Ukraina on käynyt sotaa Venäjää vastaan kahdeksan vuotta. Sota alkoi, kun loppuvuonna 2013 alkaneet länsimieliset protestit kääntyivät Kiovassa väkivallaksi.

Vladimir Putin vastasi vallankumoukseen miehittämällä Krimin ja aloittamalla separatistisodan niin kutsutulla Donbasin alueella keväällä 2014.

Seuraavana syksynä konflikti juuttui asemasotavaiheeseen, jota kesti yli seitsemän vuotta. Putinin lopullinen ratkaisu tilanteeseen oli verinen.

Kuvajournalisti Niklas Meltio on taltioinut kansannousun ja Ukrainan sodan kaikki vaiheet. Kuvasarja näyttää, kuinka mielenosoituksista alkaneet tapahtumat johtivat lopulta verenvuodatukseen.

Kiovan kaduilla haisee kyynelkaasu. Ihmiset ovat vihaisia ja turhautuneita. Meltio kuvaa tammikuussa 2014 yltyviä mielenosoituksia.

Euromaidaniksi kutsutut mielenosoitukset Kiovan Itsenäisyyden aukiolla eli Maidan Nežalestnostilla alkoivat marraskuussa 2013. Ne olivat seurausta presidentti Viktor Janukovytšin vetäytymisestä vapaakauppaneuvotteluista EU:n kanssa.

Enimmillään mielenosoittajia oli jopa 800 000.

Venäjän-mielinen presidentti oli kääntynyt Putinin puoleen, ja sitä moni ukrainalainen ei hyväksynyt. Kansa vaati presidentin eroa.

Vuosi vaihtui, eivätkä mellakat Kiovassa päättyneet – päinvastoin. Tammikuussa pysyväksi muuttunut Maidan-mielenosoitus kääntyi väkivaltaiseksi.

Öisin aukion alapuolella metrotunneleissa juhlitaan.

Torstaiaamuna 20. helmikuuta 2014 koitti Maidanin verisin päivä: iltapäivään mennessä aukiolla ja sille johtavalla Institutska-kadulla makasi kuolleena 49 mielenosoittajaa ja neljä sisäministeriön Berkut-erikoisjoukkojen poliisia.

Kaikkiaan kumouksessa kuoli noin 130 ihmistä. Sankarimitalin jälkikäteen saaneeseen ”taivaalliseen sataan” kuului 107 vainajaa. Poliiseja kuoli Ukrainan sisäministeriön mukaan yhteensä 18, suurin osa Maidanilla.

Presidentti Janukovytš teki ampumista seuraavana päivänä sopimuksen uudesta perustuslaista ja vaaleista opposition kanssa, mutta mielenosoittajille sopu ei enää kelvannut. Janukovytš pakeni perjantai-iltana Harkovaan ja sieltä edelleen Krimin kautta Venäjälle. Euromaidanista oli tullut Revoljutsija gidnosti, Itsetunnon vallankumous.

Sotšin talviolympialaisten päätösseremoniaa vietettiin sunnuntaina 23. helmikuuta 2014. Presidentti Putin oli palannut Mustanmeren rannalta Moskovaan jo aiemmin viikolla ja oli hereillä seitsemältä aamulla.

Putin ei ollut nukkunut koko yönä. Hän oli kutsunut koolle lauantai-iltana Kremliin turvallisuuspalveluiden ja puolustusministeriön johdon. Istunto oli kestänyt aamun saakka. Aamuseitsemältä Putin päätti, että oli aika ”palauttaa Krim isänmaan yhteyteen”.

Maaliskuussa 2014 Meltio kuvaa kansanäänestystä Krimin pääkaupungissa Simferopolissa. Äänestyksen lopputulemana Krimin niemimaa siirretään osaksi Venäjää.

Neuvostojohtaja Nikita Hruštšov oli liittänyt Krimin niemimaan Ukrainan neuvostotasavaltaan 1954 sisäpoliittisista syistä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se oli Ukrainan autonominen alue, jossa oli kolme virallista kieltä: venäjä, ukraina ja krimintataari.

Niemimaalla sijaitsi Sevastopolin laivastotukikohta, jonka alue oli Venäjällä vuokralla Ukrainalta. Krimin kuuluminen Ukrainaan oli varmistettu Bukarestin sopimuksella 1994.

Neljä päivää Putinin päätöksen jälkeen Venäjän erikoisjoukot saartoivat hallintorakennukset Simferopolissa, Krimin pääkaupungissa. Venäjän joukot miehittivät koko niemimaan nopeasti: panssarikolonnat tulivat Sevastopolin laivastotukikohdasta, Kertšinsalmen ylitse ja rautateitse Itä-Ukrainan kautta.

Miehitysoloissa pidetyn kansanäänestyksen lopputulos on etukäteen selvä. Ne kansalaiset, jotka ovat vahvasti eri mieltä, muuttavat muualle.

