Mikä tekee ihmisestä nopean? Suomen nopein mies Viljami Kaasalainen juoksisi mopon kiinni, mutta sadan metrin voiton salaisuus ei olekaan pelkkä huippunopeus. Tarvitaan myös kestävyyttä.
Ari Pusa HS, teksti
Antti Yrjönen HS ja Rio Gandara HS, kuvat ja videot
Sata metriä ei ole matka eikä mikään. Sen pystyy juoksemaan melkeinpä kuka vain terve ihminen ja pitämään myös kohtuullista vauhtia maaliin asti.
Mutta kun tavoitellaan noin kymmenen sekunnin aikoja, pyrähdyksen voi pilkkoa osiin, joista jokaisen on onnistuttava täydellisesti.
Räjähtävä lähtö. Nopeat ensiaskeleet. Sitten kiihdytys huippunopeuteen, ja rento juoksu maaliin.
Juoksulinjan on oltava koko ajan suora. Turhia sivuliikkeitä ei saa tulla.
Huippujuoksija tikkaa koko sata metriä lähdöstä maaliin niin, että vain päkiät osuvat rataan. Kosketuksen pitää myös olla nopea. Sellainen kuin vaikkapa Suomen tämän hetken nopeimmalla miehellä Viljami Kaasalaisella.
Kun hänen juoksuaan tutkii videoanalyyseistä, huomaa, että piikkari käy maksimivauhdissa radan pinnassa vain noin kahdeksan sekunnin sadasosaa kerrallaan.
Sitä voi jokainen kokeilla itsekin. Kuntoilijalle käy kuitenkin lyhyelläkin matkalla useimmiten niin, että kantapäät osuvat rataan, ja silloin juoksu ei kulje.
Viljami Kaasalainen oli jo lapsena nopea. Mutta tuskinpa kukaan olisi hänestäkään viisivuotiaana arvannut, että jonain päivänä hän olisi Suomen nopein.
Kaasalainen oli melkein aina paras yleisurheilun neliottelussa, jossa juostiin ensin 60 metriä, sitten hypättiin pituutta tai korkeutta, työnnettiin kuulaa ja lopuksi juostiin 600 metriä.
Mutta mikään erityisen lahjakkuus hän ei omasta mielestään ollut.
”Otin yleensä kaikissa muissa voiton, mutta 600 metrillä vähän hyydyin aina”, nyt 24-vuotias Kaasalainen sanoo.
Kaasalainen pohtii, ettei oikeastaan tiedä vieläkään, miksi hänestä on tullut Suomen nopein ihminen. Sitä hän sanoo itsekin usein ihmettelevänsä.
”En edelleenkään ole mikään superihminen, vaikka olen hyvä urheilussa. Varmaan se on monen asian summa.”
Elokuussa Kaasalainen voitti Kalevan kisoissa ensimmäisen Suomen mestaruutensa sadalla metrillä. Juoksu oli ehjä, ja voittoaika 10,35 jäi vain yhden sekunnin sadasosan hänen ennätyksestään, jonka hän juoksi muutamaa päivää aiemmin Paavo Nurmi Gamesissa.
Paavo Nurmi Games oli muutenkin kisana ainutlaatuinen. Kaasalainen juoksi samassa alkuerässä Christophe Lemaitren kanssa. Ranskalainen pikajuoksija on yksi Kaasalaisen esikuvista ja juossut satasen alle kymmenen sekunnin (9,92).
Lemaitre voitti alkuerässä Kaasalaisen sadasosalla, mutta keskeytti finaalijuoksun jalkakrampin takia.
”Ilman sitä olisin voittanut hänet finaalissa”, Kaasalainen uskoo.
Mutta nyt kilpailukausi on ohi, ja juoksijalla on aikaa syventyä analyysiin. Sitä varten olemme tulleet Harjun yleisurheilukentälle Jyväskylään.
Tänään on tarkoitus kuvata Kaasalaisen juoksua hidastettuna eri kulmista. Ehkä se valottaa, mikä tekee ihmisestä nopean.
Kaasalainen hakee välinevarastosta lähtötelineen ja asettaa sen tottuneesti sadan metrin lähtöpaikalle.
"Telineissä tärkeintä on pysyä rauhallisena, mutta valmiina. Ei saa ajatella mitään ylimääräistä, muuten myöhästyy laukauksesta."
"Telineisiin siirrytään peruuttamalla ja keho viritetään ikään kuin jouseksi, joka laukaistaan eteenpäin."
Juoksun videoanalysointi kutkuttaa Kaasalaistakin. Ensin pitää kuitenkin verrytellä.
Kaasalainen venyttelee ja juoksee kevyellä vauhdilla Harjun kentän etusuoran. Takasuoralla hän lönkyttelee, spurttaa ja heiluttelee käsiään, jotta koko kroppa herää.
