Vapaita aikoja

Valokuvaaja Markus Jokela kiersi kauneushoitoloita ja kampaamoja, joista koronavirus on karkottanut asiakkaat. Yrittäjät ja työntekijät istuvat silti odottamassa.

Jenni Hakala lukee liikkeessään välillä ajankuluksi lehtiä, kun asiakkaita ei ole.

Pöly aivastuttaa Katriina Kivelää Salon PR:ssä Fredrikinkadulla.

Normaalisti alppilalaisessa Salon Camu -parturi-kampaamossa on viisi työntekijää. Nyt Heidi Hänninen odottelee asiakkaita yksin.

Kynsiteknikko Oona Ramilla on päivän aikana vain muutamia asiakkaita Mannerheimintiellä sijaitsevassa Detailed Beauty Salonissa.

Sophia Lehtinen järjestelee laatikoita kauneushoitola Ameliessa Mannerheimintiellä.

Emmanuel Ampofo ei pidä Hämeentiellä sijaitsevaa liikettään enää auki säännöllisesti mutta käy siellä välillä istumassa.

Parturi Seija Lehessalo siivoaa, kun saksille ei ole käyttöä.

Ursula Björs on pyörittänyt TS-Salonkia Mannerheimintiellä jo miltei 15 vuotta. Tällaista tilannetta ei ole ollut koskaan.

Erika Fräntilä kutoo parturi-kampaamo Voxyssa Porthaninkadulla. ”Noin kymmenestä viiteen joka päivä odottelen”, hän sanoo.

Mari Liimatainen odottaa asiakasta Salon SimoNettassa. Poikkeusaikana hän keskittyy hiuksiin eikä tee esimerkiksi kulmien tai parran muotoilua.

Alla Avewrianova pitää parturi-kampaamoaan Taka-Töölössä auki, sillä välillä ilmaantuu yksittäisiä asiakkaita. ”Yleensä he ovat nuoria miehiä, jotka eivät pelkää.”

Kauneushoitola Blushingtonin pitäjä Sini Länsman uskoo, että hänen yrityksensä voi selvitä, ehkä. ”Itselleni en silti pysty maksamaan palkkaa moneen kuukauteen.”

Hieman ennen vappua suomalainen katsoo peiliin eikä juuri pidä näkemästään. Iho on talven jälkeen kalvakka, hiusten malli homssuinen. Naama tuntuu jotenkin roikkuvan. Koko olemus kaipaa freesausta.

Siksi huhti-toukokuu on yleensä kiireistä aikaa kampaamoissa ja kauneushoitoloissa.

Ihan kohta painaisi päälle kevään juhlakausikin. Siihen valmistauduttaisiin monella konstilla: kulmakarvoja nypittäisiin, värjättäisiin ja mikrobleidattaisiin. Kasvoja timanttihiottaisiin ja kuorittaisiin. Maksaläiskät vaalennettaisiin led-valolla, rakennekynnet sävytettäisiin sesongin trendisävyillä. Ja kesän morsiamet, he suunnittelisivat tietysti kovalla tohinalla kampauksiaan.

Jossain vaiheessa alkaisivat myös vahaukset ja sokeroinnit. Kevät on karvanpoiston kuuminta sesonkia – pääkaupunkiseudulla myös miehille.

Suomalainen käyttää parturiin, kampaamoon, kynsistudioon ja kauneushoitolaan keskimäärin 130 euroa vuodessa. Moniin muihin kansakuntiin verrattuna se on melko maltillinen summa, vaikka kauneudenhoitopalvelujen liikevaihto on meillä kasvanut 2000-luvulla joka vuosi.

Viime vuonna suomalaiset käyttivät ulkonäköönsä yli kolme kertaa enemmän rahaa kuin vielä vuosituhannen alussa.

Tämä näkyy monilla paikkakunnilla myös kaupunkikuvassa: lähiöissä alkaa olla enemmän hoitoloita kuin keskikaljakuppiloita.

Mutta hoitoloista puuttuvat asiakkaat.

Koronavirusepidemia kurittaa yrittäjiä kovasti, kuten kaikki tietävät. Ravintolat voivat kuitenkin kuljettaa ruokaa kotiin, muusikot livestriimata keikkoja ja terapeutit pitää videovastaanottoja.

