Pää­kaupungin lasku­pää

Mikko Kiesiläinen menestyi konsulttina ja epäonnistui politiikassa. Nyt hän on Helsingin ensimmäinen pääekonomisti ja sopii liiankin hyvin pomonsa Juhana Vartiaisen alaiseksi.

Alex af Heurlin HS, teksti

Juha Salminen HS, kuvat

Pääekonomisti on erikoinen titteli. Sellaisia löytyy finanssiyhtiöistä ja etujärjestöistä. Kaupungeilla pääekonomisti on poikkeus. Nyt sellainen löytyy kuitenkin Helsingiltä.

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen nimitti Mikko Kiesiläisen kaupungin pääekonomistiksi elokuussa. Tehtävänimike on uusi. Nimitysuutisen yhteydessä pormestari kertoi, että Kiesiläinen auttaa Helsingin kaupunkia ”tekemään parempia päätöksiä” ja pohtii kaupungin panos–tuotos-suhteita.

Kiesiläinen kuuluu vihreisiin ja hänellä on poliittisia intohimoja, mutta pääekonomistina hän on kaupungin työntekijä ja kertoo pysyvänsä pääosin poissa poliitikkojen väännöistä. Hän on keskittynyt ”pormestaria avustaviin tehtäviin”.

”Joissakin isoissa firmoissa on toimitusjohtajan neuvonantaja, ehkä työni voisi rinnastaa sellaiseen.”

Ovatko Vartiainen ja Kiesiläinen löytäneet viimein heille sopivan, tarpeeksi epäpoliittisen areenan eli Helsingin?

Mikko Kiesiläinen sopii monella tavalla Juhana Vartiaisen alaiseksi. Ensinnäkin: tausta on oppinut ja kansainvälinen.

Kiesiläinen voisi halutessaan mennä kaupallisella alalla töihin mihin tahansa. Hän on valmistunut tuotantotalouden maisteriksi London School of Economicsista (LSE).

Sen jälkeen hän oli vähällä hakea työtä valtiovarainministeriöstä mutta se olisi vaatinut todistusta virkamiesruotsista. LSE:n lopputyö olisi pitänyt myös hyväksyttää Opetushallituksella.

Niinpä Kiesiläinen päätyi ensiksi konsulttiyhtiö McKinseylle ja sitten pääomasijoittaja Intera Partnersille. HYY-Yhtymällä hän oli liiketoimintajohtajana mukana järjestelemässä ylioppilaskunnan 200 miljoonan euron arvoisia kiinteistösijoituksia.

Kiesiläinen kertoo keräävänsä jatkuvasti dataa eri lähteistä. Se on kuulemma aiemmista työpaikoista vakiintunut tapa.

”Kaikki, mitä teen työssäni, on niiden oppien soveltamista, mitä opin uran alkupuolella. Se vaikuttaa olennaisesti siihen, miten lähestyn ongelmia ja miten ratkon niitä.”

Tarkoittaako se monimutkaisten excel-mallien hinkkaamista kellon ympäri?

”Ei mulla ole samanlaisia jättiexceleitä kuin esimerkiksi konsulttina, mutta aina on joku taulukko auki koneella.”

Viimeisin koneella avattu excel-tiedosto koostui Alkon tilinpäätöksistä kootuista aikasarjoista. Alkon asiat eivät kuulu Helsingin kaupungin pääekonomistin työpöydälle, mutta saahan ihmisellä olla harrastuksia.

Aivan kuten Vartiainen, myös Kiesiläinen on entinen sosiaalidemokraatti.

Aivan kuten Vartiainen, myös Kiesiläinen on entinen sosiaalidemokraatti. Ja aivan kuten Vartiainen, Kiesiläinen on käyttänyt paljon aikaa ja energiaa sellaisiin asioihin politiikassa, jotka ovat junnanneet paikoillaan.

Kiesiläinen liittyi demarinuoriin ”heti kun se oli mahdollista” eli 15-vuotiaana, mutta hän erosi puolueesta parikymppisenä, noin kymmenen vuotta sitten.

Kiesiläisen usko sosiaalidemokraatteihin meni lopullisesti, kun vihreät esittivät peruspäivärahan nostoa. Demarit vaativat, että ansiosidonnaista toimeentulotukea piti nostaa peruspäivärahaa voimakkaammin tai koko hanke haudattaisiin. Kiesiläinen lähetti eroilmoituksen perusteluineen Sdp:n nuorisojärjestölle. Uusi poliittinen koti löytyi vihreistä.

Kiesiläinen on yrittänyt murtaa sinnikkäästi vakiintuneita monopoleja, kuten apteekkien sääntelyä, Alkoa ja Veikkausta. Tulokset ovat jääneet laihoiksi.

