Neurologi Johanna Rellman havahtui ilmiöön vuonna 2010. Hän oli juuri aloittanut Tampereen yliopistollisen keskussairaalan (Tays) aivovammapoliklinikan vastuulääkärinä.
Rellman muistaa etenkin itkevän potilaan. Potilaalle oli juuri kerrottu kuntoutuslaitoksessa, ettei hän tule ikinä toipumaan. Ja että hänen täytyisi myydä yrityksensä.
Rellman oli ottanut vastaan potilaita, joiden aivovamman hän oli diagnosoinut lieväksi tai keskivaikeaksi. Potilaat olivat usein nuoria, ja heidän kuntoutusmahdollisuuksiaan pidettiin hyvinä. Siksi heidät lähetettiin Helsingissä sijaitsevaan Käpylän kuntoutuskeskukseen, nykyiseen Validiaan.
”Sitten potilaat palasivat Validiasta sellaisen paperin kanssa, jossa oli kummallista diagnostiikkaa ja löydöksiä, joita neurologikoulutus ei tunne”, Rellman sanoo.
”Aivovamma olikin muuttunut erittäin vaikeaksi, henkilön sanottiin olevan pysyvästi työkyvytön.”
Rellman oli ensin epäuskoinen. Hän kertoo, että oli törmännyt Validiasta tulleisiin kummallisiin lausuntoihin aiemminkin.
”Mutta vasta kun rupesin hoitamaan aivovammapotilaita päivittäin, tämä alkoi kunnolla valjeta. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta, mitä täällä tapahtuu.”
Vuonna 2011 Tampereen yliopistollisen keskussairaalan neurologit päättivät, että Suomen suurimpaan aivovammojen kuntoutuskeskukseen ei enää lähetetä potilaita.
Joka päivä Suomessa noin neljäkymmentä ihmistä saa traumaattisen aivovamman. Valtaosa vammoista on kuitenkin lieviä ja oireet katoavat nopeasti. Vuodessa diagnosoidaan tuhat vaikeaa, neljätuhatta keskivaikeaa ja yli kymmenen tuhatta lievää aivovammaa.
Vamman diagnosoimiseksi käytetään lääkäreiden laatimaa Käypä hoito -suositusta.
Suositus ei ole sitova, mutta siitä poikkeaminen vaatii vahvoja perusteluja. Suositus on tehty siksi, että potilaita hoidettaisiin yhdenvertaisesti ja tiedeyhteisön parhaiden käytäntöjen mukaan.
Aivovamman diagnoosi perustuu seuraaviin asioihin:
– onko potilas ollut tajuton
– onko potilaalla ollut vamman jälkeen muistiaukko
– onko potilaan käyttäytyminen ollut sekavaa
– onko potilaalla esiintynyt pahoinvointia
– onko potilaan aivojen kuvauksissa näkynyt verenpurkaumia, aivoruhjeita tai turvotusta
Oireiden ja kuvantamislöydösten perusteella arvioidaan, miten vakavasta vammasta on kyse.
Aivovammoista kärsivien kuntoutusta tekevät sekä julkiset sairaalat että yksityiset laitokset, kuten Validia. Tapauksesta riippuen maksaja on Kela, sairaanhoitopiiri tai vakuutusyhtiö.
Jos potilas ei kuntoutuksesta huolimatta toivu, hän voi hakea työkyvyttömyyseläkettä vakuutusyhtiöltä.
Kyse on suurista rahoista. Varsinkin liikenneonnettomuuksia koskee tiukka lainsäädäntö. Vakuutuslaitoksen tulee korvata onnettomuuden takia työkyvyttömäksi jääneelle täysi palkka 65-vuotiaaksi saakka ja 60 prosenttia palkasta siitä eteenpäin.
Jos vakuutusyhtiö hylkää eläkehakemuksen, potilas voi valittaa. Ensin muutoksenhakulautakuntaan, sitten vakuutusoikeuteen. Se on erityistuomioistuin, jossa istuu juristeja sekä asiantuntijalääkäreitä.
Vesa Laukkanen lienee maan menestynein lakimies vakuutusyhtiöitä vastaan käydyissä aivovammakiistoissa. Hän alkoi keskittyä aivovammatapauksiin 2000-luvulla.
Moni saattaa muistaa Laukkasen hänen kansanedustajakaudeltaan. Laukkanen nousi eduskuntaan vuonna 1991 kristillisdemokraattien listoilta, mutta perusti myöhemmin oman ryhmänsä.
Vesa LaukkanenEduskunnassa Laukkanen siteerasi ahkerasti Raamattua. Hän piti lama-Suomen ongelmien perimmäisenä syynä kansakunnan hengellistä romahdusta.
Puhujanpönttöön hän toi kerran muovikassin, josta hän kaivoi esiin portugalilaisen paidan, italialaisen silkkisolmion ja thaimaalaisen leikkikrokotiilin. Tarkoitus oli varoittaa suomalaisia ulkomaankaupan vaaroista.
Yhdessä keskustan Paavo Väyrysen kanssa Laukkanen jarrutti Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Eduskunnan historian pisin puheenvuoro, kuusi ja puoli tuntia, on edelleen Laukkasen nimissä.
Laukkanen jätti Arkadianmäen yhden kauden jälkeen, vuonna 1995. Hän alkoi pyörittää lakitoimistoaan Kokkolasta käsin. Seuraavan vuosikymmenen aikana hän hoiti myös aivovammatapauksia vakuutusoikeudessa.
Erään hävityn kiistan jälkeen, vuonna 2005, Laukkanen sai oivalluksen. Aiemmissa korvausriidoissa tie oli päättynyt vakuutusoikeuden tuomioon. Laukkanen päätti kokeilla toista väylää.
”Vein sen jutun käräjäoikeuteen ja sanoin, että onhan tässä nyt hyvänen aika liikenneonnettomuuskin. Ja kaikki liikenneonnettomuusasiat käsitellään käräjäoikeudessa”, Laukkanen kertoi eduskunnassa järjestetyssä kansalaistilaisuudessa vuonna 2012.
Laukkasen mukaan Turun käräjäoikeus sanoi, että asia on jo ratkaistu vakuutusoikeudessa. Lopulta korkein oikeus päätti, että vakuutusoikeudessa jo aiemmin käsitelty liikennevakuutusjuttu voidaan ottaa käräjäoikeuden käsittelyyn.
