HS testasi, miten hyvin ranteesta sykettä mittaavien äly- ja urheilukellojen tulokset pitävät paikkansa. Sukupuolten välillä oli isoja eroja.
Eliisa Aikkila HS, teksti
Ninna Lindström, kuvat
”Mennään 250 wattiin, miltä tämä tuntuu?” liikuntafysiologi Elias Lehtonen kysyy säätäessään kuntopyörän vastusta korkeammalle.
Toimittaja Juho Salminen hikoilee, nyökkää ja jatkaa polkemista sykekello kummassakin ranteessa.
Helsingin Urheilulääkäriaseman tiloissa testataan kuutta ranteesta sykettä mittaavaa kelloa, joiden tuloksia verrataan sykevyön ja EKG-mittauksen antamaan dataan. Salminen testaa kelloja pyöräillen, toimittaja Elina Väntönen juosten.
Tulokset yllättävät: Salmisen kohdalla moni kello piti kohtuullisen hyvin kutinsa, Väntösen kohdalla ei. Yksi kello suoriutui hyvin kummallakin testaajalla.
”Molemmille löytyi kello, joka toimi, sekä sellaisia kelloja, jotka eivät toimineet kyseisellä testaajalla”, Lehtonen toteaa.
Testin suurin löydös vaikuttaa olevan se, että kapeampaan naisen ranteeseen sykekellot toimivat varsin huonosti.
Suomea ja koko maailmaa vaivaa valtava itsensä mittaamisen buumi. Erilaisia sykettä, askelia ja unta mittaavia äly- ja sykekelloja roikkuu lähes jokaisen ranteessa, ja laitteet antavat käyttäjälleen hyvin tarkalta vaikuttavaa dataa.
Toisille kellot toimivat kuitenkin paremmin kuin toisille.
”Valmistajat eivät suoraan sano sitä, miten tulokset eroavat naisten ja miesten välillä. Naisilla on keskimäärin kapeampi ranne. Tämän testin kohdalla voidaan pohtia, istuvatko mittarit, niiden rannekkeet ja sensorit paremmin miehen ranteeseen”, Lehtonen pohtii.
Eroa voi selittää myös ero testiasetelmassa: Salminen testasi kelloja polkien. Sisäpyöräilyssä testatut kellot toimivat hyvin, mutta ulkona polkiessa tilanne voi olla toinen, kun kelloon kohdistuu usein tärinää alustasta.
”Pääosin lajin staattisuus edistää mittaustulosta. Jos ranne on kuitenkin väärässä asennossa, se voi haitata polkiessa tulosta.”
Valtaosa syke- ja älykelloista suunnitellaan kuitenkin ensisijaisesti juuri kävelijän ja juoksijan tarpeisiin.
”Valmistajat eivät suoraan sano sitä, miten tulokset eroavat naisten ja miesten välillä.”
Näin testi tehtiin
- Kutakin kelloa testattiin 20 minuutin ajan, johon sisältyi lepo istuen, seisomaan nousu, matalatehoinen aerobinen, tasainen sykkeennousu sekä viisi intervalliosuutta.
- Tyypillisesti sykekelloille on helpointa seurata tasaista sykkeennousua ja sykettä. Nopeat sykkeen muutokset ovat haastavimpia.
- Kellojen raakadataa ja sovellusten käyriä verrattiin sykevyöllä ja EKG:lla tallennettuun sykedataan.
- Polarista, Suunnosta ja Garminista raakadatan sai tarkempaa analyysia varsin ulos helposti. Amazfit, Samsung ja Huawei osoittautuivat hankaliksi, eikä raakadataa saa ulos ilman kolmatta osapuolta.
Ranteesta sykettä mittaavien kellojen mittaustekniikka perustuu optisiin ledimittareihin. Ne mittaavat veren pulssiaaltoja ranteesta valon avulla. Tämän takia ranteen kapeus ja mittarin hyvä istuvuus ovat niin tärkeitä.
