Piilossa pinnoilla
HS selvitti, miten likaisia ovat pinnat, joita kosketamme päivittäin. Vaikka koronavirusta ei mitattu, testi antoi vihiä siitä, missä taudinaiheuttajia saattaa piillä.
Katarina Malmberg HS, teksti
Kaisa Rautaheimo HS, kuvat ja videot
Toivo Heinimäki HS, kuvat
Laboratoriohoitaja Saija Kotola pyyhkäisee Helsingin Rautatieaseman liukuportaiden kaidetta pumpulipuikolla. Muutamassa sekunnissa hän on kerännyt bakteerinäytteen asematunnelista asema-aulaan johtavien portaiden kaiteesta.
Näytteenoton jälkeen Kotola työntää puikon kuljetusputkeen, jossa on bakteereille sopivaa kasvualustaa. Putki on samanlainen, johon esimerkiksi nieluviljelynäyte kurkkukipua potevasta ihmisestä kerätään. Lopuksi Kotola panee näytteen styroksiseen kylmälaukuun, jonka hän vie laboratorioon tutkittavaksi.
Pian selviää, minkälaisia bakteereita kaiteen pinnalla rehottaa.
Pinnat, joita päivän aikana kosketellaan, levittävät käsien ohella eniten tautitartuntoja. Päivän aikana ihmiset koskevat melkein huomaamattaan lukemattomia pintoja: ovenkahvoja, puhelimia, valonkatkaisimia ja pöytien pintoja.
HS päätti selvittää kaupunkiympäristön likaisuuden bakteerinäytteiden avulla. Tilasimme toistakymmentä bakteerinäytettä Vita Laboratoriot Oy:stä.
Saija Kotola keräsi näytteitä erilaisilta pinnoilta Helsingin ydinkeskustan alueella. Hän työskentelee yrityksessä hygieniatoiminnoista vastaavana laboratorionhoitajana. Näytteet kerättiin ennen kuin kirjastot ja muut yleiset tilat suljettiin koronaepidemian vuoksi ja ihmisten suositeltiin rajoittavan liikkumistaan.
Kaikki puhuvat nyt koronaviruksesta, joka tämänhetkisen ymmärryksen mukaan voi ainakin jossain määrin tarttua myös pinnoilta. Juttua varten otetuissa näytteissä ei kuitenkaan voitu mitata koronaviruksia.
Näytteistä tutkittiin bakteereita, sieniä ja homeitiöitä. Niiden perusteella näkyy paikan yleinen saastaisuus: mitä enemmän bakteereita ja muuta kasvustoa on, sitä likaisempi pinta on.
Muitakaan viruksia näistä näytteistä ei testattu. Virusten tutkiminen ja kasvattaminen laboratorio-oloissa on bakteereja haastavampaa, koska virukset tarvitsevat kasvuun aina elävän isäntäsolun.
Vaikka kuinka pesemme käsiämme, bakteereita on joka paikassa. Hissin nappuloissa, portaiden kaiteissa, busseissa, junissa, yleisissä vessoissa ja kaupan kassapäätteissä.
Likaisuus ei suoraan kerro taudinaiheuttajabakteereista tai viruksien määrästä, mutta mitä likaisempi paikka on, sen todennäköisemmin siinä voi olla myös tautia aiheuttavia viruksia. Juuri nyt liikkeellä on hengitystieinfektioita aiheuttavaa influenssavirusta, koronavirusta, rinovirusta ja rs-virusta sekä vatsatautia aiheuttavaa norovirusta.
”Kaikki ihmiset saavat hyvin todennäköisesti ajoittain erilaisia flunssatartuntoja joltakin pinnalta. Useimmiten tartunnat ovat lieviä”, sanoo mikrobiologi Jaakko Pakarinen Vita Laboratorioista.
Näytteitä kerättiin liukuportaiden kaiteen lisäksi esimerkiksi toimiston yhteiskäytössä olevasta näppäimistöstä ja sen viereisestä pöydästä, julkisessa tilassa olevasta vessanpöntön huuhtelunappulasta, toimistorakennuksen hissinnappulasta, lasten kirjastonkirjasta, työpaikkaruokalan salaattiottimesta, kuntosalin käsipainosta sekä Otto-automaatin näppäimistöstä.
