Marko Junkkari ja Tommi Nieminen HS, teksti

Sami Kero HS, kuvat ja videot

ies astuu ulos tallinnalaisen hotellin ovesta. Hän kävelee pieneen punaiseen vuokra-autoonsa, Ford Fiestaan, käynnistää sen ja ajaa yön pimeyteen.

On maaliskuun 3. päivä vuonna 2020.

Yhden huhun mukaan miehen tie johtaisi Piritan rantaan, josta löytyisi myöhemmin miehen omistama kumivene kaatuneena.

Mutta se on huhu.

Varmaa on vain, ettei miehestä ole puoleentoista vuoteen kuultu mitään.

Dramaattinen kohtaus on kuin elokuvasta. Mies. Yö. Auto. Ja mystinen katoaminen.

Kadonnut mies on nimeltään Perttu Nousiainen. Ja tallinnalainen hotelli, josta hän poistui, on Pirita Marina Hotel & Spa. Nousiainen asui hotellissa syksystä 2019 lähtien useamman kuukauden ajan, kunnes hän sitten 3. maaliskuuta lähti.

Näin katoamisesta kertoo Benno-Mihkel Vald, virolainen liikemies ja kiinteistökehittäjä, joka on Nousiaisen tuttu ja liikekumppani.

Perttu Nousiainen ei ollut kuka tahansa suomalainen sattumaturisti Tallinnassa. Päinvastoin. Hän on ollut viime vuosina toistuvasti isoissa otsikoissa Suomessa. Ikävissä otsikoissa.

Vald on lupautunut oppaaksi esittelemään tallinnalaista tonttia, johon Perttu Nousiaisen ja Aki Haaron johtama Nuorisosäätiö sijoitti yli 12 miljoonaa euroa säätiön rahoja vuonna 2015. Ja se oli vasta alkusoitto säätiön Tallinnan-bisneskuvioille.

Nousiainen on yhtenä pääepäiltynä poikkeuksellisen laajassa ja sotkuisessa talousrikosvyyhdessä, joka kiertyy Nuorisosäätiön ympärille. Kun Helsingin käräjäoikeus kesäkuussa 2021 tuomitsi Nousiaisen lähes kahdeksan miljoonan euron vahingonkorvauksiin, tuomio annettiin hänelle poissaolevana.

Varsinaiset pääoikeudenkäynnit ovat vasta edessä. Vyyhdessä on lukuisia eri haaroja sekä Suomessa että Virossa, ja niiden oikeuskäsittelyt alkavat, kunhan loputkin poliisitutkinnat ja syyteharkinnat valmistuvat tämän ja ensi vuoden aikana.

Suomen viranomaisilla ei ole tiettävästi selvyyttä, mihin Nousiainen katosi. Varmaa ei ole edes se, onko Nousiainen elossa. Digi- ja väestötietoviraston rekisterissä hänelle ei ole merkitty kuolinpäivää, mutta se ei vielä kerro sitä, onko hän elossa.

Jos hän on, hän on nyt 42-vuotias.

Nuorisosäätiö on keskustanuorten vuonna 1961 perustama yleishyödyllinen säätiö. Sen tehtävä on yksiselitteinen: tarjota maaseudulta kaupunkeihin tuleville vähävaraisille nuorille kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Säätiön kaikkien toimien täytyy palvella tätä päämäärää.

Valtio on tukenut säätiötä avustuksilla, aravalainoilla ja korkotuilla.

Perttu Nousiainen on keskustanuorten entinen puheenjohtaja, joka nousi vuonna 2010 Nuorisosäätiön hallituksen jäseneksi ja vuonna 2013 sen puheenjohtajaksi.

Nousiaisen oikeana kätenä säätiössä toimi toimitusjohtaja Aki Haaro, joka on keskustataustainen hallintomies. Parivaljakon johdolla Nuorisosäätiö lähti vuonna 2015 kovan rahan kiinteistöbisnekseen, josta osalla ei ollut juurikaan tekemistä vähävaraisten maaseudun nuorten asumisen kanssa.

Tahti oli hurja. Kun vuonna 2014 säätiöllä oli rakenteilla 96 asuntoa, pari vuotta myöhemmin niitä oli rakenteilla peräti 700.

Nuorisosäätiön epäillään tehneen vuosina 2015–2018 lukuisia ylihintaisia tontti- ja kiinteistökauppoja sekä säätiölle epäsuotuisia vuokrasopimuksia ja omaisuuden myyntejä, joista näyttää valuneen rahaa miljoonakaupalla hämäräliikemiesten taskuihin.

Säätiön nykyjohto väittää, että säätiö menetti pelkästään Tallinnan-bisneksissä lähes 20 miljoonaa euroa. Hurjimmissa laskelmissa on arvioitu, että Nousiaisen ja Haaron kaudella säätiölle olisi aiheutettu 50–100 miljoonan euron vahingot. Tarkkaa lukua on kuitenkin vaikea arvioida, sillä kauppoja on sittemmin pystytty perumaan ja tappioita rajaamaan.

Nuorisosäätiön kannalta monissa sen aikaisissa sopimuksissa ei näytä olleen mitään järkeä.

Selitys järjettömyyteen saattaa löytyä siitä, että ainakin yhden rakennusliikkeen ja kiinteistösijoittajien epäillään tehneen Nuorisosäätiön kustannuksella miljoonien voittoja, joista osa kierrätettiin “konsulttipalkkioina” virolaisyhtiöiden tileille ja lopulta veroparatiisien avulla esimerkiksi Nousiaisen henkilökohtaisille tileille.

Poliisi tutkii parhaillaan, oliko kyse lahjuksista.

Samaiset virolaisyhtiöt myös lainasivat rahaa Nousiaisen ja Haaron omistamille yhtiöille.

Vyyhden tutkinta on suuren työmäärän takia jaettu Helsingin poliisille ja keskusrikospoliisille, sillä sitä kuvaillaan yhdeksi Suomen talousrikoshistorian laajimmista ja monimutkaisimmista. Epäiltyinä rikosnimikkeinä ovat törkeä kavallus, törkeä veropetos, törkeä lahjuksen antaminen ja törkeä lahjuksen ottaminen, luottamusaseman väärinkäyttö ja niin edelleen.

Epäiltyjä on Nousiaisen ja Haaron lisäksi toistakymmentä.

Vyyhti on tuonut meidät tänne Piritan rannalle Tallinnaan.
Tänne romahti Nuorisosäätiön kovan rahan kiinteistöbisnes vuonna 2018.

Pirita Marina Hotel & Spa -hotellin vieressä on laaja merenrantatontti, johon säätiö kaavaili rakentavansa peräti 13 luksuskerrostaloa. Nyt tontilla kasvaa pajuja ja heinää, sillä suunnitelmasta toteutuivat vain havainnekuvat.

On vaikea hahmottaa, kuinka piritalaiset luksusasunnot helpottaisivat vähävaraisten suomalaisnuorten vuokra-asuntoahdinkoa, mutta lokakuussa 2016 Nousiainen perusteli Piritan-sijoituksia Tallinnassa asuvien suomalaisopiskelijoiden ja suomalaisten call center -työläisten edulla.

”Tuossa”, sanoo Benno-Mihkel Vald ja näyttää kädellään, missä kulkee merenrantatontin raja. Siihen Nuorisosäätiö sijoitti yli 12 miljoonaa euroa.

Vald sai helmikuussa 2018 toimeksiannon myydä konkurssin partaalle ajautuneen säätiön Tallinnasta hankkimat kiinteistöt ja tontit.

Säätiön Tallinnan-omistukset oli pakko myydä, sillä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara vaati sitä. Ara katsoi Nuorisosäätiön rikkoneen yleishyödyllisyyden sääntöjä ja uhkasi viedä siltä valtion korkotuet ja yleishyödyllisyysaseman.

Vald oli sikäli erikoinen valinta tehtävään, että hän oli saanut Helsingin käräjäoikeudesta vuonna 2015 vuoden ja kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Tuomio tuli törkeistä veropetoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Nuorisosäätiön nykyjohto katsoo, että säätiön Tallinnan-omistusten myynnissäkin tapahtui lukuisia hämäryyksiä, esimerkiksi, kun myynnissä mukana olleille henkilöille maksettiin perusteettomia konsulttipalkkioita.

