Aiheetonta viivytystä

Liisa

Liisa on parikymppinen eteläsuomalainen nainen. Kahvilan nurkkapöydässä Liisa alkaa kertoa ensimmäisestä parisuhteestaan.

Liisa oli neljätoista, kun hän tapasi noin kaksikymmentävuotiaan miehen. Mies oli aluksi mukava, ja Liisa rakastui. He viettivät koko kesän tiiviisti yhdessä.

Pian mies muuttui väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mies eristi Liisaa kavereistaan, vahti tämän pukeutumista ja liikkumista ja kutsui tätä huoraksi.

Monta kertaa mies uhkasi tappaa Liisan. Eräässä ääniviestissä mies kertoo murhaavansa Liisan. Toisessa ääniviestissä mies uhkailee Liisaa vakavalla väkivallalla: Mulla on tälläkin hetkellä pesari. Jos sä oisit mun eessä mä hakkaisin sua varmaan puol tuntia sillä. Sen jälkeen veisin sut sairaalaan et sä korjaantuisit, mä hakkaisin sut sen jälkeen kun sä oot tullu sieltä teholta ulos.

Liisan mukaan mies pakotti hänet harrastamaan seksiä lähes joka päivä eikä suostunut käyttämään ehkäisyä. Liisa sanoo, että suostui seksiin, koska ei kokenut voivansa kieltäytyä. Liisan mukaan hän sanoi kerran suoraan, että ei halua seksiä, mutta mies oli yhtynyt häneen väkisin. Kun Liisa oli alkanut itkeä ja pyytänyt miestä lopettamaan, mies oli lyönyt Liisaa.

Mies löi Liisaa aina, jos tämä kieltäytyi miehen vaatimuksista tai suututti miehen. Siihen ei paljon tarvittu. Liisan piti esimerkiksi vastata puhelimeen parin sekunnin kuluessa.

Pahoinpitely oli lähes päivittäistä. Mies löi ja potki Liisaa jalkoihin, käsiin, selkään ja rintaan. Kerran jälkiä jäi myös naamaan, kun mies tönäisi Liisan päin kaappia. Jos mies oli suuttunut jostain, hän ei päästänyt Liisaa kouluun. Kun Liisa pääsi kouluun, hän laittoi usein tavallista peittävämmät vaatteet, jotta mustelmat vatsassa ja käsissä eivät näkyisi.

Mies uhkasi tehdä itsemurhan, jos Liisa jättää hänet.

Suhteen aikana Liisalle selvisi, että mies käytti ja myi huumeita ja liikkui rikollisissa piireissä. Liisa kertoo, että kerran mies otti esiin pistoolin, osoitti sillä Liisaa parinkymmenen sentin päästä ja sanoi: ”Nyt sä kuolet”. Liisa ei tiennyt, oliko ase oikea.

Mies painosti Liisan myös käyttämään huumeita.

Parin vuoden jälkeen Liisa irtautui suhteesta. Kului vuosi, että hän uskalsi kertoa isälleen, mitä oli tapahtunut. Maaliskuussa 2018 Liisa meni isänsä kanssa poliisiasemalle ja teki rikosilmoituksen. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella käynnistyi esitutkinta. Liisan entistä kumppania epäiltiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja laittomista uhkauksista.

Rikosilmoituksen tekeminen oli pelottavaa mutta samalla helpotus, Liisa sanoo. Hän ajatteli, että vihdoin asia käsitellään ja hän pääsee eteenpäin elämässään.

Poliisilta ei kuitenkaan kuulunut kutsua kuulusteluun. Kesti yhdeksän kuukautta, että Liisa pääsi puhumaan poliisille. Kaikkea ei saatu kuitenkaan käsiteltyä kerralla. Seuraava kuulustelu oli seitsemän kuukauden päästä.

Liisalle jäi kuulusteluista ikävä tunne. Hän koki poliisin asenteen vähätteleväksi, sellaiseksi, ettei häntä uskota. Liisalle jäi mieleen myös tietty hetki kuulustelun jälkeen. Tutkinnassa oli tullut esiin video, jossa Liisa käyttää huumeelta näyttävää ainetta. Liisan mukaan kuulustelija oli sanonut hänelle, että kun hänen ilmoittamansa asiat on tutkittu, häntä tullaan syyttämään huumerikoksesta.

Liisalla ei ollut käsitystä, miten tutkinta eteni. Hän ei tiennyt, että se ei edennyt.

Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta ehti kulua siitä, kun Liisa käveli poliisiasemalle. Vasta sitten vakavista rikoksista epäiltyä miestä kuulusteltiin.

Liisa oli nimennyt ensimmäisessä kuulustelussa useita todistajia. Ensimmäinen heistä kuultiin, kun rikosilmoituksesta oli kulunut kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Loput kahdeksan todistajaa kuultiin kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta rikosilmoituksen tekemisen jälkeen.

Kuusi todistajaa jäi esitutkinnassa kuulematta, koska heitä ei tavoitettu. Kahteen heistä saatiin yhteys lisätutkinnassa.

Miestä epäiltiin seksuaalirikosten lisäksi useista pahoinpitelyistä ja laittomista uhkauksista, joissa syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa tekohetkestä.

Liisan tapauksessa poliisilla olisi ollut vähintään noin kolme vuotta aikaa tutkia rikosepäilyt ja viedä ne syyttäjälle.