Tataarien tilanne kääntyy taas huonommaksi. Kuvassa 10-vuotias Krimin tataari Emil Mujedinov pelaa yksin shakkia kotonaan.

Keväällä 2014 väkivaltaisuudet Itä-Ukrainan kaupungeissa yltyvät. Meltio on paikalla, kun separatistit ottavat yhteen ukrainalaisten mielenosoittajien kanssa Donetskin pääkadulla.

Venäjän-mielisten kansalaisten mielenosoitukset Donetskissa ja Luhanskissa Itä-Ukrainassa alkoivat samaan aikaan Krimin miehityksen kanssa.

Donetskin Lenin-aukiolle kokoontui arkisin kourallinen ihmisiä, viikonloppuisin enemmän. Silloin heitä kuljetettiin busseilla paikalle ympäristön pikkukaupungeista, muun muassa Viktor Janukovytšin kotikylästä Jenakijevosta.

Venäjän tiedustelupalvelu FSB ja sotilastiedustelu GRU olivat alusta lähtien organisoimassa tätä kapinaa. Huhtikuun alussa Venäjään liittymistä kannattaneet separatistit yrittivät vallata hallintorakennuksia Harkovassa, Luhanskissa, Donetskissa ja Mariupolissa.

Mariupolin ja Harkovan valtausyritykset epäonnistuivat, mutta Donetskin aluehallintorakennus ja Luhanskin SBU-turvallisuuspalvelun päämaja jäivät kapinallisten haltuun. Valtaajien riveissä oli paljon täysin venäjänkielisen seudun työttömiä nuoria miehiä. Pian valtausten jälkeen separatistit julistivat perustaneensa ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat”.

Huhtikuun 12. päivänä venäläisupseeri Igor Girkinin johtama muutaman kymmenen taistelijan joukko tuli Krimiltä Slovjanskin kaupunkiin Donetskin pohjoispuolelle, miehitti kaupungin ja vangitsi pormestarin. Paikallisia nuoria miehiä liittyi taistelijoiden riveihin.

Kuria pidettiin yllä ”kansantasavaltojen” alueella sieppauksilla, hakkaamisilla ja murhilla. Samaan aikaan Moskovassa ryhdyttiin organisoimaan ”vapaustaistelijoiden” rekrytointia Donbasiin. Muun muassa Suomen lähetystön sotilasasiamiestä yritettiin aamuisella työmatkalla metroasemalla saada mukaan Itä-Ukrainan sotaan.

Ukrainan hallinto ja asevoimat olivat Kiovan vallankumouksen jäljiltä toimintakyvyttömiä. Toukokuun lopussa separatistien joukot miehittivät Donetskin alueen kaupunkeja ja ottivat Donetskin lentokentän haltuunsa.

Yhteenotoissa keväällä 2014 kuolee paljon ihmisiä. Kolmelle separatistille pidettiin hautajaiset Slovianskissa.

Voiton päivän juhlintaa Donetskissa.

Toukokuun 25. päivän vaaleissa Ukrainan presidentiksi valittiin suklaamiljonääri Petro Porošenko. Kesäkuun alussa Ukrainan asevoimat aloittivat hyökkäyksen Donetskin ja Luhanskin alueilla. Joukot etenivät nopeasti kohti itää.

Venäjä vastasi hyökkäykseen lähettämällä alueelle vakinaisia joukkojaan, joita aluksi kutsuttiin ”lomalaisiksi” – virallisen tiedon mukaan he olivat sodassa vapaa-ajan harrastuksena. ”Lomalaiset” tukivat paikallisista ja vapaaehtoisista muodostettua niin kutsuttua ”nostoväkeä”.

Venäjän yksiköt ratkaisivat sodan kulun Ilovaiskin taistelussa elo-syyskuussa 2014. Epävirallisen tiedon mukaan yli tuhat Ukrainan sotilasta kuoli Ilovaiskin mottiin.

Seuraavana syksynä sota juuttuu asemasodaksi. Sitä kestää lopulta yli seitsemän vuotta. Meltio kuvaa jäätynyttä konfliktia.

Syksyllä 2014 solmittiin tulitaukosopimus ”Minsk I” ja helmikuussa 2015 ”Minskin protokolla II” -sopimus. Sen oli määrä lopettaa taistelut Itä-Ukrainassa.

Mutta sota jähmettyikin asemasodaksi niin kutsutulle Minskin tulitaukolinjalle. Venäjä oli tuohon mennessä tuonut Donetskin alueen täyteen raskasta tykistöä.

Viimeisenä tekonaan Minsk II -sopimuksen jälkeen Venäjä vielä valtasi Debaltseven kaupungin, joka on rautateiden solmukohta Donetskin ja Luhanskin kaupunkien välillä. Tuolloin ajateltiin, että Venäjä tarvitsi rautatietä ennen kaikkea alueen kaivosten hyvälaatuisen hiilen varastamiseen. Myöhemmin selvisi, että rautateitä tarvittiin myös sotakaluston kuljetuksiin.

