Naisellista alkuvoimaa
Valokuvaaja Elin Berge kuvasi ruotsalaisia ja suomalaisia uushenkisiä naisia, jotka uskovat naiselliseen henkiseen heräämiseen ja Äiti Maahan.
Camilla (vas.) on koulutettu rakkauspapitar. Hän organisoi Uumajassa 2019 kuupiirin, jossa naiset juhlivat kevään paluuta laulamalla, rummuttamalla, meditoimalla ja jakamalla tarinansa muille.
Vapaa-ajan viettoa Pyhän kohdun festivaalilla 2017. Liikkeen sisällä ajatellaan, että naisen vartalo on pyhä ja sen juhliminen on osa vapautumisprosessia.
Emmy osallistui Uumajassa 2019 naisten tulityöpajaan.
Naiset pyörittivät hulavanteita hautausmaalla trendikkäällä Södermalmin alueella Tukholmassa 2018.
Naisten Pyhän kohdun festivaali Ruotsin Ängsbackassa on kasvanut vuosien varrella. Kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma kiinnosti yli sataa naista vuonna 2019.
”Seksitaikuuden” rituaalin johtaja Hajnalka eläytyi Pyhän kohdun festivaalilla Ängsbackassa 2019. Rituaalin avulla naiset yrittivät saavuttaa elämässä haluamansa.
Rituaaleissa käytetään useita jumalatarhahmoja. Naisten tulityöpajassa Uumajassa 2019 alttarilla oli muinaisen mayakulttuurin Ixchel, kätilön ammatin ja lääketieteen jumalatar.
Helen on naisellisen voimaantumisen ja ruumiillistumisen valmentaja. Hän emännöi vuonna 2017 Tukholmassa piirejä, joissa keskityttiin itsensä rakastamiseen.
Isoäiti Erena näytti osallistujille erityisen äitipuun Pyhän kohdun festivaalilla 2019. Erena johti rituaalia, jossa naiset rukoilivat maailman metsien, alkuperäiskansojen ja naisten puolesta.
Kuuäiti Brenda johti kuukautispiiriä Helsingissä 2019. Seremonian osallistujat saivat tarjota omaa kuukautisvertaan Äiti Maalle.
Liikkeessä ajatellaan, että kuukautisverellä on hengellistä voimaa. Veri edustaa kuolemaa ja uudelleensyntymää. Puun ympärille on rakennettu alttari.
Liikkeessä ajatellaan, että kuukautiskierrolla on yhteys kuunkiertoon. Siksi kuukautisverta kutsutaan myös kuunvereksi.
Suomalainen Brenda käveli paljain jaloin hiilillä Pyhän kohdun festivaalilla Ängsbackassa 2019. Muutosrituaalin tavoite oli saada naiset voittamaan pelkonsa, ylittämään mielensä esteet ja ymmärtämään omat voimansa ja rohkeutensa. Moni päätti osallistua rituaaliin alasti.
Pyhän kohdun festivaalin seremoniassa Ängsbackassa 2019 raskaana olleet osallistujat saivat siunauksia muilta naisilta.
”Kuuäidit” Brenda ja Jerica naisellisen energian ja taikuuden työpajassa Tukholmassa 2018. He siunaavat naisia seremonioissa ja opettavat heille kuukautiskierron saloja.
Jacqui ja hänen tyttärensä Lumina makasivat niityllä Pyhän kohdun festivaalilla 2019. Jacqui on ammatiltaan doula ja auttaa naisia odotusaikana ja synnytyksessä.
Hannah-Maria saapui Pyhän kohdun festivaalille 2019, koska hän tunsi menettäneensä yhteyden kehoonsa ja seksuaalisuuteensa.
Vapauttavia tansseja, siunauksia, puhdistusrituaaleja, meditaatiota, joogaa, kunnianosoituksia toisille naisille ja luonnolle, luonnonlääkkeitä, jopa käytännön työpajoja kuukautiskierrosta.
Rituaalien kirjo vaikuttaa runsaalta, kun joukko naisia kokoontuu yhteen voimaantumaan ja ylistämään naiseutta ja jumalatarta, Äiti Maata.
Työpajoissa he saattavat esimerkiksi ryömiä ilkosillaan niityllä ja etsiä siten aistillista yhteyttään henkeen.
