Ihminen montussa

Kun kuormaajat eivät enää lastaa hiekkaa ja soraa, suomalaisilla soramontuilla alkaa uusi elämä. Se voi olla karmiva – tai pulputa iloa. Valokuvaaja Otto Ponto kuvasi ihmisiä soranottopaikoilla.

Sonkamuotka, Enontekiö, 2020. Lasse Tapani rakensi talon aivan vanhan soramontun viereen Muoniontien varteen 1990-luvulla. Montun kaivatti 60 vuotta sitten silloinen tie- ja vesirakennushallitus pakkolunastuksen jälkeen. Montun sorasta rakennettiin Muoniontien uusi linjaus. Tapani puolestaan rakensi muutama vuosi sitten tuulen kaatamista rankapuista itselleen varastorakennuksen monttuun.

Sonkamuotka, Enontekiö, 2020. Lasse Tapani.

Haukipudas, Oulu, 2019. Oululainen Janne Lemmetyinen harjoitteli vaistojousella metsästämistä haukiputaalaisella hiekkamontulla. Ensin heitetään vaahtomuovipallo montun rinteeseen, jota pitkin pyörivään palloon pitäisi sitten osua nuolella. Pohjos-Pohjanmaan rannikkoalueilla on laajoja aktiivisia ja käytöstä poistettuja soramonttuja.

Haukipudas, Oulu, 2019. Janne Lemmetyinen.

Haukipudas, Oulu, 2019. Yksinäinen romuauto haukiputaalaisella käytöstä poistetulla soramontulla.

Sondby, Porvoo, 2019. Vihtiläinen Satu Örnberg nauttii Porvoon Sondbyn leirintäalueella kauniista maisemista ja hyvistä uintivesistä. Eläimiäkin näkyy: merikotkia ja muurahaisleijonia. "Auringonlaskut ovat viimeisen päälle”.

Sondby, Porvoo 2019. Sondbyn leirintäalueella Veli Heinänen ja Hugo Heinänen ja Ella Salovaara pohtivat, miten kasataan Spede Pasasen kehittelemää super surf -alusta.

Jäälin soramontut, Oulu 2019. Nuori mies pakotettiin ampumaan veljensä Oulun Jäälin soramontuilla syksyllä vuonna 2018. Uhrin ruumis piilotettiin alueelle ja löydettiin seuraavana keväänä laajojen etsintöjen jälkeen.

Paimio, 2019. Louhoksella juhlitaan heinäkuisena iltana. Bändit soittavat kallioleikkauksen sisään pystytellä lavalla. Yleisö tömistelee hiekkapölyä ilmaan ja joku yrittää ajaa hiljaa moottoripyörällä lavalle.

Paimio, 2019.

Rauha, Lappeenranta 2019. Lappeenrantalainen golfkenttä on kasvanut koilliseen kohti Ruduksen betonitehdasta Imatran puolella kuntarajaa.

Hyrylä, 2019. Hyrylän soraharjut tunnetaan pahamaineisista Hyrylän hävittäjistä, sora-autoista, jotka kaahailivat soralasteja Tuusulantietä pitkin pääkaupunkiseudun rakennustyömaille. Nyt seudulla pelaillaan frisbeegolfia mäntymetsikössä. Tomi Tela heittää tiheässä metsikössä.

Hyrylä, 2019. Toni Lehto, Arttu Ojanperä, Tomi Tela, Aki Rantanen ja Miika Mattila pelaavat frisbeegolfia.

Kassakaappimonttu, Oulu 2019. Elma Hentilä nousi pinnalle sukelluksen jälkeen Kassakaappimontuksi kutsutulla uimapaikalla Oulun Kiimingissä. Monttu on saanut nimensä murtovarkaiden sinne viemästä palosuojakaapista, joka löytyy lammen pohjasta. Varkaat eivät saaneet kaappia auki.

Mäntyvaara, Rovaniemi 2020. Mönkijöiden jälkiä syksyisellä soramontulla.