Poliisi kuitenkin tutki Liisan tapauksen niin hitaasti, että syyteoikeus kahdesta laittomasta uhkauksesta ja neljästä pahoinpitelystä ehti vanhentua. Miestä ei ollut edes kuulusteltu, kun kaksi pahoinpitelyistä oli jo vanhentunut.

Poliisin hitaus saattoi vaikuttaa myös siihen, että syyttäjä jätti syytteen nostamatta raiskauksesta. Syyttäjä perusteli päätöstään muun muassa sillä, että vaikka Liisa oli kertonut tapahtuneesta ystävälleen, kyseinen todistaja ”ei ole kuitenkaan muistanut tarkemmin, mitä asianomistaja on hänelle asiasta kertonut ja kuinka tarkasti”.

Kyseinen todistaja kuulusteltiin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun Liisa oli tehnyt rikosilmoituksen. Todistaja kertoi kuulustelussa, että ei ”muista tarkemmin” miten Liisa kertoi hänelle tapahtumista, sillä ”[Liisan] kertomasta on minulle varmaan jo neljä vuotta”.

Syyttäjä nosti lopulta yhden syytteen: törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus tuomitsi miehen äskettäin kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Liisa on yrittänyt saada vastauksen siihen, miksi hänen tapaustaan ei kunnolla tutkittu.

”Minua kuulustellut poliisi sanoi, että oli ollut lomalla ja siksi tämä oli jäänyt. Äidille hän oli sanonut, että on ollut virkavapaalla tai toisessa virassa hetken aikaa, että on ollut kaikkea muuta tekemistä”, Liisa sanoo.

”Vaikka en rikostutkinnasta mitään tiedä, niin kyllä minulla on oletus, että jos et itse voi hoitaa töitäsi, niin ne pitää siirtää jollekin toiselle.”

Liisa on tyytyväinen, että häntä hyväksikäyttänyt mies on nyt tuomittu vankeuteen. Mutta ei vuosien odotus ole ollut sen arvoista, hän sanoo. Liisalle diagnosoitiin tapahtuneen jälkeen traumaperäinen stressihäiriö ja vaikea masennus. Liisa sanoo, että pitkään venynyt rikosprosessi pahensi hänen vointiaan niin, että hänestä tuli itsetuhoinen. Liisa mietti monesti jättävänsä oikeudenkäynnin väliin, mutta asianajaja sai puhuttua hänet ympäri.

”Jos tämä olisi ollut vuodessa kahdessa ohi, niin se ei olisi tuntunut läheskään niin pahalta. Mutta tämä pitkittyminen... tuntuu, että kaikki aika on mennyt vain tapahtuneen miettimiseen”, Liisa sanoo. ”Joka päivä on joutunut miettimään, mitä sanon oikeudessa. Muistelemaan tapahtumia, että varmasti muistaa. En ole pystynyt menemään eteenpäin tai unohtamaan mitään.”

Liisa sanoo, että nyt hän pystyy elämään suurin piirtein normaalia elämää lääkkeiden avulla. Liisan traumaterapiaa ei ole aloitettu, koska terapeutti oli katsonut parhaaksi odottaa, että oikeudenkäynti on ohi.

Prosessi jatkuu edelleen, koska tapausta käsitellään vielä ainakin hovioikeudessa.

”Onhan tämä vienyt uskon siihen, miten meidän järjestelmämme toimii. Tuntuu, että minun asiani ei ole ollut tärkeä kellekään”, Liisa sanoo.

”Jos minulle tapahtuisi vielä jotain, en enää kertoisi poliisille.”

Tapauksen tutkinnanjohtaja ei kommentoinut tutkintaa HS:lle, kiireisiin vedoten.

Heli

Työvuoro hotellissa oli päättynyt yhden aikaan yöllä, mutta Heli halusi jäädä vielä baariin. Pian Helin ja kollegan seuraan liittyi mukavan oloinen nuori ruotsalaismies, joka oli Suomessa vain käymässä.

Hänellä oli huone hotellissa, jossa Heli työskenteli. Valomerkin jälkeen mies kysyi Heliltä, lähtisikö tämä huoneeseen. Huoneen ovella selvisi, että sisällä nukkui myös miehen kaveri. Mies taivutteli Helin tulemaan sisälle sanomalla, että kaveri nukkuu sikeästi.

Näin Heli kertoo siitä, mitä huoneessa tapahtui:

Seksi oli aluksi suostumuksellista, mutta sitten mies alkoi käyttäytyä kovakouraisesti. Hän yritti harrastaa anaaliseksiä toistuvasti, vaikka Heli kieltäytyi. Kielloista huolimatta mies työnsi sormensa Helin takapuoleen.

Heli huomasi, että miehellä ei ollut enää kondomia. Kun Heli kysyi tästä, mies sanoi, että hän on terve eikä kondomille ole tarvetta, koska hän ei laukeaisi Helin sisään.

Heli sanoo, että mies otti häneltä hiuspannan ja kuristi sillä varoittamatta. Mies kutsui Heliä huoraksi ja painoi Helin polvilleen. Heli oli hämmentynyt. Aluksi hän oli mukana suuseksissä, mutta sitten mies otti Helin päästä kiinni ja painoi tämän päätä toistuvasti väkisin penistään vasten, vaikka Heli yritti työntää miestä pois käsillään.

