Parrasvaloissa Betty Fvck
Yli kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttanut Dao Phuong on sekä markkinoinnin tohtoriopiskelija että drag-artisti Betty Fvck. Hänelle drag on fantasiaa ja vapautta.
Inkeri Harju HS, teksti
Outi Pyhäranta HS, kuvat
Tuuli Huotari, animaatiot
”Miksi kukaan haluaisi enää olla oma itsensä? Elämähän on kamalaa.
Älkää ymmärtäkö väärin. On toki hyvä olla oma itsensä. Mutta onhan se tylsää olla minä 24/7.
Välillä pitää ottaa etäisyyttä itsestään ja olla erilainen. Silloin voi esimerkiksi pukeutua eri tavalla, valita uuden lempinimen tai laittaa Tinderiin tai Grinderiin uuden kuvan.
Siitä saa uutta perspektiiviä ja se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme hieman paremmin.
Minun sivupersoonani on Dao Phuong. Hän on 32-vuotias queer ja aasialainen maahanmuuttaja, joka työskentelee tutkijana taloustieteessä.
Onko tuo kovin myyvää? Vetäisikö se sinua puoleensa? Se on tosi perus sivupersoona.
Mutta Betty on extravaganzaa, fantasiaa, mystisyyttä.
Hän on liioiteltu, äänekäs, ylpeä, värikäs, todella queer ja puhuu aina suoraan sydämestään.
Ja se on se hahmo, jota yritän myydä. Ei kukaan halua nähdä kolmekymppistä aasialaista, joka työskentelee tietokoneellaan kahteen saakka yöllä.
Betty on hahmo, jonka ihmiset haluavat nähdä.”
”Muutin Suomeen 12 vuotta sitten, vuonna 2010. Muistan sen edelleen tarkasti. Oli talvi. Kylmin talvi moneen vuoteen. Tulin kuumasta Vietnamista kylmään ja pimeään Suomeen.
Olin šokissa, mutta se sai minut selviytymistilaan.
Suomeen päätyminen oli tavallaan täysin sattumanvaraista, mutta se tuntuu myös vähän kohtalolta. Tapasin lukioaikaisen ystäväni, ja hän kertoi lähtevänsä Suomeen.
Mitä hittoa? Mikä on Suomi, missä on Suomi?
Hän kertoi, että menevänsä sinne opiskelemaan. Olin vielä enemmän hämmentynyt. Miten hänellä on siihen varaa? Kotimaamme on erittäin köyhä, eikä sieltä ole varaa matkustaa ulkomaille.
Hän kertoi, että Suomessa on ilmainen ja hyvin laadukas koulutus. Meidän piti tulla yhdessä, mutta lopulta hän ei edes hakenut. Olin hyvin vihainen, mutta lähdin sitten yksin.”
”Drag on fantasiaa. Vuosien kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että dragissä ei ole kyse vain ulkonäöstä taikka naisen tai jonkun julkkiksen esittämisestä.
Mielestäni se, mitä teen on rajojen rikkomista. Pohdin aina, kuinka voisin tehdä asiat eri tavalla.
Kuvittele minut vaikka metrossa: minulla on täysi drag-meikki päällä, mutta kaulasta alaspäin tavalliset miehen vaatteet. Kuvittele, kuinka monet ihmiset tuijottavat.
Viimeisen kuuden drag-vuoteni aikana olen oppinut valtavasti. Myös rakastamaan itseäni. Se on koko taiteilijaurani tärkein oppi.
Olen ihan okei tällaisena. Minun ei tarvitse muuttaa mitään tehdäkseni muut onnelliseksi. ”
”Elän taiteilijauralleni. Luotan siihen, että edes yksi henkilö tässä huoneessa, maassa tai planeetalla vaikuttuu siitä, kun esiinnyn lavalla, sanon jotain tai postaan someen.
Taiteen tulisi olla jokapäiväistä elämää, kaikkialla. Sosiaalisen median postaus voi olla taidetta. Se miten pukeudut voi olla taidetta tai se kuinka piirsit tänään silmäluomiesi rajaukset.”
”Suurin syy sille, että aloitin dragin oli se, että inspiroiduin toisesta artistista.
Hän on Violet Chachki Rue Paul’s Drag Race -ohjelmasta. Sain mahdollisuuden nähdä hänet livenä, kun olin New Yorkissa. Toin esityksen herättämän tunteen mukanani Suomeen ja kysyin itseltäni, voisinko olla kuin hän.
