Rahat
tai
henki

Anna-Sofia Berner, teksti

Uwa Iduozee, kuvat ja videot

Käyrät nousevat.

Testeillä todettujen korona­virus­tartuntojen määrä kaksinkertaistuu Yhdysvalloissa noin kolmen päivän välein. Viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin kuolleiden määrä kasvaa samaa tahtia.

Keskiviikkoaamuna kuolleita oli 802. Jos tahti pysyy ennallaan, viikon kuluttua on kuollut noin 3 000 ihmistä. Kolme päivää sen jälkeen 6 000. Kolme päivää sen jälkeen 12 000.

Ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Jos mitään ei tehtäisi, yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista voisi kuolla virukseen tämän vuoden aikana. Niin arvioi Imperial College of London. The Washington Post -lehden siteeraaman pahimman mahdollisen arvion mukaan Yhdysvallat oli viime viikolla matkalla kohti 1,1 miljoonaa kuollutta.

Vertailun vuoksi: toisessa maailmansodassa kuoli 405 000 amerikkalaista sotilasta.

Synkkiin lukuihin päädytään, jos mitään ei tehdä. Jotain kuitenkin tehdään. Alku­kankeuden jälkeen Yhdysvalloissa ryhdyttiin toimeen.

Presidentti Donald Trump on sulkenut maan rajoja, ja osavaltioita johtavat kuvernöörit ovat panneet kiinni kouluja, työpaikkoja ja ravintoloita. Kokoontumiset on kielletty, tapahtumat peruutettu. Risteilijät jäävät satamiin. Suuri osa lentokoneista pysyy maassa. Hollywoodissa ei kuvata elokuvia. Joka kolmatta yhdysvaltalaista on kehotettu pysymään kotona.

Kaikki tämä tarkoittaa, että myös työttömyyskäyrä nousee.

Yhdysvaltain työministeriö julkaisee joka viikko tilaston uusista työttömyys­korvaus­hakemuksista. Jo viime viikolla hakemuksia oli 33 prosenttia enemmän kuin viikkoa aiemmin eli 281 000 kappaletta. Kasvu oli nopeinta koskaan.

Nämä hakemukset olivat kuitenkin ajalta ennen kuin iso osa yhteiskunnasta pysäytettiin. Tällä viikolla hakemusten määrän odotetaan räjähtävän. Investointipankki Goldman Sachs ennustaa, että torstaina kerrotaan jopa 2,25 miljoonasta uudesta työttömyys­korvaus­hakemuksesta.

Vaikka ennuste olisi yli miljoonan yläkanttiin, luvassa olisi kaikkien aikojen ennätys. Edellinen on vuodelta 1982, jolloin lähes 700 000 amerikkalaista ilmoittautui samalla viikolla työttömäksi.

Torstaina julkaistavat luvut kertovat vasta laajan poikkeustilan ensimmäisestä viikosta, eivätkä nekään kerro koko totuutta. Miljoonat työntekijät eivät edes ole työttömyysturvan piirissä. Lisäksi hakemuksia vastaanottavat viran­omaispalvelut ovat ruuhkautuneet eivätkä kaikki halukkaat ole saaneet hakemuksiaan läpi.

Oikeasti työnsä on menettänyt vielä useampi.

Yhdysvalloissa on kaivettu historiankirjat esiin ja etsitty vertailukohtaa sille, mitä nyt on tapahtumassa. Ensin aloitettiin vuoden 2008 finanssi­kriisistä. Sitten siirryttiin jo 1930-luvun suureen lamaan, jota synkempää taloudellista aikaa ei yhdys­valtalaisten yhteisestä muistista hevin löydy. Yhdysvalloista alkanut lama levisi koko maailmaan.

Mutta sekään vertaus ei riitä, ei ainakaan syöksyn nopeuden kuvaamiseen.

”Olemme tuntemattomilla vesillä. Tämä ohittaa kaiken aiemmin nähdyn”, kansan­talous­tieteen apulaisprofessori Gabriel Mathy pääkaupunki Washingtonissa sijaitsevasta American Universitystä sanoo.