Sen jälkeen mies työntyi Helin sisään sängyllä. Heli huomasi, että miehen ystävä, jonka piti olla nukkumassa, oli kuvannut seksiä puhelimellaan.

Heli vaati miehiä poistamaan videon. Helin mukaan miehet uhkasivat julkaista videon, ellei hän maksa 500:aa euroa. Toinen miehistä sanoi Helille, että hän kertoisi Helin työnantajalle tämän harrastavan seksiä asiakkaan kanssa ja Heli saisi potkut.

Heli meni paniikkiin. Noin viideltä aamuyöllä hän lähetti ystäviensä viestiryhmään viestin, jossa hän pyysi apua. Sitten Heli soitti parhaalle ystävälleen.

”Kerroin, että olen ollut hotellissa ja kaksi miestä ovat kuvanneet minua, kun harrastin seksiä. En sanonut raiskauksesta mitään, koska siihen aikaan, minun maailmassani, se ei ollut raiskaus.”

Seksikokemus oli ikävä, mutta Heli oli huolissaan lähinnä videosta.

”Mietin, että tämä menee johonkin Pornhubiin ja kaikki huomaavat sen olevan minä. Mietin, että tähän koko elämäni nyt menee. En saa töitä enkä opiskelupaikkaa, kun ihmiset tunnistavat, että olen se tyttö videolla.”

Seuraavana päivänä Heli kertoi esimiehelleen joutuneensa salakuvaamisen uhriksi.

”Pomoni sanoi, että olen idiootti, kun olen mennyt asiakkaan kanssa hotellihuoneeseen. Että jos kerron tästä, niin koko kaupunki ajattelee että hotellin työntekijät ovat kevytkenkäisiä. Hän sanoi myös, että ei halua minun soittavan poliisille, koska sitten minun on pakko olla ihan satavarma, mitä on tapahtunut. Ja se voi pilata koko elämäni, jos otan yhteyttä poliisiin.”

Heli ei ottanut yhteyttä poliisiin. Seuraavana päivänä Heli sairastui ja pelkäsi, koska mies oli Helin lähtiessä sanonut, että hänellä on hiv. Sairaalassa Heli jutteli lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa.

”Silloin tuli ensimmäisen kerran esiin se, että minut oli raiskattu, en ollut vain harrastanut seksiä. Olin sanonut ’ei’ aika monta kertaa. En vain ollut uskonut, että se oli raiskaus, koska minua ei ollut huumattu enkä ollut tapellut vastaan.”

Helille tehtiin seksuaalirikoksen uhrilta otettavat testit, hänet määrättiin sairauslomalle ja hän sai hätäajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Sinä iltana hän kertoi perheelleen, mitä oli tapahtunut. Seuraavana päivänä hän kertoi kaiken esimiehelleen.

”Hän kysyi, että oletko ihan varma, että sinut on raiskattu. Hän jatkoi, että hänen tyttöystävänsä oli raiskattu kerran ja tekijä oli silloin vetänyt tämän hiuksista väkisin huoneeseen. Sitten mietin, että no en minä tiedä, koska se oli juuri se kuva, joka minulla oli raiskauksesta. Mietin, että ehkä se, mitä minulle kävi, ei ollut raiskaus.”

Heli ei tehnyt rikosilmoitusta heti, sillä häpesi, vaan noin viikko tapahtuneen jälkeen. Hän istui kuulusteluhuoneessa pari kolme tuntia ja kertoi, mitä hotellihuoneessa oli tapahtunut. Heli näytti naispuoliselle kuulustelijalle myös rintojaan, joissa oli mustelmia seksin jäljiltä.

”Hän sanoi, että näistä pitää ottaa kuva. Sitten hän soitti kollegalleen, että tulepas käymään, täällä on nuori nainen, joka haluaa näyttää tissit ihan vapaaehtoisesti. Silloin en osannut ajatella siitä mitään, mutta nyt olen kyllä miettinyt, että mikä saatanan kommentti se oli. Tulen niin vihaiseksi, kun mietin sitä.”

Heli meni kotiin, sai asianajajan ja jäi sairauslomalle. Pohjanmaan poliisilaitos avasi esitutkinnan. Toista miestä epäiltiin raiskauksesta, pahoinpitelystä ja kiristyksen yrityksestä. Toista taas törkeästä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sekä salakatselusta. Miehet olivat jo lähteneet takaisin Ruotsiin, mutta heidän henkilöllisyytensä oli poliisin tiedossa.

Kului melkein vuosi, eikä poliisista kuulunut mitään. Heli oli muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, mutta rikostutkinta oli jatkuvasti mielessä. Hänelle diagnosoitiin tapahtumien seurauksena traumaperäinen stressihäiriö.

Etenkin mahdollinen videotallenne on aiheuttanut häpeää ja kokemus sinänsä itsesyytöksiä sekä syyllisyyden kokemuksia. Myöhemmin voimakas ahdistuneisuus aiheuttanut unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia sekä turvattomuuden tunteita, diagnoosissa todetaan.

Kun rikosilmoituksen tekemisestä oli kulunut lähes kaksi ja puoli vuotta, Heli sai kuulla poliisilta, että se oli vihdoin pyytänyt ruotsalaisilta kollegoiltaan virka-apua epäiltyjen kuulustelemiseen. Ruotsalaiset suorittivat kuulustelut heti.