”On tiettyjä asioita, joita en halua laskea”, kuuluu vastaus, kun kysyy kuinka monta tuntia hän on käyttänyt elämästään apteekkialaan liittyviin asioihin.

Yrityselämässä menestynyt Kiesiläinen ei ole saanut poliittista uraansa lentoon.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hän oli ehdolla Uudeltamaalta. Ääniä tuli vajaat 1 700, kun läpimenoon vaadittiin yli 4 000 ääntä. Viime kesän kunnallisvaaleissa Kiesiläinen oli ehdolla Helsingistä ja sai vain 400 ääntä. Se ei riittänyt edes kunnanvaltuuston varasijalle.

”Kyllä se kuntavaalitulos meni penkin alle”, Kiesiläinen sanoo.

Nyt Kiesiläinen on kuitenkin silmin nähden innoissaan työstään pääekonomistina. Asiat näyttävät etenevän.

Kaupungin suuret ja keskikokoiset puolueet, eli kokoomus, vihreät, Sdp ja vasemmistoliitto, ovat samoilla linjoilla monista kaupungin asioista: ilmastopolitiikka ja kasvava kaupunki ovat kaikkien puolueiden agendalla. Kun tähän lisätään vielä kaupungin vahva tase, latu on auki.

Ovatko Vartiainen ja Kiesiläinen löytäneet viimein heille sopivan, tarpeeksi epäpoliittisen areenan eli Helsingin?

Kiesiläinen nyökyttelee.

”Kuntapolitiikassa fokus on usein toimeenpanossa. Se sopii minulle.”

Mitä kaupungilla siis tapahtuu? Aloitetaan velkavivusta ja verrataan Kiesiläisen aiempaan työhön pääomasijoittajana.

Pääomasijoittajat ostavat tyypillisesti pörssin ulkopuolisia yhtiöitä, joissa näkevät potentiaalia paljon nykyistä parempaan. Ostetun yhtiön strategia pistetään uusiksi. Yleensä pääomasijoittaja haluaa yhtiöltään aggressiivista kasvua velkavivun avulla. Juha Sipilän sanoin tase laitetaan töihin.

Helsinki on kasvattanut investointejaan jo vuosien ajan, mutta nyt kaupunki valmistautuu historiansa suurimpiin kasvupanostuksiin ja aikoo kaksinkertaistaa velkamääränsä seuraavan kolmen vuoden aikana.

Velkarahat menevät muun muassa Kruunuvuorensiltaan sekä Kalasataman ja Pasilan raideyhteyksiin. Jos kaikki etenee suunnitellusti, Helsingin kiskokilometrien määrä tuplaantuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Velan kaksinkertaistuminen muutamassa vuodessa voi kuulostaa rajulta, mutta lähtötaso on syytä ottaa huomioon. Helsingin kaupungin tase on vahva, joidenkin mielestä jopa pulska.

Tiukan budjettikurin ansiosta kaupungilla oli vuoden 2020 lopulla vain noin miljardi euroa velkaa. Se on mitättömän vähän, vertasi sitä sitten kaupungin verotuloihin, bkt:hen, kaupungin omaisuuteen tai asukasmäärään.

Nyt kaupunki valmistautuu historiansa suurimpiin kasvupanostuksiin ja aikoo kaksinkertaistaa velkamääränsä seuraavan kolmen vuoden aikana.

Lisäksi korot ovat ennätyksellisen matalalla. Kaupunki saa markkinoilta käytännössä nollakorkoista lainaa. Ei tarvitse olla finanssinero, että nollakorkoisella lainalla tehdyt sijoitukset saa tuottamaan. Eikö kaupunki voisi velkaantua paljon enemmänkin?

Kiesiläinen toppuuttelee. Hänen mukaansa nykyiset ja lähivuosien investoinnit ovat niin suuria, ettei kaupungin koneisto pysyisi tätä suuremmissa investoinneissa enää perässä.

Kiesiläinen myös korostaa, ettei hän ollut mukana kirjoittamassa kaupungin tuoretta strategiaa. Talousarvioesitykseen hän tuotti taustamateriaaleja.

Ei tarvitse olla finanssinero, että nollakorkoisella lainalla tehdyt sijoitukset saa tuottamaan. Eikö kaupunki voisi velkaantua paljon enemmänkin?

Kiesiläinen pyörittelee sormessaan Oura-sormusta. Mikä valvottaa pääekonomistia öisin?

Viime yönä älysormuksen akku loppui kesken, mutta Kiesiläinen vakuuttaa nukkuvansa sikeästi. Toissa yönä sormus antoi sleep scoreksi 91/100 eli kiitettävän arvosanan.

