Pitkät helteet sytyttivät Pohjos-Siperiaan ennennäkemättömät palot.

Metsäpalojen sammutus on Venäjällä käsityötä, sillä lentokoneista ei ole juuri apua.

Käsipareja tarvittaisiin kipeästi lisää.

Kesätöissä taigalla

Denis Sinjakov, kuvat ja video

Jussi Konttinen HS, teksti

Siperiasta kuului alkukesästä kummia.

Napapiirin pohjoispuolella sijaitseva Verhojansk tunnetaan yhtenä maailman kylmimpänä paikkana, mutta juhannuksena siellä mitattiin uusi lämpöennätys, 38 astetta. Kesäkuun keskilämpötila ylitti paikkakunnalla normaalin peräti kuudella asteella.

Poikkeukselliset kelit ovat aiheuttaneet poikkeuksellisia maastopaloja. Tänä kesänä Venäjällä on palanut jo 13,4 miljoonaa hehtaaria metsää. Erikoista on, että palot ovat riehuneet juuri pohjoisessa.

Palomiehet sytyttävät itse metsän palamaan rajoitusuran vierestä, jotta tuli ei pääsisi linjalle väärästä suunnasta.

Metsäpalojen sammutus on Venäjällä käsityötä.

Helsingin Sanomille kuvaava moskovalainen Denis Sinjakov pääsi heinäkuussa tutustumaan, kuinka Siperian suurimmalla alueella Jakutiassa eli Sahan tasavallassa taistellaan tulta vastaan.

Tällä hetkellä 95 prosenttia Venäjän metsäpaloista roihuaa Jakutiassa. Sinjakov lensi paloalueille sammutuksesta vastaavan Avialesohranan helikopterilla. Suurin hänen näkemänsä palo oli reunaltaan 18 kilometriä pitkä. Sinjakovia isännöinyt Avialesohranan osasto vastaa alueesta, joka on kooltaan kolmannes Suomen pinta-alasta.

Osastoon kuuluu 41 miestä, joista 15 hyppää laskuvarjolla.

Heillä on käytössään kaksi suurta Mi-8-helikopteria ja An-2-kaksitasokone. ”Ne ovat suunnilleen yhtä vanhoja kuin minäkin”, vitsailee osastoa johtava Svjatoslav Kolesov puhelimitse Jakutskista. Hän aloitti Avialesohranassa vuonna 1988.

Palot paikannetaan lentämällä taigan yllä.

Helikopteri kuljettaa sammuttajat maastoon.

Kolesovin osasto paikantaa palot satelliittikuvista ja lentämällä. Sitten ryhdytään toimiin. Se tarkoittaa miehiä maan pinnalla. Heidät toimitetaan maastoon helikoptereilla tai tiputetaan laskuvarjoilla An-2:sta.

Palo täytyy rajata. Se onnistuu kaivamalla ura ja nostamalla palamaton kivennäismaa pinnalle. Yleensä kaivetaan lapiolla, ellei paikalle saada traktoria.

Uran viereltä miehet kaatavat puut, jotteivät ne levittäisi tulta linjan yli. Sen jälkeen tapahtuu jotakin yllättävää: palomiehet sytyttävät uran sisäpuolella kasvavan metsän palamaan. Näin tuli lähtee etenemään saartorenkaan sisään valvotusti, eikä palo pääse linjalle vastakkaisesta suunnasta.

Kun palo on rajattu, sitä vahditaan vielä kolmisen päivää. Aseena on ruiskureppu, johon mahtuu 30 litraa vettä. Sitä nostetaan vaikka suonsilmäkkeestä.

Venäjällä on myös sammutuslentokoneita. Berijev-200-amfibiokone kykenee nostamaan suoraan vesistöstä 12 000 litraa vettä.

Svjatoslav Kolesovin mukaan lentokoneista on sammutuksessa kuitenkin vain vähän hyötyä.

”Lähinnä niillä voi laskea palon lämpötilaa, jotta miehet pääsevät maahan töihin.”

Palo rajataan kaivamalla maastoon ura.

Palomiesten ruiskureppuun mahtuu 30 litraa vettä.

Kolesovin mukaan hänen osastonsa pystyy sammuttamaan kolmesta neljään paloa päivässä. Tänä kesänä uusia paloja syttyi joinakin päivinä 10–12. Onneksi ryhmä sai apuvoimia.

Suurinta osaa Jakutian metsäpaloista ei edes yritetä tukahduttaa. Avialesohrana ei käytännössä toimi tasavallan pohjoisosassa.

”Sammutamme vain sellaisia paloja, jotka voivat uhata asutusta tai infrastruktuuria”, sanoo Kolesov.

Suuri osa Venäjän metsiä on luokiteltu ”kontrollivyöhykkeeksi”. Nimensä vastaisesti se tarkoittaa aluetta, jossa roihuille ei tehdä mitään.

”Tällä hetkellä 96 prosenttia Venäjän metsäpaloalasta on sellaista, jota ei sammuteta”, sanoo Venäjän Greenpeacen metsäasiantuntija Aleksei Jarošenko.

Poikkeuksellisen pitkä hellejakso sytytti Pohjois-Jakutian tuleen.

Kopteri laskeutuu sammuttajien leiriin vain muutamaksi minuutiksi.

Tällainen on kesän suurin metsäpalo Koillis-Jakutiassa. Liekeissä on ollut 300 000 hehtaaria eli Gotlannin verran metsää. Kolesovin osasto voi sammuttaa korkeintaan tuhannen hehtaarin palon.

Neuvostoaikana kaukaisiakin paloja yritettiin sammuttaa, mutta silloin töissä oli Kolesovin mukaan kymmenkertainen määrä väkeä. Greenpeacen Jarošenkon mielestä Venäjän pitäisi ainakin kolminkertaistaa rahoituksensa sammutustöille, jotta ne olisivat tehokkaita.

Parasta olisi, jos paloja ei edes syttyisi. Virallisesti useimmat maastopalot ovat salaman sytyttämiä. Jarošenkon mukaan tämä ei ole totta.

”Viranomaisilla on kannustimia väittää näin. Ihmisen aiheuttamat palot huonontavat viranomaistyön tuloksia ja alentavat palkkaa. Näille paloille olisi etsittävä syyllisiä, mikä tuottaisi lisävaivaa.”

Jarošenkon mukaan suurin osa paloista on ihmisen aiheuttamia, koska ne saavat alkunsa asutuksen, tiestön tai jokien tuntumasta eikä ylängöiltä, jonne salamat iskevät herkemmin. Syynä on huolimaton tulenkäsittely tai kulotus.

Siperian metsissä on jopa 17 prosenttia maanpäällisestä hiilestä.

Sammuttajat majoittuvat telttaleiriin, jossa ruoka valmistetaan nuotiolla.

Palomiehet nukkuvat taigalla teltoissa ja syövät nuotiolla lämmitettyä nötköttiä. Kokenut sammuttaja tienaa 700 euroa kuussa.

Se ei riitä kaikille syyksi viettää kesä taigalla hyttysten armoilla. On oltava jonkinlainen romantikko, kertoi yksi miehistä Sinjakoville.

Tällä viikolla Jakutiassa alkoi onneksi helpottaa. Taivaalta alkoi viimein sataa vettä, pohjoisessa lunta.

Taigalla on romanttista, sanoo yksi palomiehistä.

Denis Sinjakov, kuvat ja video

Jussi Konttinen HS, teksti

Anni Kössi HS, verkkotaitto