Välillä, kun Heli voi huonosti, hän kävi katsomassa miesten elämää Instagramissa.

”Olisin halunnut vain nähdä, että heidän elämänsä olisi yhtä paskaa kuin minun”, Heli sanoo.

Joulukuussa 2019 Heli sai yllättäen sähköpostia. Tässä vaiheessa rikosilmoituksen tekemisestä oli kulunut lähes neljä vuotta.

Viesti tuli syyttäjältä. Helin kanssa seksiä harrastaneen miehen osalta syyttäjä katsoi, ettei näyttö riittänyt syytteiden nostamiseen raiskauksesta tai pahoinpitelystä. Syyttäjän mukaan ei ollut näyttöä siitä, että Heli ei olisi kyennyt ilmaisemaan tahtoaan asiassa. Olihan hän esimerkiksi riidellyt miesten kanssa videosta seksin jälkeen.

Syyttäjä huomautti myös, että huoneessa ollut toinen mies oli kertonut poliisille, ettei ollut kuullut Helin vastustelleen.

Toista miestä koskevien rikosepäilyjen osalta syyttäjä katsoi, ettei näyttöä törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ollut. Sen sijaan salakatselusta eli salaa videoimisesta syyttäjä olisi nostanut syytteet, mutta syyteoikeus oli ehtinyt jo vanhentua, koska poliisi ei ollut saanut tutkittua asiaa kahdessa vuodessa.

Miesten puhelimia ei koskaan tutkittu, vaikka Heli kertoi niissä olleen videomateriaalia seksuaalirikoksesta ja vaikka videon kuvaaminen ja levittäminen itsessään olisivat mahdollisesti rikos.

Heli kanteli Pohjanmaan poliisilaitokselle siitä, miten häntä koskeva raiskaustutkinta oli hoidettu. Laitos selvitti asiaa. Kävi ilmi, että tutkinnassa ei ollut tehty yli kahteen vuoteen käytännössä mitään.

Tutkinnanjohtaja oli ollut pätkiä vapailla töistä. Tapauksen asiakirjat oli mahdollisesti jossain kohtaa siirretty toisen tutkinnanjohtajan pöydälle, jossa ne olivat seisoneet. Laitoskaan ei päässyt varmuudella selville siitä, kuka tutkintaa oli kussakin vaiheessa johtanut.

Poliisilaitos antoi tapauksen tutkintaa ensin johtaneelle poliisille huomautuksen esitutkintalain vastaisesta toiminnasta. Tutkinnanjohtaja oli väittänyt, että epäillyt oli jouduttu etsintäkuuluttamaan ja tutkinta oli siksi viivästynyt. Laitoksen mukaan poliisin järjestelmistä ei löytynyt merkkejä väitetystä etsintäkuulutuksesta. Tutkinnanjohtaja ei myöskään ollut huomannut, että yhden rikoksen syyteoikeus oli vanhentumassa.

Tapauksen tutkintaa ensimmäisenä johtanut poliisi on jäänyt eläkkeelle eikä HS tavoittanut häntä. Tutkintaa myöhemmin johtanut poliisi selittää raiskaustutkinnan seisomista jutturuuhkalla.

”Meillä on kädet täynnä töitä. Ei ole aukkoja edes niin, että pystyisi näitä [työnantajan tarjoamia] liikuntatunteja käyttämään. Meitä tutkinnanjohtajia revitään joka suuntaan joka päivä”, hän sanoo.

Mutta raiskaus on rikoslain vakavimmasta päästä.

”Kyllä, ja jos siltä kantilta katsoo, niin tottakai se on priorisoinnin etupäässä. Mutta vaikka kuinka yritettäisiin priorisoida niin meille lykkää juttuja, joissa on tietynlaisia määräaikoja. On otettu ihmisiltä ajokortteja, jutut pitää saada eteenpäin että he saavat korttinsa takaisin ja pääsevät takaisin työelämään. Saattaa kuulostaa banaalilta verrata näitä, mutta nämä ovat tosiasioita.”

Tutkinnanjohtaja sanoo, että Helin tapauksessa ”on ehkä todettu, että ei tämä juttu tule menestymään vaikka kuinka yritettäisiin”.

Miten poliisi voi todeta näin ennen kuin asia on tutkittu?

”Tämä oli aprikointia vain, mitä [ensimmäisen] tutkinnanjohtajan päässä on voinut liikkua. Voisin kuvitella, että tällaista on ehkä mietitty, kun epäillyt olivat päässeet jo livistämään.”

Miksi Ruotsin poliisilta ei pyydetty virka-apua heti vaan vasta noin kahden ja puolen vuoden jälkeen?

”En osaa sanoa.”

Mira

Ensimmäinen muistikuva. Mira seisoo yksin taksitolpan lähellä Helsingin keskustassa. Hän oli poistunut hetkeä aiemmin baarista ystävänsä kanssa. Kello on yli puolenyön. Paikalle lipuu auto, joka tarjoaa kyytiä. Mira luulee sitä taksiksi. Mies puhuu huonosti suomea.

Toinen muistikuva. Mira nojaa aitaa vasten, ja hänen takanaan on mies, joka on työntynyt häneen. Mira yrittää päästä tilanteesta pois, mutta mies pitää hänen ranteestaan kiinni.