Kymmenen seuraavan vuoden aikana Laukkanen keskittyi aivovammatapauksiin ja voitti suuren osan jutuistaan. Elokuussa 2016 Laukkanen kertoi Iltalehdessä saaneensa päätökseen 142 tapausta, joissa vain muutamaa lukuun ottamatta vakuutusyhtiö on joko hävinnyt käräjäoikeudessa tai suostunut sovitteluun.
Vakuutusyhtiö Ifin entinen päälakimies Taisto Hujala käräjöi Laukkasen vastapuolella vuosikymmenen. Hujalan mielestä Laukkasen luvut ovat yliampuvia, mutta hän myöntää, että Laukkanen voitti paljon enemmän kuin hävisi.
Laukkanen on sanonut, että hänen voittamiensa tapausten hintalappu vakuutusyhtiöille on noin 140 miljoonaa euroa. Hujalan mukaan luku on useita kymmeniä miljoonia euroja.
Luvut perustuvat oletukseen siitä, mitä vakuutusyhtiö joutuu maksamaan korvauksina ihmisen elinajalta. Nuoren ihmisen kohdalla summa voi nousta selvästi yli miljoonaan euroon.
Vakuutusyhtiöt olivat heikosti valmistautuneita oikeussalikiistoihin. Niin oli myös sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira, jonka asiantuntijat antoivat tuomioistuimille lausuntoja.
Valvira asettui usein Laukkasta vastaan, mutta ei aina tuonut asiantuntijaksi aivovammoihin erikoistunutta lääkäriä. Lausunnon saattoi antaa esimerkiksi käsikirurgi tai ortopedi. Laukkasen asiantuntijana oli usein Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) kokenut neurologi Olli Tenovuo.
Laukkanen toi vakuutuskiistoihin amerikkalaisen oikeudenkäyntikulttuurin, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen.
Oikeussalissa Laukkanen hiillosti Valviran asiantuntijoita ja pyrki vakuuttamaan tuomarit heidän epäpätevyydestään.
Näin Laukkanen itse kuvaili toimintaansa eduskunnan seminaarissa: ”Joudun haastattamaan kaikki Valviran asiantuntijat oikeuteen, puremaan heitä nilkkaan pari kolme tuntia, että osaako he nämä asiat vai eikö osaa, ja lopputulos on se, että he lähtevät häpeillen sieltä oikeudesta ulos.”
Valviran ylijohtaja Markus Henriksson kertoo, että asiantuntijoita jopa erosi tehtävistään, jotta he eivät joutuisi oikeuteen todistajiksi. Myös asiantuntijoiden rekrytointi oli vaikeaa oikeudenkäyntien takia. Henrikssonin mukaan vakuutuskiistoihin kului niin paljon voimavaroja, että se alkoi jo vaarantaa viraston lakisääteisen valvontatehtävän.
Vuoden 2011 lopulla Valvira ilmoitti, ettei se enää anna lausuntoja käräjäoikeuksille.
Laukkasen voittokulku jatkui. Hän perusti asiakkailleen rahaston, johon juttunsa voittavat sitoutuivat maksamaan 3 000–28 000 euroa. Varoilla on tarkoitus maksaa juttunsa hävinneiden asiakkaiden oikeudenkäyntikuluja.
Vakuutusyhtiöissä ja neurologipiireissä Laukkasen ja hänen luottolääkäreidensä toimintaa pidettiin ongelmallisena, mutta harva halusi vapaaehtoisesti oikeussaliin Laukkasen hiillostettavaksi.
Lopulta sosiaali- ja terveysministeriö puuttui peliin. Vuonna 2014 ministeriö pyysi sairaanhoitopiirejä ottamaan lausuntojen antamisen vuorollaan hoitaakseen. Ensimmäisenä vuorossa oli Hus.
Ylilääkäri Markus Färkkilä lähetti lokakuussa 2014 värväyskirjeen Husin kokeneimmille neurologeille. Färkkilä kirjoitti kollegoilleen, että Suomessa on lakimiehiä, ”jotka tekevät tällä aivovammojen ’muuntamisella’ raakaa businesta”.
Muuntamisella Färkkilä tarkoitti sitä, että potilaiden lievät aivovammat muuttuivat Validiassa säännönmukaisesti vakaviksi.
Tuomioistuimet alkoivat pyytää lausuntoja sairaanhoitopiirien neurologeilta.
Silloin Laukkanen alkoi hävitä.
Hyvin voimakas käänne. Näillä sanoilla Laukkanen itse kuvaili muutosta eräässä oikeudenkäyntiasiakirjassa.
Pelkästään vuoden 2015 aikana Husin ja Taysin neurologit antoivat yli 70 lausuntoa tuomioistuimille. Lähes kaikki nämä lausunnonantajat olivat toista mieltä kuin Laukkasen potilaiden diagnoosin tehneet lääkärit ja Laukkasen käyttämät asiantuntijat.
Yksi lausunnonantajista oli Husin neurologian poliklinikan osastonylilääkäri Sari Atula. Hän kertoo hätkähtäneensä sitä, miten Laukkasen asiakkaat oli diagnosoitu.
Validia”Olin aika neitseellinen, mutta kun luin ne ensimmäiset paperit, mietin heti, että mikä ihmeen juttu tämä on. Sitten huomasin, että tämä on ihan Validia-keskeinen juttu.” Tuomioistuimet alkoivat kallistua yliopistosairaaloiden neurologien näkemysten kannalle.
”Käräjäoikeus pitää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin asiantuntijalausunnon antaneiden henkilöiden todistajanlausuntoja luotettavimpana henkilötodisteluna asiassa”, todetaan esimerkiksi eräässä tuomiossa.
Kun Laukkanen alkoi hävitä, myös syytökset kovenivat.
”Asiassa on kantajan puolelta esitetty väite siitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lääkärit ja vakuutusyhtiöt muodostaisivat jonkinlaisen salaliiton, jossa aivovammapotilailta pyrittäisiin estämään heidän oikeuksiin pääsynsä. Käräjäoikeus toteaa lyhyesti, että mitään näyttöä kantaja ei ole tämän väitteen tueksi kyennyt esittämään”, tuomari kirjoittaa eräässä riitatapauksessa.
Lääkäriliiton ja neurologiyhdistyksen avainhenkilöt olivat jo vuosia aiemmin yrittäneet sovitella kiistaa aivovammadiagnooseista pienessä piirissä. Kun sairaanhoitopiirien neurologit tulivat todistajiksi oikeuskiistoihin, puheet Laukkasen ja luottolääkäreiden erikoisesta yhteispelistä levisivät.
”Ongelman laajuuden tajusi paljon suurempi joukko kollegoita”, sanoo Rellman.