Sitten hän palaa lähtösuoralle, pukee piikkarit ja riisuu pois yhden vaatekerran.
Lähtötelineisiin asettuminen sujuu kuin suoraan pikajuoksijan oppikirjasta. Ensin peruuttamalla paikoilleen, sitten tukeva asento. Kun lähettäjän suusta kajahtaa ”valmiina”, vartalon painon pitää olla jaloilla.
Valmentaja Antti Mero sr. antaa kohta lähtömerkin.
Uloshengitys. Sisäänhengitys ennen ponnistusta.
”Valmiina, nyt!” Mero komentaa.
Kaasalainen irtoaa telineistä kuin raketti. Päkiöiden kontakti rataan on nopea ja lantio korkealla, jotta juoksu alkaa kiihtyä.
"Kun pamaus kuuluu, ensimmäisen askeleen täytyy olla todella nopea ja räjähtävä, mutta ennen kaikkea tärkeää on liikkeen suuntaaminen eteenpäin."
"Tärkeintä kiihdytyksessä on räjähtävyys, frekvenssi ja voiman tuottaminen eteenpäin ilman turhia sivuliikkeitä tai jalan kiertoja."
Ensimmäiset 30 metriä ovat kiihdytystä. Sen aikana kasataan vauhtia loppuvetoon. Teorian mukaan tasainen kiihdytys jatkuu eteenpäin syöksyen noin puoleen väliin juoksua.
Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.
Kaasalainen palaa telineille ja tekee vielä muutaman rivakan lähdön. Sillä välin valmentaja saa kertoa, mikä hänen mielestään on Kaasalaisen juoksun salaisuus.
”Hänen vahvuutensa on se, kun hyvä tekniikka ja mekaaninen liikerata yhdistyvät oikealla tavalla. Se onnistui Suomen mestaruusjuoksussa”, Mero sanoo.
Kaasalaisen valmennuksen Mero aloitti vasta kevättalvella. Hän muistaa erityisen hyvin päivänkin. Se oli 6. maaliskuuta.
”Työt loppuivat, kun jäin eläkkeelle. Sitten tuli samana päivänä taas töitä, kun Viljami pyysi minua valmentajakseen”, Mero, 68, sanoo.
Jyväskylässä asuva Mero on Kaasalaisen vierellä käytännössä kaikissa harjoituksissa. Aiemmin Kaasalaista valmensi etäyhteyksillä Etelä-Suomessa asuva Atte Pettinen.
”Viljami on pirun lahjakas ja rento urheilija. Olisin mielelläni jatkanut valmennusta, mutta välimatka oli mahdoton ajatus. Mero on valmentajana velho”, Pettinen kehuu.
Kun lapsi valitsee itselleen urheilulajin, se on usein sattumaa. Taustalla voi olla kaveripiiri, jonkin huippu-urheilijan esikuva tai vanhempien esimerkki, kuten Kaasalaisen kohdalla.
Juuri isä huomasi, että Viljamilla oli lahjoja nopeuslajeihin. Pienenä Kaasalainen kuitenkin pelasi jalkapalloa, aluksi Mikkelin Kissoissa ja sitten Mikkelin Palloilijoissa.
Kaasalainen pelasi mielellään laidalla, jossa hän sai ”sahata” kenttää edestakaisin. Talvisin hän pelasi jääkiekkoa Mikkelin Jukureissa.
Kun Viljami oli kaksitoistavuotias, isä toi hänet ensimmäiseen 60 metrin juoksukisaan Eläintarhan kentälle Helsinkiin. Aika oli 8,29. Tällä kaudella 12-vuotiaiden Suomen kärkiaika samalla matkalla on Nikola Bäckin juoksema 8,17.
Nyt Kaasalaisen ennätys 60 metrillä on hallissa juostu 6,94.
”Isä patisti minua juoksemaan. Itse ajattelin, että pelaan jalkapalloa ja jääkiekkoa ja käyn juoksemassa vain kisoissa. Tosin vielä neljätoistavuotiaana olin jalkapallossa niin surkea, että teki mieli lopettaa”, Kaasalainen sanoo.
Viljami Kaasalainen syntyi vuonna 1995. Samana vuonna Suomeen syntyi noin 60 000 muutakin lasta.
Isän patistelun myötä hän aloitti 12-vuotiaana yleisurheilun Mikkelin Kilpa-Veikoissa. Häntä valmensi Katja Kuusela.
Kuusela kiinnitti huomiota siihen, että Viljamin ikäinen poika uskalsi yrittää jotain muutakin lajia kuin jalkapalloa.