Kolmas muistikuva. Mira makaa maassa mahallaan housut nilkoissa. Hän nousee ylös. Reppu, jossa oli puhelin, avaimet ja lompakko, on kateissa. Mira alkaa etsiä tavaroita hädissään, mutta ei löydä niitä. Hän muistaa, että ystävä asuu lähellä ja pääsee tämän luokse yöksi.

Kun Mira heräsi aamulla, hän tunsi kipuja. Hänen ranteessaan, kyynärpäässään ja käsivarressaan oli mustelmia ja ruhjeita. Polvissa ja mahassa oli naarmuja.

Mira lähti ystävänsä kanssa seksuaalirikoksen uhreille tarkoitetun Seri-tukikeskuksen päivystykseen Husin naistenklinikalle. Hänelle tehtiin oikeuslääketieteellinen lääkärintarkastus. Miran koko vartalo, mukaan lukien suu ja intiimialueet, tutkittiin.

Seuraavana päivänä Mira istui kuulusteluhuoneessa Helsingin Pasilassa. Hän kertoi poliisin tutkijalle, mitä oli käynyt. Poliisi avasi rikostutkinnan raiskauksesta ja varkaudesta. Miralla ei ollut asianajajaa. Poliisi ei myöskään sellaista hänelle hankkinut.

Seuraavien päivien aikana Miran kanssa baarista lähtenyttä ystävää kuultiin todistajana. Poliisi pyysi Keskusrikospoliisin rikostekniseltä laboratoriolta dna-tutkimusta. Elettiin vuoden 2019 kesää.

Alkusyksystä Mira sai yhteydenoton poliisilta. Poliisilla oli epäilty tiedossa. Miran mukaan hänelle kerrottiin, ettei epäiltyä ollut tavoitettu tämän asunnosta. Myöskään Miran varastettuja tavaroita ei löytynyt.

Laboratorion tulos tuli marraskuussa 2019. Miran alushousuista ja sukupuolielimistä löytyi dna:ta, joka täsmäsi tietyn miehen dna-tunnisteeseen. Seuraavan kerran poliisi oli yhteydessä Miraan juuri ennen vuodenvaihdetta. Poliisi kertoi, että epäillyn dna:ta oli löytynyt ja epäiltyä yritetään edelleen tavoittaa.

Talvi meni, tuli kevät. Sitten kului kesä. Syksyn värit ilmestyivät puihin. Poliisista ei ollut kuulunut mitään. Mira ajatteli, että tekijä on jo otettu kiinni ja asia olisi pian oikeudessa.

Sitten alkusyksystä poliisi soitti ja kehotti Miraa hankkimaan asianajajan. Mira ei tiennyt, mistä sellaisen saisi, joten poliisi antoi hänelle erään asianajajan numeron.

Asianajaja soitti poliisille ja pyysi tietoa siitä, kellä syyttäjällä tapaus oli syyteharkinnassa.

Tutkija vastasi, että tutkinta on kesken. Asianajaja kysyi, miten se on mahdollista. Kyseessä oli niin sanottu puskaraiskaus, ja epäillyn henkilöllisyys oli vahvistettu dna-testillä. Normaalitilanteessa epäilty olisi pidätetty heti. Miten tällainen tutkinta voi kestää puolitoista vuotta, asianajaja kysyi. Asianajajan mukaan tutkija vastasi, että heillä on juttuja niin paljon.

Kävi ilmi, että epäiltyä ei ollut juurikaan edes yritetty tavoittaa dna-testin tuloksen jälkeen. Asianajaja kysyi, asuuko epäilty siis ulkomailla vai mistä on kyse. Tutkija vastasi, että ei asu, poliisilla on osoitekin tiedossa.

Asianajajan mukaan tutkija myönsi, että juttu oli jäänyt poliisilla pöytälaatikkoon. Unohtunut. Miraa koskeva lääkärinlausuntokin oli jäänyt poliisilta tilaamatta.

Asianajajan puhelun jälkeen poliisi heräsi toimimaan. Mies otettiin kiinni raiskauksesta epäiltynä. Tutkinta hoidettiin nopeasti loppuun ja lähetettiin syyttäjälle, joka nosti syytteet vuoden 2021 alkupuolella.

Kesällä 2021 käräjäoikeus tuomitsi miehen raiskauksesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Miralle tuomittiin 12 000 euron korvaukset kärsimyksestä sekä kivusta, särystä ja muusta haitasta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Tuomio tuli puolitoista vuotta sen jälkeen, kun poliisille oli selvinnyt tekijän henkilöllisyys.

Tekijä oli muutoinkin tuttu poliisille. Joitain kuukausia Miran raiskaamisen jälkeen mies oli kaatanut Sörnäisten rantakadulla hänelle tuntemattoman iäkkään henkilön maahan, lyönyt tätä monta kertaa päähän ja ryöstänyt tämän käsilaukun. Tästä teosta mies oli tuomittu 2019 marraskuussa vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ryöstöstä.

Tuomio ryöstöstä tuli samana päivänä, kun Keskusrikospoliisi lähetti Miran raiskausta tutkineille poliiseille dna-lausunnon. Poliisi antoi väkivaltaisen puskaraiskaajan liikkua vapaasti Helsingin kaduilla noin vuoden ajan.