Joukko julkisen terveydenhuollon neurologeja ja neurokirurgeja eri puolelta Suomea alkoi kokoontua, yleensä Lääkäriliiton tiloissa Helsingissä. Lääkärit puhuivat siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.
He olivat huolestuneita etenkin Validian neurologi Helena Huhmaren toiminnasta. Huhmar oli työskennellyt Validiassa pitkään ja piti myös yksityisvastaanottoa. Huomattavan moni hänen potilaansa oli päätynyt Laukkasen asiakkaaksi.
Keväällä 2015 viisi neurologia lähetti kirjeen Valviralle. Siinä lääkärit toteavat, että he ovat jo vuosien ajan kiinnittäneet huomiota Huhmaren aivovammadiagnooseihin, ”jotka eivät noudata suomalaisen Käypä hoito -suosituksen periaatteita” sekä hoitoihin, ”jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä ja saattavat aiheuttaa potilaille huomattavaa haittaa”.
Kirjeen lähettivät Taysin Johanna Rellman, Hatanpään sairaalan ylilääkäri Jari Honkaniemi, Seinäjoen keskussairaalan neurologian erikoislääkäri Lauri Herrala, Oulun yliopistollisen sairaalan neurologian erikoislääkäri Juha Huhtakangas ja Kymenlaakson sairaala- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän neurologian ylilääkäri Ilkka Pieninkeroinen.
Lääkärit listasivat useita ongelmia Huhmaren toimintatavassa. He kirjoittivat, että Huhmar diagnosoi pitkän muistiaukon vain potilaan kertomuksen perusteella, jopa kahdeksan vuotta tapaturman jälkeen.
”Hän ei lainkaan kiinnitä huomiota siihen, että hänen potilaansa on voinut tapaturman jälkeen olla yhteyksissä jopa kymmeniä kertoja eri terveydenhuollon toimipisteisiin ilman, että hän on kertaakaan tuonut mitään muistiaukkoa esiin.”
Lääkäreiden mukaan Huhmar vaarantaa potilasturvallisuuden, koska hän jättää tyypillisesti potilaiden mahdolliset aiemmat ongelmat, kuten ”merkittävän psykiatrisen sairauden”, etenevän neurologisen sairauden tai päihdehistorian, huomioimatta ja mainitsematta.
Eräästä käräjäoikeuden tuomiosta käy ilmi, että Huhmar väitti todistajana, ettei potilaalle lapsuudessa diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö pidä paikkaansa. Käräjäoikeus katsoi, ettei Huhmar ”ole perustellut kantaansa mitenkään”.
Lääkärit olivat huolissaan myös siitä, että Huhmaren potilaat ajautuvat pitkiin ja mahdollisesti kalliisiin oikeuskiistoihin.
”Tässä järjestelmälliseltä vaikuttavassa toiminnassa on huomattavia taloudellisia intressejä”, he kirjoittivat.
Valvira ei kuitenkaan vielä tuolloin alkanut selvittää Huhmaren toimintaa. Virasto kaipasi lisää näyttöä.
Helsingin Sanomat tutustui 25:een Laukkasen oikeuskiistan tuomioon, joista käy ilmi tapauksiin liittyvä näyttö. HS perehtyi myös laajaan muuhun asiakirja-aineistoon ja haastatteli muun muassa hallintoylilääkäreitä sekä pariakymmentä neurologia ja neurokirurgia, jotka toimivat eri puolilla Suomea.
Aineisto paljastaa, että Laukkasen tapausten ympärillä toimi säännönmukaisesti sama pieni joukko lääkäreitä. Laukkanen nimesi heidät kirjeessä, jonka hän lähetti asiakkailleen vuonna 2012. Tuolloin hän lopetti uusien asiakkaiden ottamisen, koska vanhoissa jutuissa oli kylliksi työtä.
Olen nyt vienyt päätökseen aivovammajuttuja noin 60 ja tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki päättyneet jutut ovat menestyneet joko tuomioistuimen päätöksellä tai sovinnolla. Menestys on ollut siten käsittämättömän hyvä. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea neurologian dosentti Olli Tenovuolle, neurologian erikoislääkäri Helena Huhmarelle ja neurologian erikoislääkäri Jukka Turkalle ja Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskukselle, erityisesti kaikille neuropsykologeille.
Laukkasen asiakkaat olivat olleet liikenneonnettomuudessa, esimerkiksi peräänajossa. Oli tyypillistä, että alun alkaen heille oli diagnosoitu lievä aivovamma, kuten aivotärähdys, tai aivovammasta ei ollut merkintää. Merkkejä vakavasta aivovammasta ei havaittu onnettomuuden jälkeen.
Vuosia onnettomuuden jälkeen monet olivat päätyneet Huhmaren, Turkan tai Tenovuon potilaiksi. Sana kiiri ainakin internetissä. Keskustelupalstoilla Huhmar, Turkka ja Tenovuo vaikuttavat nauttivan suurta arvostusta lähes ainoina lääkäreinä, jotka todella ymmärtävät potilaita.
Yksi reitti Validiaan kulki Huhmaren ja Turkan yksityisvastaanottojen kautta.
Neurologit lähettivät potilaat neuropsykologisiin tutkimuksiin, joissa havaittiin esimerkiksi muistihäiriöitä, stressiä ja unettomuutta. Koska normaaleissa aivokuvissa ei näkynyt mitään aivovammaan viittaavaa, potilaat lähetettiin kuvattaviksi Turun Pulssiin tietylle radiologille.
Lääkäriasemalla käytetään DTI-menetelmää, jossa matemaattinen malli mittaa muutoksia aivojen hermoradoissa. Ratoihin voi kuitenkin vaikuttaa moni asia, kuten lääkkeiden käyttö, krooninen kipu tai unihäiriöt. Menetelmä on aivovammojen osalta niin epävarma, että uuden Käypä hoito –suosituksen mukaan sitä ei pitäisi käyttää yksittäisen potilaan diagnosointiin.
Haastattelun perusteella potilaalla todettiin myös pitkä muistiaukko, usein vuosia tapahtuman jälkeen. Se yhdessä DTI-tulosten ja neuropsykologisten tutkimusten kanssa johti aivovammadiagnoosiin. Potilaat saivat lähetteen Validian kuntoutukseen, jossa Huhmar työskenteli neurologina päätoimisesti. Kuntoutusjakson aikana potilaat saivat vaikean tai erittäin vaikean aivovammadiagnoosin. Sitten he hakivat vakuutusyhtiöltä työkyvyttömyyseläkettä.