Vald on kuitenkin suostunut tapaamaan meidät ja esittelemään paikkoja. Hän on sutki ja puhelias mies, jonka on helppo ajatella pärjäävän neuvottelupöydässä. Hän korostaa, ettei Suomen poliisi edes ole kuulustellut häntä asiassa.

Vald kertoo tunteneensa Perttu Nousiaisen muutaman vuoden ajan. Mitään sydänystäviä he eivät olleet mutta viettivät paljon aikaa yhdessä. Puhuivat taloudesta ja politiikasta.

Juoksitte yhdessä maratoninkin?

”Ai mitä!” Vald hämmästyy.

Internetistä löytyy syksyltä 2019 Tallinnan maratonilta otettu valokuva, jossa näkyvät Vald ja numerolla 9328 juossut toinen mies. Osallistujaluettelon mukaan kyseinen numero kuului Perttu Nousiaiselle.

Vald näkee kuvan ja purskahtaa pitkään nauruun.

”Ei Perttu todellakaan juossut”, Vald sanoo ja toistelee lausetta pitkän tovin.

Kuvassa on kuulemma Piritan hotellin johtaja, ei Nousiainen.

Vald kertoo, että juoksemisen sijaan hänellä ja Nousiaisella oli tapana käydä pelaamassa sulkapalloa. Välillä käytiin baareissa.

Tallinnan poliisi vahvistaa, että viimeinen näköhavainto Nousiaisesta on Piritassa 3. maaliskuuta 2020. Pian sen jälkeen Viron poliisi julisti hänet kadonneeksi, sillä Suomen poliisi oli tehnyt Nousiaisen tavoittamiseksi virka-apupyynnön virolaisille.

Ilmatieteen laitoksen jääpalvelusta kerrotaan, että 3. maaliskuuta 2020 Tallinnan edustan merialueet eivät olleet jääpeitteessä, joten kumivenehuhu voi ainakin teoriassa olla totta.

Ei tunnu silti uskottavimmalta teorialta, että Nousiainen olisi pudonnut kumiveneestä hyiseen mereen. Entä jos hän olikin päästänyt kumiveneensä irti vain hämätäkseen ja kadonnut maailmalle?

Valdin mukaan katoamisen jälkeen Viron poliisi sai hotellista valvontakameravideon, jossa näkyy Nousiaisen poistuminen hotellista. Poliisi tutki Nousiaisen huoneen, johon oli Valdin mukaan jätetty tavaroita. Tietokonekin oli kuulemma jäänyt huoneeseen.

Tallinnan poliisi ei kuitenkaan suostu vahvistamaan väitteitä.

Oliko Nousiaisella vihamiehiä Virossa?

”Ei”, Vald vastaa. ”Perttu on hyvä ihminen Pohjois-Suomesta.”

Tarkkaan ottaen Nousiainen on Kuopiosta, mutta Tallinnasta katsoen se on toki kaukana pohjoisessa.

On syytä tehdä soittokierros talousrikosvyyhteä tutkiville suomalaispoliiseille, Nousiaisen läheisille, hänen suomalaisille ja virolaisille bisneskumppaneilleen ja nuoruuden kavereilleen Kuopiosta. Kukaan ei tunnu tietävän Nousiaisen kohtalosta mitään varmaa, mutta lähes kaikki ovat kuulleet saman huhun. Sen, että Nousiaisen katoamiseen liittyisi Tallinnan edustalta kaatuneena löytynyt kumivene.

Vald vahvistaa, että Nousiaisella oli kumivene Tallinnassa.

”Kaikki suomalaiset veneilevät”, Vald sanoo ja kohauttaa olkapäitään.

Villeimmässä huhussa Nousiainen olisi nähty Sudanissa virittelemässä uusia bisneksiä.

Valdin mukaan Nousiainen on voinut poistua autolla Viron rajan yli ulkomaille. ”Vaikka Lissaboniin”, hän sanoo. Hetkeä myöhemmin Vald puhuu jotain Etelä-Amerikasta Nousiaisen mahdollisena piileskelypaikkana.

Kaikkein villeimmässä huhussa – jonka kertoo eräs keskustalainen taustavaikuttaja – Nousiainen olisi nähty tänä vuonna pitkäaikaisen liikekumppaninsa Mika Wileniuksen kanssa Sudanissa virittelemässä uusia bisneksiä. Nuorisosäätiövyyhteen linkittyvän Wileniuksen uutisoitiin löytyneen elokuun alussa 2021 kuolleena hotellihuoneestaan Dubaissa Arabiemiraateissa.

Nousiaisen tunteva liikemies Arto Merisalo puolestaan kertoo kuulleensa eräältä toiselta Nousiaisen tuttavalta, että Nousiainen olisi katoamisensa jälkeen pyörinyt Puolassa ja Dubaissa.

Nousiaisen katoamisen jälkeen Vald soitti tämän matkapuhelimeen, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. Kun Vald tämän vuoden puolella yritti uudestaan, numero ei ollut enää käytössä.

Täysin varmaa on vain se, etteivät viranomaiset ole saaneet Nousiaista haaviinsa. Suomessa hänestä on havaintoja vielä vuodelta 2019, mutta ei sen jälkeen. Hänen väitetään käyneen Kuopiossa tapaamassa vanhempiaan ja majoittuneen jonkin aikaa Helsingin Lauttasaaressa, toimistotalossa Itälahdenkatu 19:ssä.

Yleisradion tutkiva toimittaja Jyri Hänninen on paljastanut viime vuosina lukuisissa jutuissaan ansiokkaasti tietoja Nuorisosäätiön väärinkäytöksistä. Itse asiassa viranomaiset havahtuivat Nuorisosäätiön toimintaan vuonna 2016 Hännisen, Jarno Liskin ja Esko Varhon tekemän jutun myötä.

Koska vyyhti on hyvin laaja, yhdessä jutussa ei voi käydä yksityiskohtaisesti läpi kaikkia sen kupruja.

Tiivistetään siis olennaiseen. Kiinteistökaupassa hinnan määrityksessä on kaksi keskeistä muuttujaa: tontin hinta ja vuokratuotto.

Koska Nuorisosäätiö tarjoaa vuokra-asuntoja, sen johto pystyy suoraan vaikuttamaan jälkimmäiseen eli esimerkiksi tontista maksamaansa vuokraan. Se puolestaan vaikuttaa tontin arvoon.

Nuorisosäätiön yhdestä kuprusta esitettiin esimerkki Ylen vuonna 2018 ilmestyneessä jutussa. Se meni näin:

Rakennusalan yrittäjän Mika Wileniuksen omistama Salpausselän Rakentajat (osa SSR Groupia) osti maaliskuussa 2015 Lahden Aleksanterinkadulla sijaitsevan tontin kuudella miljoonalla eurolla. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Wilenius myi tontin eteenpäin kansainväliselle kiinteistösijoittajalle Nrep Oy:lle 13 miljoonalla eurolla.

Tontin arvo nousi siis peräti seitsemän miljoonaa euroa hyvin lyhyessä ajassa.

Se ei tietenkään ollut sattumaa. Nuorisosäätiö oli nimittäin sitoutunut vuokraamaan tontin Nrep Oy:ltä sadaksi vuodeksi kovalla hinnalla. Esimerkiksi vuonna 2018 Nuorisosäätiö maksoi tontista vuokraa 800 000 euroa, mikä on Ylen jutussaan käyttämän asiantuntijan mukaan noin tuplasti enemmän kuin käypä markkinavuokra.

Tämän jälkeen Nuorisosäätiö teki Wileniuksen rakennusfirman kanssa 37 miljoonan euron urakkasopimuksen kerrostalon rakentamisesta vuokraamalleen tontille.

SSR hyötyi siis kahta kautta: myymällä tontin miljoonavoitolla ja saamalla mittavan rakennusurakan. Nrep puolestaan sai vakaan vuokratuoton sijoitukselleen peräti vuoteen 2115 asti.