Mira kokee, että poliisi ei ottanut hänen tapaustaan vakavasti. Mira on miettinyt, onko poliisin suhtautumiseen vaikuttanut se, että hän oli raiskatuksi joutuessaan vahvasti humaltunut.

”Tuntui, että tutkintaan suhtauduttiin vähän niin että joo joo, tämä on joku keksitty juttu. Mutta tiesin kuitenkin itse, että en ikinä lähtisi vieraiden mukaan. Ja vaikka olisin kuinka humalassa, pystyn huolehtimaan tavaroistani”, Mira sanoo.

”Epäilen, että minulle on laitettu tyrmäystippa juomaan, olen ollut ihan toimintakyvytön. Siihen nähden mitä olin juonut, olin aivan pökerryksissä enkä erottanut kunnolla mitään ympäriltäni.”

Tutkinnan pitkittyminen aiheutti Miralle voimakkaita pelkotiloja ja masennusta. Hän pelkäsi vapaalla olevaa tekijää. Hänellä oli jatkuvasti turvaton tunne. Hän ei uskaltanut liikkua yksin missään. Hän alkoi vierastaa aiemmin tuttuja paikkoja eikä halunnut nähdä ihmisiä. Keskittyminen töihin tuntui vaikealta.

Hän kelasi tapahtunutta päässään ja toivoi, että rikosprosessi olisi pian ohi.

”Halusin vain päästä asiassa eteenpäin ja käsittelemään sen loppuun.”

HS pyysi tapaukseen kommenttia tutkinnanjohtajalta. Tutkinnanjohtaja vastasi, että ei voi kommentoida yksittäistä tapausta.

Shaima

Päiväkodin työntekijä oli huomannut mustelmat Shaiman käsivarsissa ja antanut ratkaisevan neuvon: turvakotiin voi mennä, ja lapset voi ottaa mukaansa.

Vuosien ajan Shaima oli pelännyt, että hän menettäisi lapsensa, jos hakisi apua. Niin Shaiman puoliso oli hänelle kertonut.

Shaima oli tavannut miehen ensimmäistä kertaa, kun he menivät naimisiin. Sen jälkeen he olivat muuttaneet Suomeen.

Poliisikuulustelussa Shaima kuvasi poliisille vuosia jatkunutta väkivaltaista parisuhdetta. Pahoinpitely oli lähes päivittäistä. Mies löi Shaimaa nyrkillä, kattilalla, lihanuijalla, vyöllä ja millä vain esineellä, jonka käteensä sai. Mies uhkaili Shaimaa veitsellä ja sanoi tappavansa, jos Shaima kertoo pahoinpitelyistä kenellekään.

Shaima kertoi viranomaisille, että mies pakotti hänet seksiin, otti hänen tulonsa itselleen eikä antanut hänen käydä yksin edes kävelyllä. Ystäviä ei saanut olla. Lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle Shaima ei päässyt yksin. Shaima kertoi myös, että mies oli pahoinpidellyt pariskunnan lapsia.

Poliisi avasi esitutkinnan lukuisista pahoinpitelyistä ja laittomista uhkauksista.

Shaiman asianajaja kiirehti tutkintaa, koska sillä olisi merkitystä lasten huoltajuuskiistassa sekä Shaiman oleskeluluvan kannalta. Tutkinta alkoi ripeästi. Shaimaa kuulusteltiin kuukauden päästä rikosilmoituksen tekemisestä.

Vuoden kuluttua asianajaja tiedusteli tutkinnan tilannetta. Poliisi vastasi, että epäiltyä ei ole vieläkään kuulusteltu. Ensimmäinen todistaja kuulusteltiin vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen.

Kun rikosilmoituksesta oli kulunut noin puolitoista vuotta, poliisi kysyi Shaiman asianajajalta, mistä se voisi tilata lääkärinlausunnot.

Tutkinta ei kuitenkaan tuntunut etenevän. Shaiman asianajaja patisteli poliisia säännöllisin väliajoin.

Kun rikosilmoituksesta oli kulunut lähes kaksi vuotta, poliisi kirjoitti: Hei, tutkinta on käytännössä valmis. Minun pitää ehtiä viimeistellä esitutkintapöytäkirjat. Tämä on valitettavasti viivästynyt, kun meillä on ollut nyt poikkeuksellisen paljon akuutteja, kiireellä hoidettavia keissejä hoidettavana. Toivottavasti joulunaika olisi rauhallinen, niin silloin toivottavasti ehdin palata vanhempiin keisseihin kuten [Shaiman] tapaukseen.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta: Rikosasiasi esitutkinta on viimein valmistumassa. Pahoittelen, että esitutkinta on viivästynyt, mutta tutkittavia tapauksia on ollut nyt ennätyspaljon päällekkäin ja se on pitkittänyt tutkinta-aikoja, tutkija kirjoitti.

Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta: Pahoittelen edelleen, että asian esitutkinta on viivästynyt, mutta vaativassa tutkinnassa henkilövaihdoksia on ollut useita ja työmäärä aivan kohtuuton.

Miestä oli epäilty lähestymiskiellon rikkomisesta. Poliisi oli vuosien jälkeen havahtunut siihen, että rikos oli vanhentumassa, ja vaati Shaimalta nopeaa vastausta lisäkysymyksiin. Kun Shaima ei ehtinyt vastata riittävän nopeasti, rikostutkinta kuivui kasaan.