Mathy tietää mistä puhuu. Hän on erikoistunut taloushistoriaan ja nimenomaan suureen lamaan.

”Tästä on tulossa maailman ensimmäinen taantuma, joka alkaa palvelualalta”, hän sanoo.

Se saa kansantaloustieteilijän hyvin huolestuneeksi. Yksityiset palvelut työllistävät yli 108 miljoonaa amerikkalaista. Se on valtava määrä, 70 prosenttia kaikista työntekijöistä.

Kaikki palvelut eivät tietenkään ole pannassa, mutta monet ovat. Kaikki sellaiset, jotka vaativat ihmiskontaktia.

Muutama esimerkki: Hotellit ja vapaa-ajan huvitukset tarjoavat työtä 17 miljoonalle ja ravintolat ja baarit 12 miljoonalle yhdysvaltalaiselle. Molemmat kärsivät koronakriisistä suoraan. Iskuja ottaa heti myös vähittäiskauppa, joka työllistää 15,5 miljoonaa amerikkalaista.

Näihin verrattuna teollisuus on työmarkkinoilla puuhastelua. Se työllistää vain 13 miljoonaa yhdysvaltalaista. Maan ylpeys eli edellisessä lamassa pelastettu autoteollisuus heistä vaivaisen miljoonan.

Mutta voiko hiustenleikkuun ja baari-iltojen väliin jäämisellä olla suurta kansantaloudellista merkitystä? Voi, Mathy sanoo.

”Usein taantuman aikana palvelujen kulutus jatkuu mutta isompia hankintoja lykätään.”

Kun talous sakkaa, ihmiset alkavat säästää työttömyyden varalta. Autot, jääkaapit, asunnot jäävät odottamaan parempia päiviä. Työttömyys iskee silloin aloille, jotka valmistavat ja myyvät tällaisia asioita, mutta nämä alat työllistävät alun perinkin suhteellisen vähän väkeä.

Sen sijaan palvelujen kulutus on yleensä pysynyt lamassakin tasaisena. Se on pehmentänyt iskua.

Mathy kaivaa esiin numeroita kesäkuulta 2009 eli edellisen laman pohjakosketuksesta. Edellisten kolmen kuukauden aikana investoinnit olivat laskeneet 30 prosenttia ja kestohyödykkeiden kulutus 12,5 prosenttia. Sen sijaan palvelujen kulutus pysyi tasaisena. Tarjoilijoille oli yhä töitä.

Nyt palvelualoista ei ole pehmusteeksi. Töihin ei pääse. Mitä siitä seuraa, sitä ei tiedetä. Tällaista ei ole koskaan nähty.

Mutta kuten talouskriiseissä aina, yhden alan ongelmat läikkyvät yli muille aloille.

Mathy antaa esimerkin: Lentoyhtiöt ovat romahtamisen partaalla. Niillä on valtavasti liikaa kapasiteettia, koska ihmiset eivät lennä, joten ne eivät tilaa uusia lentokoneita jo valmiiksi ongelmissa olevalta lento­kone­valmistaja Boeingilta. Viimeistään silloin ongelmat leviävät teollisuuteen.

Mutta jo nyt osa tehtaista on suljettu virustartuntojen pelossa.

Yhdysvaltalaiset eivät ole säästäneet pahan päivän varalle. Maan keskuspankin tutkimuksen mukaan jopa 40 prosentilla amerikkalaisista ei ole edes 400:aa dollaria eli 370:tä euroa säästössä hätätilanteen varalta. Mathyn mukaan tässä joukossa on myös paljon hyvätuloisia, jotka ovat tottuneet kuluttamaan sen, minkä tienaavat.

He voivat nyt nipistää kulutuksestaan. Sen sijaan tarjoilijat, kampaajat, siivoojat, kotihoitajat ja muut, jotka nyt menettävät työnsä ensimmäisten joukossa, eivät pian voi maksaa vuokriaan, lainanlyhennyksiään ja luottokorttilaskujaan.