Miljoonien tappiot kantoi Nuorisosäätiö – tai tarkkaan ottaen ne vähävaraiset maakuntien nuoret, joille säätiön tehtävänä on tarjota huokeaa asumista kaupungeissa. Nyt poliisi tutkii, liittyikö järjestelyyn Nuorisosäätiön johdolle maksettuja lahjuksia.

Näin tontin hintaa nostettiin

Suurin piirtein sama kuvio toistui vuosina 2014–2018 Lahden lisäksi ainakin Seinäjoella ja Espoossa.

Oma lukunsa ovat kuitenkin Nuorisosäätiön bisnekset Tallinnassa.

Kovan rahan luksusasuntojen rakentaminen ei vastaa säätiön säädekirjassa määriteltyä tarkoitusta, mutta se on samalla myös lainvastaista. Yleishyödyllisiä varoja ei nimittäin saa lainata yleishyödyllisen konsernin ulkopuolelle. Nuorisosäätiössä ja sen omistamissa taloyhtiöissä näin kuitenkin tehtiin.

Vuonna 2018 Nuorisosäätiöön tehtiin verotarkastus, jonka raportti on karua luettavaa:

Syksyllä 2015 Nuorisosäätiö myönsi virolaiselle yhtiölle Pirita Holding Oü:lle 12,1 miljoonan euron sijoituslainan 25 500 neliömetrin merenrantatontin ostamista varten. Tontti sijaitsi siis Pirita Marina Spa -hotellin kupeessa.

Sijoituslainan saanutta Pirita Holding -yhtiötä hallinnoi Brave Capital Oü, jonka omistivat liikemiehet Arto Autio ja Veljo Kuusk.

Kauppa ei kuitenkaan tapahtunut suoraan. Ensiksi tontin osti syksyllä 2015 K2 Vara -niminen yhtiö yhdeksällä miljoonalla eurolla. K2 Vara -yhtiön omisti Veljo Kuusk, ja yhtiö sijaitsi samassa osoitteessa Brave Capitalin kanssa.

Kuusi viikkoa myöhemmin K2 Vara myi tontin Pirita Holdingille 12,1 miljoonalla.

Näin ollen Nuorisosäätiön sijoituslainasta epäillään menneen saman tien kolme miljoonaa muihin taskuihin. Ja itse asiassa enemmänkin, sillä K2 Vara sai yhdeksällä miljoonalla samalta alueelta myös kaksi pienempää tonttia, jotka se piti itsellään ja myi myöhemmin eteenpäin.

Keväällä 2016 Nuorisosäätiö perusti Viroon ostamaansa tonttia hallinnoimaan tytäryhtiön nimeltä Elupaik Oü.

Joulukuussa 2017 säätiön alun perin Pirita Holding Oü:lle antama sijoituslaina siirrettiin Elupaik Oü:n saatavaksi. Tämän jälkeen Brave Capital myi Pirita Holding -yhtiön Elupaikille viidellä miljoonalla eurolla.

Nuorisosäätiön tytäryhtiö maksoi siis viisi miljoonaa yhtiöstä, joka omisti ainoastaan tontin, jonka hankinnan säätiö oli itse rahoittanut 12,1 miljoonan sijoituslainalla.

Nuorisosäätiö maksoi siis käytännössä tontin kahteen kertaan.

Eikä tässä kaikki. Kun viranomaiset vuonna 2018 toden teolla havahtuivat Nuorisosäätiön lainvastaiseen toimintaan, säätiölle tuli kiire päästä eroon Piritan-tontista.

Säätiö ilmoitti 12. huhtikuuta 2018 myyneensä tontin puolalaiselle kiinteistörahastolle 13,5 miljoonalla eurolla.

Mutta.

Nousiaisen ja hänen Viron-kumppaniensa bisneksissä kaikki vaikuttaa hämäykseltä eikä mikään ole lopulta sitä, miltä se alun perin näyttää. Puolalaisten maksamasta 13,5 miljoonan euron kauppahinnasta riihikuivaa rahaa päätyi Nuorisosäätiölle lopulta vain 1,5 miljoonaa euroa.

Muiden rahojen epäillään päätyneen erinäisille Oü-loppuisille virolaisyhtiöille. Sitä, keille kaikille rahat niiden kautta päätyivät, poliisi tutkii edelleen.

Vyyhden juurisyykin on edelleen epäselvä: kuinka on ylipäätään mahdollista, että kaksi keskustataustaista rivivaikuttajaa pääsi keplottelemaan satojen miljoonien eurojen säätiöomaisuudella ilman että mikään taho tuntui vuosikausiin puuttuvan heidän toimintaansa?

Jos joku tuntee Nuorisosäätiön läpikotaisin, niin kukapa muu kuin Matti Vanhanen.

Tuossa hän asteleekin Eduskuntatalon istuntosalista kohti kuppilaa. Istumme nurkkapöytään.

Vanhanen toimi 1980- ja 1990-luvulla yli 20 vuotta säätiön hallituksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Hän jätti säätiön jo vuonna 2003 noustuaan pääministeriksi eikä ole siis osallisena Nousiaisen ja Haaron ajan kupruihin.

Mutta miten tällainen touhu on ollut mahdollista?

Vanhanen huokaa. ”Se on mysteeri”, hän sanoo.

Niin se kieltämättä on. Kun Nousiainen ja Haaro nostettiin Nuorisosäätiöön, säätiö oli jo valmiiksi ryvettynyt. Se oli ollut osallisena niin kutsutussa vaalirahaskandaalissa. Oli paljastunut, että säätiö oli tukenut vuoden 2007 eduskuntavaaleissa keskustan ehdokkaita ostamalla tauluja ja seminaarilippuja.

Nekin rahat olisi voinut käyttää vähävaraisten nuorten vuokra-asuntoihin.

Vanhasen seuraaja Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana oli Antti Kaikkonen. Hän sai viiden kuukauden ehdollisen tuomion luottamusaseman väärinkäytöstä. Myös Vanhasta epäiltiin virkarikoksesta, koska hän oli pääministerinä hyväksynyt Raha-automaattiyhdistyksen tukia Nuorisosäätiölle, joka puolestaan oli tukenut häntä vaaleissa.

Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan katsonut ministerisyytekynnyksen ylittyneen.

Tuomion sai myös keskustan hallintopäällikkönä tuolloin työskennellyt Aki Haaro. Haaro on se henkilö, joka tallentui vaalirahakohun aikana lehtikuvaan, kun hän pakeni toimittajia loikkimalla puoluetoimiston takapihan aidan yli.

Haaro joutui tuomion takia jättämään puoluetoimiston. Hän ei jäänyt kuitenkaan tyhjän päälle, sillä hänet palkattiin ensin Nuorisosäätiön asiamieheksi ja sitten toimitusjohtajaksi.

Meni vain muutama vuosi vaalirahakohun tuomioiden jälkeen, kun säätiössä touhuttiin taas harmaalla alueella. Tällä kertaa pelissä olivat huomattavasti isommat rahat.

Vanhanen ja moni muu keskustalainen käyttää Nuorisosäätiöstä puhuttaessa niin sanottua mätä omena -selitystä. Syy on yksittäisissä henkilöissä, jotka väärillä teoillaan pilaavat koko sadon. Mutta samalla herää ajatus, onko keskustalaisissa säätiöissä jotain yleisemminkin korruptoivaa.

Ovatko niiden toimintatavat ja verkostot sellaisia, että ylimmän johdon valvonta on vaikeaa?

Vanhanen tyrmää ajatuksen. Ensinnäkin hän pitää kohtuuttomana, että vaalirahakohu ja Nuorisosäätiössä sittemmin tehdyt kuprut rinnastetaan.

Vaalirahoissa oli kyse säätiön sääntöihin liittyvästä tulkintaerimielisyydestä liittyen siihen, voiko säätiö tukea ehdokkaita vai ei. Nousiaisen aikakauden Nuorisosäätiössä taas epäillään tehdyn harkitusti rikoksia, joilla on pyritty saamaan taloudellista hyötyä itselle ja tuttaville.