Ei voi olla niin, että poliisi ensin tutkii juttua yli kahden vuoden ajan ja sitten esittää lisäkysymyksiä ja kun niihin ei tule heti vastausta, niin asia päätetään syyttäjän pöydällä nopealla aikataululla, Shaiman asianajaja kirjoitti syyttäjälle ja poliisille.

Poliisin tutkija vastasi, että töitä on yksinkertaisesti liikaa: Täällä poliisin päässä tutkinta-ajat ovat tuskallisen pitkiä, koska keissejä per tutkija on yksinkertaisesti liikaa. Voin vakuuttaa, että täällä päässä teemme parhaamme ja ko. työtilanne kuormittaa kovasti myös meitä rikostutkijoita, joten pitkää tutkinta-aikaa en voi kuin pahoitella osaltani ja todeta, että sen teemme, minkä pystymme.

Shaiman käsitys tutkinnan viivästymisestä on erilainen. Hän sanoo, että todella usein poliisi selitti kestoa sillä, että tapauksen tutkija on lomalla tai vapailla. Shaimasta tämä alkoi tuntua niin absurdilta, että hän löysi tilanteesta mustaa huumoria.

”Kolmen vuoden ajan soitimme. Miten voikin olla, että hän oli melkein aina vapaalla tai lomalla?”

Yli kolmen vuoden jälkeen asiassa luettiin syytteet. Puoli vuotta sen jälkeen käräjäoikeus antoi asiassa tuomion, lähes neljä vuotta rikosilmoituksen jälkeen. Oikeuden mukaan on uskottavaa, että pahoinpitelyjä on ollut satoja.

Mies tuomittiin myös laittomista uhkauksista sekä pariskunnan lasten pahoinpitelystä. Koska rikokset olivat niin vakavia, käräjäoikeus tuomitsi miehen kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Shaiman mielestä poliisi ei suhtautunut tapaukseen riittävän vakavasti eikä tutkinut sitä riittävän hyvin. Tutkinta seisoi pitkiä aikoja, ja yhden rikoksen syyteoikeus päästettiin vanhentumaan.

Shaima oli kertonut miehen pakottaneen hänet seksiin, mutta poliisi ei reagoinut asiaan eikä mahdollista seksuaalirikosta tutkittu.

Shaima sanoo myös, että kuulustelussa oli todella heikko tulkki, mutta poliisi ei puuttunut asiaan.

Poliisi ei myöskään lähettänyt esitutkintaa loppulausunnolle, vaikka Shaiman asianajaja oli tätä nimenomaan pyytänyt. Loppulausunnossa epäillyn rikoksen uhri saa mahdollisuuden ottaa vielä kantaa tutkintaan.

Tapauksen tutkinnanjohtaja sanoo, että Shaiman tapauksen aikaan tutkinta oli pahasti ruuhkautunut vakavista rikosepäilyistä, joissa käytettiin paljon pakkokeinoja, muun muassa haettiin epäiltyjä tutkintavankeuteen. Tällaiset tapaukset menivät jonossa ohi.

Bathsheba

Muutaman minuutin ajan Bathsheba uskoi kuolevansa. Hän seisoi Itä-Helsingissä sijaitsevan kaksion olohuoneessa ja yritti saada henkeä.

Pahoinpitely oli alkanut lastenhuoneessa. Mies oli tönäissyt Bathsheban selkä edellä päin pöytää. Bathsheba laittoi kiireesti kuuden kuukauden ikäisen lapsen sivuun sängylle.

Sitten mies alkoi lyödä. Hän löi Bathshebaa avokämmenellä kasvoihin monta kertaa ja löi myös muualle kehoon. Mies otti Bathshebaa niskasta kiinni ja työnsi tämän pää edellä seinään. Sen jälkeen mies otti Bathshebaa päästä ja löi sen silityslautaan niin, että lauta meni rikki. Pariskunnan toinen lapsi, parivuotias tyttö, huusi vieressä.

Kun Bathsheba kaatui maahan, mies raahasi tätä pitkin lattiaa. Bathsheba kompuroi pystyyn. Mies otti paitansa pois, kiersi sen rullalle ja laittoi sen Bathsheban kaulan ympärille. Mies uhkasi tappaa. Bathsheba sai työnnettyä kätensä miehen paidan ja oman kaulansa väliin.

Hän sai henkeä ja huusi apua. Mies päästi irti. Joidenkin minuuttien päästä ovikello soi. Poliisi oli tullut paikalle. Naapuri oli kuullut asunnosta huutoa.

Elettiin vuoden 2018 toukokuuta. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun poliisit ilmestyivät pariskunnan asunnon ovelle. Bathsheba oli soittanut poliisit ensimmäisen kerran väkivallan takia vuonna 2016. Sinä vuonna hän soitti poliisit vielä uudestaan. Ja jälleen seuraavana vuonna. Hän oli joutunut lähtemään asunnosta lapsen kanssa pakoon.

Bathsheba ja hänen miehensä olivat kotoisin Keski-Afrikasta. Bathsheballa ei ollut oleskelulupaa. Hän sanoo, ettei siksi uskaltanut usein soittaa poliiseja, tai jos soitti, ei kertonut tarkemmin väkivallasta.