”Kontaktilinjalta” raportoidaan päivittäin tulitaukorikkomuksista. Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan edustajat tapaavat harvakseltaan niin kutsutussa ”Normandian formaatissa”.

Tulitaukoa ei käytännössä ole. Ukrainalaissotilaat vastaavat separatistien tuleen Marinkassa.

Asemasodan aikana kansainvälinen mielenkiinto Itä-Ukrainan sotaa kohtaan hyytyy.

Vuosina 2014–2021 sota vaatii yli 14 000 ihmisen hengen.

Sota tekee siviilien elämän rajan molemmin puolin vaikeaksi. Kaasusta, sähköstä ja vedestä on pulaa.

Loppusyksyllä 2018 Meltio kuvaa asemasotaa Donetskissa. Rintamalle on kasvanut uusi sotilaiden sukupolvi.

Siviilien ahdinko näkyy Donetskissa siinä missä Ukrainankin puolella.

Oopperan ja baletin suosio kasvaa Donetskissa, kun eristäytyminen Ukrainasta vähentää muuta viihdettä.

TV-koomikko Volodymyr Zelenskyi voitti Ukrainan presidentinvaalit 2019 selvin luvuin ja jätti Porošenkon yhden kauden presidentiksi.

Zelenskyi nousi julkisuuteen tv-sarjallaan Kansan palvelija ja keräsi kaikki protestiäänet vastustamalla korruptiota ja rahamiesten valtaa.

Volodymyr Zelenskyi esiintyy komediaryhmänsä kanssa kaksi kuukautta ennen vaaleja.

Kremlin propagandassa Ukraina on täynnä natseja, mutta saman vuoden parlamenttivaaleissa kansallismielinen oikeisto sai vain 2,5 prosenttia äänistä. Näin siitä huolimatta, että ”Ukrainan perussuomalaiset” eli Svoboda-puolue onnistui ensimmäisen kerran kokoamaan koko laitaoikeiston samalle vaalilistalle.

Kiovassa näkyy, kuinka tunnelma vaalien alla kiristyy.

Ihmiset kontaktilinjan tuntumassa toivovat, että vaalit toisivat rauhan.

Sota-asioissa Zelenskyi korosti rauhantahtoaan ja julisti ”vaikka polvistuvansa Putinin edessä”, kunhan tappaminen loppuu. Kremlissä ehkä kuviteltiin, että Zelenskyi olisi ihan mukava neuvottelukumppani.

Uusi presidentti aloitti rahamiesten jahtaamisen kuitenkin Viktor Medvedtšukista, Venäjän suurimmasta ystävästä Ukrainan miljardöörien laumassa. Medvedtšuk joutui keväällä 2021 kotiarestiin epäiltynä maanpetoksesta. Putin määräsi ensimmäiset suuret sotaharjoitukset Ukrainan rajoille.

Ukraina tuntuu itse unohtaneen sodan. Veteraanius on leima, ja elämä rintamalta palaamisen jälkeen on monelle vaikeaa.

Itä-Ukrainan sota oli kevääseen 2019 mennessä tuottanut noin 350 000 ukrainalaista sotaveteraania, joista viisi ja puoli tuhatta oli saanut fyysisiä vammoja.

Arviot psyykkisistä vammoista ovat karkeita veikkauksia. Ukrainan parlamentin veteraaniasioiden komitean puheenjohtaja Oleksandr Tretjakov sanoi 2018, että ainakin tuhat veteraania oli tehnyt traumanjälkeisten oireiden vuoksi itsemurhan sitten sodan alun vuonna 2014.

Monet halusivat takaisin rintamalle, koska eivät sopeutuneet siviilielämään. Kantahenkilökunnan jäsenet kertoivat kulkevansa Kiovassa esikuntatöihin siviiliasussa ja pukevansa univormun päälle vasta työpaikalla. Tuntui nimittäin siltä, että normaalielämää kaipaavat kansalaiset eivät Kiovan metron aamuruuhkassa sotilasta arvostaneet – he olivat kiusallinen muistutus sodan jatkumisesta.

Toisaalta sirpaleisten äärioikeistolaisten ryhmien jäsenet pääsivät ääneen televisiossa. Tavallinen kansalainen saattoi ajatella, että on se hyvä, kun on kovia jätkiä jäljellä. Jos sota vaikka taas yltyisi.

Alkuvuoden 2022 Meltio viettää Ukrainassa. Ihmiset eivät usko, että Putin aloittaisi hyökkäyksen.

Varhain torstaiaamuna 24. helmikuuta Venäjä hyökkää Ukrainaan.

Niklas Meltio, kuvat

Pekka Hakala ja Pipsa Palttala, teksti

Pipsa Palttala, tekstin editointi

Matti Pietola, kuvatuottaminen

Kalle Liikala, videoeditointi

Taru Ukkola, ulkoasutuottaminen