”Myös asuntomarkkinat tulevat kärsimään”, Mathy sanoo.

Brookings-tutkimuskeskuksen mukaan 44 prosenttia amerikkalaisesta työvoimasta on pienipalkkaista. 53 miljoonan ihmisen keskitulo on vain 10,22 dollaria eli noin 9,50 euroa tunnissa.

Siitä on ollut paha säästää maassa, jossa elinkustannukset ovat suuret. Työttömyys­korvauksen määrä, jos siihen on oikeutettu, vaihtelee suuresti osavaltiosta riippuen. Se on kuitenkin tavallisesti noin 45 prosenttia aiemmista tuloista, The New York Times -lehti arvioi.

Jos työnsä menettäneet ihmiset eivät pysty maksamaan velkojaan, pankit voivat ajautua vaikeuksiin. Niin palvelualojen ongelmat valuvat finanssi­sektorille.

”Onneksi pankit ovat paremmassa kunnossa kuin vuonna 2007.”

Kaiken tämän lisäksi valtava määrä tavallisia amerikkalaisia on menettänyt ison siivun eläkesäästöistään pörssikurssien romahdettua.

Onko siis ihme, että presidentti Trump haluaa avata maan pääsiäiseen mennessä? Kukapa ei haluaisi. Mutta millä hinnalla?

Trump sanoi tiistaina, että talouden sulkeminen tappaa. Niinhän sitä usein ajatellaan. Lama tuo kurjuutta ja kurjuus kuolemaa.

Tutkimukset niin 1930-luvun lamasta kuin vuoden 2008 finanssikriisistä osoittavat kuitenkin kuolleisuuden laskeneen kummankin aikana. Edellisen laman aikaan Yhdysvaltain suurkaupunki­alueilla kuoltiin sydän- ja verisuonitauteihin vähemmän kuin nousukaudella. Samoin henkirikokset ja liikenneonnettomuudet tappoivat vähemmän ihmisiä kuin hyvinä taloudellisina aikoina.

Yleisesti siteeratun tutkimuksen mukaan vuonna 2009 talous­kriisi ajoi koko maailmassa 5 000 ihmistä itsemurhaan. Yhdysvalloissa itsemurhat ovat yleistyneet myös nousukaudella.

Jos ihmishengistä välitetään, koronavirus on joka tapauksessa suurempi uhka. Amherstin yliopisto Massachusettsissa teki viime viikolla kyselyn 18 tartuntatautien mallintamisen asiantuntijalle. Heidän arvionsa koronavirusepidemian leviämisestä Yhdysvalloissa vaihtelivat paljon, mutta todennäköisimpänä pidettiin, että tämän viikon sunnuntaihin mennessä maassa olisi havaittu 20 000 tartuntaa.

Sen sijaan niitä on jo keskiviikkona yli 50 000. Maltillisimmat ennusteet voi siis jo unohtaa.

Vastakkain ovat nyt ihmishenget ja työpaikat.

Mathy toivoo, että niin ei olisi.

”Julkinen keskustelu on keskittynyt siihen, tapetaanko työpaikat vai ihmiset”, hän sanoo.

Hän haluaisi nähdä suunnitelman, joka mahdollistaa sekä talouden avaamisen että epidemian hillitsemisen. Ulospääsytien. Jotakin sellaista kuin Etelä-Koreassa ja Taiwanissa on tehty. Mutta monen asiantuntijan mielestä se on nyt myöhäistä. Virusta ei saada enää eristettyä.

”En näe valoa tunnelin päässä. Minusta tuntuu, että olemme vapaassa pudotuksessa.”

Poliitikot ja keskuspankki ovat kiireenvilkkaa yrittäneet pysäyttää pudotuksen – tai ainakin levittää suojaverkon valmiiksi.