Niin kävi myös vuoden 2018 toukokuussa, kun poliisi soitti jälleen ovikelloa. Bathsheban mukaan mies sanoi hänelle, että jos hän sanoisi poliisille mitään, hän menettäisi lapsensa.

Bathsheba puhui partiolle niukasti. Hän kertoi vain, että mies oli lyönyt. Hän pyysi poliisia pysymään asunnossa sen aikaa, että ehtisi kerätä tavaransa. Sitten hän muutti lasten kanssa ystävänsä luokse miestä pakoon.

Rikosilmoitus tehtiin toukokuussa 2018. Kului kahdeksan kuukautta. Sitten Bathsheba kuulusteltiin. Viikko sen jälkeen kuulusteltiin mies. Poliisi pyysi lääkäriltä lausunnon Bathsheban vammoista.

Lokakuussa 2019 syyttäjä teki päätöksen, että syytteitä ei nosteta. Syyttäjän mukaan asiassa ei ollut muuta näyttöä kuin Bathsheban ja miehen ristiriitaiset väitteet sekä lääkärinlausunto.

Syyttäjän mielestä Bathsheban uskottavuutta heikensi se, että tämä oli mennyt lääkäriin vasta yli kolme viikkoa tapahtuman jälkeen. Syyttäjä totesi, että lääkärin tekemät havainnot Bathsheban vammoista ovat hyvin vähäiset ja ne ovat voineet syntyä muustakin kuin miehen pahoinpitelystä.

Siihen asia olisi jäänyt, ellei Bathsheba olisi löytänyt itselleen uutta asianajajaa.

Asianajaja luki syyttäjän päätöksen ja huomasi useita ongelmia. Hän kanteli tapauksesta valtakunnansyyttäjäntoimistoon. Kantelussa todetaan, että ilmiselviä todistajia eli naapureita ja ystäviä oli jätetty kuulematta. Hätäkeskustallennetta ei ollut liitetty esitutkintaan. Tutkintaan ei ollut liitetty myöskään asuntoon tulleen partion havaintoja.

Kantelun mukaan syyttäjä luonnehti Bathsheban vammoja väärin eikä huomioinut lainkaan toistuvia käyntejä terveydenhuollossa, vastaanotolla tehtyjä havaintoja lukuisista vammoista, vaikeaan päänsärkyyn määrättyjä lääkkeitä tai jatkohoidon suunnittelua.

Toisin kuin syyttäjän päätöksen perusteluissa todetaan, päämieheni on joutunut käymään pahoinpitelyssä aiheutuneiden vammojen vuoksi useita kertoja saamassa lääketieteellistä hoitoa, asianajaja kirjoitti.

Asianajaja kiinnitti huomiota myös siihen, mitä lääkäri arvioi tapahtuneen. Lääkäri kirjoittaa lausunnossaan, että Bathsheba kertoi tapahtumista näkemykseni mukaan uskottavasti ja koherentisti, eikä minulla ole syytä epäillä hänen kertomuksensa todenperäisyyttä. Tutkittavan vammojen ja niiden kerrotun syntymekanismin välillä ei ollut ristiriitaa. Näkemykseni mukaan vammat olivat todennäköisesti syntyneet kerrotulla tavalla.

Lääkäri lisäsi, että vaikka Bathsheballe ei todennäköisesti jää vammoista pysyvää haittaa, tutkittuun kohdistettu väkivalta, etenkin pään lyöminen seinänkulmaan ja kuristaminen, ovat kuitenkin käytetystä voimasta ja teon kestosta riippuen potentiaalisesti hengenvaarallista väkivaltaa.

Kantelussa asianajaja arvosteli sitä, että oikeustieteellisen koulutuksen saanut syyttäjä on vailla mitään tukea lääkärinlausunnosta arvioinut, että vammat ovat voineet aiheutua muustakin kuin pahoinpitelystä.

Syyttäjän päätös on perustunut täysin puutteelliseen esitutkintaan. Syyttäjän päätös on perustunut pelkästään siihen, että rikoksesta epäilty on kiistänyt teon. Syyttäjän olisi tullut määrätä poliisi suorittamaan asiassa lisätutkintaa, asianajaja kirjoitti.

Asianajajan kantelun jälkeen syyttäjä peruutti päätöksensä, määräsi asiassa lisätutkinnan ja nosti syytteet. Oikeudessa mies kiisti pahoinpidelleensä Bathshebaa ja väitti tämän vammojen tulleen auto-onnettomuudessa.

Oikeus ei pitänyt miehen väitteitä uskottavina. Mies tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan Bathsheballe yli 2 000 euron korvaukset. Tuomio on lainvoimainen.

HS ei tavoittanut syyttäjää kommentoimaan. Tutkinnanjohtaja on siirtynyt toisiin tehtäviin ja siksi asiaa kommentoi hänen esimiehensä. Esimies kertoo pitävänsä positiivisena, että partio teki heti lastensuojeluilmoituksen ja uhri ohjattiin myöhemmin tukipalveluihin.

Esimiehen mukaan tutkinta ja uhrin tilanteen selvitys olisi pitänyt tehdä huolellisemmin. Lisäksi rikosprosessi kesti liian pitkään. Esimies sanoo, että poliisi joutuu ajoittain priorisoimaan myös väkivaltarikosten tutkintaa.