Johanna Rellman kertoo potilaastaan, joka oli ollut useaan otteeseen Huhmaren Mehiläisen vastaanotolla maksutta.
”Ihmettelin, miten yksityislääkärin vastaanotto ei maksa mitään. Potilas sanoi, että no, tästä on tehty sellainen sisäinen sopimus, että kaikki saavat korvauksensa aikanaan, kun tämä juttu on oikeudessa voitettu”, Rellman sanoo. Hän kertoo olevansa valmis todistamaan asiasta valaehtoisesti.
Taysin neurologian ylilääkäri Heikki Numminen sanoo nähneensä potilaan asiakirjoissa merkinnän, että Huhmar ei ole laskuttanut käynnistä. Numminen tulkitsee poikkeuksellisen merkinnän siten, että potilasmaksu on ollut tarkoitus laskuttaa vasta mahdollisen vakuutusyhtiöltä saatavan korvauksen jälkeen.
Huhmar ei halunnut kommentoida asiaa HS:lle.
Validian tilannetta seurattiin vuosien ajan huolestuneena myös Kansaneläkelaitoksessa, kertoo ylilääkäri Kyösti Haukipuro. Kela on Validian kuntoutuksen merkittävä rahoittaja.
Haukipuron mukaan selvästi vaikeiden aivovammojen ja selkäydinvammojen hoito oli Validiassa erinomaista. Sen sijaan vuosia vanhojen, lieväksi diagnosoitujen vammojen muuttumista vakaviksi ja työkyvyttömyyttä aiheuttaviksi pidettiin Kelassa ongelmallisena.
Kansaneläkelaitoksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että Huhmar, Tenovuo ja Turkka vaikuttivat olevan mukana useissa ongelmallisina pidetyissä diagnooseissa.
”Kyllä tällainen triangeli-ilmiö on Kelassa nähty”, Haukipuro sanoo.
Haukipuro tietää potilaiden liikkeet, koska Kela on ollut usein hoitojen maksajana. Hän kertoo, että Validiasta lähetettiin potilaita nimenomaan Tenovuolle Turkuun lisäselvityksiä varten, vaikka vastuusairaala olisi ollut muualla.
”Vähän erikoinen kuvio tässä näytti toimivan, kun tiedämme, että juuri nämä kolme neurologia ovat Laukkasen pyörittämissä oikeudenkäynneissä käytetyimmät asiantuntijat”, Haukipuro sanoo.
Huhmar ja Laukkanen kieltäytyivät toistuvasti haastattelusta. Molemmille tehtiin selväksi, että heillä on Journalistin ohjeiden mukainen oikeus tulla samanaikaisesti kuulluksi, koska he esiintyvät jutussa kielteisessä valossa.
Laukkaselle kerrottiin muun muassa siitä, että monen neurologin mielestä hän harjoittaa ”aivovammabisnestä”.
”Kun olen varma siitä, että olen toiminut tinkimättömän rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, ei minulla ole mitään syytä poiketa päätöksestäni olla antamatta haastatteluja aivovammajutuissa”, Laukkanen vastasi sähköpostissaan.
Lisätietoja klikkaamalla
Laukkasen, Huhmaren, Turkan ja Tenovuon näkemykset aivovammojen diagnosoimisesta eroavat valtavirrasta. HS haastatteli Tenovuota useita kertoja ja Turkkaa kerran.
Tenovuo ja Turkka esittivät aivovammojen diagnosoimisesta useita näkemyksiä liittyen esimerkiksi muistiaukkoon, DTI-kuvantamiseen ja aivovamman kehittymiseen. HS:n haastattelemat yliopistosairaaloiden neurologit ja neurokirurgit ovat monista väitteistä eri mieltä.
Yksi kiistakysymys koskee niin sanottuja diffuuseja aksonivaurioita. Ne ovat yleisin aivovammojen tyyppi, ja niistä on kyse liki jokaisessa Laukkasen asiakkaan kiistassa. Tavallinen aivoruhje tai verenvuodot näkyvät aivokuvissa hyvin. Diffuusi aksonivaurio taas on solutason vamma, joka itsessään ei näy aivokuvissa.
Tenovuon mukaan aivokuvia katsomalla ei voi sulkea pois merkittävää diffuusia aksonivauriota. Lukuisten HS:n haastattelemien neurologien mukaan on kuitenkin erittäin poikkeuksellista, että potilas saisi vaikean diffuusin aksonivaurion, mutta aivokuvissa ei näkyisi pistemäisiä verenvuotoja. Heidän mielestään siis aivokuvilla voi käytännössä sulkea pois merkittävän diffuusin aksonivaurion.
Tenovuolla ja Turkalla on selitys sille, miksi aivovamma muuttui Validiassa usein lievästä vakavaksi. Heidän mukaansa Validiassa moniammatillinen kuntoutustiimi seurasi potilasta useita viikkoja ja näki paremmin potilaiden oireilun, kuten kuormitusta seuraavan väsymyksen.
HS:n haastattelemat sairaanhoitopiirien neurologit taas sanovat, että selitys ei ole uskottava, koska Validian diagnostiikka on ollut niin puutteellista ja poikkeavaa. Lisäksi he toteavat, että kuntoutuksessa käytettävä työkokeilu kuvastaa työelämän vaatimuksia paremmin kuin Validian poikkeuksellisen kuormittava kuntoutusjakso.
Mistä sitten on kyse, jos ei todellisista vakavista aivovammoista?
Neurologi Johanna Rellmanin mukaan kyse voi usein olla siitä, että hoitamatta jäänyt niska- ja mahdollisesti myös lievä aivovamma ovat aiheuttaneet kipua, unettomuutta ja stressiä. Ajan mittaan kroonistunut kipu ja unenpuute ovat johtanet muistiongelmiin, keskushermoston herkistymiseen ja edelleen työkyvyn heikkenemiseen.
Tähän arvioon yhtyvät myös lukuisat HS:n haastattelemat yliopistoneurologit. Hyksin aivovammapoliklinikan neuropsykologi Taina Nybo sanoo, että krooninen kipu aiheuttaa potilaalle noidankehän, joka johtaa pahimmillaan työkyvyttömyyteen.
Ongelmaa pahentaa potilaan kokemus siitä, että häntä on Kansaneläkelaitoksen tai vakuutusyhtiön taholta kohdeltu väärin.
Myös Tenovuo hyväksyy kroonistuneen kivun mahdollisena osaselityksenä potilaan oireille.