Kyse on Vanhasen mukaan aivan eri mittaluokan asioista. Heti perään hän korostaa, että rikosepäilyjen suhteen hän on täysin mediatietojen varassa.

”Keskustalla ei ole mitään yhteyttä Nuorisosäätiöön”, Vanhanen toistaa monta kertaa lyhyen haastattelun aikana.

Se pitää toki muodollisesti paikkaansa, vaikka jokainen ymmärtää, että puolue ja säätiö ovat osa samaa keskustalaista verkostoa.

Säätiöillä ei ole omistajia kuten yrityksillä, joten niissä kukaan ei valvo omia taloudellisia etujaan hallituksen taustalla.

Nuorisosäätiön on aikoinaan perustanut keskustanuoret, joka toki on eri asia kuin emopuolue keskusta. Sitä paitsi Nuorisosäätiö on toiminnassaan itsenäinen. Esimerkiksi sen hallitus täydentää itse itseään.

Juuri tämä säätiön johdon itsenäinen asema on saattanut mahdollistaa laittoman toiminnan piilottelun. Näyttää siltä, ettei kukaan ole oikein ollut katsomassa hallituksen ja säätiön touhujen perään.

Se perustuu osin siihen, että säätiöillä on erilainen perusluonne kuin yrityksillä. Niillä ei ole omistajia kuten yrityksillä, joten niissä ei kukaan valvo omia taloudellisia etujaan hallituksen taustalla.

Tämän vuoksi säätiön hallituksella on erityisen suuri vastuu valvoa, että säätiö toimii sen säädekirjassa määritellyn tarkoituksensa mukaisesti. Nuorisosäätiössä ei ole ilmeisesti näin toimittu, joten sen hallituksen rivijäseniäkin uhkaavat jättimäiset vahingonkorvausvaatimukset.

Vuonna 2009 Antti Kaikkosen paikalle Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin Simo Lämsä korjaamaan vaalirahakohun säätiölle aiheuttamia vaurioita. Tuolloin jo eläkkeellä ollut keskustalainen Lämsä on Kuntien eläkevakuutuksen entinen toimitusjohtaja. Lämsän väliaikaiseksi sovitun pestin jälkeen vuonna 2013 puheenjohtajaksi nousi hallituksen varapuheenjohtaja Perttu Nousiainen.

Lämsä kertoo, että hänellä oli tuossa vaiheessa hyvä kuva sekä Nousiaisesta että Aki Haarosta. He olivat Lämsän mukaan ahkeria ja asioihin perehtyviä.

Ennen puheenjohtajan paikalta väistymistään Lämsä kertoo esittäneensä, että Nuorisosäätiön hallituksessa vaihdettaisiin samalla enemmänkin jäseniä ja että sinne valittaisiin henkilöitä, joilla olisi enemmän rakennus- ja finanssialan asiantuntemusta. Tämä ei kuitenkaan käynyt hallituksen jäsenille. Niinpä hallitus jatkoi käytännössä entisessä kokoonpanossaan.

Nuorisosäätiö näyttää olleen vuosikausia osanen keskustan herrahissiä.

Vanhanen ja Kaikkonen tulivat Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajiksi toimittuaan sitä ennen keskustanuorten puheenjohtajina. Samaa reittiä säätiöön kulki myös Perttu Nousiainen, joka valittiin lokakuussa 2003 keskustanuorten puheenjohtajaksi.

Tuolloin 24-vuotiasta Nousiaista pidettiin keskustan nousevana kykynä. Hän oli lupsakka supliikkimies, joka oli neljä vuotta aiemmin päässyt Guinnessin ennätyskirjaan pitämällä 26-tuntisen puheen suomalaisten kansallisesta heräämisestä.

Eräs sen ajan tuttu muistelee, että Nousiainen ei ollut kovinkaan aatteellinen. Sen sijaan hän pyrki määrätietoisesti luomaan uraa politiikassa.

Nuoresta iästään huolimatta Nousiainen oli jo Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa hän sai 2 883 ääntä eikä tullut valituksi.

”Keskustanuorissa Nousiainen tutustui lähemmin keskustan liepeillä oleviin rahasäkkeihin”, eräs keskustalainen kertoo.

Rahasäkeillä hän viittaa paitsi Nuorisosäätiöön myös Maaseudun Kukkasrahaston säätiöön, jonka hallituksen nimittää keskustanuorten hallitus. Nousiainen toimi sittemmin myös Kukkasrahaston asiamiehenä.

Tämä on malliesimerkki siitä, kuinka keskusta ja puolueeseen sidoksissa oleva verkosto linkittyvät toisiinsa.

Perttu Nousiaisen poliittinen ura ei lähtenyt missään vaiheessa kunnolla lentoon. Nykyinen valtiosihteeri Tuomo Puumala syrjäytti hänet vuonna 2005 keskustanuorten johdosta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tähti oli jo laskussa ja Nousiainen jäi 1 200 äänellä kauaksi eduskunnasta, vaikka yritti vaalimainoksissaan näyttää Urho Kekkoselta.

Vaalivideollaan Nousiainen laski syöksylaskua.

Miksi ihmeessä Nousiainen ja Haaro sitten lähtivät hurjaan riskipeliin Nuorisosäätiön omaisuudella?
Haaron kuukausipalkka säätiön toimitusjohtajana oli yli 12 000 euroa, joten pikkurahasta ei pitänyt olla pulaa. Voi silti olla, että juuri rahapulasta oli kyse.

Tämän ymmärtääkseen on palattava Runnin kylpylään Iisalmeen ja loppuvuoteen 2012.

Kylpylän omisti keskustalainen Lomayhtymä, joka järjesti siellä tuettuja lomia maaseudun vähävaraisille ihmisille. Homma pyöri pitkälti julkisten tukien varassa. Kunnes ne ehtyivät.

Raha-automaattiyhdistys myönsi viimeisen vuosiavustuksen kylpylälle 2011, ja sen jälkeen Lomayhtymä joutui vaikeuksiin ja ryhtyi etsimään ostajaa kylpylälleen.

Ostajaksi löytyi Perttu Nousiainen, jonka poliittinen ura oli tyssännyt muutamaa vuotta aiemmin. Nousiainen oli ryhtynyt yrittäjäksi. Hän oli hankkinut Oulussa toimineen kotipalveluyrityksen nimeltä Neola. Lisäksi hänellä oli Greenport-niminen yhtiö. Loppuvuodesta 2012 Greenport teki Lomayhtymälle tarjouksen Runnin kylpylän kiinteistöistä ja maa-alueista. Neola puolestaan tarjoutui ostamaan kylpylän liiketoiminnan.

Ennen kauppojen toteutumista Greenportiin oli tullut osakkaaksi Aki Haaro. Hähmäistä kuviossa oli se, että Haaro oli samaan aikaan myös Lomayhtymän hallituksen jäsen. Haaro itse asiassa esitteli Greenportin ostotarjouksen muulle hallitukselle.

Vielä hähmäisempää on se, että nyt jälkikäteen Haaro kiistää olleensa Greenportin osakas. Haaron mukaan Nousiainen oli lupaa kysymättä pannut hänen nimensä yhtiön omistajaksi. Erikoista tässä on myös se, että Haaro ei asiasta kuultuaan ilmeisestikään vaatinut nimensä poistamista yhtiön omistajalistalta.

Joka tapauksessa Lomayhtymän hallitus hyväksyi Greenportin tekemän 300 000 euron tarjouksen, vaikka kiinteistön maa-alueet ja rakennukset oli aiemmin arvioitu miljoonan arvoisiksi.

Pieni piiri jatkoi pyörimistään: samoihin aikoihin Perttu Nousiaisesta tuli Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja eli esimies Aki Haarolle, joka työskenteli Nuorisäätiössä asiamiehenä.

Runnin kylpylän ostaminen oli liiketaloudellisesti virhe. Kylpylä teki vuonna 2014 lähes 900 000 euron tappiot, ja verottaja haki sitä samana vuonna konkurssiin verovelkojen vuoksi. Velkojana oli myös Lomayhtymä, jolle Greenport ei ollut maksanut sovittua kauppasummaa.