Kauneusalalla etätyö ei onnistu. Hoidot tehdään käsin, yhdeltä iholta toiselle. Silti valtio ei ole käskenyt sulkea hoitoloita.

Valokuvaaja Markus Jokela kiersi kuvaamassa kauneuden ammattilaisia poikkeustilan aikana. Hän kävi noin 30 liikkeessä. Kaikki kuviin tallentuneet yrittäjät ja työntekijät kertoivat Jokelalle samaa tarinaa: asiakkaat hävisivät maaliskuun puolivälin jälkeen. Varauskalenterit tyhjenivät muutamassa päivässä.

Suomalaiset siirtyvät nyt karanteenikodeissaan pikkuhiljaa luonnontilaan. Hiusjuurista puskee esiin oma maantienharmaa väri, säärikarvat saavat rehottaa ja kestotaivutetut ripset suoristua. Rintaliivit ja pillifarkut ovat unohtuneet kaapin nurkkaan.

Peilistä katsoo arkinaama.

Aivan viime viikkoina muutamat rohkeat ovat kuitenkin uskaltautuneet hoidettaviksi, kertoo Sini Länsman. Hän on pyörittänyt Blushington-kauneushoitolaa Helsingin Töölössä vuodesta 2016.

”Maaliskuun suuren notkahduksen jälkeen varaustilanne on nyt piristynyt vähän. Mutta ei tämä tilanne mitenkään normaali ole.”

Taloudellinen tilanne huolestuttaa Länsmania. Hänellä on hoitolassa yksi työntekijä ja kotona kolme lasta ruokittavana.

Vakiasiakkaita on tietysti ikäväkin.

”Asiakkaathan ne on parasta tässä työssä. Meillä käy ihmisiä ihan nuorista ikääntyneisiin. Niille meidän mummoille me tietysti soitettiin heti silloin maaliskuussa, että te ette saa nyt tulla.”

Muutenkin Blushingtonissa pyritään toimimaan mahdollisimman vastuullisesti ja hygieenisesti.

Kasvosuojia käytetään hoitolassa normaalistikin, esimerkiksi silloin, kun tehdään erilaisia ripsihoitoja. Mutta nyt suojavarustus on päällä koko ajan. Välillä se on vähän hankalaa: esimerkiksi kasvohoito olisi parempi ja mukavampi tehdä paljain käsin kuin hanskojen kanssa.

Huolestuttaako tartunta yrittäjää itseään?

”Ei ollenkaan. Minä olen tuolta pohjoisesta kotoisin, ja meillä on vähän semmoinen asenne, että siitä, mihin ei voi itse vaikuttaa, ei pidä huolehtia.”

Viime aikoina julkisuudessa on puitu paljon yritysten korona-avustuksia. Pienet kampaamot ja kauneushoitolat eivät voi hakea Business Finlandin rahoitusta. Se on rajattu yrityksille, joilla on yli kuusi työntekijää. Avustusta voi kuitenkin saada paikalliselta ely-keskukselta.

Mannerheimintiellä TS-Salonki-kampaamoa pyörittävä Ursula Björs toivoo, että avustuspäätöksiä voitaisiin poikkeuksellisessa tilanteessa tehdä mahdollisimman nopeasti.

”Muuten on se vaara, että monet yritykset hyytyvät matkalle. Tällä alalla ei ole mahdollista kerätä isoa puskurirahastoa.”

Monilla tilanne on se, että vaikka tulot ovat pienentyneet dramaattisesti, kulut pysyvät ennallaan.

Kaikki eivät ole saaneet vapautusta vuokranmaksusta tai edes alennusta. Rahat on siis pakko yrittää raapia kasaan, vaikka itselleen ei pystyisi maksamaan palkkaa pitkään aikaan.

Moni ei pysty.

Silti kauneuden ammattilaiset istuvat hoitoloissaan, kivijalkaliikkeissä eri puolilla kaupunkia. Odottavat. Ursula Björs sanoo, että nyt on pakko ajatella päivä kerrallaan, muuten ei jaksa.

Se on ihan hyvä ajattelutapa. Nyt eletään vain tämä päivä, ja joskus vielä tulevat paremmat ajat.

Ja kun kaikki on viimein hyvin, sitten laitetaan tukkakin kuntoon.

Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia täältä.

Markus Jokela, kuvat

Venla Rossi HS, teksti

Päivi Niemi HS, editointi

Lilli Korhonen HS, verkkotaitto