”Olen aika monessa lausunnossa joutunut sanomaan, että ainoa mahdollinen muu selitys henkilön kognitiivisille oireille ovat vammasta aiheutuneet kivut ja niiden aiheuttamat unihäiriöt sekä lääkkeiden käyttö”, hän sanoo.
”Mutta jos henkilö on ajautunut työkyvyttömäksi, koska häntä ei ole hoidettu kunnolla tapaturman seurauksena, ei se poista vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta.”
Tunnelma Validian sisällä alkoi kiristyä vuonna 2016. Validian toimitusjohtaja Kristiina Silver huomasi, että sairaanhoitopiirien, Kelan ja vakuutusyhtiöiden lähettämien kuntoutujien määrä oli laskenut rajusti. Rahoittajien epäluottamus Validian kuntoutukseen oli niin suurta.
Palauttaakseen luottamuksen Silver kävi keskusteluja yliopistosairaaloiden, Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkäreiden kanssa. Silverin linja oli tiukka: Käypä hoito -suosituksesta poikkeavat diagnoosit piti kitkeä.
Silver tilasi sisäisen selvityksen. Se kattoi 31 kuntoutujaa, eikä ongelmia löytynyt. Selvityksen teki silloinen ylilääkäri, joka joutui tavallaan arvioimaan alaistensa lisäksi omaa toimintaansa.
Syksyllä 2016 Silver alkoi saada talon sisäistä postia. Nimettömät kirjoittajat arvostelivat häntä huonosta johtamisesta ja vakuutusyhtiöiden äänitorvena toimimisesta. Lyhyen ajan sisällä Validiassa oli tehty suuria organisaatiouudistuksia ja vähennetty työntekijöitä.
Suomen suurin aivovammojen kuntoutuskeskus oli sekaisin.
Vuoden 2017 alussa Validian ylilääkäri vaihtui. Uudeksi ylilääkäriksi tuli Aarne Ylinen Husista. Kokenut neurologi oli toiminut aiemminkin Validian ylilääkärinä ja ollut perustamassa Taysiin ja Husiin aivovammapoliklinikoita.
Pian ylilääkärin vaihtumisen jälkeen, keväällä 2017, Huhmar lähti Validiasta. Aivovammadiagnoosien lisäksi Validian johto oli saanut tietää kyseenalaisista kaularankaleikkauksista, joihin Huhmar pyrki lähettämään myös Validian potilaita.
Kesällä 2017 Valvira alkoi selvittää, vaarantaako Huhmaren toiminta potilasturvallisuuden. Tutkinta on yhä kesken, ja se koskee kaularankaleikkauksia sekä aivovammadiagnooseja.
Kriisi kärjistyi. Huhmaren läheisiä kollegoita irtisanotui. Silver sai lisää nimettömiä kirjeitä, joissa häntä vaadittiin eroamaan tai Validian sisäiset kiistat tuotaisiin julkisuuteen.
Heinäkuun alussa Ylen A-Studiossa esitettiin ohjelma, jossa Validiasta irtisanoutuneet Huhmaren läheiset työtoverit arvostelivat kovin sanoin vakuutusyhtiöitä ja Validian uutta johtoa.
Ohjelmassa valtion vakuutuslaitoksen Valtiokonttorin ylilääkäri Janne Leinonen väitti, että Validiassa on tehty jopa satoja virheellisiä diagnooseja. Validiasta lähteneet kiistivät väitteen.
Syksyllä Validian hallitus päätti tilata ulkopuoliselta asiantuntijalta selvityksen siitä, mitä talossa oikein oli tapahtunut.
Puoli vuotta kestänyt selvitystyö valmistui helmikuussa. Se oli Validian hallitukselle kylmäävää luettavaa.
Selvityksen teki Taysin neurologian ylilääkäri, professori Jukka Peltola. Hän otti tarkasteluun kaikkiaan 117 potilastapausta vuosilta 2014, 2015 ja 2016, tietyiltä kuukausilta. Peltola tutki heidän potilastietonsa ja diagnoosinsa, samat paperit, jotka Validian lääkäreillä oli ollut käytössään.
Peltola jakoi tulokset kolmeen kategoriaan.
Selvästi vakavissa aivovammatapauksissa ei ollut huomautettavaa. Näitä tapauksia oli 70.
11 potilaan kohdalla tiedot olivat niin puutteellisia tai ristiriitaisia, ettei Peltola kyennyt arvioimaan, onko diagnoosi tehty asianmukaisesti. Joidenkin potilaiden tiedot olivat niin vähäiset, ettei Peltolan mukaan diagnoosia olisi voinut niiden perusteella edes tehdä. Monet olivat Huhmaren potilaita.
Peräti 36 potilaan kohdalla oli tehty virheellinen diagnoosi. Näissä tapauksissa diagnoosi oli muuttunut Validiassa lievästä aivovammasta vaikeaksi tai erittäin vaikeaksi, ja se oli Peltolan selvityksen mukaan joko ”räikeässä ristiriidassa aikaisempien arvioiden suhteen” tai ”koko aivovamman olemassaolo on erittäin kyseenalaista ennakkotietojen perusteella”.
Virhediagnooseissa oli selkeitä yhdistäviä tekijöitä.
”23 virheellisistä arvioista oli saman neurologin, Helena Huhmar, tekemiä. Muita Validian lääkäreitä oli tässä ryhmässä vaihtelevasti, mutta näissä tapauksissa yhdistävänä tekijänä oli lähettävä lääkäri: suurimmassa osassa neurologi Jukka Turkka suoraan tai konsultaation kautta”, Peltolan selvityksessä sanotaan.
Virheellisissä diagnooseissa oli kyse samoista diagnostiikan ongelmista, jotka nostettiin esille jo vuonna 2015 Valviralle lähetetyssä kirjeessä. Ongelmana oli esimerkiksi diagnoosin pohjaaminen liiaksi potilaan omalle kertomukselle ja DTI-menetelmän käyttö.
Jos potilaan muistiaukko oli aiemmissa tutkimuksissa määritelty selkeästi, esimerkiksi 24 tunniksi, virhediagnooseissa muistiaukko saatettiin määrittää jopa kuukausien mittaiseksi.
Selvityksen mukaan lähtökohtana oli ”selvästi ajatus, että kaikki potilaan oireet liitetään aina suoraan oletettuun aivovammaan”.