Osan näytteistä Kotola otti sivelytikulla ja osan hän keräsi suoraan kasvatusmaljalle.
Vajaan viikon kuluttua näytteenotosta tulokset valmistuvat. Aluksi bakteerit olivat näkymättömiä, mutta nyt ne ovat lisääntyneet niin, että ne ovat silmin havaittavissa.
Maallikon silmään bakteerit näyttävät kastikeroiskeilta.
”Lajisto vaikuttaa monipuoliselta”, arvioi mikrobiologi Taru Meri Vita Laboratorioista.
Taudinaiheuttajabekteerien tarkkoja lajeja ei voi varmuudella tunnistaa silmämääräisesti. Se vaatisi tarkempia jatkotutkimuksia. Homeitiöitä on kaikkialla, joten sellaisen löytyminen ei mikrobiologeja yllätä.
”Silmämääräräisesti tarkasteltuna kaikista näytteistä löytyy mikrokokkeja ja stafylokokkeja, ja osassa on bacilluksia ja mahdollisesti hiivaa. Mikrokokit ja stafylokokit ovat ihon- ja bacillukset ympäristön bakteereja”, Meri kertoo.
Tietyt stafylokokkibakteerit voivat aiheuttaa tulehduksen joutuessaan ihon alle tai limakalvoille, Meri sanoo.
Sauvamaisia kolibakteereita ei näytä olevan edes julkisen vessan vetonapissa. Kolibakteeri aiheuttaa virtsatietulehduksia ja vatsatautia.
Mikrobiologien mielestä tulos ei ole kovin yllättävä, sillä bakteereita on joka paikassa.
Toimistotyöntekijän sormissa bakteereita näyttäisi olevan juuri sen verran kuin ihmisen sormissa keskimäärin on.
Se, että vessan vetonappi julkisessa vessassa on kaikkein likaisin paikka, ei ole yllättävää.
”Siinä on niin paljon bakteereita, että niitä ei voi enää näytteestä laskea”, Meri sanoo.
Hieman yllättävää on sen sijaan se, että toimiston yhteiskäytössä oleva tietokoneen näppäimistö on hyvin likainen ja täynnä bakteereita. Siinä on vain hieman vähemmän bakteereita kuin vessan huuhtelunapissa ja enemmän kuin hissinnapissa, puhelimessa tai kahvilan maksupäätteessä.
Nykyinen näppäimistön käyttäjä vielä kertoo, että näppäimistöä on puhdistettu.
”Joko viimeksi näppäimistöön koskeneen sormet ovat todella likaiset, tai sitten näppäimistö on putsattu huonosti”, Meri sanoo.
Yhteiskäytössä oleva näppäimistö on yllättävän likainen. Se kannattaisi puhdistaa jokaisen käyttäjän jälkeen.
Havainto tukee ohjetta, että varsinkin useamman ihmisen käytössä oleva näppäimistö kannattaa aina puhdistaa ennen ja jälkeen käytön. Erityisesti se on tärkeää nyt, kun viruksia ja bakteereja on ympäristössä paljon.
Näitä tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia näppäimistöjä, pankkiautomaatteja tai kännyköitä, sillä arkisesta ympäristöstä ei tavallisesti oteta bakteerinäytteitä, eikä vertailukohtaa siksi ole. On siis mahdotonta sanoa, miten likaisia nämä pinnat keskimäärin ovat.
Näytteistä selviää myös, että saman toimiston näppäimistö, jota ei ole päivän aikana käytetty ja puhdistettu, on hieman puhtaampi. Tosin siitä löytyy yksi homepesäke. Se ei Taru Meren mukaan kerro vielä homekasvustosta vaan voi johtua vaikka siitä, että pinnalle on laskeutunut homeitiö ilmasta ja jäänyt näppäimistöön kiinni. Maljalle päästyään itiö on alkanut kasvaa.
Tältä näppäimistöllä pystyy sen lisäksi tunnistamaan jonkin verran stafylokokkia.