Keskuspankki on Mathyn mielestä reagoinut suorastaan ihailtavasti, mutta sen toimilla on tässä tilanteessa rajallinen vaikutus. Myös poliitikkojen pitäisi avata rahahanat. Kongressin 2 000 miljardin elvytyspaketti saattaa olla vasta alkua sille, mitä tarvitaan.

Vaikka työpaikat katoavat nopeammin kuin koskaan, moni asia on toisin kuin 1930-luvun lamassa. Se lama oli pitkä. Tästä moni ennustaa lyhyttä. Silloin tilannetta pahensi esimerkiksi se, että valuutat olivat kiinni kultakannassa.

Työttömyysturvaa ei ollut käytännössä lainkaan. Liittovaltion tasolla se luotiin nimenomaan laman seurauksena vuonna 1935.

”Sen jälkeen sitä ei olekaan juuri päivitetty.”

Nyt on aika.

Kongressin lakipaketissa työttömyysturvaa paikkaillaan jo. Lomautetuille työntekijöille luvataan neljän kuukauden palkka. Lisäksi osavaltio­kohtaisen työttömyyskorvauksen päälle luvataan 600 dollarin koronalisä. Keikkatyöläiset otetaan työttömyysturvan piiriin.

Yleensä työttömyyskorvausten yhteydessä mietitään kannustin­vaikutuksia. Jos korvaus on liian suuri, ihmisten pelätään jäävän kotiin.

”Nyt halutaan, että ihmiset pysyvät kotona.”

Poliitikot kannustavat tähän nyt ennennäkemättömällä tavalla. Kongressi lupaa useimmille aikuisille amerikkalaisille hätäavuksi 1 200 dollaria ja lisäksi 500 dollaria jokaista lasta kohden kuukaudessa.

Sillä ei tosin pötkitä pitkälle. Epidemiasta pahiten kärsivillä alueilla New Yorkissa, Kaliforniassa ja Washingtonin osavaltiossa summa ei riitä edes vuokraan.

”Nyt olisi hyvä jäädyttää vuokrat ja lyhennykset”, Mathy sanoo.

Mutta se pitäisi tehdä kattavasti niin, ettei ongelmaa siirretä eteenpäin. Monet kiinteistöyhtiöt ovat velkaantuneita, ja jos pelkät vuokrat jäädytetään, edessä on konkursseja.

”Maksujen jäädyttäminen olisi kapitalistisessa taloudessa muutenkin aika radikaali toimenpide.”

Mutta toisaalta poliitikot eivät halua, että maailmalle leviää kuvia, joissa ihmisiä häädetään kodeistaan pandemian keskelle. Nythän piti pysyä kotona.

Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta asui 14 vuotta Yhdysvalloissa. Hän on viime päivinä seurannut suurten pankkiiriliikkeiden arvioita, joissa ennustetaan maan bruttokansantuotteen sukeltavan jopa 20 tai 50 prosenttia koronavirusepidemian seurauksena.

”Ne ovat aivan ylimitoitettuja”, Eloranta sanoo.

Hän uskoo, että ensin sukelletaan syvään, mutta sitten taas noustaan. Heiluriliike tasoittaa koko vuoden lukuja.

Paljon riippuu poliitikoiden toimista. Nyt ei ole aika miettiä valtionvelkaa, Eloranta sanoo. Taloushistoriassa riittää esimerkkejä kertomaan, että vakaat yhteiskunnat ja kansantaloudet kyllä selviävät veloistaan kriisien jälkeen.

Hätätoimenpiteillä yritetään nyt myös pitää ihmisiä paikallaan. 1930-luvun lamassa syntyi Hooverville-nimellä tunnettuja köyhien kyliä. Sellaisissa taudit vasta leviävät.

”Nyt halutaan kaikin puolin pitää ihmiset paikallaan.”

Toisaalta vielä viime kuussa, nousukauden huipulla, Yhdysvalloissa oli yli puoli miljoonaa asunnotonta.