Mutta sitten rahaa yllättäen löytyi. Kylpylä maksoi velkansa verottajalle, eläkeyhtiöille ja Lomayhtymälle. Samalla Nousiaisen ja Haaron yhtiö aloitti Runnin kylpylässä massiivisen 1,5 miljoonan euron remontin.

Mistä Nousiaisen ja Haaron yhtiö sai remonttiin ja velkojen maksuun rahat?

Se on avainkysymys, joka itse asiassa saattaa osaltaan selittää koko Nuorisosäätiön sotkua. Tässä yhteydessä Nousiaisen ja Haaron kuvioihin nimittäin ilmestyi lahtelaismies nimeltä Mika Wilenius.

Wilenius oli tuolloin lahtelaisen Salpausselän Rakentajat -yhtiön (osa SSR Groupia) pääomistaja. Yhtiö teki kylpylän remontin ja pian sen jälkeen rakennutti Nuorisosäätiölle taloja Espoon Suurpeltoon.

Salpausselän Rakentajista tuli Nuorisosäätiön luottorakentaja.

Nousiainen oli yhtiön veloista myös henkilökohtaisesti vastuussa.

Remontin jälkeen Nousiaisen ja Haaron yhtiö onnistui vuonna 2015 myymään Runnin kylpylän. Kiinteistön ja tontin ostaja oli eräs kiinteistökehittäjä, joka maksoi niistä yhden euron. Samalla ostaja kuittasi osan Haaron ja Nousiaisen yhtiön veloista.

Konsulttina kaupassa oli vaalirahakohussa profiloitunut liikemies Arto Merisalo.

Vaikka kylpylän uusi omistaja maksoi osan Haaron ja Nousiaisen yhtiön veloista, kaksikon yhtiöön jäi edelleen roppakaupalla velkaa, josta ainakin osalla ilmeisesti oli Nousiaisen omavelkainen takaus. Se tarkoittaa, että Nousiainen oli yhtiön veloista myös henkilökohtaisesti vastuussa.

Savon Sanomat haastatteli Nousiaista kesällä 2015 ja kysyi, miten hänen yhtiönsä Runnin Kylpylä Oy ja Greenport Oy aikovat maksaa 1,6 miljoonan euron velat, kun kumpikaan yritys ei enää toimi.

”Rahallahan ne maksetaan”, Nousiainen totesi.

Hänellä taisi olla jo kuningasajatus siitä, missä rahaa voisi olla.

Hänhän toimi hallituksen puheenjohtajana säätiössä, joka pyöritti noin 4 000:ta vuokra-asuntoa ja yhteensä satojen miljoonien eurojen omaisuutta. Nyt epäillään, että juuri kylpyläbisneksestä syntyneestä velkavuoresta selviytyäkseen Nousiainen ja Haaro lähtivät korruptoimaan Nuorisosäätiön kiinteistöbisnestä.

Nikkiläläiselle uustaloalueelle Sipoossa ei ole aivan helppoa suunnistaa. Kaikki on keskeneräistä, eikä navigaattori tunnista vasta rakennettujen kujien nimiä.

On soitettava Aki Haarolle, joka antaa tarkemmat ohjeet. Lopulta kaarramme pihaan. Tuliterän vuokraomakotitalon ulko-ovi aukeaa, ja Haaro astuu ulos.

Haaro on nimenomaisesti toivonut, että haastattelu tehtäisiin hänen kotonaan, koska hänellä on siellä päätöksiä koskevat dokumentit. Hän esittelee puolisonsa ja viidestä lapsesta nuorimman, joka on vielä vauvaiässä. Että ihan normaalia perhe-elämää tässä pyritään elämään, karmeista Nuorisosäätiö-otsikoista huolimatta.

Istumme keittiön pöydän ääreen. Poliisitutkinnan aikana Haaro ei ole tähän asti antanut haastatteluita. Nyt hän on kuitenkin suostunut, koska haluaa kertoa oman versionsa ja puhdistaa ryvettynyttä mainettaan. Hän on sitä mieltä, että tapausten uutisointi on vuodesta 2016 lähtien ollut suurelta osin epäreilua, pahantahtoista ja kokonaisuuden kannalta harhaanjohtavaa.

Erityisen epäreilua se on Haaron mielestä ollut Haaron itsensä osalta.

Haaro ei suinkaan väitä näin jälkeenpäin katsottuna, etteikö Nuorisosäätiössä olisi tehty joitakin asioita väärin. Mutta ketkä tekivät, miten ja miksi?

Haaron selityksen ydin menee tiivistetysti näin: valtion ylläpitämän Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran korkotukilainojen säännöissä on Haaron mukaan ”valuvika”.

Esimerkiksi Nuorisosäätiön paljon käyttämää 40-vuotista korkotukilainaa ei lyhennetä tasaisesti vuosi kerrallaan, vaan lyhennysosuus on laina-ajan alussa pienempi ja nousee siitä vähitellen. Samaan aikaan vuokrataso on kuitenkin säädelty eikä vuokria voi nostaa samaan tahtiin lainanhoitokulujen nousun kanssa. Lisäksi vuokratuotoilla pitäisi pystyä kattamaan myös kiinteistön pidemmän aikavälin korjausrakentamiskulut.

Tämä epätasapainossa oleva yhtälö tuottaa Haaron mukaan vaikeuksia Nuorisosäätiön kaltaiselle toimijalle, jonka rakentamisen määrä vaihtelee vuosittain paljonkin sen mukaan, miten se saa tontteja rakennettavakseen. Haaron mukaan säätiön kannalta olisi ollut parempi, jos korkotukilainojen lyhennykset olisivat jakautuneet tasasuuruisina koko laina-ajalle.

Haaron mukaan ongelma havaittiin ja sitä ryhdyttiin ratkomaan vuonna 2009 Simo Lämsän tultua säätiön hallituksen puheenjohtajaksi. Nuorisosäätiö esitteli Aran johdolle laskelmia, joissa näytettiin että jos säätiö olisi jatkanut entiseen malliin, sen tilanne olisi lainojen kanssa ajautunut umpikujaan vuoteen 2035 mennessä.

”Se on pääsyy siihen, miten säätiön hallitus päätti toimia sitten strategisesti” Haaro sanoo.

Nyt päästään asiaan. Strategisella toiminnalla Haaro tarkoittaa juuri sitä, että säätiö päätti vauhdittaa sosiaalista asuntotuotantoa yksityisellä velkarahalla. Vapaarahoitteisten asuntojen rakennuttamisella haettiin Haaron mukaan siis keinoa selvitä niistä 100 miljoonan euron lainanlyhennyksistä, joita säätiö joutuisi maksamaan 2030-luvun loppupuolella.

Vaikka Nuorisosäätiön asioista on ollut jo julkisuudessa valtavasti dokumentoitua tietoa, Haaro ei myönnä laittomuuksia tapahtuneen. Hän korostaa, että asiat käsiteltiin ja päätettiin Nuorisosäätiön hallituksessa sääntöjen mukaisesti.

”Kaikilla päätöksillä ja toimilla edistettiin nuorten asumisoloja sääntöjen mukaisesti”, hän sanoo.

Haaro esimerkiksi puolustaa edelleen Salpausselän Rakentajat -yhtiötä, jolla oli tarjota parhaat keskustatontit Lahdesta ja ”ylivoimainen rakentamisen laatu”.

Silti Haarolla ei ole oikein vastauksia, miksi säätiön ja Salpausselän Rakentajien yhteishankkeissa rahaa kiersi virolaisyhtiöiden kautta ainakin Nousiaisen henkilökohtaisille tileille. ”Kun ei ole tietoa”, hän sanoo.

Haaron pääväite on, että säätiö oli vuonna 2016 oikealla tiellä. Ilman ”ajojahtia” se olisi nykypäivänä ”merkittävin nuorisoasuntojen rakennuttaja ja tarjoaja Suomessa”.

Säätiön rahoituspohjan laajentaminen oli Haaron mielestä hyvässä vauhdissa vielä keväällä 2016 ja säätiö oli onnistunut neuvottelemaan isoja ja järkeväkorkoisia rahoitusratkaisuja esimerkiksi Ålandsbankenin, S-pankin ja Danske Bankin kanssa. Vireillä oli myös ulkomaisten rahoittajien lainoituksia.