Alkuperäisiin sairauskertomuksiin ja potilaiden muihin ongelmiin ei juuri kiinnitetty huomiota. Myös Helsingin, Tampereen, Oulun ja Kuopion yliopistosairaaloiden aivovammapoliklinikoiden perusteelliset arviot sivuutettiin kokonaan, tai niiden dokumentointi oli hyvin puutteellista. Vain Turun yliopistollisessa keskussairaalassa toimineen Tenovuon arviot oli kattavasti dokumentoitu ja hyväksytty sellaisenaan.
Peltolan otannassa siis peräti 31 prosenttia kaikista diagnooseista oli virheellisiä ja 9 prosenttia epäselviä tapauksia.
Se on paljon, sanoo selvityksen tehnyt professori Jukka Peltola.
Validian hallituksen lääkärijäsen, fysiatrian ja kirurgian erikoislääkäri Mikko Kannisto pitää selvityksen tuloksia hyvin huolestuttavina. Kannisto sanoo, ettei hän aluksi uskonut itsekään väitteitä Validiasta.
Kannisto arvioi Peltolan selvityksen otannan pohjalta, että Validiassa on mahdollisesti tehty jopa 90 virheellistä diagnoosia vuosina 2014–2016. Näinä vuosina Laukkanen ei enää ilmeisesti ottanut uusia asiakkaita. Huhmar kuitenkin työskenteli Validiassa vuosina 2003-2009, 2010-2011 ja 2014-2017.
Kannisto myöntää, että Validiassa on mahdollisesti tehty vuosien varrella satoja virheellisiä diagnooseja. Tosin hän huomauttaa, että riippumatonta selvitystä vuotta 2014 edeltävältä ajalta ei ole tehty.
”Meillä on paljon korjattavaa tämän jäljiltä. Joudumme miettimään toimintaamme uusiksi. Potilaiden tutkiminen ja lausunnot tullaan tekemään entistä valvotummin.”
Kanniston mielestä joistain Validian lääkäreistä ja neuropsykologeista näyttää tulleen ikään kuin ”tarkoitushakuisia todistajia” Laukkaselle. Kannisto pitää hyvin ongelmallisena sitä, että Huhmar on lähettänyt potilaan yksityiseltä vastaanotoltaan Validiaan, arvioinut potilasta Validiassa ja antanut lausunnon potilaasta oikeudessa.
”Hän on ikään kuin osapuoli tässä koneistossa. Ei lääkäreitä ole tarkoitettu tällaiseen. Lääkäreiden pitäisi tehdä diagnostiikkaa ja hoitaa sen pohjalta potilaita.”, Kannisto sanoo.
Peltolan selvityksen tulos voi aiheuttaa suurta huolta ja epätietoisuutta potilaille. Moni voi kokea, että he ovat saaneet Validiasta hyvää hoitoa, kun heidän oireilleen on annettu selitys. Se ei tarkoita, että diagnoosi olisi oikea.
Validia ei ole tiedottanut potilaita siitä, että heidän diagnoosinsa on virheellinen tai kyseenalainen.
Yhtiö aikoo odottaa Valviran suositusta siitä, miten tilanteessa kannattaisi toimia. Valvontavirasto ei vielä kommentoi Peltolan selvitystä tai Validian tilannetta, sillä Valviran oma tutkinta Huhmaresta on kesken.
Monissa aivovammakiistoja käsitelleissä jutuissa potilaat ovat kertoneet oireistaan, hoidoistaan ja kamppailuistaan vakuutusyhtiöitä vastaan. Tässä jutussa ei. Haastattelu asettaisi potilaan kohtuuttomaan asemaan, koska hän joutuisi tavallaan puolustamaan omaa diagnoosiaan. Diagnoosi on terveydenhuollon asiantuntijan eli lääkärin, ei potilaan vastuulla. Yksittäisten potilaiden diagnooseihin liittyy usein myös herkkiä terveystietoja.
HS pyysi sen sijaan kommenttia potilaita edustavasta Aivovammaliitosta.
Puheenjohtaja Seppo Kantola sanoo, että liitto keskittyy nyt rauhoittelemaan jäsenistöään.
”Odotamme ja katsomme rauhassa, mitä tästä seuraa. Toivomme tietenkin, ettei tämä aiheuttaisi turhaa huolta ja hämmennystä. Jos diagnooseja lähdettäisiin tämän perusteella käymään uudelleen läpi, se olisi monenkin ihmisen kannalta katastrofaalista”, Kantola sanoo.
”Jos alkuvaiheen diagnoosi on tehty huonosti, niin totta kai se muuttuu [Validiassa]. Mutta täytyy miettiä onko siihen joku selitys, jos se muuttuu aina vakavammaksi kuin mitä se alun perin oli. Tietenkin on tärkeää, että potilas saa oikean diagnoosin ja oikeanlaista hoitoa.”
Onko se sitten suuri ongelma, jos erilaisista oireista kärsivä ja työkyvyn rajamailla oleva henkilö saa vakuutusyhtiöltä täyttä palkkaa vastaavan työkyvyttömyyseläkkeen?
Väärä aivovammadiagnoosi on vakava asia monellakin tapaa, sanovat HS:n haastattelemat neurologit.
Aidosti vakavista aivovammoista kärsivät ihmiset tarvitsevat avustajan ja kuntoutusta. Hoitajia ja rahaa on rajallisesti. Esimerkiksi Varsinais-Suomen seudulla alkaa olla jo pulaa neuropsykologeista, sanoo Rellman.
”Nimenomaan ne aivovammapotilaat, jotka oikeasti tarvitsevat apua, kärsivät tästä. Olen nähnyt tämän ihan käytännössä. Ja se on todella surkeaa”, hän sanoo. Toinen ongelma on se, että potilaiden todelliset ongelmat tai sairaudet jäävät hoitamatta. Esimerkiksi kroonistunutta kipua on mahdollista hoitaa ja palauttaa potilas siten työkykyiseksi.
Kolmas ongelma liittyy siihen, että potilaisiin on Validiassa iskostettu ajatus työkyvyttömyydestä, vaikka heillä olisi ollut todelliset mahdollisuudet kuntoutua takaisin työelämään. Potilaille on sanottu, etteivät he tule koskaan parantumaan.
HS:n haastattelemat neurologit sanovat, että moni heidän potilaansa on kokenut sen masentavaksi.
Myös Aivovammaliiton entisen toiminnanjohtajan Sirkku Lindstamin mukaan Huhmaren käyttö luennoitsijana lopetettiin aikanaan siksi, että hänen viestinsä oli potilaiden mielestä niin latistava.