Jumalallinen naiseus on heistä jotain mahtavaa. Sitä tulee palvoa ja kunnioittaa.
He muun muassa pitävät kohtua pyhänä energiatilana, jota on puhdistettava ja parannettava.
Mistä ihmeestä on kyse?
Ruotsalainen valokuvaaja Elin Berge haluaa kertoa lisää. Hän on dokumentoinut uushenkisten naisten toimintaa valokuvateokseen Awakening ja osallistunut itsekin erilaisiin rituaaleihin ja työpajoihin.
Berge kutsuu toimintaa naisellisen heräämisen liikkeeksi, koska siihen kuuluvat naiset uskovat, että hengellinen herääminen merkitsee patriarkaatin aikakauden loppua ja uuden ajan alkua.
”Herääminen ei ole yksinäinen prosessi, vaan se syntyy naisten välisestä yhteenkuuluvuudesta.”
Berge painottaa, että hän ei ole akateeminen tutkija tai liikkeen jäsen, vaan dokumentaarinen taiteilija, joka uppoutui mukaan toimintaan ja pyrki ymmärtämään ilmiötä.
Haastattelussa ja kirjassa hän kertoo, mitä oppi liikkeestä kaksivuotisen hankkeen aikana.
Berge kuvasi naisia Ruotsissa Tukholmassa, Uumajassa, Malmössä ja Ängsbackan kurssi- ja juhlakeskuksessa Karlstadin pohjoispuolella sekä kerran Suomessa, Helsingissä. Kuvat ovat vuosilta 2017–2019.
Suomessa Berge osallistui työpajaan, jossa hengellinen johtaja ”Kuuäiti” puhui muun muassa kuukautiskierron eri vaiheista ja veren voimasta.
Liikkeellä ei Bergen mukaan ole virallista nimeä, ei maailmanlaajuista tai kansallista organisaatiota, ei gurua, ei johtajahierarkiaa tai pyhää kirjaa. Yhtä virallista verkkosivustoa tai sosiaalisen median ryhmääkään ei löydy.
Kun hakee netistä esimerkiksi hakusanoilla divine feminine, (vapaasti suomennettuna jumalallinen naisellisuus), feminine awakening (naisellinen herääminen) tai sacred sisterhood (pyhä sisarkunta), saa valtavasti osumia.
Bergen tapaamat naiset olivat 20–70-vuotiaita. Hän kuvasi muun muassa vain naisille tarkoitetulla Pyhän kohdun festivaalilla. Viime vuonna osallistujia oli yli sata.
Mihin liikkeessä uskotaan? Berge kertoo näkemyksensä.
Liikkeen mukaan maailmankaikkeus jakautuu jumalalliseen miehiseen ja naiselliseen energiaan, joiden välillä on kuitenkin jostain syystä vallinnut pitkään epätasapaino.
Liikkeessä uskotaan, että miehet ja naiset ovat tukahduttaneet ja sortaneet naisellisuutta.
Se näkyy esimerkiksi niin, että naiselliseksi miellettyjä piirteitä, vaikkapa myötätuntoa ja huolenpitoa, on arvostettu vähemmän kuin miehisinä pidettyjä, esimerkiksi kontrollia ja rationaalisuutta.
Liikkeen jäsenet puhuivat Bergelle siitä, miten naisten keho toimii kuukautisten takia eri tavalla kuin miesten, mutta naiset kieltävät syklisyyden sopeutuakseen yhteiskuntaan – ja siksi monet naiset voivat huonosti.
Heistä naiset ovat erityisessä yhteydessä planeettaamme, koska kuukautiskierto rinnastuu Maan luonnollisiin sykleihin, vuodenaikoihin ja Kuun kiertoon.
”Naiset uskovat, että jumalallisen naisellisen voiman on tullut aika palata. Jumalatarta kutsutaan myös Äiti Maaksi. Uudessa ajassa hengellisesti heränneet naiset ottavat johdon ja näyttävät tietä.”
Berge sanoo, että mystiikka ja magia ovat luonnollinen osa liikkeen toimintaa: Seremonioita johtavat esimerkiksi papittaret, shamaanit ja parantajat. Naiset käyttävät suitsukkeita, kristalleja, tarot-kortteja ja taikuutta, ja osa heistä kutsuu itseään noidiksi.