Tallinnassa sen sijaan tapahtui asioita, joita Haaro ei edes yritä selittää. Hän kertoo kuulleensa monista käänteistä vasta jälkikäteen poliisitutkinnan myötä.

Ne hän kaataa Nousiaisen ja tämän virolaisten bisneskumppanien päälle ja väittää, ettei hän itse toimitusjohtajana kaikilta osilta tiennyt, mitä Tallinnassa puuhattiin. Tai hän sai siitä valheellista tietoa. Haaro sanoo, että juuri Nousiainen keräsi Tallinnan tiimin, jonka kokoonpanon Nuorisosäätiön hallitus ja johtoryhmä sitten siunasivat. Ylipäätään Haaro korostaa toistuvasti, että kaikista linjauksista on hallituksen yksimieliset päätökset. Toimitusjohtaja Haaro oli johtoryhmässä mutta ei ollut hallituksen jäsen.

On tietenkin harmillista, ettemme voi nyt kuulla Nousiaisen versiota tapahtumista.

Outoa on jo se, että hallituksen puheenjohtaja Nousiainen oli toimitusjohtaja Haaron sijaan operatiivisessa vastuussa Viron toiminnoista.

”Operatiivinen vastuu jaettiin kahden kesken, koska ei minulla ollut mitenkään aikaa toimia Virossa. Ja toisaalta Perttuhan jo puoliksi asui Virossa, sillä hänellä oli siellä naisystävä. Hänellä oli paremmat suhteet Arto Autioon, joka säätiön hallituksessa hyväksyttiin yhteistyökumppaniksi Tallinnassa. Minulla taas oli suhteet Suomessa rakennusliikkeisiin”, Haaro sanoo.

Haaro sanoo, ettei tarkalleen muista, mistä kaikesta häntä epäillään, mutta laajempia vyyhtejä on ”neljä tai viisi ainakin”.

Mitkä olivat mielestäsi säätiön raskauttavimmat teot?

”Jälkeenpäin analysoituna ne, mitä Perttu teki ja valmisteli Virossa – eli esimerkiksi Piritan-tontin myynti. Ne olivat huonoja toimia näin jälkikäteen katsottuna säätiön kannalta, ja uskon, että säätiön hallituksen jäsenetkään eivät tiedä kaikkea, mitä siellä on oikeasti tapahtunut.”

Mutta eikö sinun olisi pitänyt toimitusjohtajana tietää, mitä säätiön tytäryhtiö Elupaik Oü tekee Virossa?

”Kyllä, kyllä. Meillä oli hallituksen kokouksissa ihan selkeät paperit, joissa Nousiainen esitteli, mitä siellä oli tapahtunut ja tapahtuu. Mutta sitten vasta jälkikäteen olen saanut tietooni, mitä kaikkea siellä oli ollut.”

Annettiinko hallitukselle siis valheellisia dokumentteja?

”Minun näkövinkkelistäni ainakin. Eivät ne ainakaan oikeaa kuvaa siitä antaneet, mikä oli todellinen tilanne Piritan-tontin myynnin valmistelun ja myynnin osalta.”

Haaro kertoo, että hän on viime aikoina rampannut Helsingin poliisin ja keskusrikospoliisin kuulusteluissa ja selannut tuntikausia esitutkintapöytäkirjoja.

Hän sanoo, ettei tarkalleen muista, mistä kaikesta häntä epäillään, mutta laajempia vyyhtejä on ”neljä tai viisi ainakin”.

Pyydämme, että Haaro palaisi erääseen tiettyyn päivään viisi vuotta sitten.
Elokuuhun 2016, jolloin Ylen MOT julkaisi ensimmäisen laajan paljastusjuttunsa Nuorisosäätiön toimista.

Siitä päivästä alkoi säätiön jyrkkä luisu.

”Meillä oli samana päivänä elokuussa Aktian ja S-pankin kanssa neuvottelut, että allekirjoitetaan säätiölle isot lainoituslimiitit. Istuttiin Aktian konttorissa Manskulla, sitten tuli uutista tuutista. Sitten siinä enemmän juotiin kahvia, ei siinä enää paljon rahoituksista neuvoteltu. Se lamautti täysin säätiön toiminnan”, Haaro muistelee.

Pankit käytännössä lopettivat Nuorisosäätiön rahoittamisen. Se oli vaikea paikka, sillä säätiöllä oli Haaron mukaan noin sadan miljoonan euron edestä hankkeita kesken, ja niihin tarvittiin lisärahoitusta, koska osa aiemmin luvatuista lainoista peruuntui.

”Sitten tuli ihan älytön tulva viranomaisilta: verotarkastus, Aralta tuli nootteja, Patentti- ja rekisterihallinnolta, Raha-automaattiyhdistykseltä, avilta. Joka puolelta”, Haaro sanoo ja pyörittelee päätään.

Sen jälkeen säätiön asunnoissa vuokralla olleet nuoret ”alkoivat oireilla”, kuten Haaro sanoo.

”Että miksi vuokria maksetaan näille roistoille.”

Nikkiläläisen keittiön pöydän ääreen syntyy vaivaantunut hiljaisuus. Nuorten vuokralaisten kysymys on oikeutettu, vaikka Haaro vakuuttaa, että säätiön liiketoimet eivät ole vaikuttaneet nuorten maksamien vuokrien tasoon.

Haaro antaa siis ymmärtää, että hän vain sattui huonoon seuraan. Toki hän sen itsekin ymmärtää, että häntä saattavat odottaa raskaat syytteet.

”Pitäisi nähdä metsä puilta”, Haaro sanoo. Tällä hän kertoo tarkoittavansa sitä, että hallituksen aiempi puheenjohtaja Simo Lämsä antoi hänelle vuonna 2009 tehtäväksi säätiön omaisuuden kasvattamisen. Ja hän siis teki mitä toivottiin.

”Äitini opetti, ettei koskaan saa katkeroitua. Enkä mä katkeroidu.”

Haaro kokee selvästi itsensä tapahtumien uhrina, vaikka tämänhetkisten tietojen perusteella asiaa voi olla vaikea nähdä samoin.

”Äitini opetti, ettei koskaan saa katkeroitua. Enkä mä katkeroidu.”

Aika kitkerään sävyyn Haaro kuitenkin puhuu säätiön nykyjohdosta ja sen toiminnasta viime vuosina, kun säätiö on myynyt pois vapaarahoitteisia asuntoja.

Entä Perttu Nousiainen? Tietäisikö Haaro jotain hänen kohtalostaan? Haaro sanoo olleensa viimeisen kerran yhteydessä Nousiaiseen 19. helmikuuta 2020. Haaro kertoo lähettäneensä Nousiaiselle meilin, että TA-Yhtymään liittyvästä kaupasta on tullut syyttämättäjättämispäätös.

Nousiainen vastasi sähköpostiin pelkällä peukulla. Se on kuulemma viimeinen viesti, jonka Haaro on häneltä saanut.

”Sen jälkeen emme ole olleet missään yhteydessä. Huhuja olen kuullut, että hän olisi kuollut.”

Mistä olet kuullut näitä huhuja?

”Pertun kavereilta, joiden oletin tuntevan Perttua vähän paremmin.”

Huhu, on sama, jonka moni muukin on kuullut ja liittyy kumiveneeseen Tallinnassa.

Entä ne vielä oudommat huhut, joiden mukaan Nousiainen olisi lähtenyt maailmalle pakoon ja nähty liikekumppaninsa Mika Wileniuksen kanssa Sudanissa virittelemässä jonkinlaista raaka-ainebisnestä maan poliittisen eliitin kanssa?

”Mikään ei ole mahdotonta, kun on näistä herroista kyse”, Haaro hymähtää.

Jottei vyyhti olisi jo tarpeeksi outo, moni haastattelemamme Wileniuksen entinen liikekumppani epäilee, oliko kuolema todellinen vai lavastettu, sillä Wileniuksen ruumis tuotiin Dubaista Suomeen tuhkattuna. Motiiviksi ajatellaan sitä, että Wileniustakin saattaa odottaa pitkä vankeustuomio.