”Lahjakkuus alkoi näkyä pian. Nopeus tarttui Viljamiin hyvin, ja kosketus rataan oli todella nopea. Kehittyminen oli suoraviivaista. Hänellä oli pitkäjänteisyyttä harjoitella. Hän mielsi, että pikajuoksu on hänen juttunsa”, Kuusela muistelee.
Seurassa Kaasalaisen harjoittelu ei alussa eronnut muista. Suurin osa saman ryhmän urheilijoista oli tyttöjä.
Isän toiveesta Kaasalainen vaihtoi kuitenkin toiseen Kuuselan vetämään ryhmään, jossa harjoiteltiin vähän enemmän. ”Se vaati pienen potkun persuksille, että lähdin, vaikkei tarvinnut pakottaa”, Kaasalainen sanoo.
Sinä kesänä, kun 12-vuotias Kaasalainen aloitteli yleisurheilu-uraansa Kilpa-Veikoissa, Suomessa oli noin 2 300 saman ikäistä yleisurheilua harrastavaa lasta, joilla oli kilpailulisenssi. Lisenssi on niillä, jotka kilpailevat muuallakin kuin oman seuran kisoissa.
Heistä vain harva on jaksanut huipulle asti. Moni lopetti jo kouluiässä.
Lopettamiseen on monia syitä. Joku tahtoo panostaa kouluun, toiselle löytyy joku mieluisampi harrastus. Osa vain kyllästyy.
Drop out -ilmiö, kesken lopettaminen, on myös yleisurheilun ongelma. Sitä on tutkinut Kilpa- ja huippu-urheilun keskuksessa Jyväskylässä Niilo Konttinen.
Hän sanoo, että vain yksi tai kaksi nuorta sadasta jatkaa urheilemista huipulle asti. Huippu-urheilu onkin kuin pyramidi, jonka ylimmälle huipulle yltävät vain harvat.
Sadan metrin tilastoissa oli vuonna 2019 kaikkiaan 1 356 miesjuoksijaa, selviää yleisurheilutilastoja ylläpitävästä Tilastopajasta. Tänä vuonna miessprinttereitä oli 1 203. Pudotus saattoi johtua koronaviruksesta.
Valtaosa juoksijoista on syntynyt 1990-luvulla, mutta joukkoon mahtuu myös 1980-luvulla syntyneitä. Juoksutilastot on koottu kaikista Suomessa käydyistä virallisista kilpailuista.
Tilastorankingin perusteella elokuun Kalevan kisoihin sai osallistua pyramidin huipulta 31 sadan metrin miesjuoksijaa, jotka kaikki olivat juosseet matkan alle 10,90.
Finaaliin heistä ylsi kahdeksan, joista Kaasalainen oli siis nopein.
Mikä voisi selittää sitä, että juuri Kaasalainen on noussut Suomessa pikajuoksun huipulle?
Perhe on aina ollut urheilullinen. Hänen vanhempansa pelasivat maahockeyta ja ylsivät siinä maajoukkueen harjoitusleireille. Viljamin kaksi vuotta nuorempi sisko on harrastanut taitoluistelua ja pelannut tennistä. Yhdeksän vuotta nuorempi veli pelaa jääkiekkoa.
”Kaikki ovat liikunnallisia, mutta varsinaisia huippu-urheilijoita meillä ei ole suvussa”, Kaasalainen kertoo geeniperimästään.
Valmentaja Mero sanoo Kaasalaisen olevan nopeuslahjakkuus.
”Hänellä on keskeisissä lihaksissa paljon nopeita soluja, vaikka sitä ei ole solutesteissä mitattu. Hänen jalkansa on kehittynyt elastiseksi jouseksi, josta lähtee nopea kontakti. Jalkapalloseuran oli varmasti vaikea luopua hänestä”, Mero sanoo.
Ennen eläköitymistään Mero toimi kaksitoista vuotta Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professorina. Hän tuntee hyvin ihmisen toimintamekanismit. Hän on myös Kaasalaisen seuran Jyväskylän Kenttä-Urheilijoiden (JKU) kunniapuheenjohtaja.
Mutta ei pelkkä lahjakkuuskaan riitä. Tarvitaan sinnikkyyttä ja päämäärätietoista harjoittelua. Lapsena ja nuorena opetellaan taidot ja tekniikkaa.
”Ohjelmointi on iso juttu. Valmentajan harteille tulevat paineet, että osataan elää tilanteessa ja pitää keskusteluyhteyttä. Uudella harjoituskaudella Viljamille lisätään vähitellen kestävyyden osuutta. Numerot sitten näyttävät, miten mennään eteenpäin”, Mero kertoo.
Kaasalainen harjoittelee 8–10 kertaa viikossa. Niihin kuuluvat myös valmistavat harjoitukset.