Muutama pieni yksittäinen homepesäke löytyy myös toimistorakennuksen työpaikkaruokalan salaattiottimesta ja Otto-automaatin näppäimistöstä. Se ei tee niistä vielä erityisen likaisia.
”Se, minkä tasoinen puhdistus on tarpeen, on syytä mitoittaa riskien mukaan”, Pakarinen sanoo.
Hän viittaa siihen, että paikassa, jossa valmistetaan ruokaa isoille joukolle, on oltava hyvin puhdasta, mutta kotona riittää matalampi hygieniataso. Julkisille tiloille ei ole määritelty yleisiä puhtauskriteereitä, joita pitäisi noudattaa.
Salaattiotin lounasruokalassa kerää bakteereja ihmisten käsistä ja salaatista.
Entä se rullaportaiden kaide? Asematunnelista kulkeva ihmisjoukko tuo siihen varmasti ison määrän bakteereja.
”Oli vähän yllättävää, kuinka vähän rullakaiteessa oli bakteereja”, Taru Meri sanoo.
Sekä hänen että Pakarisen mielestä kyse voi olla kaiteen materiaalista tai siitä, että suurimmalla osalla kaiteeseen koskevista on hanskat kädessä. On myös mahdollista, että joku on juuri käynyt puhdistamassa kaidetta hiljattain.
Hieman yllättävää oli Meren mielestä myös kirjaston lastenkirjan kannen likaisuus.
”Toisaalta joku lapsihan on saattanut nuolla sitä”, Meri sanoo.
Bakteereilla ja viruksilla on erilainen lajikohtainen säilyvyys. Esimerkiksi vatsatautia aiheuttava norovirus säilyy pinnoilla hyvin ja tarttuu vaikkapa ovenkahvasta hyvin herkästi.
Kostea ja huokoinen pinta säilyttää bakteerit pidempään, ja silloin ne oletettavasti myös tarttuvat herkemmin. Lisäksi bakteerien määrä vaikuttaa tartuttavuuteen.
Se, että kuntosalin metallisesta käsipainosta löytyi hyvin kohtuullinen määrä bakteereja voi liittyä siihen, että pinta on sileä, mutta myös helppo puhdistaa.
Koronavirus voi tuoreimman tiedon mukaan levitä myös pinnoilta, mutta tiedot siitä vaihtelevat, miten kauan virus säilyy hengissä ja tartuttavana pinnoilla.
HS kirjoitti viime tiistaina julkaistusta yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan koronavirus voi säilyä tartuttavana pinnoilla jopa päiviä ja levitä ilmassakin tuntien ajan. Kyseisessä tutkimuksessa tutkittu koronavirus säilyi muovi- ja teräspinnoilla jopa tunteja. Viruksen säilyminen pinnoilla ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että se voisi tartuttaa ihmisiä.
Ylipäätään suurin riski julkisista paikoista on saada jokin virusinfektio joka aiheuttaa tulehduksen hengitysteihin tai ripulitaudin.
Voiko likaisilla pinnoilla, joissa on paljon bakteereita, olla myös herkemmin koronavirusta? Siihen ei kukaan osaa antaa varmaa vastausta.
”Se, että bakteereita on jossakin paljon kertoo siitä, ettei pintaa ole vähän aikaa puhdistettu”, Jaakko Pakarinen sanoo.
Se tarkoittaa, että likaisella pinnalla voi herkästi olla mitä tahansa taudinaiheuttajia. Eli kun joku koronavirusta kantava käy pankkiautomaatilla tai julkisessa vessassa, voi virus siirtyä seuraavalle käyttäjälle.
Onneksi kaikilla on keino vähentää sairastumisen riskiä. Sitä pitää käyttää nyt mahdollisimman paljon:
Pese käsiä vedellä ja saippualla ainakin 20 sekunnin ajan. Älä koskettele silmiä, nenää tai suuta, ellet ole juuri pessyt käsiäsi.
Katarina Malmberg HS, teksti
Kaisa Rautaheimo HS, kuvat ja videot
Toivo Heinimäki HS, kuvat
Essi Lehto HS, tuottaminen
Kristiina Marttinen HS, videoeditointi
Olli Nurminen HS, verkkotaitto
JULKAISTU 21.3.2020 © Helsingin Sanomat