Mukaan, kiitos!
Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero kuvasi noutoruokailijoita. Kun ravintoloissa ei koronapandemian takia saa istua, on syötävä siellä, missä saa.
Martin Lindroos ja Yoda. Hesburgerin Mega-ateria, Coca-Cola. ABC Kuninkaantie, Loviisa.
Patrick Råmark ja Wilhelm Kirjavainen. Tawerna Dawin kokin spesiaali, 1,5 litran Jaffa. Veikkolan keskusta.
Elis, Emil ja Lotta Sjöblom. Quattro stagioni ja Muumi-limppari. Sysmän keskusta.
Hannu Turunen. Hodari maidolla. Keimolanportti, Vantaa.
Khidir Hawbash. Smetanapizza. Ala-Tikkurila.
Pertti Oksanen. Kinkku-juusto-tomaatti-toast ja kahvi. Neste Tuuliruusu, Mäntsälä.
Roosa Lokio, Amalia Purontaus ja Lotte Huhtiniemi. Hesburgerin juustoateria ja Coca-Cola, energiajuoma. ABC Kuninkaantie, Loviisa.
Edward Belenkiy ja Patrik Salonen. Double Quarter Pounder ja Coca-Cola. Kivikon McDonald´s, Helsinki.
Saana Vanhalakka ja Emilia Sundberg. Kananuggetit, Happy Meal, Coke Zero ja Mokka Frappe. Lidlin parkkipaikka, Kouvola.
Anneli ja Matti. Whopper-ateria. Burger King Porvoo.
Martti Pirkonen. Rullakebab. Hyvinkään keskusta.
Annina Doktar ja Emma Noponen. Kaksi juustohapurilaista, kananuggetteja, jääkahvi. Pukinmäen McDonald’s.
Joni ja Maria Salovaara. Kahvi. Porvoo.
Yoda-koira katselee etupenkiltä, kun Martin Lindroos herkuttelee ratin takana Hesburgerin Mega-aterialla. Kuninkaantien ABC-asemalla Loviisassa ei tietenkään saa syödä koronakeväänä sisällä, joten ruokailuhetki vietetään parkkipaikalla.
Lindroos on matkalla Taavettiin mökille. Tien reunassa sijaitseva huoltokeidas tarjosi pikaisen helpotuksen nälkään.
Myös Sysmän keskustassa Päijät-Hämeessä päivällismiljöö on kohdillaan. Potkulaudat kaadetaan maahan, ja kun sopiva paikka löytyy istahdetaan asfaltille. Elis, Emil ja Lotta Sjöblomin pääruokana on quattro stagioni -pizza. Se huuhdotaan alas Muumi-limpparilla.
Neste Tuuliruusun pihamaalla Mäntsälässä Pertti Oksasen kädessä on kinkku-juusto-tomaattitoast. Hän nauttii leivän huoltoaseman ulkopöydässä kuuman kahvin kera.
Vastaavanlaisia kattauksia on tällä hetkellä kaikkialla Suomessa.
Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä sanoo, että poikkeustilan aikana ihmiset omaksuvat uusia ruokailutapoja.
”Monet sellaiset, jotka eivät ole ennen ostaneet noutoruokaa, tekevät sitä nyt”, Mäkelä sanoo.
Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero kuvasi suomalaisia syömässä noutoruokaa koronapandemian aikana. Annoksia ei syöty kotona, vaan tien päällä siellä missä pystyi.
Selvisi, että tietyt tottumukset ovat jopa vahvistuneet poikkeusajan keskellä.
Suomalaiset ovat pizzojen ja hampurilaisten ystäviä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Eikä pahvimukista nautittuja huoltoasemakahveja päihitä monen suomalaisen mielessä mikään.
Kun ruokaa haetaan mukaan keskellä koronapandemiaa, valintoja ohjaavat kiire, vaivattomuus ja käytännöllisyys. Nyt entistä useammin ruokailupaikaksi valikoituu oma auto. Tai jopa sen konepelti.
Siinä on arjen romantiikkaa.
”Normaalioloissa moni haluaa juuri nousta ajamisen jälkeen hetkeksi ulos autosta. Nyt kun ravintolaan ei pääse, on autossa syöminen luonteva valinta”, Mäkelä sanoo.
Autossa syömisessä on toki monia hyviä puolia.
Ratin takana saa ruokailla omassa rauhassa ja kuunnella radiota. Penkkiä voi vetää taaksepäin.
Monet suomalaisten suosimat noutoruokapaikat sijaitsevat valtateiden varressa ja työmatkareiteillä. Niihin ei oikein edes pääse muuten kuin autolla.
Omaan autoon liittyy usein myös kiintymyssuhde. Jopa ylpeyttä. Se on paikka, jossa on mukava olla. Omaa reviiriä.