Ulkoministeriö vahvistaa, että sen tiedossa on yksi suomalaisen kuolintapaus Dubaissa kesällä 2021 mutta ei paljasta vainajan henkilöllisyydestä mitään.

Herttoniemen metroaseman kupeessa on rakennus, jonka nimi on Hilton.
Luksushotelliin viittaava lempinimi on ironiaa, sillä kyseessä on 1970-luvun alussa valmistunut betonielementtitalo. Se oli Nuorisosäätiön historian ensimmäinen rakennuskohde, joka nimettiin aikoinaan Nuorisohotelliksi.

Talossa on edelleen Nuorisosäätiön pääkonttori. Tapaamme siellä säätiön nykyisen hallituksen puheenjohtajan Jari Laineen ja toimitusjohtaja Kimmo Pihlmanin. Kaksikko aloitti Nuorisosäätiön johdossa vuonna 2018, kun Perttu Nousiainen ja Aki Haaro olivat saaneet potkut. Laine ja Pihlman ovat ensimmäiset Nuorisosäätiön johtajat, joilla ei ole keskustan jäsenkirjaa.

”Me uskomme täyteen avoimuuteen”, Laine julistaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että käymme neuvottelupöydän ääressä tuntikausia läpi sitä, mitä säätiössä tapahtui vuosina 2015–2018.

Laineen ja Pihlmanin työaika on mennyt edeltäjiensä sotkuja setviessä. Säätiö on menettänyt yleishyödyllisyysasemansa, lainojen korkotuet on poistettu, aravalainat irtisanottu, ja yrityssaneerauskin jouduttiin keskeyttämään. Ara on myös kieltäytynyt nimeämästä säätiön tytäryhtiöitä yleishyödyllisiksi, vaikka kyseiset kiinteistöyhtiöt ovat nykyjohdon mukaan noudattaneen lainsäädäntöä ja valtion rahoituksen tarkoitusta.

Se on myynyt ison osan Nousiaisen ja Haaron aikana hankituista kovan rahan asunnoista. Tarkoitus olisi saada loputkin myytyä vuoden 2022 loppuun mennessä.

Toukokuussa 2021 Nuorisosäätiö kertoi myyvänsä yleishyödylliselle Y-säätiölle 595 nuorille tarkoitettua, aravalainoitettua vuokra-asuntoaan. Säätiö kuitenkin jatkaa toimintaansa tarjoamalla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joita sillä on jäljellä noin 2 400.

Säätiön sijoitustoiminnan tuli sen omien ohjeiden mukaan olla ”riskiä karttavaa”. Sijoituskohteiden valinnassa piti siis painottaa varmaa tuottoa ja turvaavuutta. Käytännössä rahoja olisi pitänyt sijoittaa esimerkiksi vähäriskisiin korkorahastoihin.

Nousiainen ja Haaro kuitenkin sijoittivat säätiön vuokralaisiltaan keräämiä rahoja mitä mielikuvituksellisempiin kohteisiin.

Kuten Vietnamin pörssiin.

Sijoitushinkuja oli jopa yhteen diktatuuriin. Vuonna 2017 Nousiainen kävi neuvotteluita siitä, että säätiö sijoittaisi rahaa Valko-Venäjän valtiolliseen puunjalostusteollisuuteen. Ideana oli tiettävästi rakentaa jonkinlainen puutalomoduuleja tuottava tehdas. Hanke ei kuitenkaan edennyt.

Säätiön nykyjohdon ja kupruvuosien osallisten välille on syntynyt jäätävä kaunan tila, jossa osapuolet syyttelevät toisiaan oman edun tavoittelusta. Kesken kirjoitusprosessin meille toimitetaan hieman keskeneräisen oloinen nimetön kirje, joka on osoitettu suomalaisviranomaisille. Kirje on kirjoitettu suomeksi, mutta sen kieli- ja kirjoitusvirheet viittaavat siihen, että kirjoittaja saattaa olla äidinkieleltään vironkielinen.

Kirjeessä pyydetään viranomaisia selvittämään, miksi Nuorisosäätiö on myynyt kesäkuussa 2021 virolaisen tytäryhtiönsä Elupaik Oü:n konkurssipesän osakkeet ”Koskenkorvan rakentajat”-nimiselle yhtiölle.

Ryhdymme selvittämään asiaa, ja paljastuu, ettei kyseisellä yhtiöllä ole mitään tekemistä Nuorisosäätiön kanssa. Kirjeestä löytyy kuitenkin yhtiön Y-tunnus, josta selviää, että kyseessä on Koskensaaren Rakennus -niminen yhtiö.

Kaupparekisteritietojen perusteella yhtiön vastuuhenkilö on ollut aiemmin hallituksen varajäsenenä samassa pienyhtiössä Nuorisosäätiön nykyisen hallituksen puheenjohtajan Jari Laineen kanssa.

Tieto Elupaikin konkurssipesän osakkeiden myynnistä Laineen tutulle hämmentää, sillä konkurssipesässä on tiettävästi 1,6 miljoonan euron omaisuus, josta sen velkojat – Nuorisosäätiö ja Arto Aution yhtiö Brave Capital – parhaillaan kiistelevät oikeudessa Virossa.

Laineen mukaan Koskensaaren Rakennus ei hyödy kaupassa, vaan kyse on teknisestä turvaamistoimenpiteestä ja rikostutkinnan edesauttamisesta.

Koskensaaren Rakennus -yhtiön omistaja pyytää lisäaikaa ennen kuin suostuu mahdollisesti kommentoimaan asiaa. Säätiön Jari Laine sen sijaan suostuu.

Laineella on selitys. Hänen mukaansa kyse on siitä, että Nuorisosäätiöllä on saatavia Elupaikin konkurssipesästä. Viron konkurssilainsäädäntö muuttui vuodenvaihteessa niin, että vaikka konkurssipesän omistajilla olisi velkasaatavia konkurssipesästä, heillä ei ole enää äänivaltaa velkojien kokouksessa. Niinpä säätiö myi konkurssipesän arvottomat osakkeet yhdellä eurolla Laineen tuttavalle siksi, että näin se pystyy turvaamaan asemansa velkojana ja estämään mahdollisesti rikollisesti saadun hyödyn katoamisen teille tietymättömille.

Mutta miksi ne myytiin sinun tuttavallesi?

”Onko teillä tiedossa joku muu yritys, joka haluaisi näillä tiedoilla ne osakkeet ostaa”, Laine vastaa.

Laineen mukaan Koskensaaren Rakennus ei hyödy kaupassa, vaan kyse on teknisestä turvaamistoimenpiteestä ja rikostutkinnan edesauttamisesta. Laine myös sanoo, että Helsingin poliisi on ollut tietoinen Elupaik-kaupan järjestelyistä.

”Tämä on poliisin kanssa käyty läpi tämä kokonaiskuvio ennen kuin sitä on toteutettu", Laine sanoo.

Kenen poliisin kanssa tämä on käyty läpi?

”Helsingin poliisin kanssa.”

Muistatko henkilön?

”Markku Nisulan kanssa, muistaakseni sähköpostilla”, Laine vastaa.

Soitamme tutkinnanjohtaja Nisulalle, joka myöntää kuulleensa asiasta mutta kiistää jyrkästi, että poliisi olisi millään tavoin ottanut kantaa kauppaan.

”Emme me justifioi [totea lainmukaisiksi] tällaisia kauppoja emmekä ota kantaa tällaisiin asioihin.”

Seuraavana päivänä Nisula ottaa yhteyttä Laineeseen ja pyytää tätä korjaamaan syntyneen väärinkäsityksen.

Edelleen on epäselvää: miksi viranomaiset olivat vuosikausia tietämättömiä kaikesta siitä, mitä Nuorisosäätiössä tapahtui?
Potentiaalisia valvojia kuitenkin piisasi: Ara, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stea, Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto ja tietenkin Suomen poliisi.

Helsingin poliisi ja keskusrikospoliisi ovat Nuorisosäätiö-vyyhdestä vielä vaitonaisia, sillä vuosikausien tutkinta on edelleen kesken.