Tyypillinen kova harjoitus on sellainen, jossa Kaasalainen juoksee sarjan lyhyitä mutta kovia vetoja. Ne alkavat kolmella 30 metrin pyrähdyksellä ja kasvavat vähitellen 150 metriin asti. Koko harjoituksen hän juoksee 95–98 prosentin tehoilla, melkein siis maksimivauhdilla.
Harjun kentällä alkaa olla sopiva hetki lähes täysvauhtisille sadan metrin juoksulle. Kaasalainen lupaa juosta etusuoran rennolla vauhdilla kolme kertaa. Lopulta juoksukertoja tulee viisi.
Kiihdytyksen jälkeen alkaa maksimijuoksuvaihe, jonka aikana Kaasalainen saavuttaa huippunopeutensa. Askel on pitkä, 2 metriä ja 25 senttiä, ja juoksuasento ryhdikäs.
"Tässä vaiheessa tärkeimpiä asioita ovat pitkä askel ja juoksun ryhdikkyys. Tehoa täytyy tuottaa paljon, mutta ilman hyvää tekniikkaa ja rentoutta juoksu hajoaa."
"Haasteena on, että periaatteessa on puristettava itsestään niin paljon kuin kropasta lähtee, mutta ilman että puristaa."
Pikajuoksijan nopeuden voi laskea matemaattisella kaavalla. Siinä askeltiheys kerrotaan askelpituudella. Onnistuneessa juoksussa kropasta pitää saada irti kaikki mahdollinen teho ilman, että alkaa puristaa.
Maksimivauhti osuu huippujuoksijoilla keskimäärin 50–80 metrin välille.
Kalevan kisoissa Kaasalaisen huippunopeus finaalissa oli 11,11 metriä sekunnissa, siis lähes 40 kilometriä tunnissa. Nopeus vastaa lentävällä lähdöllä juostussa 20 metrin testissä 1,80 sekunnin aikaa.
Kaasalainen juoksisi siis melkein mopon kiinni. Mutta sellaista vauhtia hän jaksaa vain hetken.
Sadalla metrillä parhaiten pärjää usein se, jonka vauhti hidastuu loppua kohti vähiten. Pikajuoksuvalmentajat kutsuvat sitä nopeuden vähenemisen vaiheeksi. Huipuilla vauhti putoaa viimeisen 20 metrin aikana vain pari prosenttia.
Jamaikalainen Usain Bolt oli tässä maailman paras. Lähtö oli hidas, mutta kiihdytyksen jälkeen hän meni menojaan.
”Pää on pidettävä kylmänä loppuun asti. Juoksun tärkeimmät elementit on säilytettävä, vaikka väsyy”, Kaasalainen analysoi, kun yli kahden tunnin kuvaustreeni alkaa olla ohi.
"Juoksun loppu on kiinni siitä, kenellä on kovin huippunopeus ja kuka ylläpitää sitä parhaiten. Ei saa miettiä sitä, mitä muut tekevät."
"Jos olet muita jäljessä, et saa lähteä puristamaan, tai jos johdat kisaa, et voi myöskään lisätä rentoutta liikaa. Paras aika tulee silloin, kun tekee alusta loppuun oman suorituksen."
Ohjelmoidun harjoittelun ensi kauteen Kaasalainen aloittaa lokakuussa. Tulevaisuudessa tavoite on juosta Suomen ennätys.
Ei kuitenkaan 100 ja 200 metrillä, joilla Tommi Hartonen on juossut Suomen ennätykset (10,21 ja 20,47) noin 20 vuotta sitten.
Jatkossa Kaasalaisen yhdeksi päämatkaksi tulee 400 metriä, jolla Markku Kukkoaho juoksi Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 Suomen ennätyksen 45,49.
Siirtyminen 400 metrille oli yksi syy siihen, että Kaasalainen pyysi Meroa valmentajakseen.
Euroopan huiput juoksevat nyt 400 metriä 45–46 sekuntiin. ”Viljamilla on siihen onnistuessaan mahdollisuus”, Mero sanoo.
Mero oli itse kansallisen tason 400 metrin aitajuoksija. Hän juoksi ennätyksensä 55,4 käsiajanotolla vuonna 1982.
Kesällä Kaasalainen ehti jo kerran kokeilla 400 metriä Saarijärven juhannuskisoissa. Siellä hän juoksi matkan aikaan 48,81.
”Olen kestävyysominaisuuksiltani paras satasen juoksija suomalaisista. Edessä on varmaan aika karu maailma, kun treeni vielä kovenee. Se ei ole radikaali muutos. Olen valmis, kun hapot iskevät lopussa päin naamaa.”
Ari Pusa, teksti
Sami Simola, tekstin editointi
Antti Yrjönen, Rio Gandara, kuvat ja videot
Boris Stefanov, videoiden jälkikäsittely ja animaatio
Pauliina Siniauer, tuottaminen
JULKAISTU 10.10.2020 © Helsingin Sanomat