Taysista juuri eläkkeelle jäänyt vastaava psykologi Marjatta Musikka-Siirtola kertoo potilaan luvalla kuntoutujasta, joka halusi palata takaisin työelämään.
Kuntoutussuunnitelma oli tehty ennen Validiaan menoa. Siellä Huhmar oli kuitenkin vakuuttanut potilaalle, että tämä on pysyvästi työkyvytön. Potilas päätyi tekemään kaksi väitöskirjaa ja kouluttautumaan uuteen ammattiin samalla, kun hän nosti työkyvyttömyyseläkettä.
Validian tapauksesta herää ilmeinen kysymys.
Miksi?
Lakimiehen tehtävä on ajaa asiakkaansa etua. Siitä hänelle maksetaan. Verotietojen mukaan Vesa Laukkasen verotettavat tulot vuosina 2005–2016 olivat keskimäärin liki 182 000 euroa vuodessa. Ansiotulojen osuus oli 131 000 euroa.
Laukkanen voi toisaalta sanoa, että hän on toiminut pienen ihmisen asialla suuria yhtiöitä vastaan.
Miksi sitten lääkärinvalan vannoneet neurologit ovat ryhtyneet Laukkasen luottolääkäreiksi? Hekin ovat saaneet rahapalkkioita aivovammajuttuihin liittyvistä lausunnoista ja oikeusjutuissa todistamisesta. Raha tuskin on ollut se suurin syy. Kyse voi olla myös empatiasta.
Ainakin he ovat halunneet pitää potilaidensa puolta.
Oman tien kulkijoita, ehdottomia, poikkeuksellisen itsevarmoja. Useiden HS:n haastattelemien neurologien mukaan Huhmar, Turkka ja Tenovuo tuntuvat ajattelevan, että he ja vain he ymmärtävät potilaiden oireiden todellisen syyn.
Tenovuo on yksi Suomen kokeneimmista aivovammalääkäreistä. Hänellä on myös vaikuttava tutkijaura. Hän ei ole vältellyt konflikteja. Vuonna 2007 Tenovuo joutui jättämään aivovammojen Käypä hoito –suositusta valmistelleen ryhmän puheenjohtajuuden ja koko ryhmän, koska erimielisyydet muiden lääkäreiden kanssa kasvoivat suuriksi.
Huhmar ei juuri käy lääkärikunnan tilaisuuksissa, eikä hän keskeisestä roolistaan huolimatta ole koskaan esiintynyt julkisesti aivovammakiistoissa.
Validian hallituksen jäsen Mikko Kannisto on pohtinut paljon sitä, mitä oikein on tapahtunut. Hän sanoo uskovansa, että lääkäreiden ajatuksena on ollut tehdä hyvää potilaille. Diagnooseja on kuitenkin alettu valjastaa ikään kuin etuuspäätöksien tueksi.
”On ehkä mielletty, että se on osa sitä hyvää, mitä tuotetaan tässä kuntoutuksen osana. Sitten toiminta on lähtenyt viiraamaan”, Kannisto sanoo.
”Missään tapauksessa sosiaalietuuksien ajamisen takia ei saa liioitella tai harhaanjohtaa. Se, että meistä tulee osapuolia näissä oikeudenkäynneissä, haittaa vakavasti perustehtäväämme.”
Tilanne kuvastaa Kanniston mielestä äärimmillään dilemmaa, joka lääkärillä aina on. Lääkäri on potilaansa hyvää ajava henkilö, hän sanoo.
”Mutta ei potilaansa asianajaja.”
Lakimies Vesa Laukkanen ja neurologi Helena Huhmar kieltäytyivät haastatteluista. Sen sijaan neurologit Olli Tenovuo ja Jukka Turkka puhuvat HS:lle siitä, mistä Validian vyyhdissä heidän mielestään on kyse.
Turkka sanoo, ettei hän ole huomannut Validian toiminnassa mitään epäasiallista. Hän lisää, ettei ole huomannut myöskään kiistaa neurologikunnan sisällä. Turkka uskoo, että potilaat saavat asiallista hoitoa ympäri maan niin yliopistosairaaloissa kuin Validiassa.
Olli TenovuoTenovuon kommentit ovat jyrkempiä. Hän sanoo lähettäneensä Validiaan uransa aikana yli 500 potilasta. Nyt se on kuitenkin lähes loppunut, koska hän ei enää luota laitokseen. Tenovuon mielestä Validiassa on tapahtunut eräänlainen ”vallankaappaus”.
Tenovuo sanoo pitävänsä Huhmarea ja muita entisiä Validian lääkäreitä ja neuropsykologeja kohtaan esitettyä kritiikkiä ”pääosin aiheettomana ja vähintäänkin yliampuvana”.
Kun Tenovuolle yksilöi Huhmarta ja Validiaa kohtaan esitettyä arvostelua, hän sanoo, että kaikki arvostelu ei ole ollut täysin aiheetonta.
”Ei savua ilman tulta. Itse asiassa varoitin heitä, että älkää ainakaan liioitelko vammojen seuraamuksia”, Tenovuo sanoo.
”Olen kuullut validialaisten suusta, että he ovat laittaneet asiakirjoihin asiat ehkä pikkaisen voimakkain sanakuvauksin, koska he tietävät, että vakuutusyhtiöt kuitenkin vetävät aina alaspäin. Mikä on totta, mutta se on silti tyhmää, koska he ovat viime kädessä ampuneet itseään jalkaan.”
Aivovammakiistat ovat olleet julkisuudessa jo 2000-luvun alkupuolelta. Laukkasen ja hänen luottolääkäreidensä vastapuolena ovat yleensä olleet vakuutusyhtiöt ja vakuutuslääkärit.
Vakuutusyhtiöillä on aivovammatapauksissa huomattava rahallinen intressi. Siksi HS keskittyi haastattelemaan lähes yksinomaan yliopistosairaaloiden lääkäreitä. He ovat pääsääntöisesti hyvin kriittisiä Laukkasta ja hänen luottolääkäreitään kohtaan.
Elokuussa 2017 Lääkärilehdessä julkaistiin 22 lääkärin allekirjoittama teksti. Neurologit ja neurokirurgit kertoivat Lääkäriliiton ja neurologikunnan pyrkineen jo vuosien ajan vaikuttamaan epäasialliseen toimintaan. Lääkäreiden mielestä ongelmien taustalla ei ole hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden välinen väittely tai diagnooseihin liittyvä koulukuntaero – vaan erityisesti aivovammojen ylidiagnostiikka. Allekirjoittajien joukossa ei ollut vakuutusyhtiöiden lääkäreitä.