Tutkinnanjohtaja Markku Nisula Helsingin poliisista kertoo, että suurin osa heidän tutkimuksistaan on jo syyteharkinnassa. Tämän vahvistaa myös valtionsyyttäjä Tuire Tamminiemi. Hän uskoo, että ensimmäisestä kokonaisuudesta saataisiin tehtyä syyteharkinta syksyn aikana.

Keskusrikospoliisissa selvitystyö on vielä levällään.

”Tämä on poikkeuksellisen laaja ja monimutkainen tutkinta”, sanoo Antti Perälä, joka toimii krp:ssä tutkinnanjohtajana.

Säätiön nykyjohtoa ihmetyttää se, että säätiöltä poistettiin yleishyödyllisyys­status vasta sen jälkeen, kun Nousiainen ja Haaro olivat saaneet potkut.

Nuorisosäätiön kohdalla valvojista keskeisin, Ara, heräsi asiaan vuonna 2016 sen jälkeen, kun Yle toi säätiön hämäryydet esille.

Tapaamme Aran johdon Teams-palaverissa, koska on korona-aika, ja sitä paitsi Ara on muuttumassa ”monipaikkaiseksi” toimijaksi, jolla ei ole enää varsinaista pääkonttoria.

Etäkokoukseen osallistuvat Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti, valvontapäällikkö Hanne Vikström ja Nuorisosäätiön valvonnasta vastannut Sami Turunen.

He eivät myönnä, että Ara olisi hidastellut Nuorisosäätiön valvonnassa. Turunen näyttää laajan Powerpoint-esityksen, johon on listattu kymmeniä Nuorisosäätiöön liittyviä hallintotoimia vuoden 2016 jälkeen. Byrokratian rattaat vain pyörivät hitaasti, eikä Aran kaltainen valvoja voi roiskia päätöksiä noin vain.

Valvottavalla pitää olla mahdollisuus korjata toimintaansa.

”Vaikka meillä on ollut käskyt, kehotukset ja kiellot voimassa ja säätiö on luvannut korjata toimintaansa, laittomat toimenpiteet ovat jatkuneet entiseen tapaan. Kassaa on pyritty tyhjentämään”, Turunen sanoo viitaten Nousiaisen ja Haaron aikaan.

Nuorisosäätiön nykyjohtoa ihmetyttää se, että säätiöltä poistettiin yleishyödyllisyysstatus vasta sen jälkeen, kun Perttu Nousiainen ja Aki Haaro olivat saaneet potkut. Uusi johto on yrittänyt siivota sotkuja, mutta Aran sanktiot ovat vaikeuttaneet merkittävästi pelastustoimia.

Ylijohtaja Rossilahti ei niele kritiikkiä.

”Jos esimerkiksi Stora Enso ja UPM Kymmene saavat sanktioita metsäkartellista, niin pitäisikö rangaistukset poistaa siinä tapauksessa, että yhtiöt vaihtavat hallitustaan”, Rossilahti sanoo.

Sinänsä säätiön nykyjohto on Rossilahden mukaan tehnyt oikeita asioita säätiön kurssin korjaamisessa.

Palataan vielä Tallinnan Piritaan ja syksyisen synkälle rannalle.
Mitä tapahtui Perttu Nousiaiselle? Miksi lupaava nuorisopoliitikko päätyi mieron tielle, joka vei järjettömiin tekoihin ja lopulta kadoksiin?

Ainakin Nousiaista näyttää ohjanneen voimakas halu ottaa riskejä ja vaurastua. Mutta kovin taitava liikemies hän ei ole ollut. Yksittäiset miljoonat tuntuvat olleen hänelle lähinnä pyöristysvirheitä, eikä useimmissa hänen hankkeissaan ole ollut liiketaloudellista tolkkua.

Vuosina 2015–2018 Nousiaisella on ollut päällä jonkinlainen maailmanlopun meininki, jossa millään ei ole ollut enää väliä. Yksi kupru näyttää johtaneen aina seuraavaan ja samalla yhä syvemmälle hämärien liikemiespiirien noidankehään.

Tallinnassa Nousiainen ei tunnu edes yrittäneen peitellä väärinkäytöksiä, vaikka hänen on ollut pakko ymmärtää tekojen lopulta paljastuvan.

Hämmentävää on myös se, että jos moni onkin tehnyt Nuorisosäätiön kustannuksella miljoonia euroja henkilökohtaista voittoa, mikään ei viittaa siihen, että Perttu Nousiaiselle olisi lopulta jäänyt suurta omaisuutta.

Hänen viimeinen tiedossa oleva ”asuntonsa” oli pieni koppimainen huone Pirita Marina Spa -hotellissa. Noin 15 kilometriä Tallinnan keskustasta sijaitseva hotellirakennus on epätodellisen ruma. Kolho betonimöhkäle on rakennettu vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin purjehtijoiden majoitustiloiksi.

Neljässä vuosikymmenessä neuvostobetonikolossi on rapistunut kurjaan kuosiin.

”Ei Pertulla ollut rahaa”, Benno-Mihkel Vald sanoo.

Nousiainen asui Valdin mukaan hotellin halvimmassa huoneessa. Koska rahat olivat lopussa, Nousiainen pyysi Valdin mukaan, että hänen hotellihuoneensa lakanat vaihdettaisiin vain kahden viikon välein. Nousiaiselta jäi katoamisen myötä hotellilasku maksamatta. Käytössä ollut vuokra-autokin oli vanha rämä, Vald kertoo.

Ja se kumivenekin oli kuulemma Motonetistä hankittu.

Jos näin todella oli, se saattaa johtua siitä, että käräjäoikeus on vuodesta 2018 lähtien määrännyt Nousiaisen omaisuutta vakuustakavarikkoon. Mutta todennäköisesti myös siitä, että rahaa on mennyt Runnin kylpylän ajoilta peräisin oleviin henkilökohtaisiin velkoihin.

Voi olla, että tuo velkakierre aloitti huonojen päätösten spiraalin, joka upotti Nousiaista askel askeleelta syvemmälle suohon. On mahdollista, että hän on paennut kauas Suomesta ja Virosta ja joutuu piileskelemään viranomaisilta ainakin vuoteen 2028, jolloin epäillyt rikokset vanhentuvat.

Muutama päivä ennen tämän jutun julkaisua Tallinnan poliisi kertoo vielä yhden kiinnostavan detaljin Nousiaiseen liittyen.

Kun Nousiainen poistui vuokra-Fordilla Pirita Marina -hotellista yön pimeyteen 3. maaliskuuta 2020, vuokra-auto löytyi myöhemmin ”maaseudulta Tallinnan ulkopuolelta”.

Eli hän ei ole poistunut ainakaan sillä autolla Virosta eikä autoa ilmeisesti hylätty myöskään Piritan rannan lähelle, jossa Nousiaisen kumiveneen huhutaan löytyneen kaatuneena. Tallinnan poliisin mukaan kyseisen yön tapahtumien tutkinta on edelleen kesken.

On toki myös mahdollista, että Tallinnan-kiinteistöbisneksen hämäräpuolella Nousiainen on ajautunut itseään kovaotteisempiin piireihin, joiden peliä hän ei ole enää hallinnut.

Niin suoraviivaiseen maailmaan, ettei siellä selviytynyt edes Guinnessin-ennätysluokan savolaisella supliikilla.

Oikaisu 7.11. kello 15.20. Perttu Nousiainen ei ollut 2003 eduskuntavaaleissa ensimmäinen, joka ei päässyt läpi keskustan Pohjois-Savon listalta. Hän oli vasta neljäs.

Marko Junkkari ja Tommi Nieminen, teksti

Sami Kero ja Jukka Gröndahl, kuvat ja videot

Anssi Miettinen ja Päivi Niemi, tekstin editointi

Sonia Zaki, grafiikka

Miika Holopainen, henkilökuvien käsittely

Anssi Miettinen, tuottaminen

Ea Vasko, kuvatuottaminen ja ulkoasu

JULKAISTU 6.11.2021 © Helsingin Sanomat