Historiallista vertailukohtaa hakiessaan Eloranta hyppää menneiden laskukausien yli suoraan vuoden 1918 espanjantautiin. Silloinkin suljettiin kaupunkeja, yritettiin rajata taudin kulkua.

Taudin aiheuttama kansantaloudellinen notkahdus peittyi kuitenkin osin ensimmäisen maailmansodan päättymisen alle. Historioitsijoiden on ollut vaikea erottaa, mikä bruttokansantuotteen laskussa johtui sodasta ja mikä sairaudesta.

Kyseenalaista ei kuitenkaan ole se, että taudilla oli pitkän aikavälin vaikutuksia. Epidemia näkyi sen kokeneiden ihmisten koulutustasossa, tulevissa ansioissa, eliniänodotteessa. Eikä vain heidän.

”Kriisien vaikutukset näkyvät yli sukupolvien.”

Unohdetaan lopuksi professorit ja numeroita pyörittelevät kansantaloustieteilijät. Soitetaan ihmiselle, joka näkee ihmiset numeroiden takana. Suomalainen Anu Henderson vastaa puhelimeen kotonaan Texasin San Antoniossa. Henderson on matematiikanopettaja, mutta San Antonion koulut on suljettu koronaviruksen vuoksi.

Viruksen sivuvaikutukset ovat jo muutenkin iskeneet perheeseen. Hendersonin 18-vuotias poika oli osa-aikaisesti töissä autokorjaamossa, mutta hän on saanut lopputilin.

Henderson on silti enemmän huolissaan oppilaistaan. Hän opettaa 13–14-vuotiaita yläkoululaisia koulussa, jonka oppilaista 86 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.

Koulussa pukeudutaan koulupukuihin, jotta kaikilla on samat vaatteet. Välillä Henderson näkee, että sama hammastahnaläikkä on paidassa maanantaista perjantaihin.

”Lapsilla on usein vain yksi vaatekerta, jota he pitävät koulussa koko viikon.”

On rikkinäisiä reppuja, hammaslääkäriä kaipaavia hampaita, parturikäynnin puutteessa rehottavia hiuksia. Aina välillä luokkaan tulee uusi oppilas, ja hetken päästä Henderson ymmärtää, ettei tämä näe mitään. Silmälaseihin ei ole varaa.

Oppilaina on paljon lapsia, jotka eivät aina tiedä, missä viettävät seuraavan yönsä. He ovat välillä enonsa, välillä tätinsä, välillä isovanhempiensa luona. Vanhemmat voivat joutua lähtemään töiden perässä pois pitkiksikin ajoiksi.

Kaikki tämä oli todellisuutta jo ennen koronavirusepidemiaa. Nyt moni vanhemmista on luultavasti menettänyt työnsä tai ainakin työtunnit ovat vähentyneet. Ahtaissa kodeissa mietitään, mistä saadaan rahat ruokaan, vuokraan, laskuihin.

Matematiikan läksyt eivät silloin ole ensimmäisinä lasten mielissä. Etäopetusta suunnitellessaan Henderson ei voi odottaa, että oppilas on tiettyyn aikaan tietokoneen ääressä yhdessä muiden oppilaiden kanssa. Monilla perheillä on vain yksi tietokone neljää tai viittä ihmistä kohden.

Jo ennen koronavirusta koulun tärkein tehtävä oli huolehtia siitä, että lapsilla on perusasiat kunnossa, Henderson sanoo. Ruokaa ja turvallinen paikka.

Siihen pyritään nytkin. Oppilaat saavat yhä hakea koululta aamiaisen ja lounaan. Liikunnanopettajat huolehtivat jakelusta.

Etäopetus alkoi maanantaina. Tiistaiaamuun mennessä Henderson oli saanut yhteyden puoleen oppilaistaan.

Anna-Sofia Berner HS, teksti

Uwa Iduozee, kuvat ja videot

Minttu Linjala HS, grafiikka

Emma-Leena Ovaskainen HS, verkkotaitto

JULKAISTU 25.3.2020 © Helsingin Sanomat