Noutoruuan ehdoton myyntivaltti on sen käytännöllisyys. Sillä saa vatsan täyteen nopeasti ja pienellä vaivalla. Mäkelän mukaan Suomi ei eroa dramaattisesti muiden maiden pikaruokakulttuurista, mutta Suomessa pikaruoka on kirjaimellisesti pikaruokaa.
Sekä valmistuksen että nauttimisen osalta.
”Tilastojen mukaan Suomessa käytetään ateriointiin vielä vähemmän aikaa kuin monessa muussa maassa.”
Professori Mäkelä on havainnut, että koronakriisin vuoksi noutoruokaa on alettu katsoa myös aivan uudelta kantilta. Vaikeassa tilanteessa olevat ravintolayrittäjät herättävät ihmisissä empatiaa. Kyse ei ole vain minun nälästäni ja nautinnostani.
”Ihmiset ajattelevat nyt niinkin, että ravintoloita pitää tukea. Se on uutta.”
Ihmisillä on yllensä tapana puntaroida sitä, kuinka monta kertaa viikossa saa syödä ulkona ja kuinka usein pikaruokaa kehtaa hotkia. Myös kalliimpien ravintola-annosten kohdalla joutuu käymään kamppailua siitä, onko nautiskeluun varaa.
Tänä keväänä noutoruuan hakemiselle on löytynyt aivan uusi perustelu: jos noutoruokaa ei osteta, ravintolat kaatuvat.
Ravintolat avautuvat uudelleen kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun osa koronarajoitteista puretaan.
Asiakaspaikat tosin puolitetaan, ja sään salliessa toimintaa siirretään terasseille. Joka tapauksessa ravintoloihin taas pääsee, ensimmäisen kerran sitten huhtikuun alun.
”Sitä on erittäin vaikea ennakoida, millaisen jäljen poikkeustila jättää ruokailutottumuksiin”, Mäkelä sanoo.
Ruokakulttuurin professorin mielestä on selvää, ettei noutoruuan suosio voi säilyä yhtä korkeana kuin nyt on nähty. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut. Aika näyttää, onko se pysyvää.
”On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä, säilyvätkö ravintoloiden kehittämät uudet konseptit, kun joskus palataan tavalliseen aikaan”, Mäkelä sanoo.
Ravintolat sopeutuivat erikoisoloihin hämmästyttävän nopeasti.
Esimerkiksi ABC-huoltoasemat lanseerasivat palvelun, jolla voi tilata ruokaa suoraan omaan parkkiruutuun.
Toisessa ääripäässä ravintoloiden ekosysteemiä ovat valkoisista pöytäliinoistaan tunnetut huippuravintolat. Nekin ovat siirtyneet pika-aikataululla muovirasioihin pakattuihin noutoannoksiin.
”Se on kuitenkin muistettava, ettei tämä ole mikään totaalisen uusi muutos Suomessa”, Mäkelä sanoo.
”Kotiin tilaamisen suosio alkoi kasvaa jo, kun Woltin ja Foodoran tapaiset kuljetuspalvelut yleistyivät. Nyt kehitys kiihtyy.”
Mutta minkä vuoksi huoltoasemaestetiikan ja konepellillä rohmuttujen kerroshampurilaisten suosio on niin vakiintunutta, vaikka trendiruokien suhdanteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti?
”Ensinnäkin on ajateltava sitä, minne katsotaan. [Helsingin] Kallion Karhupuiston piknikeillä ja pienen paikkakunnan ABC-aseman ympäristössä syödään aivan erilaista noutoruokaa”, Mäkelä muistuttaa.
Tai ehkä niin, että kaikkialla syödään pizzaa mutta isoissa kaupungeissa valikoima on iso.
Toki isot huoltoasemaketjut ovat löytäneet maakuntien väestön sekä mökkeilevän ja maakuntamatkailevan porukan tarpeet laajasti ja taitavasti.
Monista Suomen huoltoasemista on kasvanut paikkakuntien keskuksia, moderneja monitoimitaloja. Niissä on järjestetty häitä, ja onpa joskus paikallinen ABC-asema listattu kunnan nettisivuille nähtävyyksienkin alle.
Modernien huoltoasemien ruokatarjontaa voi olla paikallisista muikuista ketjuhampurilaisiin ja lehtipihviin asti. Samasta tiskistä saa tilattua autopesun ja ostettua tonkan jäähdytysnestettä.
Tai kuten professori Mäkelä tiivistää: ”Ne ovat autojen ja ihmisten huoltamoita. Jokaiselle jotakin.”
Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia täältä.
Sami Kero HS, kuvat
Valtteri Parikka HS ja Sami Kero HS, teksti
Tommi Nieminen HS, editointi
Lilli Korhonen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 31.5.2020 © Helsingin Sanomat