Enontekiön Palojoensuussa Suomen kaivannaisteollisuuden yleisin raaka-aine tuntuu jalkojen alla ohuen kasvillisuuskerroksen läpi. Täällä ei ole harvinaista kultaa, rautamalmia, uraania tai nikkelimalmia, vaan hiekkaa ja soraa. Ne ovat yhdessä maailman toiseksi käytetyin raaka-aine.

Hiekasta ja sorasta tehdään betonia ja asfalttia, joista asuinympäristömme on rakennettu.

Nyt maailmalla puhutaan rakentamista uhkaavasta hiekkapulasta.

Tätä raaka-ainetta otetaan hiekkakuopista ja soramontuista, jotka viranomaiskielellä ovat maa-aineksen ottopaikkoja. Tällaisille paikoille tarvitaan tietenkin maa-aineksenottolupa, ja niitä on Suomessa voimassa tuhansia.

Hiekka- ja soramonttuja on Suomessa niin paljon, että niitä ei huomaakaan. Suomen Ympäristökeskus on laskenut soramonttuja olevan noin 10 000.

Monttujen mittakaavat vaihtelevat valtavasti. Vanha isäntä hakee suvun pieneltä hiekkakuopalta muutaman ämpärillisen hiekoitustarpeiksi, jos talvella on paljon kaljamakelejä. Suurimmat soranottoalueet Pohjois-Pohjanmaalla ovat kuin keinotekoisia aavikoita, joille rakennettuja tieverkostoja pitkin sorarekat ajavat keskellä yötä.

Kaivoshankkeet ovat määrältään vähäisiä soramonttuihin verrattuna. Tällä hetkellä Suomessa on 22 kaivosta, josta louhitaan mineraaleja.

Puoli vuosisataa sitten Etelä-Suomen soraharjuista ammennettiin estoitta. Osa harjuista kaivettiin tyhjäksi. Nyt luvat uusiin soramonttuihin ovat aiempaa tiukemmassa.

Huomattiin, että parhaat soramaat ja pohjavesialueet ovat samoilla alueilla. Monet vanhat montut on kaivettu niin lähelle pohjavesirajaa, että montut täyttyvät hiljalleen vedellä. Saastumisen vaara on ilmeinen. Ympäristölainsäädäntöä on tiukennettu ja jatkossa hiekkaa ja soraa hankitaan pääosin kalliota louhimalla ja murskaamalla.

Soramonttulupa määrää, kuinka syvälle soraa saa kaivaa. Kun tietty syvyys tulee vastaan, soramonttu suljetaan. Vanhat soramontut jäävät maisemaan vuosikymmeniksi. Kasvit palaavat ravinneköyhään hiekkamaahan hitaasti, jos ollenkaan.

Soraharjut muodostuivat jääkauden sulamisvesien takia tuhansien vuosien prosesseissa, ja ne kaivettiin tyhjäksi muutamassa kymmenessä vuodessa.

Kun taloudellisen toimeliaisuuden rytinä väistyy soramontulta, ilmestyy sinne muuta elämää – ja kekseliäs ihminen. Yhdet montut maisemoidaan, mutta toiset jäävät ensisilmäyksellä kolkoiksi joutomaiksi, arviksi kotimaan pintaan.

Joutomaille näyttää olevan tarvetta, koska kaupungeissa on ahdasta ja joku aina katsoo.

Soramontuilla tehdään hämärähommia ja rikoksia. Poltetut autonromut, hylätyt verkot ja elektroniikkajäte näyttävät kuuluvan kansallismaisemaan.

Oulussa Jäälin soramontulla mies ampui veljensä, jonka ruumis piilotettiin alueella sijainneeseen ojaan.

Suomalaiset puuhastelevat vanhoilla soramontuilla myös kaikenlaista mukavaa, ja tilaa vaativaa: he perustavat leirintäalueita, järjestävät rockfestivaaleja, rakentavat golfkenttiä ja harjoittelevat vaistojousimetsästystä.

Ja uivat. Ylivoimaisesti eniten vanhoja soramonttuja on kunnostettu uimapaikoiksi.

Otto Ponto, teksti ja kuvat

Tuija Pallaste HS, tekstin editointi

Lilli Korhonen HS, verkkotaitto

Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia verkossa osoitteessa hs.fi/sivu/kuvia-suomesta/.