"Olen luonteeltani sellainen, että kannan huolta julkistaloudesta”, Kiesiläinen sanoo.

Hänen mukaansa Helsingin talouden suurimmat riskit ovat myös Suomen suurimpia riskejä.

”Velkaantumistahti on paljon oleellisempi asia kuin itse velkamäärä. Se pätee niin kaupunkiin kuin valtioonkin. Velan määrä kertoo historiasta, velkaantuminen nykyisestä ja tulevasta.”

Hän on huolestunut Suomen kasvunäkymistä. Kuuluisat rakenteelliset ongelmat, eli ikärakenne, kilpailu koulutetusta työvoimasta ja matala työllisyysaste rajoittavat talouden pelivaraa.

”Uhkana on, että Suomesta tulee Euroopan Pohjois-Karjala. Tarkoitan tilannetta, jossa sekä maan talous että asukasmäärä kutistuisivat yhtä aikaa. Se voisi johtaa negatiiviseen, itseään ruokkivaan kierteeseen.”

Kiesiläisen mukaan Helsinki ei kilpaile niinkään Tampereen ja Turun, vaan Tukholman ja Lontoon kanssa.

"Olen luonteeltani sellainen, että kannan huolta julkistaloudesta.”

Yksi huolestuttava signaali tulee ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Handelshögskolanista. Hankenin vastavalmistuneet muuttavat kaikista Suomen korkeakoulutetuista todennäköisimmin ulkomaille, usein Tukholmaan.

”Ne, joilla on matalin kynnys lähteä Helsinkiä isompaan kaupunkiin, myös lähtevät. Se on viesti, jonka toivottavasti kaikki Helsingin päättäjät ottavat vakavasti”, sanoo Kiesiläinen.

Helsinkiin rakennetaan nyt uusia asuntoja noin 7 000 vuodessa. Asuntorakentamisen määrä on kaksinkertaistunut vuosikymmenen takaisesta, mutta kaupungin asukasmäärä on kasvanut viime vuosina alle prosentin vuosivauhtia.

Kiesiläinen pitää mahdollisena, että asuntorakentamisen tahti kiihtyy entisestään, kun lähivuosien suuret silta- ja raideurakat ovat ohi. Helsinki voi jonain päivänä olla vielä miljoonakaupunki.

”Tarvitsemme enemmän, isompaa ja tiiviimpää kaupunkia, koska siinä ihmisten on hyvä elää, ja se houkuttaa myös parasta työvoimaa.”

Mitä jos nykyiset helsinkiläiset pitävät kaupunkia jo tarpeeksi suurena? Kiesiläisen mielestä kaupungin pitää kasvaa, tai se alkaa helposti kuihtua.

”Kannattaa kysyä savonlinnalaisilta, miten tyytyväisiä he ovat, kun väkiluku putoaa yli 20 prosenttia.”

Kiesiläisen mielestä kaupungin pitää kasvaa. ”Kannattaa kysyä savonlinnalaisilta, miten tyytyväisiä he ovat, kun väkiluku putoaa yli 20 prosenttia.”

Toinen Helsingin kaupungin strategian kulmakivistä: tuottavuuden parantaminen. Strategian mukaan kaupunki pyrkii ”parempaan panos–tuotos-suhteeseen”.

Nuo tavoitteet voisivat olla suoraan Kiesiläisen ensimmäisen työnantajan McKinseyn kynästä.

Yksi merkki Helsingin tehokkuusajattelusta voi olla palveluyhtiö Palmian kohtalo. Helsinki kertoi tammikuussa selvittävänsä Palmian myyntiä. Yhtiön kannattavuus on ollut vuosia heikko, ja se olisi todennäköisesti tarvinnut pääomitusta omistajaltaan. Kaupunki ei kuitenkaan voi rahoittaa yksityisillä markkinoilla toimivaa yhtiötä.

”En todellakaan halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa pumppaamme julkisia varoja tappiolliseen yhtiöön. Siksi Palmian myynti on perusteltua.”

Kiesiläinen haluaisi järjestellä muitakin kaupungin omistuksia. Helsingin energiayhtiö Helen ja Vantaan Energia sopisivat hänen mukaansa yhteen. Nykyisin Helsinki omistaa 40 prosentin osuuden Vantaan energiayhtiöstä.

”Kaupunkien kaukolämpöverkot toimisivat paremmin yhtenä kokonaisuutena. Mitä isompi verkko ja mitä enemmän eri energialähteitä yhtiöllä on käytössä, sitä enemmän on vipuja, joiden avulla optimoida kokonaisuutta”, Kiesiläinen perustelee.

Energiayhtiöt kelpaisivat myös kansainvälisille sijoittajille.