Viime vuosien aikana yhteisymmärrystä on etsitty useissa eri lääkärikunnan tilaisuuksissa, mutta ne eivät ole tuottaneet tulosta. Olli Tenovuo kirjoitti Lääkärilehden kolumnissa vuonna 2016, että aiemmin aivovammakiistojen jakolinja meni vakuutuslääkäreiden ja hoitavien lääkäreiden välillä, mutta viime vuosina neurologikunnassa on tapahtunut ”ennennäkemätön kahtiajako”.
HS:n haastattelemien neurologien mielestä termi kahtiajako ei kuvaa todellisuutta.
”Ei ole kyse mistään oppiristiriidasta, vaan siitä, että kaikki eivät noudata yleisesti hyväksyttyjä periaatteita”, sanoo Tyksin neurotoimialueen johtaja, lääketieteen professori Risto Roine.
Husin osastonylilääkäri Sari Atulan mielestä asetelma on kärjistäen se, että on kolmesataa neurologia ja kourallinen niitä, jotka edustavat toista kantaa. Olli Tenovuo arvostelee kovasanaisesti lääkärikollegoidensa osaamista. Hänen mukaansa aivovammojen Käypä hoito -suositukset ovat laadullisesti heikentyneet, vaikka lääketiede on kehittynyt.
Tenovuon mielestä vakuutusyhtiöitä lähellä olevat lääkärit ovat käyneet häntä, Huhmarea, Turkkaa ja Validiaa vastaan myös ”propagandasotaa”. Tenovuon mukaan osa neurologikuntaa on saatu uskomaan, että pieni ryhmä ihmisiä diagnosoi aivovammoja holtittomasti.
”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. En tunne itseäni mitenkään toisinajattelijaksi tuolla maailmalla niiden kanssa, jotka näiden asioiden kanssa työkseen painivat”, Tenovuo sanoo.
Tenovuon ja Turkan mielestä vakuutusyhtiöt pyrkivät tietoisesti epäämään korvauksia vakavan aivovamman saaneilta potilailta.
Vakuutuslääkärijärjestelmä on saanut jo pitkään osakseen kovaa arvostelua, ja sen muuttamisesta on vireillä lakialoite. Yhtiöt tekevät bisnestä, ja ne tekevät myös virheitä.
HS:n haastattelemat yliopistosairaaloiden neurologit löytävät järjestelmästä ongelmia. Ainakin vakuutusyhtiöiden pitäisi perustella paremmin ja avoimemmin korvauspäätöksiään.
Vaikeiden aivovammojen kohdalla vakuutusyhtiöt ovat välillä hilanneet vamman haitta-astetta alaspäin.
”Joskus näin on käynyt. Yleensä on riittänyt se, että olen tehnyt uuden lausunnon, jonka keskeinen sisältö on ollut se, että höpö höpö, haitta-aste on tämä ja sillä selvä”, sanoo Hatanpään sairaalan ylilääkäri Jari Honkaniemi.
Vakavankin aivovamman korvauksista voi syntyä riitaa, jos potilas on saanut aivovamman vakavassa liikenneonnettomuudessa. Tällöin aivovamman diagnosoiminen saattaa alkuvaiheessa jäädä retuperälle, kun lääkärit keskittyvät potilaan muihin vammoihin. Tästä syystä uudessa Käypä hoito -suosituksessa kiinnitetään erityistä huomiota alkuvaiheen diagnostiikkaan.
”Olen itsekin joutunut tekemään vakuutusyhtiöille lausuntoja siitä, että potilaalla on vakava aivovamma ja hän tarvitsee neuropsykologista kuntoutusta, kun ne eivät ole myöntäneet rahoitusta”, sanoo Taysin erikoislääkäri Johanna Rellman, joka kertoo tehneensä vakuutusyhtiöille lausuntoja vain virkansa puolesta. Hän ei ole saanut niiltä rahaa.
Myös muita ongelmia löytyy: osa lääkäreistä esimerkiksi sanoo, että vakuutusyhtiöt saattavat liian herkästi vedota potilaan masennushistoriaan selittävänä tekijänä oireille. Useampi lääkäri sanoo, että vakuutusyhtiöt suhtautuvat liian torjuvasti tapaturman aiheuttamien stressiperäisten oireiden hoidon rahoittamiseen. Tällaisia oireita voi syntyä myös lievän aivovamman jälkeen.
Ylipäänsä lievien tai keskivaikeiden aivovammojen kuntoutuksen rahoittamisesta tulee välillä turhaa vääntöä vakuutusyhtiöiden kanssa, kertoo Taysin toimialuejohtajana toiminut Suvi Liimatainen.
”Varsinkin lievän aivovamman diagnoosi saattaa olla ongelmallinen. Lievä aivovamma voi pitkittyä eri syistä, joita emme aina tiedä. Joskus vakuutusyhtiöt saattavat hylätä kuntoutuksen rahoittamisen kolmen kuukauden jälkeen”, Liimatainen sanoo.
Korjattavaa siis löytyy.
HS:n haastattelemat yliopistosairaaloiden neurologit, Tenovuo poislukien, eivät kuitenkaan tunnista ajatusta, että vakuutusyhtiöt kieltäytyisivät maksamasta vakavan aivovamman saaneille ihmisille oikeutettua korvausta.
Lääkärit myös puolustavat järjestelmää, jossa vakuutuslääkäri arvioi korvausta ja esittää sitä vain asiakirjojen pohjalta, potilasta näkemättä. Tällä turvataan potilaiden objektiivinen kohtelu, he sanovat.
Tyksin toimialuejohtaja Risto Roine sanoo, että julkisuudessa on syntynyt vakuutuslääkäreistä vääristynyt kuva.
”Kyllä heitäkin tarvitaan. On mieletön ajatus, että hoitava lääkäri saisi päättää potilaalle kuuluvat etuudet. Niiden tulee perustua objektiivisiin kriteereihin.”
Korjattu 25.3. kello 9.30: Vaihdettu Vesa Laukkasen ammattinimike asianajajasta lakimieheksi. Asianajaja on suojattu nimike, jota Laukkasella ei ole. Nimikkeen käyttö johtui HS:n väärinkäsityksestä. Myös Risto Roineen titteli on täsmennetty ylilääkäristä toimialuejohtajaksi vastaamaan lehdessä julkaistua tekstiä.
Muutos 29.3. klo 15.45: Juttuun on täsmennetty, että Lääkärilehden artikkelin allekirjoittajissa ei ollut vakuutusyhtiön lääkäreitä.