Hetkinen. Kaikki edellä väitetty voi kuulostaa monien mielestä melko oudolta, jopa hörhöilyltä. Bergen mielestä on totta, että toiminta saattaa provosoida.
”Se johtuu siitä, että olemme maallistuneet. Oli kyse sitten kristinuskon Jumalasta, Allahista tai Äiti Maasta, korkeampiin voimiin uskomista pidetään melkeinpä epänormaalina”, hän sanoo.
Bergestä pohjoismaisissa yhteiskunnissa iso osa ihmisistä ei suhtaudu avoimesti hengellisyyteen, vaan luottaa vahvasti järkeen ja tieteeseen. Hän tosin sanoo lukeneensa tutkimuksista, joiden mukaan iso osa ruotsalaisväestöstä uskoo korkeampiin voimiin mutta salaa asian stigman pelossa.
Bergen mielestä uushenkiset naiset kuvataan usein naurettavassa valossa. Hänestä syy on naisviha.
”Tunteelliset, intuitiiviset, seksuaaliset ja itseään ilmaisevat naiset ovat aina olleet uhka, ja heidät on pitänyt alistaa kurille. Ennen heidät poltettiin roviolla, nyt heitä kutsutaan hulluiksi.”
Bergen ottamissa kuvissa esiintyy myös alastomuutta. Hänen mukaansa liikkeellä ei ole mitään tekemistä ekshibitionismin kanssa.
”Naiset eivät hae huomiota, vaan toiminta on intiimiä ja perustuu luottamukseen.”
Berge kertoo, että naiset pitävät naisvartaloa pyhänä. Alastomuus on heille tapa pyrkiä oppimaan rakastamaan itseään ja hyväksyä oma keho sellaisena kuin se on.
”Liikkeessä on tiettyä aktivismia. Moni kampanjoi sosiaalisessa mediassa kehopositiivisuuden puolesta ja purkaakseen naisen kehoon liittyvää seksualisointia ja häpeää.”
Onko kyse kultista? Bergen mukaan ei.
Hän selittää liikkeen olevan hajautunut erillisiin ryhmiin. Niillä on paikalliset johtajansa ja toimintatapansa.
”Liikettä kannattaa ajatella löyhänä ilmiönä, joka koostuu pienistä ja suurista verkostoista. Hengelliseksi johtajaksi voi edetä, jos siihen tuntee kutsumusta.”
Bergen mukaan jumalatarliikkeen juuret ovat jo 1900-luvulla muotoutuneessa uushenkisyyden perinteessä.
Hänen mukaansa näyttää siltä, että liikettä vievät eteenpäin erityisesti länsimaiset naiset.
”Arvelen, että toimintaa on enemmän maallistuneissa ja individualistisissa maissa, joissa uushenkisyyden perinteillä on ollut mahdollisuus kasvaa ja naisten vapautusliike on vaikuttanut voimakkaasti.”
Bergen alkuperäinen idea oli kuvata uushenkisyyttä Pohjoismaissa.
Hän löysi sattumalta vain naisille tarkoitetun hengellisen festivaalin ja ymmärsi, että naiset yrittävät kirjoittaa uusiksi käsitystä ylimaallisesta.
”Sen dokumentointi tuntui tärkeältä. Tulkitsin naisten ideat ja tavat osana laajempaa naisliikettä, joka on siirtämässä kamppailuaan uudelle, hengelliselle tasolle.”
Berge selittää, että äänioikeuden saamisen ja seksuaalisen vapautumisen jälkeen on tullut aika vaatia naisille tilaa hengellisinä toimijoina.
”Valtauskonnot on kirjoitettu pääosin miesten kautta. Uushenkisyys on perinteisesti vedonnut naisiin enemmän kuin miehiin, koska se on sallinut naisille henkisen johtajan roolin.”
Bergen mielestä uushenkinen liike on ominainen juuri tälle ajalle. Sen toiminta on tarkoitettu kaikille naisille etnisestä taustasta ja kulttuurista riippumatta, ja sen sanomaa levitetään sosiaalisen median avulla aikana, jolloin myös ilmastoliike ja seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun vastainen #metoo-liike leviävät ympäri maailmaa.
Elin Berge, kuvat
Annina Vainio HS, teksti
Lilli Korhonen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 18.6.2020 © Helsingin Sanomat