Fortum on myynyt viime vuosina kaukolämpöyhtiöitä poikkeuksellisen kovilla hinnoilla. Samoja arvostuskertoimia soveltaen Helenin hinta nousee miljardeihin euroihin. Vantaan Energian 40 prosentin omistusosuuden hintalappu lasketaan sadoissa miljoonissa.

Helsinki voisi kuitata siis lähivuosien jätti-investoinnit myymällä energiaomistuksensa. Helsinki olisi velaton ja Ouran unipisteet nousisivat sataan?

Pääekonomisti ei innostu.

”Helen on Helsingin kaupungin strategisen intressin omistus. En pidä järkevänä luopua siitä.”

Kiesiläinen pitää itseään ”ruotsalaisena oikeistodemarina” tai ihan vain liberaalina. Vasemmiston piirissä Kiesiläistä pidetään pikemmin uusliberalistina.

Hän harmittelee, miten politiikka on usein vain "turhanpäiväisten iskulauseiden ja hyvää tarkoittavien sanojen hokemista” ja ihmettelee miksi jotkut poliitikot jarruttavat järkeviä uudistuksia ”vain jarruttamisen ilosta”.

Hetkittäin Kiesiläinen kuulostaa kuin algoritmilta, joka on eksynyt poliittiseen väittelyyn.

Kiesiläinen ihmettelee, miksi jotkut poliitikot jarruttavat järkeviä uudistuksia ”vain jarruttamisen ilosta.”

”Mielestäni monet asiat yhteiskunnassa ovat Pareto-tehottomia”, Kiesiläinen sanoo.

Pareto-tehokkuus viittaa tilanteeseen, jossa yhdenkään osapuolen hyvinvointia ei voi parantaa ilman, että se vähentää jonkun muun hyvinvointia. Kiesiläinen lupaa siis järkeviä uudistuksia, joista hyötyisivät hänen mukaansa kaikki.

Sellainen uudistus olisi hänen mukaansa esimerkiksi hitas-järjestelmän lakkauttaminen. Asunnon ostajat saavat Helsingin hitas-järjestelmän vuosittain lähes tuhat asuntoa markkinahintoja edullisemmin. Ostajat valitaan arvalla.

Helsingin kaupunki on luopumassa hitas-järjestelmästä vuonna 2023. Toistaiseksi on täysi kysymysmerkki, korvataanko järjestelmä jollakin muulla asuntopoliittisella virityksellä, ja jos, niin minkälaisella.

Se on lopulta poliittinen päätös.

Mutta politiikka ei ole excel-mallintamista ja optimointia, vaan myös kuppikuntia, omille suunnattuja palopuheita ja kulisseissa tehtäviä lehmänkauppoja. Voisiko politiikka toimia kuten Kiesiläinen kuvittelee, vain sarjana hänen rationaalisina pitämiään hankkeita, hänen kielellään keissejä?

”No, ei ole ainakaan vielä toiminut.”

Miksi siis Kiesiläisen poliittinen ura ei ole ottanut vielä tuulta alleen?

Ensimmäistä kertaa haastattelun aikana Kiesiläinen etsii sanojaan.

”Se on hyvä kysymys. . . siihen ei ole varmaan yhtä vastausta. Vaaleissa äänimääräni ovat olleet pieniä, mutta koen, että aloitteistani on ollut hyötyä. Moni ei ollut ajatellutkaan apteekkijuttuja aiemmin, mutta uskon, että apteekiala avataan vielä kilpailulle. Toivottavasti ensi hallituskaudella.”

Kiesiläinen myöntää, että hänen tulevaisuutensa vihreissä ei näytä kovin vahvalta. Hän on edelleen puolueen jäsen, mutta toisaalta kokoomuslaisen pormestarin avustajakuntaa. Kiesiläisen puhelin ei ole värissyt, kun vihreät ovat jakaneet erityisavustajien paikkoja.

Seuraaviin kuntavaaleihin on kolme vuotta. Se on pitkä aika, niin politiikassa kuin yrityselämässäkin.

”Jos nyt pitää veikata, teen tämän pääekonomistin työn jälkeen jotain ei-poliittista.”

Mikko Kiesiläinen, 34

  • Työ: Helsingin kaupungin pääekonomisti
  • Ura: konsultti McKinseyllä, sijoitusasiantuntija Intera Partnersilla, liiketoimintajohtaja HYY-Yhtymällä, ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja
  • Asuu: Hernesaaressa puolison kanssa
  • Harrastukset: Tennis, lenkkeily

Alex af Heurlin, teksti

Juha Salminen, kuvat

Tuija Pallaste, tekstin editointi

Olli Nurminen, ulkoasu