”Ledimittari lähettää tietyn verran valoa tietyllä aallonpituudella ranteeseen ja tulkitsee sitä, kuinka paljon valo hajoaa”, Lehtonen kuvailee.
Ranteen paksuuden ohella myös muut yksilölliset ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, miten hyvin kellot toimivat. Muun muassa Suunto kertoo sivullaan, että tummat tatuoinnit ranteessa saattavat heikentää tuloksia.
Myös ihonvärillä voi teoriassa olla vaikutusta: joidenkin kellojen kohdalla mittaustulosten on huomattu olevan epätarkempia tummalla iholla. Ihonvärin vaikutusta sykekellojen mittaustuloksiin on tutkittu paljon, mutta täyttä varmuutta asiasta ei vielä ole.
”Itsensämittaustekniikka suunnitellaan ensisijaisesti keski-ikäiselle valkoihoiselle miehelle.”
Muissa samaa, valoon perustuvaa mittaustekniikkaa hyödyntävissä mittauksissa ihon värillä on vaikutusta, ja niissä joudutaan tekemään säätöjä ihon värin mukaan, Lehtonen huomauttaa.
”Kyllähän itsensämittaustekniikka suunnitellaan ensisijaisesti keski-ikäiselle valkoihoiselle miehelle. Toki tuotteita tehdään sille joukolle, jossa on kysyntää. Mutta meillä isoissa määrin näkyvät myös naisasiakkaat, ja kuntotestin maksavista asiakkaistamme lähes puolet on naisia.”
Siihen, miten hyvin ranteesta sykettä mittaava kello toimii, vaikuttavat useat eri seikat, Lehtonen sanoo. Sopivaa sporttikelloa valitessa kannattaa pitää mielessä ainakin neljä asiaa.
Ensimmäisenä on syytä kiinnittää huomiota yksilöstä riippuvaisiin tekijöihin, erityisesti ranteen ympärysmittaan. Varsinkin kapearanteisten on hyvä olla tarkkoja siitä, että kello on sopivan kokoinen.
”Tärkeää on, saako kellon sellaiseen kohtaan, että se pysyy hyvin paikallaan ja sensori saa hyvän signaalin.”
”Kellot ovat epätarkempia mittareita lajeissa, joissa käteen tulee enemmän liikettä.”
Toisena merkityksellistä on itse laji: onko kyseessä pyöräily vai juoksu, hiihto vai soutu? Osa kelloista toimii paremmin tietyissä lajeissa ja osa toisissa. Käden liike sotkee tuloksia yleensä kuitenkin joka tapauksessa jonkin verran.
”Kellot ovat epätarkempia mittareita lajeissa, joissa käteen tulee enemmän liikettä.”
Kolmantena mittaustulokseen vaikuttavat kellon teknologiset ominaisuudet. Vaikka kaikki kellot toimivat samanlaisella periaatteella, osa tarjoaa kehittyneempää teknologiaa kuin toiset.
”Esimerkiksi Polar on pyrkinyt Vantage-mallissaan parantamaan mittausta sillä, että siinä on sekä punaista että vihreää valoa lähettävä sensori.”
Neljäntenä tekijänä on ympäristö, erityisesti lämpötila. Toisin kuin sähkösignaalia mittaavaan sykevyöhön, pulssialuetta mittaaviin rannemittareihin hiki tai ilmankosteus eivät juuri vaikuta. Varsinaisesti oikean kellon valitsemiseen treenilämpötilalla ei ole merkitystä, mutta tuloksia tulkitessa se kannattaa pitää mielessä.
”Lämpimähkö sää lienee pääosin helpompi kuin kylmä sen takia, että lämpimissä olosuhteissa verta virtaa mahdollisesti enemmän, ja kellon on helpompi huomata pulssi. Kun liikutaan kylmässä, ihonalainen verenkierto vähenee.”
Eliisa Aikkila, teksti
Ninna Lindström, kuvat
Essi Lehto, tekstin editointi
Lilli Korhonen, ulkoasu
JULKAISTU 27.7.2021 © Helsingin Sanomat