Olin aina rakastanut drag-taidetta, mutta en ollut koskaan ajatellut pystyväni siihen itse. En osannut meikata tai ommella asuja, eikä minulla ollut hajuakaan muodista.
Se oli vain sellainen hullu idea kauniilla hetkellä.
Jos olet kiinnostunut dragista, kokeile sitä. Meikkejä on niin helppo saada nykyään. Ja pojatkin meikkaa. Se on normaalimpaa.
Pidä lip sync -show vessan peilin edessä. Pidä hauskaa!”
”Aloittaessani dragin olin kuin tyhjä taulu. Ei mitään hajua, mitä tekisin.
Osallistuin sellaiselle intensiivikurssille, jossa toinen draq queen pyysi minua piirtämään oman hahmoni paperille. Piirsin jotain, jonka jälkeen hän kysyi hahmoni nimeä.
Violet oli juuri julkaissut videon nimeltä Bettie. Ajattelin, että onpa söpö nimi, todella klassinen, mutta myös bitchy. Sitten hän kysyi, mikä on drag-sukunimeni?
Siihen aikaan matkustin paljon Berliinissä. Siellä on sellainen homobaari kuin Betty F***. Päätin olla Betty Fuck.
Mutta sosiaaliseen mediaan ei voi laittaa nimeksi kirosanaa. No, muutetaan uu veeksi. Betty Fvck.”
”Tein kandidaatintutkintoni Haaga-Heliaan. Maisterintutkinnon suoritin Aallossa ja nyt teen jatko-opintoja Hankenissa. Lisäksi viimeistelen pedagogisia opintojani Tamkissa.
Mun koko vitun elämä on pelkkää opiskelua.
Kirjoitan väitöskirjaani Hankenissa. Tavoitteeni on valmistua tohtoriksi. Joku päivä, toivottavasti.
Rakastan kouluani, laitostani ja ohjaajaani. Meno vaikuttaa hyvin avarakatseiselta.
Kun saan väitöskirjani valmiiksi, yliopistolla pidetään väitöstilaisuus. Olen kolme tuntia lavalla, professorit esittävät brutaaleja kysymyksiä ja sitten saan hatun ja todistuksen.
Menen sinne dragissä. Tiedän, että pukukoodi on musta, joten laitan musta pitkän leningin.
Silloin rikon stereotypioita huolella. Akateeminen maailma voi olla järkyttävän tylsä.
Karonkkakin, juhla uudelle valmistuneelle, on virallisempi tapahtuma kuin häät. Ei. Me aiomme pitää drag shown. Tai strippiesityksen.
Ja professorien on pakko tulla katsomaan sitä.
Tulevaisuudessa haluaisin olla opettaja. Mielestäni se on nykyään enemmin mentorina ja valmentajana oloa kuin, tiedon jakamista. Tietoa saa nykyään joka paikasta.
Opettajan tulee rohkaista oppimaan. Koulutuksen, kuten taiteenkin, ei tulisi olla yksisuuntainen tie.”
”Maailmassa ei ole täysin turvallista paikkaa. Paitsi Islanti.
Jos ajatellaan vaikka Ukrainaa. Siellä oli turvallista vain hetki sitten.
Turvallisuus on kiinni jokaisesta yksilöstä. Siitä, että tunnemme vastuuta kunnioittaa toisiamme.
Yleisesti ottaen Suomi on paljon turvallisempi kuin monet muut maat.
Mutta mielestäni turvallisuutta pitäisi miettiä enemmän mikroympäristöjen näkökulmasta. Onko kotisi turvallinen? Entä toimistosi, työpaikkasi?
Esimerkiksi kotona voi olla hyvin homofoobinen sukulainen, jopa oma vanhempi, työpaikalla voi olla todella rasistinen pomo. Kahvilassa voi joutua huutelun kohteeksi.
Se häiritsee meidän rauhaamme ja turvallisuuttamme.
Viha kumpuaa tiedon puutteesta.
Nuori, joka olet osa vähemmistöä esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan tai vammaisuuden vuoksi tai sinulla on ongelmia oman kehonkuvasi tai mielenterveytesi kanssa, olet erityinen ja olet rakastettu.”
Inkeri Harju, teksti
Outi Pyhäranta, kuvat
Tuuli Huotari, animaatiot
Lotta Mikkilä & Piritta Räsänen, tuottaminen
Piritta Räsänen, tekstin editointi
Pinja Saarela, ulkoasu
JULKAISTU 2.7.2022 © Helsingin Sanomat