bryantin kuolema tuntuu poikkeuksellisen pahalta, vaikka Suomessa olemme olleet koko elämämme tuhansien kilometrien päässä hänestä.

Jos 2000-luvun koripalloon pitäisi liittää yksi nimi, se olisi Kobe Bryant.

Jussi Salmela HS, teksti

Antti Saloniemi HS, kuvatoimittaja

Kimmo Koskinen HS, verkkotaitto

Oikaisu 5. toukokuuta 2020: Toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin, Marko Yrjövuori työskenteli Los Angeles Lakersissa pääasiassa hierojana.

JULKAISTU 27.1.2020 © Helsingin Sanomat